Lue keskustelun säännöt.
Peruskoulunsa päättävistä suomalaisnuorista peräti 11 prosenttia kuuluu ryhmään, jolla ei ole riittävää luku- ja kirjoitustaitoa
11 prosenttia ikäryhmästä on noin 6 000 nuorta. Se on aika paljon ja luku- ja kirjoitustaidoton nuori ei selviydy toisen asteen koulutuksessa.
Milloin tämä tilanne on mennyt näin pahaksi että noin suuri osuus suomalaisista ei opi kunnolla lukemaan vai onko nuo sitten niitä "suomalaisia"?
Helppohan se on syyttää pelejä, mutta tuntuu noilta unohtuvan se että pelejä pelattiin jo 10v sitten hyvin paljonkin ja ei ollut noin paljoa ongelmatapauksia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005392739.html
Kommentit (452)
401/452
|
22.11.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Tyhmät eivät opi vaikka miten opettaisi. Kun tyhmänä syntyy niin tyhmänä kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EIHÄN SIELTÄ KOULUSTA SILLOIN POIS PÄÄSE VAAN JÄTETÄÄN LUOKALLEEN!
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti kirjoja ei enää lueta ja niitä pelejä on todella paljon enemmän kuin 10-20v sitten ja ne ovat jokaisella mukana koko ajan.
Kyllä 20-vuotta sitten pelejä riitti, mutta maailma oli muuten vähän erilainen. Lievästikin vajaa-älyiset kävivät eri koulua, kuin ne joilla oli edellytyksiä elämässä normi-aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa sunnuntain hesarista tutkimustietoa, miten oppiminen on mennyt alaspäin digin ja uuden ops:n myötä.
lapsen täytyy olla omatoiminen, innostunut, tiedonhaluinen ja vanhemmat on avainasemassa eli katsovat miten läksyt sujuu, kannustetaan ja sparrataan. Opettaja ei varmaan ehdi syventyä luokassa kaikkien kanssa.
Tämä on ironista kun työttömillä vanhemmilla on etuoikeus sparrata lapsistaan neroja. Rikkaiden lapset jää heitteille ellei ole lukupäätä :D
Aika hulvatonta jos työttömät vanhemmat eivät tajua sparrata lapsiaan.
En ole varsinaisesti työtön vaan ovelasti tässä maisterin tutkinto kesken ja kotiäitinä, ja voi kyllä on niin ihanaa kun on kunnolla aikaa auttaa lasta koulunkäynnissä ja olla muutenkin sellainen henkinen tuki ja voimavara jota itselläni ei ikinä ollut kun omat vanhemmat oli molemmat kiireisiä ja väsyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tuo 11% on jaettu tyttöjen ja poikien välille? Vai onko koko 11% pelkkiä poikia, jotka ei ole oppineet lukemaan? Mietin vain, että ainakin ennenvanhaa r omanivanhemmat eivät antaneet pitää lapsiaan kovinkaan tiiviisti koulussa, vaan otettiin "turhasta" systeemistä. Entäs m aa han muuttajien lapset? Kuinka moni esimerkiksi heidän tytöistään saa keskittyä koulunkäyntiin, vai vaaditaanko heiltä enemmän kotona työntekoa lapsenvahtina, kokkaamisena ja siivoamisena? Siihen sitten päälle nämä päihdevanhempien lapset, joilla on heikot lähtökohdat pärjätä elämässä paremmin.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuo 11% koostuu.
Kasvava määrä maahanmuuttajalapsia tarkoittaa kasvavaa määrää oppilaita joiden kotikieli ei ole Suomi. Tämä hidastaa oppimista. Ja huom. siis keskimäärin. Joukossa nopeita oppijoita. Kotona vanhemmat eivät osaa välttämättä lukea.
Romanilapsien tilanne toivottavasti parantunut kun eivät kiertele enää paljon.Olen itse kaksikielisestä kodista, mutta se ei todellakaan ole hidastanut vaan nopeuttanut oppimista. Jokainen eri kieli ja kulttuuri on oma järjestelmänsä, joten kahden kulttuurin välissä oleva lapsi oppii kaksi eri järjestelmää, tuplasti enemmän kaikkea kuin kuin yksikielinen lapsi. Tämä tekee lapsen joustavaksi oppijaksi.
Tästä on ihan tutkimustakin. Mutta on myös oma kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tuo 11% on jaettu tyttöjen ja poikien välille? Vai onko koko 11% pelkkiä poikia, jotka ei ole oppineet lukemaan? Mietin vain, että ainakin ennenvanhaa r omanivanhemmat eivät antaneet pitää lapsiaan kovinkaan tiiviisti koulussa, vaan otettiin "turhasta" systeemistä. Entäs m aa han muuttajien lapset? Kuinka moni esimerkiksi heidän tytöistään saa keskittyä koulunkäyntiin, vai vaaditaanko heiltä enemmän kotona työntekoa lapsenvahtina, kokkaamisena ja siivoamisena? Siihen sitten päälle nämä päihdevanhempien lapset, joilla on heikot lähtökohdat pärjätä elämässä paremmin.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuo 11% koostuu.
Kasvava määrä maahanmuuttajalapsia tarkoittaa kasvavaa määrää oppilaita joiden kotikieli ei ole Suomi. Tämä hidastaa oppimista. Ja huom. siis keskimäärin. Joukossa nopeita oppijoita. Kotona vanhemmat eivät osaa välttämättä lukea.
Romanilapsien tilanne toivottavasti parantunut kun eivät kiertele enää paljon.Näin, jos kyse olisi etelän kaupungeista. Nyt kuitenkin on kyse idän ja pohjoisen ilmiöstä.
Eli alueista Vaasa-Kuopio-Kotka -linjan takana.Tutkimustuloksista nostetaan esiin maaseudun pojat, mutta riskiryhmään kuuluu myös lähiöiden mm-pojat joista ei paljon puhuta, joka alkaa olla kuitenkin suurempi joukko kuin pohjoisen pojat.
Jankkaat tästä asiasta koko ajan vaikka mm-pojat eivät suuresti eroa kaupungeissa suomenkielisistä pojista. Jos muistan oikein niin PISA-tuloksissa mm-tytöt olivat poikia parempia – eli aivan sama kuvio kuin suomenkielisten tyttöjen ja poikien kesken. Ongelmana ei näytä olevan m-muuttajuus, eri kotikieli ja -kulttuuri vaan nykynuorison kulttuuriset mallit, jotka muokkaavat kaikkia poikia taustasta riippumatta.
Itse asiassa monessa mm-perheessä vanhemmat voivat olla hyvin vaativia lasten suhteen kouluasioissa, eivät katso läpi sormien kuten suomalaiset vanhemmat. Olen itse toiminut erään mm-perheen lasten tukiopettajana, vanhemmat palkkasivat koska halusivat lastensa menestyvän suomalaisessa koulussa, vaikkeivät itse olleet saaneet kotimaassa kuin peruskoulutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut poikani takia miettimään näitä asioita. Minulla ja miehelläni on akateeminen koulutus. Poikamme on ihan älykäs, mutta suoraan sanoen häntä ei vähääkään ole kiinnostunut opiskelu. Nyt hän on ysiluokalla ja on palavan innostunut pääsemään opiskelemaan kuljetusalaa, käytännössä kai rekkakuskin työ on Se Juttu. Ymmärrän myös, miksi opiskelu yläkoulussa ei juuri kiinnosta joitain aineita lukuun ottamatta: hän tietää jo, ettei niitä käytännössä ikinä tarvitse.
Miten yläkoulussa opiskeleva poikanen tietää mitä asioita tulee työelämässä käytännössä tarvitsemaan?!
Ei tuon ikäinen tiedä nykyisestä työelämästä oikein mitään, eikä osaa ennakoida tulevaisuutta.
Lisäksi tiedän että esim. mun parikymppinen tehdastyössä oleva sukulaistyttö voisi myös sanoa, ettei ole tarvinnut englantia mihinkään. Niinpä, koska hän olisi saanut paljon parempia töitä harrastusalaltaan, jopa ulkomailta, jos olisi osannut englantia. Nyt ei saa edes marketin kassalta töitä, koska nykyään sielläkin pitää osata kieliä.
En ymmärrä aikuista, joka ei tätä tajua, ja joka tukee pienen ihmisen vääriä käsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässä nyt kyse eriarvoisuuden lisääntymisestä.
Toisaalla puhutaan, että lukutaidottomuus lisääntyy, etenkin pojilla.
Mutta samaan aikaan myös kielitaito kohenee, varsinkin etenkin pojilla. Kun ennen tytöt olivat niitä, jotka oppivat parhaiten vieraita kieliä, niin nyt ne kielitaitoisimmat ovat poikia.
Omat lapset puhuvat, että tytöt ovat hyviä kaikessa ja pojat ovat joko tosi hyviä tai tosi huonoja. Uutisoinnin perusteella voisin kuvitella, että tämä on ihan nykypäivänä ihan yleinen linja.
Kaikki eivät opi lukemaan ja osa lukee sormusten herraa englanniksi 12-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan hyviä uutisia meidän pojjaalle, joka sentään lukeakin osaa..
Pinnallisesti ajateltu. Se että yhteiskunnan perusteet rapistuvat ja vastustajat heikkenevät ei ole pojallesi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut poikani takia miettimään näitä asioita. Minulla ja miehelläni on akateeminen koulutus. Poikamme on ihan älykäs, mutta suoraan sanoen häntä ei vähääkään ole kiinnostunut opiskelu. Nyt hän on ysiluokalla ja on palavan innostunut pääsemään opiskelemaan kuljetusalaa, käytännössä kai rekkakuskin työ on Se Juttu. Ymmärrän myös, miksi opiskelu yläkoulussa ei juuri kiinnosta joitain aineita lukuun ottamatta: hän tietää jo, ettei niitä käytännössä ikinä tarvitse.
Miten yläkoulussa opiskeleva poikanen tietää mitä asioita tulee työelämässä käytännössä tarvitsemaan?!
Ei tuon ikäinen tiedä nykyisestä työelämästä oikein mitään, eikä osaa ennakoida tulevaisuutta.
Lisäksi tiedän että esim. mun parikymppinen tehdastyössä oleva sukulaistyttö voisi myös sanoa, ettei ole tarvinnut englantia mihinkään. Niinpä, koska hän olisi saanut paljon parempia töitä harrastusalaltaan, jopa ulkomailta, jos olisi osannut englantia. Nyt ei saa edes marketin kassalta töitä, koska nykyään sielläkin pitää osata kieliä.
En ymmärrä aikuista, joka ei tätä tajua, ja joka tukee pienen ihmisen vääriä käsityksiä.
Olen aina tukenut lapseni opiskelua ja sanonut, että jostain tiedosta tai taidosta voi olla hyötyä myöhemmin, vaikkei nyt siltä tunnu. Ja vaikkei asia kiinnostaisi, todistuksen olisi hyvä olla sellainen, että sillä pääsee opiskelemaan, mitä haluaa.
Tarkoitin vain sitä, että nyt käytännössä ymmärrän MIKSI ne asiat eivät pojan näkökulmasta kiinnosta. Minulla itselläni ei ysiluokalla ollut harmainta haisua, mille alalle sitten mahdollisesti joskus lukion jälkeen hakeutuisin. Kaverien kanssa pyöriteltiin mielessä lukion ainevalintoja sillä mielellä, ettei vain tulisi sulkeneeksi pois mitään vaihtoehtoja lukion jälkeen. Näkökulma opiskeluunkin oli silloin ihan eri. Ei ikinä tiennyt, että jos tätäkin asiaa oikeasti tarvitsee työelämässä tai ainakin jatko-opinnoissa. Sen sijaan pojalleni on aika selvää, että rekkakuskin ei tarvitse tietää eri lintulajeja tai mitä tapahtui ensimmäisessä maailmansodassa. Toki häntä jotkut asiat kiinnostavat joka tapauksessa, tarvitsi niitä tietoja tai ei.
Ehkä voi sanoa, että joillain nuorilla on tuossa iässä oikeasti kova hinku päästä jo ns. oikeisiin töihin, tekemään jotain käytännöllistä, kun taas osa istuksii tyytyväisenä "opiskeluputkessa". Pointtini on siis se, että nyt ymmärrän asioita sen ei niin motivoituneen nuoren näkökulmasta paremmin. Aika harva aikuinenkaan viitsii kauheasti nähdä vaivaa asioiden eteen, koska niin nyt vaan on tapana, vaikka tajuaa, ettei tästä mitään hyödy. Silloin ne hommat suoritetaan joten kuten vaan. Ehkä alakoulussa lapset eivät niin tulevaa ajattele ja ovat niin kuin samalla viivalla, yläkoulussa tavoitteet ja sen myötä motivaatio erkanevat toisistaan ja minusta se on ihan ymmärrettävää. Ei itseänikään yläasteen opon tunnilla kauheasti kiinnostanut kirjoittaa vihkoon ylös mitä levyseppähitsaaja tekee ja miten sellaiseksi opiskellaan. Kirjoitin kyllä, koska olin kiltti tyttö, mutta ei se motivaatio huippu ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo 11% arvio perustuu PISA-tuloksiin. Niissähän näkyi juuri tuo Itä- ja Pohjois-Suomen poikien huono osaaminen yleensä.
Eiköhän niitä huonosti osaavia löydy aika paljon myös isojen kaupunkien lähiöistä.
Itä-Suomeen on muuttanut paljon venäläisiä ja inkeriläisiä perheitä ja varmasti se näkyy koulumenestyksessä, kun äidinkieli on venäjä ja moni lapsi on aloittanut koulun Venäjällä.
Ja Itä-ja Pohjois-Suomessa ei juuri ole venäläisiä kouluja tai muun kielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma muuttuu: motokuskin pitää osata lintulajeja, tunnistaa metsälakikohteet, käyttää vaativia tietokoneohjelmia ja osata vielä haasteelliset yläharvennuksetkin. Jos työmaat ovat länsirannikolla, pitäisi hallita suomen lisäksi myös ruotsi...
Koulumme heikoimmin pärjäävät ovat kotimaisia poikia, joita mikään (päihteiden lisäksi) ei kiinnosta. Muualta tulleilla menee reilusti paremmin, koska koti vaatii opiskelua.
Vierailija kirjoitti:
11 prosenttia ikäryhmästä on noin 6 000 nuorta. Se on aika paljon ja luku- ja kirjoitustaidoton nuori ei selviydy toisen asteen koulutuksessa.
Milloin tämä tilanne on mennyt näin pahaksi että noin suuri osuus suomalaisista ei opi kunnolla lukemaan vai onko nuo sitten niitä "suomalaisia"?
Helppohan se on syyttää pelejä, mutta tuntuu noilta unohtuvan se että pelejä pelattiin jo 10v sitten hyvin paljonkin ja ei ollut noin paljoa ongelmatapauksia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005392739.html
Tuo tilasto ei kuitenkaan kerro lapsen taustoja ja 10-20v aikana yhä enemmän on peruskoulussa lapsia, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi. Esim. venäjä ja sitten myös maahan muuttajien lapset.
Ja nykyään, jos vain mahdollista, moni vammainen tai muutoin rajoitteinen esim. näkö- ja kuulovammainem käy normaalia peruskoulua, ihan tavisten lasten tapaan, kun ennen heille järjestettiin omaa opetusta tai olivat kokonaan perusopetuksen ulkopuolella.
Ja hyvä niin, vaikka tilastot ei aina näyttäisi niin kauniilta, eikä heitä eroteta ryhmästä tai yhteiskunnan ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat on surkeita! ja laiskojakin. Katsovat lukutaidottomuutta ja koulukiusaamista läpi sormien. Outo meininki on kouluissa.
Ennen tuo luku oli varmasti paljon suurempi kuin 11%, vaikkapa 90-luvulla tai sitä ennen, kun koko väestö huomioidaan ja ikäluokka.
Vielä 90-luvulla ja 2000-luvullakin oli apukouluja, jotka opiskeltiin vain 5v tai vähemmän ja tarkoitettu vammaisille tai muutoin rajoitteisille, näkö-ja kuulovammaisilla omat koulunsa jne. nyt he eivät ole yhteiskunnassa piilossa vaan opiskelevat normaalissa peruskoulussa muiden oppilaiden kanssa, kouluavustajan auttaessa ja ovat osana yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tuo 11% on jaettu tyttöjen ja poikien välille? Vai onko koko 11% pelkkiä poikia, jotka ei ole oppineet lukemaan? Mietin vain, että ainakin ennenvanhaa r omanivanhemmat eivät antaneet pitää lapsiaan kovinkaan tiiviisti koulussa, vaan otettiin "turhasta" systeemistä. Entäs m aa han muuttajien lapset? Kuinka moni esimerkiksi heidän tytöistään saa keskittyä koulunkäyntiin, vai vaaditaanko heiltä enemmän kotona työntekoa lapsenvahtina, kokkaamisena ja siivoamisena? Siihen sitten päälle nämä päihdevanhempien lapset, joilla on heikot lähtökohdat pärjätä elämässä paremmin.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuo 11% koostuu.
Kasvava määrä maahanmuuttajalapsia tarkoittaa kasvavaa määrää oppilaita joiden kotikieli ei ole Suomi. Tämä hidastaa oppimista. Ja huom. siis keskimäärin. Joukossa nopeita oppijoita. Kotona vanhemmat eivät osaa välttämättä lukea.
Romanilapsien tilanne toivottavasti parantunut kun eivät kiertele enää paljon.Olen itse kaksikielisestä kodista, mutta se ei todellakaan ole hidastanut vaan nopeuttanut oppimista. Jokainen eri kieli ja kulttuuri on oma järjestelmänsä, joten kahden kulttuurin välissä oleva lapsi oppii kaksi eri järjestelmää, tuplasti enemmän kaikkea kuin kuin yksikielinen lapsi. Tämä tekee lapsen joustavaksi oppijaksi.
Tästä on ihan tutkimustakin. Mutta on myös oma kokemukseni.
Tuohan nyt on ihan eriasia.
Tilanne olisi ollut sinullakin toinen, jos olisit mennyt kouluun, etkä olisi osannut yhtään kieltä tai kulttuuria, eikä vanhempasi tai ympäristö.
Näinhän oli monella suomalaisella lapsella, kun vanhemmat muuttivat 70-luvulla Ruotsiin, eikå lapset tai vanhemmat osanneet lainkaan ruotsin kieltä. Myös heillä oli paljon ongelmia koulussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tuo 11% on jaettu tyttöjen ja poikien välille? Vai onko koko 11% pelkkiä poikia, jotka ei ole oppineet lukemaan? Mietin vain, että ainakin ennenvanhaa r omanivanhemmat eivät antaneet pitää lapsiaan kovinkaan tiiviisti koulussa, vaan otettiin "turhasta" systeemistä. Entäs m aa han muuttajien lapset? Kuinka moni esimerkiksi heidän tytöistään saa keskittyä koulunkäyntiin, vai vaaditaanko heiltä enemmän kotona työntekoa lapsenvahtina, kokkaamisena ja siivoamisena? Siihen sitten päälle nämä päihdevanhempien lapset, joilla on heikot lähtökohdat pärjätä elämässä paremmin.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tuo 11% koostuu.
Kasvava määrä maahanmuuttajalapsia tarkoittaa kasvavaa määrää oppilaita joiden kotikieli ei ole Suomi. Tämä hidastaa oppimista. Ja huom. siis keskimäärin. Joukossa nopeita oppijoita. Kotona vanhemmat eivät osaa välttämättä lukea.
Romanilapsien tilanne toivottavasti parantunut kun eivät kiertele enää paljon.Näin, jos kyse olisi etelän kaupungeista. Nyt kuitenkin on kyse idän ja pohjoisen ilmiöstä.
Eli alueista Vaasa-Kuopio-Kotka -linjan takana.Tutkimustuloksista nostetaan esiin maaseudun pojat, mutta riskiryhmään kuuluu myös lähiöiden mm-pojat joista ei paljon puhuta, joka alkaa olla kuitenkin suurempi joukko kuin pohjoisen pojat.
Jankkaat tästä asiasta koko ajan vaikka mm-pojat eivät suuresti eroa kaupungeissa suomenkielisistä pojista. Jos muistan oikein niin PISA-tuloksissa mm-tytöt olivat poikia parempia – eli aivan sama kuvio kuin suomenkielisten tyttöjen ja poikien kesken. Ongelmana ei näytä olevan m-muuttajuus, eri kotikieli ja -kulttuuri vaan nykynuorison kulttuuriset mallit, jotka muokkaavat kaikkia poikia taustasta riippumatta.
Itse asiassa monessa mm-perheessä vanhemmat voivat olla hyvin vaativia lasten suhteen kouluasioissa, eivät katso läpi sormien kuten suomalaiset vanhemmat. Olen itse toiminut erään mm-perheen lasten tukiopettajana, vanhemmat palkkasivat koska halusivat lastensa menestyvän suomalaisessa koulussa, vaikkeivät itse olleet saaneet kotimaassa kuin peruskoulutuksen.
Minäkin tunnen hyvin pääkaupunkiseudun tilannetta ja puhuin keskimääräisestä. Monilla lapsilla on myös hyvin kunnianhimoiset vanhemmat.
Toisaalta tämä mm-poikien koulussa on myös otettu esiin pisaraporteissa, ei ole minun keksintö. Ja seuraan tiiviisti Ruotsin koulumaailmaa.
Puhun siis kasvavasta koululaisryhmästä. Maaseudun pojat taitavat määrällisesti vähentyä.
Moni suomalainen vanhempi on sitä mieltä, että koulun tehtävä on opettaa, vanhempi tarjoaa katon pään päälle. Koulu on oppilaan oma asia, vanhempi ei käy sitä lapsen puolesta.
Etevälle ja kouluhaluiselle lapselle tämä voi olla OK suhtautuminen, mutta ei lapselle, jolla tökkii jompikumpi. Tai molemmat. Heistä vanhemmat vaan toteaa, että ei oo meidän Jesse tai Lissu lukuihminen.
Nykyään lapset saa itse asettaa tavoitteensa. Jos lukemaan oppiminen ei kuulu niihin, niin sili sili ja tapu tapu, hyvin tehty.