Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Soittiko se ap:n miniä koskaan takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Kiitos kommentistani. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla valittaa tuota rahanmenoa :D Haluankin muistaa lapsiani jouluna. Ja ehkä tuo heidän syöttämisensä (ja koko perheen yhdessäolo) on sitten minulle se henkilökohtaisin ja kivoin tapa antaa. Aikoinaan päädyimme tähän rahalahjakäytäntöön, kun lapset rupesivat lapsia saamaan, ja tuntui olevan tosi vaikeaa keksiä mitään konstia jolla olisi kaikille lapsilleen suurin piirtein tasapuolinen, kun yksi tarvitsi sitä ja toinen tätä, ja tarpeetkin olivat kovin erilaiset. Ensimmäinen miniämme (juu, valitettavasti taas miniä, joskin nykyään jo ex) oli myös kovin halukas ohjeistamaan meitä mitä meidän pitäisi heidän perheeseen hankkia ja mitä ei, mikä ärsytti minua, koin asian siten, että hän puuttui minun suhteeseen ja tasapuolisuusajatukseen oman perheeni suhteen. Niinpä päädyimme tähän järjestelyyn, kiitos mm. tuon ex-miniän. Joulumme ovat nykyisin leppoisaa yhdessäoloa ilman tavarahössäystä, ja luulisin että aikuiset lapseni kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Ainakin sisarussuhteet näyttäytyvät hyvänä, kun yhdessä ollaan.
Voi kumpa kaikki mummit olisivat yhtä fiksuja ja tasapuolisia. Ei ole monenkaan mukava olla jouluaattona pukin vieraillessa kun toinen saa 1500 euron tietokoneen ja toinen saa sukat. Joka aikuiselle lapselle se sama summa, oli se sitten 20 tai 2000 euroa tai jotain siltä väliltä ja sillä siisti.
Meillä taas on ollut tapana hankkia kalliimmat jutut kuten tietokoneet nimenomaan joulu- tai syntymäpäivälahjoiksi, koska olen ajatellut sen opettavan lapsia kärsivällisyyteen ja kalliimpien asioiden odottamiseen. Eli ei ole hankittu uutta tietokonetta heti, kun vanha alkaa olla ihan luuska. Mutta tuo idea, ettei antaisi lahjaksi lainkaan mitään kallista, on silti ihan hyvä. Antaa ne kalliimmat jutut muulloin kuin jouluna tai syntymäpäivinä. Voihan lapsen "odotteluaikaa" siltikin vähän pidentää eikä ole tarvis singota heti kauppaan.
Meilläkin näin. Saavat kaiken vain synttäreinä tai jouluna.
Miksi juuri se, että uuden miehen vanhemmat ostavat kaikille saman verran, tekisi tilanteesta reilun? Sitten on vielä kummien lahjat ja ex-puolison ja hänen sukunsa antamat lahjat jne. Harvoin uudet yhteiset lapsetkaan heiltä mitään saavat. Ja miksi pitäisikään. Varmaan toki asenteisiin vaikuttaa sekin, elelläänkö perheenä vai onko osa lapsista vain esim. joka toinen viikonloppu, eivätkä välttämättä vanhempansa uuden puolison vanhempia juuri edes tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Kiitos kommentistani. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla valittaa tuota rahanmenoa :D Haluankin muistaa lapsiani jouluna. Ja ehkä tuo heidän syöttämisensä (ja koko perheen yhdessäolo) on sitten minulle se henkilökohtaisin ja kivoin tapa antaa. Aikoinaan päädyimme tähän rahalahjakäytäntöön, kun lapset rupesivat lapsia saamaan, ja tuntui olevan tosi vaikeaa keksiä mitään konstia jolla olisi kaikille lapsilleen suurin piirtein tasapuolinen, kun yksi tarvitsi sitä ja toinen tätä, ja tarpeetkin olivat kovin erilaiset. Ensimmäinen miniämme (juu, valitettavasti taas miniä, joskin nykyään jo ex) oli myös kovin halukas ohjeistamaan meitä mitä meidän pitäisi heidän perheeseen hankkia ja mitä ei, mikä ärsytti minua, koin asian siten, että hän puuttui minun suhteeseen ja tasapuolisuusajatukseen oman perheeni suhteen. Niinpä päädyimme tähän järjestelyyn, kiitos mm. tuon ex-miniän. Joulumme ovat nykyisin leppoisaa yhdessäoloa ilman tavarahössäystä, ja luulisin että aikuiset lapseni kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Ainakin sisarussuhteet näyttäytyvät hyvänä, kun yhdessä ollaan.
Voi kumpa kaikki mummit olisivat yhtä fiksuja ja tasapuolisia. Ei ole monenkaan mukava olla jouluaattona pukin vieraillessa kun toinen saa 1500 euron tietokoneen ja toinen saa sukat. Joka aikuiselle lapselle se sama summa, oli se sitten 20 tai 2000 euroa tai jotain siltä väliltä ja sillä siisti.
Kiitos! Mukava kuulla että järjestelymme saa kiitosta.
Meillä ei siis jaeta lahjoja ollenkaan. Koska lapset joka tapauksessa saisivat erilaisia lahjoja johtuen vanhempiensa päätöksistä, kummiensa ja toisten isovanhempiensa päätöksistä ja varoista ym. ym. Lahjat lapset saavat kodeissaan. Meillä syödään, pelataan pelejä ja palapelejä, lauletaan ja soitetaan myös aika paljon - ja mä jaan ne sukat. Nekään ei ole lahjapaketeissa, vaan laatikossa josta kokeillaan kullekin sopivat. (Nyt kyllä jo oma perhe ainakin tunnistaa mutta menköön... mutsi täällä aaveella.)
Kuulostat ihanalta mummilta 😊! Ihanaa, että jotkut keskittyvät jouluna aitoon yhdessäoloon ja rakastamiseen kilpavarustelun ja etenkin tarkoituksellisen pahan mielen aiheuttamisen sijaan. Ei ne lapset juoluna kalliita lahjoja kaipaa, vaan aitoa, sopuisaa yhdessäoloa koko perheen kanssa. Niin että kaikki lapset kuuluvat perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeää, että ap lähtee syyslomalle vain biologisten lapsenlapsien kanssa. Miltä tuntuu niistä miniän lapsista, kun eivät pääse matkaan. Perheen sisällä kaikki tasa-arvoisia. Joko kaikki lapset matkaan ja maksaa reissun tai ei ketään. Itse panisin välit poikki tuollaisen anopin kanssa ja en antaisi tavata enää niitä biologisia lapsenlapsiakaan
No ei ole törkeää. Aika usein uusperheissä myös joku lapsista matkustelee sen toisen vanhemman kanssa (tai toisen vanhemman vanhempien). Vai pitäisikö exienkin sitten tasapuolisuuden nimessä raahata aina koko kööri matkalle?
Tuosta tuli mieleen kun lasten serkut olivat kylässä. Serkkujen mummo pölähti meille ilmoittamatta ja vei OMAT lapsenlapset uimahalliin. Olisi
a) pysynyt poissa kun serkut oli meillä kylässä
b) jättänyt tuomatta ne serkut takaisin kun itse oli nauttinut "laatuaikaa" lastenlasten kanssa.
Jotkut ihmiset ovat aivan tavattoman itsekkäitä noiden verisukulaisten kanssa. Voin kuvitella, että he ovat myös ensimmäisenä valmiita rikkomaan ihmissuhteet perinnönjaon aikana jos pikkusisko saa yhden rikkinäisen kahvikupin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri se, että uuden miehen vanhemmat ostavat kaikille saman verran, tekisi tilanteesta reilun? Sitten on vielä kummien lahjat ja ex-puolison ja hänen sukunsa antamat lahjat jne. Harvoin uudet yhteiset lapsetkaan heiltä mitään saavat. Ja miksi pitäisikään. Varmaan toki asenteisiin vaikuttaa sekin, elelläänkö perheenä vai onko osa lapsista vain esim. joka toinen viikonloppu, eivätkä välttämättä vanhempansa uuden puolison vanhempia juuri edes tunne.
Tässä puidaan nyt mielestäni sitä, että jokaisen tulisi olla jollain tapaa reilu niille lapsille. Kummi on perinteisesti mielletty sen yhden lapsen aikuiseksi ystäväksi, joten on selvää, että kummeilta saa mitä saa, jos saa. Isovanhemmat taas mielletään koko lauman mummoiksi ja vaareiksi, ja heiltä ehkä oletetaan tasapuolisuutta enemmän.
Kukaan yksilö ei voi vaikuttaa siihen, mitä lapset saavat muualta. Vain siihen omaan käytökseensä. Vanhempien kanssa juttelemalla isovanhemmalle ihan varmasti löytyy sellainen tapa olla luontevasti reilu, että voi joko suosia biolasta tai huomioida kaikki tasan. Kunhan ei valinnoillaan ole törkeä niitä uuslapsia kohtaan (niinkuin aika moni tässä ketjussa kyllä tuntuu olevan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Kiitos kommentistani. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla valittaa tuota rahanmenoa :D Haluankin muistaa lapsiani jouluna. Ja ehkä tuo heidän syöttämisensä (ja koko perheen yhdessäolo) on sitten minulle se henkilökohtaisin ja kivoin tapa antaa. Aikoinaan päädyimme tähän rahalahjakäytäntöön, kun lapset rupesivat lapsia saamaan, ja tuntui olevan tosi vaikeaa keksiä mitään konstia jolla olisi kaikille lapsilleen suurin piirtein tasapuolinen, kun yksi tarvitsi sitä ja toinen tätä, ja tarpeetkin olivat kovin erilaiset. Ensimmäinen miniämme (juu, valitettavasti taas miniä, joskin nykyään jo ex) oli myös kovin halukas ohjeistamaan meitä mitä meidän pitäisi heidän perheeseen hankkia ja mitä ei, mikä ärsytti minua, koin asian siten, että hän puuttui minun suhteeseen ja tasapuolisuusajatukseen oman perheeni suhteen. Niinpä päädyimme tähän järjestelyyn, kiitos mm. tuon ex-miniän. Joulumme ovat nykyisin leppoisaa yhdessäoloa ilman tavarahössäystä, ja luulisin että aikuiset lapseni kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Ainakin sisarussuhteet näyttäytyvät hyvänä, kun yhdessä ollaan.
Voi kumpa kaikki mummit olisivat yhtä fiksuja ja tasapuolisia. Ei ole monenkaan mukava olla jouluaattona pukin vieraillessa kun toinen saa 1500 euron tietokoneen ja toinen saa sukat. Joka aikuiselle lapselle se sama summa, oli se sitten 20 tai 2000 euroa tai jotain siltä väliltä ja sillä siisti.
Meillä taas on ollut tapana hankkia kalliimmat jutut kuten tietokoneet nimenomaan joulu- tai syntymäpäivälahjoiksi, koska olen ajatellut sen opettavan lapsia kärsivällisyyteen ja kalliimpien asioiden odottamiseen. Eli ei ole hankittu uutta tietokonetta heti, kun vanha alkaa olla ihan luuska. Mutta tuo idea, ettei antaisi lahjaksi lainkaan mitään kallista, on silti ihan hyvä. Antaa ne kalliimmat jutut muulloin kuin jouluna tai syntymäpäivinä. Voihan lapsen "odotteluaikaa" siltikin vähän pidentää eikä ole tarvis singota heti kauppaan.
Tietokone, kamera tai soitin voi olla opiskelu- tai harrastusväline. Toki sen hankkimisen voi ajoittaa syntymäpäivän läheisyyteen esimerkiksi, vaikkapa vihjaista sukulaisille, että tähän kohteeseen kerätään rahaa, jolloin voi tuoda kaksikymppisen tai kaksisatasen; summastahan lapsen itsensä ei tarvitse edes tietää, jos vanhemmat hoitavat kaupanteon. Jouluksi ei noita tuommoisia todellakaan kannata ostaa, koska ennen joulua hinnat ovat korkeimmillaan. Ja minusta olisi ihan ok jos joulun kaupallisuutta pyrittäisiin muutenkin vähentämään eikä lisäämään.
Nuo tietyt hankinnat voisi muutenkin ajoittaa toisinkin. Isoja hankintoja voisi (ja pitäisikin) suunnitella lapsen kanssa yhdessä, riisua niistä se lahja-ajatus pois. Voisi miettiä budjettia ja tapaa millä hankinta hoidettaisiin. Tämä kasvattaisi lapsista myös paremmin asioihin perehtyviä ja omia hankintojaan harkitsevia nuoria aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani lupasivat aikoinaan ostaa kovasti toivotun trampoliinin lapsilleni. Sillä ehdolla, että miehen lapset eivät saa siinä hyppiä.
Aikuista ja fiksua?
Meinasin juuri ehdottaa näille itsekkäille, pikkumaisille materialisteille, että on varmaan parempi kirjoittaa varmuudeksi kortteihinkin, että väärät lapset eivät sitten saa leikkiä näillä pyhillä biolastenlasten leluilla. Parodia on kuitenkin näemmä mahdotonta, koska joku tosielämän antisankari teki senkin jo.
Nämä samaiset vatipäät sitten eräänä jouluna ostettuaan kamalan kasan leluja lapsilleni ja miehen lapsille alusvaatteita, saivat hirveän raivokohtauksen, kun miehen lapset olivat mukana rakentamassa uusilla legoilla. Kun ei kuulemma edes saa lapset itse nauttia lahjoistaan.
No, aikamme tuota katselimme, nykyään ei yhteyksiä pidellä.
Täh? Eikö se yhdessä leikkiminen, jos nyt sopuisasti kyetään, ole juuri sitä parasta? Ja aika luonnollista, että lapset ovat innoissaan uusista leluista, vaikka ne olisi sisarellekin (tai uussisarukselle). Etenkin jos itse on juuri saanut sukat tai alushousut :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Kiitos kommentistani. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla valittaa tuota rahanmenoa :D Haluankin muistaa lapsiani jouluna. Ja ehkä tuo heidän syöttämisensä (ja koko perheen yhdessäolo) on sitten minulle se henkilökohtaisin ja kivoin tapa antaa. Aikoinaan päädyimme tähän rahalahjakäytäntöön, kun lapset rupesivat lapsia saamaan, ja tuntui olevan tosi vaikeaa keksiä mitään konstia jolla olisi kaikille lapsilleen suurin piirtein tasapuolinen, kun yksi tarvitsi sitä ja toinen tätä, ja tarpeetkin olivat kovin erilaiset. Ensimmäinen miniämme (juu, valitettavasti taas miniä, joskin nykyään jo ex) oli myös kovin halukas ohjeistamaan meitä mitä meidän pitäisi heidän perheeseen hankkia ja mitä ei, mikä ärsytti minua, koin asian siten, että hän puuttui minun suhteeseen ja tasapuolisuusajatukseen oman perheeni suhteen. Niinpä päädyimme tähän järjestelyyn, kiitos mm. tuon ex-miniän. Joulumme ovat nykyisin leppoisaa yhdessäoloa ilman tavarahössäystä, ja luulisin että aikuiset lapseni kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Ainakin sisarussuhteet näyttäytyvät hyvänä, kun yhdessä ollaan.
Voi kumpa kaikki mummit olisivat yhtä fiksuja ja tasapuolisia. Ei ole monenkaan mukava olla jouluaattona pukin vieraillessa kun toinen saa 1500 euron tietokoneen ja toinen saa sukat. Joka aikuiselle lapselle se sama summa, oli se sitten 20 tai 2000 euroa tai jotain siltä väliltä ja sillä siisti.
Kiitos! Mukava kuulla että järjestelymme saa kiitosta.
Meillä ei siis jaeta lahjoja ollenkaan. Koska lapset joka tapauksessa saisivat erilaisia lahjoja johtuen vanhempiensa päätöksistä, kummiensa ja toisten isovanhempiensa päätöksistä ja varoista ym. ym. Lahjat lapset saavat kodeissaan. Meillä syödään, pelataan pelejä ja palapelejä, lauletaan ja soitetaan myös aika paljon - ja mä jaan ne sukat. Nekään ei ole lahjapaketeissa, vaan laatikossa josta kokeillaan kullekin sopivat. (Nyt kyllä jo oma perhe ainakin tunnistaa mutta menköön... mutsi täällä aaveella.)
Kuulostat ihanalta mummilta 😊! Ihanaa, että jotkut keskittyvät jouluna aitoon yhdessäoloon ja rakastamiseen kilpavarustelun ja etenkin tarkoituksellisen pahan mielen aiheuttamisen sijaan. Ei ne lapset juoluna kalliita lahjoja kaipaa, vaan aitoa, sopuisaa yhdessäoloa koko perheen kanssa. Niin että kaikki lapset kuuluvat perheeseen.
Heh. Siskokin tunnistaa... terve muru!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten, appiukkoni kutsui futispeliä katsomaan oman poikansa ja biologisen lapsenlapsensa. Oma poikani jätettiin kutsun ulkopuolelle, vaikka oli innokkain futisfani koko seurueesta. Tässä oli minulla, äidillä, tuhannen taalan paikka yrittää selvittää itkuiselle pojalle miksi häntä ei otettu mukaan. Olisivat edes tehneet futismatkansa vöhin äänin, mutta suunnittelivat ja hehkuttivat sitä vielä. En pidä appiukostani vielä tänäkään päivänä.
Sulla on tyhmä mies. Tämä tuntee poikasi ja hänen kiinnostuksensa paremmin kuin appiukko, on myös esimerkin näyttäjä. Miehenä minä olisin sanonut isälleni, että ota pojat mukaan, itse voi jäädä pois tai sitten lähetään kaikki. Eli miksi pidät miehestäsi vaikka hyvillä mielin jätti poikasi ulkopuolelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani lupasivat aikoinaan ostaa kovasti toivotun trampoliinin lapsilleni. Sillä ehdolla, että miehen lapset eivät saa siinä hyppiä.
Aikuista ja fiksua?
Meinasin juuri ehdottaa näille itsekkäille, pikkumaisille materialisteille, että on varmaan parempi kirjoittaa varmuudeksi kortteihinkin, että väärät lapset eivät sitten saa leikkiä näillä pyhillä biolastenlasten leluilla. Parodia on kuitenkin näemmä mahdotonta, koska joku tosielämän antisankari teki senkin jo.
Nämä samaiset vatipäät sitten eräänä jouluna ostettuaan kamalan kasan leluja lapsilleni ja miehen lapsille alusvaatteita, saivat hirveän raivokohtauksen, kun miehen lapset olivat mukana rakentamassa uusilla legoilla. Kun ei kuulemma edes saa lapset itse nauttia lahjoistaan.
No, aikamme tuota katselimme, nykyään ei yhteyksiä pidellä.
Täh? Eikö se yhdessä leikkiminen, jos nyt sopuisasti kyetään, ole juuri sitä parasta? Ja aika luonnollista, että lapset ovat innoissaan uusista leluista, vaikka ne olisi sisarellekin (tai uussisarukselle). Etenkin jos itse on juuri saanut sukat tai alushousut :P
Ey ymmärrä pointtia. Lahjoilla osoitetaan kuka on tärkeä ja jos osingoille pöllähtää vieraita ei sitä tarvitse katsoa sormien läpi.
Tuossa tilanteessa voi päättäväisesti huomauttaa, että bonuskakrut voivat leikkiä OMILLA leluilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Kiitos kommentistani. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla valittaa tuota rahanmenoa :D Haluankin muistaa lapsiani jouluna. Ja ehkä tuo heidän syöttämisensä (ja koko perheen yhdessäolo) on sitten minulle se henkilökohtaisin ja kivoin tapa antaa. Aikoinaan päädyimme tähän rahalahjakäytäntöön, kun lapset rupesivat lapsia saamaan, ja tuntui olevan tosi vaikeaa keksiä mitään konstia jolla olisi kaikille lapsilleen suurin piirtein tasapuolinen, kun yksi tarvitsi sitä ja toinen tätä, ja tarpeetkin olivat kovin erilaiset. Ensimmäinen miniämme (juu, valitettavasti taas miniä, joskin nykyään jo ex) oli myös kovin halukas ohjeistamaan meitä mitä meidän pitäisi heidän perheeseen hankkia ja mitä ei, mikä ärsytti minua, koin asian siten, että hän puuttui minun suhteeseen ja tasapuolisuusajatukseen oman perheeni suhteen. Niinpä päädyimme tähän järjestelyyn, kiitos mm. tuon ex-miniän. Joulumme ovat nykyisin leppoisaa yhdessäoloa ilman tavarahössäystä, ja luulisin että aikuiset lapseni kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Ainakin sisarussuhteet näyttäytyvät hyvänä, kun yhdessä ollaan.
Voi kumpa kaikki mummit olisivat yhtä fiksuja ja tasapuolisia. Ei ole monenkaan mukava olla jouluaattona pukin vieraillessa kun toinen saa 1500 euron tietokoneen ja toinen saa sukat. Joka aikuiselle lapselle se sama summa, oli se sitten 20 tai 2000 euroa tai jotain siltä väliltä ja sillä siisti.
Meillä taas on ollut tapana hankkia kalliimmat jutut kuten tietokoneet nimenomaan joulu- tai syntymäpäivälahjoiksi, koska olen ajatellut sen opettavan lapsia kärsivällisyyteen ja kalliimpien asioiden odottamiseen. Eli ei ole hankittu uutta tietokonetta heti, kun vanha alkaa olla ihan luuska. Mutta tuo idea, ettei antaisi lahjaksi lainkaan mitään kallista, on silti ihan hyvä. Antaa ne kalliimmat jutut muulloin kuin jouluna tai syntymäpäivinä. Voihan lapsen "odotteluaikaa" siltikin vähän pidentää eikä ole tarvis singota heti kauppaan.
Toimitko samoin pesutornin tai pakastimenkin kanssa eli odotellaan muutama kuukausi, ettei liian helposti mennä ostamaan. Pyykit voi pestä käsin eikä pakastinkaan ole pakollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Kiitos kommentistani. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla valittaa tuota rahanmenoa :D Haluankin muistaa lapsiani jouluna. Ja ehkä tuo heidän syöttämisensä (ja koko perheen yhdessäolo) on sitten minulle se henkilökohtaisin ja kivoin tapa antaa. Aikoinaan päädyimme tähän rahalahjakäytäntöön, kun lapset rupesivat lapsia saamaan, ja tuntui olevan tosi vaikeaa keksiä mitään konstia jolla olisi kaikille lapsilleen suurin piirtein tasapuolinen, kun yksi tarvitsi sitä ja toinen tätä, ja tarpeetkin olivat kovin erilaiset. Ensimmäinen miniämme (juu, valitettavasti taas miniä, joskin nykyään jo ex) oli myös kovin halukas ohjeistamaan meitä mitä meidän pitäisi heidän perheeseen hankkia ja mitä ei, mikä ärsytti minua, koin asian siten, että hän puuttui minun suhteeseen ja tasapuolisuusajatukseen oman perheeni suhteen. Niinpä päädyimme tähän järjestelyyn, kiitos mm. tuon ex-miniän. Joulumme ovat nykyisin leppoisaa yhdessäoloa ilman tavarahössäystä, ja luulisin että aikuiset lapseni kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Ainakin sisarussuhteet näyttäytyvät hyvänä, kun yhdessä ollaan.
Voi kumpa kaikki mummit olisivat yhtä fiksuja ja tasapuolisia. Ei ole monenkaan mukava olla jouluaattona pukin vieraillessa kun toinen saa 1500 euron tietokoneen ja toinen saa sukat. Joka aikuiselle lapselle se sama summa, oli se sitten 20 tai 2000 euroa tai jotain siltä väliltä ja sillä siisti.
Meillä taas on ollut tapana hankkia kalliimmat jutut kuten tietokoneet nimenomaan joulu- tai syntymäpäivälahjoiksi, koska olen ajatellut sen opettavan lapsia kärsivällisyyteen ja kalliimpien asioiden odottamiseen. Eli ei ole hankittu uutta tietokonetta heti, kun vanha alkaa olla ihan luuska. Mutta tuo idea, ettei antaisi lahjaksi lainkaan mitään kallista, on silti ihan hyvä. Antaa ne kalliimmat jutut muulloin kuin jouluna tai syntymäpäivinä. Voihan lapsen "odotteluaikaa" siltikin vähän pidentää eikä ole tarvis singota heti kauppaan.
Tietokone, kamera tai soitin voi olla opiskelu- tai harrastusväline. Toki sen hankkimisen voi ajoittaa syntymäpäivän läheisyyteen esimerkiksi, vaikkapa vihjaista sukulaisille, että tähän kohteeseen kerätään rahaa, jolloin voi tuoda kaksikymppisen tai kaksisatasen; summastahan lapsen itsensä ei tarvitse edes tietää, jos vanhemmat hoitavat kaupanteon. Jouluksi ei noita tuommoisia todellakaan kannata ostaa, koska ennen joulua hinnat ovat korkeimmillaan. Ja minusta olisi ihan ok jos joulun kaupallisuutta pyrittäisiin muutenkin vähentämään eikä lisäämään.
Nuo tietyt hankinnat voisi muutenkin ajoittaa toisinkin. Isoja hankintoja voisi (ja pitäisikin) suunnitella lapsen kanssa yhdessä, riisua niistä se lahja-ajatus pois. Voisi miettiä budjettia ja tapaa millä hankinta hoidettaisiin. Tämä kasvattaisi lapsista myös paremmin asioihin perehtyviä ja omia hankintojaan harkitsevia nuoria aikuisia.
Lasten ollessa pieniä aloitin joululahjojen oston heti joulun jälkeen alennusmyynneistä :D Silloin se oli vielä helppoa (esim osasi arvioida, minkä ikäinen seuraavana jouluna ilahtuisi nukkekodista), mutta isompien lasten kohdalla piti jo ottaa enemmän huomioon lapsen toiveita ja ne toiveet saattoivat vajaassa vuodessa muuttua paljonkin. En kuitenkaan ole koskaan ostanut lapsilleni joululahjoja pahimpaan jouluruuhkaan, koska en pidä joululahjaostosten tekemisestä tungoksessa. Esim tietokone on hankittu jo lokakuussa, vaikka lapsi on saanutkin koneen vasta joululahjaksi.
Lähipiirissäni on ollut lapsia, jotka ovat saaneet haluamansa/tarvitsemansa asiat aina heti ja kaupassa jo alkui jatkuva mankuminen, johon kyllästyttyään vanhemmat ostivat lapsen haluaman asian. Tätä välttääkseni halusin opettaa omat lapseni odottamaan nyt vähintäänkin seuraavaa palkkapäivääni, jos lapsen haluama/tarvitsema asia ei ollut juuri sillä hetkellä aivan välttämätön. Joululahjojen suhteen taas ajattelin, että kun nyt lähipiirissä kaikki kuitenkin haluavat ostaa joululahjoja, olisi lapsen parempi saada jotain järkevää (kuten tietokone) kuin jotain aivan turhaa ja tarpeetonta. Tavaramäärä kun lapsiperheissä on muutenkin aika järkyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosia sitten, appiukkoni kutsui futispeliä katsomaan oman poikansa ja biologisen lapsenlapsensa. Oma poikani jätettiin kutsun ulkopuolelle, vaikka oli innokkain futisfani koko seurueesta. Tässä oli minulla, äidillä, tuhannen taalan paikka yrittää selvittää itkuiselle pojalle miksi häntä ei otettu mukaan. Olisivat edes tehneet futismatkansa vöhin äänin, mutta suunnittelivat ja hehkuttivat sitä vielä. En pidä appiukostani vielä tänäkään päivänä.
No miksi olisi pitänyt ottaa mukaan? Kai ymmärsit selittää, että appiukko on miehesi isä ja lapsenlapsensa isoisä, joka mielellään viettää aikaa omiensa kanssa ihan samalla tavalla kuin se sinun poikasi viettää aikaa omansa isänsä ja tämän suvun kanssa. Ja jos olet mennyt tekemään lapsen sellaisen miehen kanssa, joka ei omastaan välitä, niin miksi ihmeessä täysin tuntemattoman isoisän pitäisi paikata sinun virheesi?
Olen sanonut miniälle, että tuomme sinne hänen lapselleen täsmälleen yhtä arvokkaat lahjat kuin hänen lapsensa isän vanhemmat tuovat meidän lapsenlapsillemme. Eipä ole mitään lahjaa meidän lapsenlapsille näkynyt, joten miksi meidän pitäisi lahjoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä aikuista lasta. Yhdellä on neljä lasta, yhdellä kaksi omaa + kaksi bonuslasta, kahdella ei ole ollenkaan lapsia (kahdella nuorimmalla).
Emme ole pienituloisia emmekä myöskään kovin suurituloisia. Toki voimme itsellemme hankkia sen mitä tarvitaan kulloinkin, ilman että täytyy kauheasti surra ja miettiä. Mutta kyllä syntymäpäivät ja varsinkin joulu muodostavat ison loven lompakkoon vuosittain. Tätä on ehkä jonkun toisen vaikea ymmärtää. Että vaikka huoleti ostetaan uusi takki kun on sen aika, ei silti kylvetä rahassa sillä tavalla että sitä voisi kylvää kaikkialle.
Syötämme koko porukan jouluna, pääsiäisenä, äitienpäivänä ja isänpäivänä. Ja ympäri vuoden porukkaa käy meillä syömässä, omat ja nämä ns. bonukset. Joululahja-asian olemme ratkaisseet siten, että jokaiselle omalle lapselle annetaan saman verran rahaa, joka on sitten joulurahaa. Lapselliset lahjokoot sillä lapsiaan jos haluavat, lapsettomat käyttävät itseensä tai laittavat säästöön. Neulon sukkia pitkin vuotta, joulun alla sitten jakelen niitä pehmeihin paketteihin. Pikkulapsethan niitä eivät kylläkään juuri arvosta, mutta pysyypähän jalat lämpiminä.
Emme kannata turhaa tavaranvaihtoa, joten emme myöskään toivo tavaralahjoja itsellemme.
Uskon että tulee kalliiksi kun porukkaa on paljon. Neuvo: puhu asiallisesti lastesi kanssa asiasta avoimesti. Ja kun tulevat pitkin vuotta kyläilemään isolla porukalla, ei ole aina pakko tehdä ruokaa. Ihan kahvit/mehut ja pientä keksiä/pullaa tms.
Lahjakäytäntösi kuulostaa täysin oikeudenmukaiselta. Jokainen saa käyttää summan haluamallaan tavalla. Eikä tule turhaa romua mitä kaikilla on kaapit täynnä.
Kiitos kommentistani. Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla valittaa tuota rahanmenoa :D Haluankin muistaa lapsiani jouluna. Ja ehkä tuo heidän syöttämisensä (ja koko perheen yhdessäolo) on sitten minulle se henkilökohtaisin ja kivoin tapa antaa. Aikoinaan päädyimme tähän rahalahjakäytäntöön, kun lapset rupesivat lapsia saamaan, ja tuntui olevan tosi vaikeaa keksiä mitään konstia jolla olisi kaikille lapsilleen suurin piirtein tasapuolinen, kun yksi tarvitsi sitä ja toinen tätä, ja tarpeetkin olivat kovin erilaiset. Ensimmäinen miniämme (juu, valitettavasti taas miniä, joskin nykyään jo ex) oli myös kovin halukas ohjeistamaan meitä mitä meidän pitäisi heidän perheeseen hankkia ja mitä ei, mikä ärsytti minua, koin asian siten, että hän puuttui minun suhteeseen ja tasapuolisuusajatukseen oman perheeni suhteen. Niinpä päädyimme tähän järjestelyyn, kiitos mm. tuon ex-miniän. Joulumme ovat nykyisin leppoisaa yhdessäoloa ilman tavarahössäystä, ja luulisin että aikuiset lapseni kokevat tulevansa kohdelluksi tasapuolisesti. Ainakin sisarussuhteet näyttäytyvät hyvänä, kun yhdessä ollaan.
Voi kumpa kaikki mummit olisivat yhtä fiksuja ja tasapuolisia. Ei ole monenkaan mukava olla jouluaattona pukin vieraillessa kun toinen saa 1500 euron tietokoneen ja toinen saa sukat. Joka aikuiselle lapselle se sama summa, oli se sitten 20 tai 2000 euroa tai jotain siltä väliltä ja sillä siisti.
Meillä taas on ollut tapana hankkia kalliimmat jutut kuten tietokoneet nimenomaan joulu- tai syntymäpäivälahjoiksi, koska olen ajatellut sen opettavan lapsia kärsivällisyyteen ja kalliimpien asioiden odottamiseen. Eli ei ole hankittu uutta tietokonetta heti, kun vanha alkaa olla ihan luuska. Mutta tuo idea, ettei antaisi lahjaksi lainkaan mitään kallista, on silti ihan hyvä. Antaa ne kalliimmat jutut muulloin kuin jouluna tai syntymäpäivinä. Voihan lapsen "odotteluaikaa" siltikin vähän pidentää eikä ole tarvis singota heti kauppaan.
Toimitko samoin pesutornin tai pakastimenkin kanssa eli odotellaan muutama kuukausi, ettei liian helposti mennä ostamaan. Pyykit voi pestä käsin eikä pakastinkaan ole pakollinen.
En osta itselleni lahjoja, en edes pesutornia tai pakastinta itselleni lahjaksi. Tietenkin lapsenikin olisivat voineet ostaa ihan milloin haluavat tietokoneensa, mutta olisi voinut tulla pitkä odotusaika, ennenkuin olisivat saaneet jostain kasaan tietokoneeseen tarvittavan summan rahaa :D
Mielestäni saat ostaa omille lapsenlapsillesi minkähintaista lahjoja vaan haluat. Miniä ei sitä määrää.
Sopuisa vaihtoehto on ostaa kaikille n. 30€:n 'näkyvä lahja' ja sitten laitat omien lastenlastesi tileille rahaa, kartutat osakesalkkua tai avaat omat säästötilit, jos et luota miniään.
Eikö toinen liitto pääty eroon vielä todennäköisemmin kuin ensimmäinen? Mummoille tulee taloudellinen taakka kun lapset lisääntyvät eksponentaalisesti joka kierroksella.
Meillä taas on ollut tapana hankkia kalliimmat jutut kuten tietokoneet nimenomaan joulu- tai syntymäpäivälahjoiksi, koska olen ajatellut sen opettavan lapsia kärsivällisyyteen ja kalliimpien asioiden odottamiseen. Eli ei ole hankittu uutta tietokonetta heti, kun vanha alkaa olla ihan luuska. Mutta tuo idea, ettei antaisi lahjaksi lainkaan mitään kallista, on silti ihan hyvä. Antaa ne kalliimmat jutut muulloin kuin jouluna tai syntymäpäivinä. Voihan lapsen "odotteluaikaa" siltikin vähän pidentää eikä ole tarvis singota heti kauppaan.