Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
1. kohtaan: Myös ne bonuslapset valitaan itse silloin kun päätetään mennä yksiin lapsia omaavan kanssa...
Nyt puhuttiin isovanhemman näkökulmasta ei sennjulmasta joka sitä uusioperhettä pykää kasaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon viettänyt viimeisen kaksi tuntia lukien ketjua, aivan käsittämätöntä. En ole ikinä edes ajatellut että minun pitäisi ostaa lahjoja poikani lapsipuolille. Ostan 3:lle omalle lapsenlapselleni. Olen normaalituloinen mutta kyllä silti joulun aika tekee tiukkaa kun ostan lahjat ja tarjoan koko porukalle ruuat. Ostan arvokkaat lahjat sen ns. toivelahjan mutta että saan ne ostettua ei ole kyllä halua ostaa miniän entisille mitään.
Viime vuonna omiin lapsenlapsiin meni noin 550e ja muitten sukulaisten lahjoihin vielä jokunen satanen ja siihen vielä ruuat päälle.
Ostakoot heille heidän omat isovanhemmat lahjat.
Yhtä hämmästyneenä luen itsekin. Onneksi omat vanhempani (levätkööt rauhassa, kumpikin kuolleet) eivät tällaisista tienneet.
Veljeni oli kolme kertaa naimisissa. Joten oli omia ja oli vaimojen ja exien lapsia ihan iso katras. Ei meille tullut mieleenkään, että veljemme eri vaimojen lapset olisi kuuluneet myös isämme ja äitimme lahjalistalle. Toki näkivät näitä miniöidensä lapsia joissain juhlissa, mutta ei sen kummempaa sidettä ollut. Eron tultua meistä ei kukaan ole sen jälkeen kuullut näistä ex-vaimojen lapsista mitään.
Mutta jos oikein av-palstan mukaan mennään, niin minun se pitäisi sitten vasta katkerin olla. Vanhempani kuolivat ennen kuin edes kuopukseni ehtiä syntyä. Eli omat lapseni ovat saaneet kaikkein vähiten lahjoja isovanhemmilta, koska eivät edes eläneet. Ja lisäksi vielä mieheni puolella on sen verran sekava sekametelisoppa perheessään, kun äitinsä teki lapsia sille ja tälle, että niitä pappoja olisi vähän enemmänkin, jos kaikilta alkaisi odottamaan jotain. Paitsi ei ole tullut kyllä mieleen odottaakaan ja ei ole saatukaan.
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
Tällä logiikalla sitten jos lapsesi asuu esim toisessa maassa, etkä pääse vauvaa hoitamaan, et myöskään voi myöhemmin rakastaa ko lasta.
Plus että hyvinkin se "lainalapsi" voi vaikka sitten vanhainkodissa käydä kylässä, jos kokee vanhuksen läheiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
1. kohtaan: Myös ne bonuslapset valitaan itse silloin kun päätetään mennä yksiin lapsia omaavan kanssa...
Nyt puhuttiin isovanhemman näkökulmasta ei sennjulmasta joka sitä uusioperhettä pykää kasaan
No ei se isovanhempi valitse sitäkään, tekeekö hänen lapsensa lapsia. Tai millaisia heistä tulee.
Lapset ovat, varsinkin pieninä, pääosin hyvin ihastuttavaa seuraa jos nyt lapsista yleensäkään pitää. Miksi periaatteen vuoksi ei edes yrittäisi luoda sidettä siihen uuslapseen siinä missä lapsenlapsiin muutenkin? Ei se ole niiltä omilta pois ja voi antaa paljon iloa itsessään.
Lähipiiristä mielenkiintoinen uusperhekuvio, nimenomaan varallisuuden osalta.
Naispuoleinen ystäväni sai lapsen erittäin varakkaasta suvusta tulevan miehen kanssa. Valitettavasti liitto päättyi lähes heti lapsen synnyttyä. Ystäväni löytää kuitenkin pian uuden miehen, jonka kanssa sai muutaman vuoden päästä lapsen. Uusi puoliso ja ystäväni ovat normaalituloisia ja asuvat tavallisessa omakotitalossa. Molempia lapsia kohdellaan samalla tavalla mutta vanhempi lapsista saa isältään ja hänen suvultaan huomattavasti kalliimpia tavaroita, pääsee isänsä kanssa matkoille ja lomille useita kertoja vuodessa, sairastumiset aina yksityisen lääkäriaseman kautta jne.
Tämä ex-mies löysi myös uuden puolison ja sai toisen lapsen. Tämä lapsi, ystäväni lapsen velipuoli, elää isossa uudessa omakotitalossa, perheellä on hieno huvila saaristossa, lomamökki Lapissa jne. kaikkea mitä vain voi rikkailla kuvitella olevan. Kaikki tämä voisi olla myös ystäväni vanhemman lapsen normaalia elämää, mutta nyt hänen elää osittain rikkaiden elämää ja osittain normaalia elämää.
Ja entä sitten ystäväni nuorin lapsi. Elää normaalia elämää, mutta seuraa sivusta veljensä luxuselämää.
Ei tuota perustilannetta muuta mitkään joululahjat jne. Ja näin se vaan uusperheiden kohdalla menee, sisarusten välinen elintasoero on täysin mahdollista.
Eri juttu on mielestäni se, että jotenkin hyljeksitään bonuslapsia ja tehdään selväksi ettei haluta tutustua ym. Se ei ole oikein. Kohteliaat käytöstavat kuuluvat elämään, mutta ei isovanhempien kontolle voi laittaa sitä, että he tasoittavat elintasoeroja uusperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
1. kohtaan: Myös ne bonuslapset valitaan itse silloin kun päätetään mennä yksiin lapsia omaavan kanssa...
Nyt puhuttiin isovanhemman näkökulmasta ei sennjulmasta joka sitä uusioperhettä pykää kasaan
No ei se isovanhempi valitse sitäkään, tekeekö hänen lapsensa lapsia. Tai millaisia heistä tulee.
Lapset ovat, varsinkin pieninä, pääosin hyvin ihastuttavaa seuraa jos nyt lapsista yleensäkään pitää. Miksi periaatteen vuoksi ei edes yrittäisi luoda sidettä siihen uuslapseen siinä missä lapsenlapsiin muutenkin? Ei se ole niiltä omilta pois ja voi antaa paljon iloa itsessään.
Minua kiinnostaisi tietää, miten tällaisissa uusioperheissä eron jälkeen lapset ovat kokeneet, kun "lainamummi" yks kaks katoaakin lapsen elämästä? Siis jos on luonut läheisen ja lämpimän suhteen oman lapsensa puolison lapseen ja näille tuleekin ero eikä lasta näe sen jälkeen enää koskaan? Minulla ei ole vielä lapsenlapsia, ei omia eikä "lainattuja", mutta mietityttää, miten vanhempi selittää lapselleen "lainamummin" katoamisen? Sanovatko, että no se nyt vaan oli sellanen väliaikainen mummi eikä sitä kannata surra?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
1. kohtaan: Myös ne bonuslapset valitaan itse silloin kun päätetään mennä yksiin lapsia omaavan kanssa...
Nyt puhuttiin isovanhemman näkökulmasta ei sennjulmasta joka sitä uusioperhettä pykää kasaan
No ei se isovanhempi valitse sitäkään, tekeekö hänen lapsensa lapsia. Tai millaisia heistä tulee.
Lapset ovat, varsinkin pieninä, pääosin hyvin ihastuttavaa seuraa jos nyt lapsista yleensäkään pitää. Miksi periaatteen vuoksi ei edes yrittäisi luoda sidettä siihen uuslapseen siinä missä lapsenlapsiin muutenkin? Ei se ole niiltä omilta pois ja voi antaa paljon iloa itsessään.
Tässä alkuasetelmassahan on olemassa oikein hyvä tunneside ja yhteistä ajankäyttöä, mutta rahankäyttöön vaaditaan tasapuolisuutta, mikä mielestäni on kohtuuton vaatimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
1. kohtaan: Myös ne bonuslapset valitaan itse silloin kun päätetään mennä yksiin lapsia omaavan kanssa...
Nyt puhuttiin isovanhemman näkökulmasta ei sennjulmasta joka sitä uusioperhettä pykää kasaan
No ei se isovanhempi valitse sitäkään, tekeekö hänen lapsensa lapsia. Tai millaisia heistä tulee.
Lapset ovat, varsinkin pieninä, pääosin hyvin ihastuttavaa seuraa jos nyt lapsista yleensäkään pitää. Miksi periaatteen vuoksi ei edes yrittäisi luoda sidettä siihen uuslapseen siinä missä lapsenlapsiin muutenkin? Ei se ole niiltä omilta pois ja voi antaa paljon iloa itsessään.
Tässä alkuasetelmassahan on olemassa oikein hyvä tunneside ja yhteistä ajankäyttöä, mutta rahankäyttöön vaaditaan tasapuolisuutta, mikä mielestäni on kohtuuton vaatimus.
Paitsi että ap itsekin myöhemmin myönsi, ettei koe miniän lapsia läheisenä. Eli epäselvää on, onko aidosti avannut sydäntään näillekin. Tuskin, jos muuten lapsirakas on.
Se on hauska huomata kun tätäkin ketjua lukee niin ne miniät on kovia vaatimaan kaikkia. Ei ikinä se sukuun tullut vävy jolla on ne pari lasta ennestään. Ehkä kun ei niin kovasti vaatis vois saadakkin enemmän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
Tällä logiikalla sitten jos lapsesi asuu esim toisessa maassa, etkä pääse vauvaa hoitamaan, et myöskään voi myöhemmin rakastaa ko lasta.
Plus että hyvinkin se "lainalapsi" voi vaikka sitten vanhainkodissa käydä kylässä, jos kokee vanhuksen läheiseksi.
Kaikkien kohtien ei tarvitse täyttyä tarkalleen. Minulle ainakin se verisukulaisuus on todella tärkeä juttu kuten juridinen. Nämä lapset on ne jotka pysyy elämässä eikä vaan ole yhtäkkiä pois kun ero tulee. Olen ystävällinen lisälapsille ja tuon herkkuja jne kaikille mutta lahjoja saa vain lapsenlapseni.
Mun veli on ollut 3 krt naimisissa, hänellä on 7 lasta ja nykyisellä tyttöystävällä on 3 lasta.
Koska kaikki veljeni lapset asuvat äitiensä luona, meitä harvoin pyydetään edes synttäreille.
Nyt sitten uusi tyttöystävä kutsuu synttäreille, mikä on tosi kiva, mutta siellä lahjapyynnöt ovat tosi korkeita ja en edes muista lasten nimiä, koska tiedän menee pari v ja mies vaihtaa taas tyttöystävää.
Ja ne ex vaimojen muut lapset. Ei mitään. Niiden kanssa ei olla missään tekemisissä.
Ensimmäisen ex.n kanssa oltiin ystäviä, mutta kun veljeni jätti hänet , meni seuraavan kanssa naimisiin ja sai lapsia, silloin hän ilmoitti ettei halua olla meidän kanssa missään tekemisissä .
Tyttöystävät, vaimot ovat kovia pyytämään. Jotenkin tuntuisi, että olisi lapselle kiva, että hänet huomioitaisiin enemmän kuin ostamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
Tällä logiikalla sitten jos lapsesi asuu esim toisessa maassa, etkä pääse vauvaa hoitamaan, et myöskään voi myöhemmin rakastaa ko lasta.
Plus että hyvinkin se "lainalapsi" voi vaikka sitten vanhainkodissa käydä kylässä, jos kokee vanhuksen läheiseksi.
Kaikkien kohtien ei tarvitse täyttyä tarkalleen. Minulle ainakin se verisukulaisuus on todella tärkeä juttu kuten juridinen. Nämä lapset on ne jotka pysyy elämässä eikä vaan ole yhtäkkiä pois kun ero tulee. Olen ystävällinen lisälapsille ja tuon herkkuja jne kaikille mutta lahjoja saa vain lapsenlapseni.
Mulla on iso suku ja suvussa ollut useitakin uusperheitä. Yksikään näistä hajonneista uusperheistä lähteneistä, jotka eivät ole olleet verisukulaisia, ei ole pitänyt mitään yhteyttä sukuun enää eron jälkeen. Eivät ex-puolisoidensa vanhempiin, sisaruksiin, serkkuihin, täteihin, setiin eikä enoihin. Eivät edes ex-puolisoidensa lapsiin, jotka eivät ole olleet heidän omia lapsiaan. Ja sama koskee heidän lapsiaan eli ei niihin äidin tai isän exien sukuihin pidetä mitään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
Tällä logiikalla sitten jos lapsesi asuu esim toisessa maassa, etkä pääse vauvaa hoitamaan, et myöskään voi myöhemmin rakastaa ko lasta.
Plus että hyvinkin se "lainalapsi" voi vaikka sitten vanhainkodissa käydä kylässä, jos kokee vanhuksen läheiseksi.
Kaikkien kohtien ei tarvitse täyttyä tarkalleen. Minulle ainakin se verisukulaisuus on todella tärkeä juttu kuten juridinen. Nämä lapset on ne jotka pysyy elämässä eikä vaan ole yhtäkkiä pois kun ero tulee. Olen ystävällinen lisälapsille ja tuon herkkuja jne kaikille mutta lahjoja saa vain lapsenlapseni.
Mulla on iso suku ja suvussa ollut useitakin uusperheitä. Yksikään näistä hajonneista uusperheistä lähteneistä, jotka eivät ole olleet verisukulaisia, ei ole pitänyt mitään yhteyttä sukuun enää eron jälkeen. Eivät ex-puolisoidensa vanhempiin, sisaruksiin, serkkuihin, täteihin, setiin eikä enoihin. Eivät edes ex-puolisoidensa lapsiin, jotka eivät ole olleet heidän omia lapsiaan. Ja sama koskee heidän lapsiaan eli ei niihin äidin tai isän exien sukuihin pidetä mitään yhteyttä. [/quot
Juuri näin se on munkin tuttavapiirissä mennyt, kyllä siinä on uusiomummut ja muut sukulaiset unohtunu vaikka olis kuinka hyysätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
Tällä logiikalla sitten jos lapsesi asuu esim toisessa maassa, etkä pääse vauvaa hoitamaan, et myöskään voi myöhemmin rakastaa ko lasta.
Plus että hyvinkin se "lainalapsi" voi vaikka sitten vanhainkodissa käydä kylässä, jos kokee vanhuksen läheiseksi.
Kaikkien kohtien ei tarvitse täyttyä tarkalleen. Minulle ainakin se verisukulaisuus on todella tärkeä juttu kuten juridinen. Nämä lapset on ne jotka pysyy elämässä eikä vaan ole yhtäkkiä pois kun ero tulee. Olen ystävällinen lisälapsille ja tuon herkkuja jne kaikille mutta lahjoja saa vain lapsenlapseni.
Mulla on iso suku ja suvussa ollut useitakin uusperheitä. Yksikään näistä hajonneista uusperheistä lähteneistä, jotka eivät ole olleet verisukulaisia, ei ole pitänyt mitään yhteyttä sukuun enää eron jälkeen. Eivät ex-puolisoidensa vanhempiin, sisaruksiin, serkkuihin, täteihin, setiin eikä enoihin. Eivät edes ex-puolisoidensa lapsiin, jotka eivät ole olleet heidän omia lapsiaan. Ja sama koskee heidän lapsiaan eli ei niihin äidin tai isän exien sukuihin pidetä mitään yhteyttä.
Ja juuri siksi minulle se veri tai juridinen sukulaisuus on todella tärkeä. Olen näitä uusioperheitä jotka on kariutuneet nähnyt niin monia ja se miten nämä ihmiset vain katoaa eron jälkeen ettei niihin kannata kauheasti satsata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa näitä jotka vertaa omaa kumppania bonuslapsiin että miksi sen kumppanin kanssa voidaan olla ja rakastaa mutta ei niitä niitä bonuslapsia.
1. Kumppani valitaan itse. Bonuslapsia ei.
2. Omat lapsenlapset ja adoptiolapset ovat omaa lihaa ja verta tai juridisesti sukua vaikka niitä ei valitakkaan. Siitä on jo sanottu että vaikka ero tulisi ne pysyy suvussa ja perheessä.
3. Vanhana ne omat lapsenlapset tulee katsomaan sua jos olet niitä hyvin kohdellut missä ne lisälapset taas menevät auttamaan niitä omia bioisovanhempiaan.
4. Ne omat lapsenlapset on olleet tärkeitä ja rakkaita jo mahasta asti ja niihin on kasvattanut tunnesiteen.
5. Ne lainalapset nyt vaan on saatettu kasvattaa miten sattuu missä taas ainakin itse olen ollut mukana lapsenlapseni kasvatuksessa mukana hoitamalla jne niitä vauvasta asti.
Tällä logiikalla sitten jos lapsesi asuu esim toisessa maassa, etkä pääse vauvaa hoitamaan, et myöskään voi myöhemmin rakastaa ko lasta.
Plus että hyvinkin se "lainalapsi" voi vaikka sitten vanhainkodissa käydä kylässä, jos kokee vanhuksen läheiseksi.
Kun näkisi että mikään lapsenlapsi kävisi vanhainkodissa kylässä, oli laina, bonus tai ihan ikioma kenen kanssa on oltu paljon aikanaan.... terveisin vanhainkodissa työskentelevä.
Mitä tulee siihen, että etäällä olevaa ja vähemmän kontaktissa ollutta lapsenlasta voi rakastaa vähemmän kuin tuttua, niin valitettavasti niin vaan on. Kiintymyssuhde tarvitsee aikaa muodostuakseen. Sorry jos tämä tuli järkytyksenä jollekin.
Tätä ongelmaa on vaikka on kaksi veljestä samoista vanhemmista. Esikoinen on anopille kaikki kaikessa, reilu vuoden nuorempi kuopus ei ole mitään. Toiselle ostettais vaikka kuu taivaalta, toiselle ostetaan max 10 € kirjalahjaksi.
Vooot?
Olen asunut uusioperheessä, mutta kukin isovanhempi osti lapsen OMALLE lapsenlapselleen.
Miehen äidiltä ei tietenkään tullut mun lapselle mitään.
No, vanhemmat ne lahjat ostavat, mummoilta tulee omat tervehdykset.
Tuossa tilanteessa valitsisin ei mitään ja laittaisin omalle murulle rahaa tilille...
Vierailija kirjoitti:
Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.
Ap
Tietyssä mielessä koko katras on nyt poikasi lapsia. Joten itse noudattaisin hänen päätöstään, ja kohtelisin resurssieni rajoissa kaikkia samalla tavoin. Jos siis samaa mieltä miniäsi kanssa. Eli ainakin lasten tietäen saman arvoinen lahja kaikille. Osakeet yms., mitä lapsi ei ymmärtä, ovat eri asia. Kysy pojalta, miten äitipuolen suku hoitaa tilanteen omien "bonuslapsenlapsiensa" suhteen. Tuleeko sieltä samat lahjat ja sirkusreissut kaikille? Vai ovatko biologiset lapsenlapset erityisasemassa? Oikeudenmukaisinta kai kaikille lapsille, että jokaista huomioidaan yhtälailla. PS: tahditonta ja outoa muuten miniältäsi ottaa puheeksi poikasi puolesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.
ApTietyssä mielessä koko katras on nyt poikasi lapsia. Joten itse noudattaisin hänen päätöstään, ja kohtelisin resurssieni rajoissa kaikkia samalla tavoin. Jos siis samaa mieltä miniäsi kanssa. Eli ainakin lasten tietäen saman arvoinen lahja kaikille. Osakeet yms., mitä lapsi ei ymmärtä, ovat eri asia. Kysy pojalta, miten äitipuolen suku hoitaa tilanteen omien "bonuslapsenlapsiensa" suhteen. Tuleeko sieltä samat lahjat ja sirkusreissut kaikille? Vai ovatko biologiset lapsenlapset erityisasemassa? Oikeudenmukaisinta kai kaikille lapsille, että jokaista huomioidaan yhtälailla. PS: tahditonta ja outoa muuten miniältäsi ottaa puheeksi poikasi puolesta...
Minun poikani lisälapset ei tule koskaan olemaan hänen lapsiaan vaikka millä niitä kutsuisi. Perhettä saattavat olla samalla tavalla kun kämppikset tai kaverit jne voi olla. Mutta myös samalla tavalla täysin tuntemattomia ihmisiä joihin ei ole mitään syvempää sidettä
1. kohtaan: Myös ne bonuslapset valitaan itse silloin kun päätetään mennä yksiin lapsia omaavan kanssa...