Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte käydä töissä?
03.10.2017 |
Sain juuri töitä ja irtisanoin kahden viikon jälkeen. Paljon helpompaa vaan laiskotella kotona ja elää sossun rahoilla. Lisäksi pitäisi jaksaa vielä opiskella.
Kommentit (46)
Mulla on pitkän tähtäimen suunnitelma johon kuuluu oma asunto palmun alla paikassa jossa ei TE-toimsto tai sossupummit vaivaa. Siksi jaksan käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opiskellut itselleni ammatin jossa viihdyn. Tykkään työstäni ja olen siinä hyvä, saan siitä tyydytystä. Sen lisäksi saan hyvää palkkaa, jolla saan vapaa-aikana tehtyä monia kivoja juttuja. Olisi tosi tylsää olla vain kotona.
En jaksakaan, mutta käyn silti töissä.
Jaksan juuri ja juuri tulla istumaan sen 8 tuntia toimistolle. Hoidan pakolliset työhommat ja loput ajasta selailen nettiä ja kirjoittelen keskustelupalstoille. Palkkaa saan 2800 eur/kk brutto. Se on ihan hyvä motivaattori. Toisaalta ei tuolla paljon juhlita pk-seudulla. Kun elää säästeliäästi niin jää muutama satanen kuussa säästöön ja voi suunnitella etelänlomia ja tehdä jotain elämänlaatua parantavia hankintoja.
En todellakaan tiedä miten jaksan tätä paskaa päivästä toiseen. Olen hieman huolissani siitä, että työhistoriaa takana "vasta" 10 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa lähes 70-vuotiaaksi asti eli mitähän mulla on, 40 vuotta vielä edessä? Olen nyt jo täysin kypsä tähän. Tunnen itseni orjaksi. Vihaan jokaikistä työpäivää ja sitä kun pitää herärä herätyskelloon ja raahautua töihin vaikkei vittuakaan voisi kiinnostaa. Haluan ja tarvitsen lottovoiton niin kipeästi! N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisikaan jos tekisin edes vähän fyysisempää. Tykkään kumminkin tuhlata rahaa ja elää astetta kalliimmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä miten jaksan tätä paskaa päivästä toiseen. Olen hieman huolissani siitä, että työhistoriaa takana "vasta" 10 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa lähes 70-vuotiaaksi asti eli mitähän mulla on, 40 vuotta vielä edessä? Olen nyt jo täysin kypsä tähän. Tunnen itseni orjaksi. Vihaan jokaikistä työpäivää ja sitä kun pitää herärä herätyskelloon ja raahautua töihin vaikkei vittuakaan voisi kiinnostaa. Haluan ja tarvitsen lottovoiton niin kipeästi! N28
Sä tarviit vaan fiksusti sijoitettuja palkkatuloja. Ala siis sijoittaa, opettele se kunnolla niin viiskymppisenä voit jo valikoida töitäsi.
En jaksakaan enää. Niin kauan kuitenkin jaksoin, että nyt 45-vuotiaana elän mukavasti pääomatuloillani. En käy sossussa vinkumassa vaan tulen toimeen omillani, olen vapaa, tämä on todella ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jään kohta eläkkeellle, käyn työmaalla ja palkan saan, mutta en mä siellä enää paljon viitsi pakertaa. Eikä haittaa, vaikka lopputilin kouraan nakkaisivat.
Teen töitä kotoa käsin. Jaksaminen ei ole ongelma, koska voin nukkua pitkään ja tehdä työt silloin kun parhaiten mulle sopii. Ei aikaisia aamuherätyksiä, ruuhkabusseja, silmät ristissä toimistossa kykkimistä. Työmatka on sen verran kun on sängyn ja läppärin välinen matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei kuluisi aika kotona. Eri asia, jos olisi niin paljon rahaa, että voisi matkustella vaikka koko ajan, tai hankkia valtavan ison puutarhan, hevosia ja muita eläimiä, ja/tai harrastaa ihan mitä mieli tekisi niin, että joka päivälle olisi jotain mielenkiintoista tekemistä. Mutta sellainen elämä, jossa pitäisi ansiosidonnaisella (saati peruspäivärahalla) olla kotona ja varaa olisi vain joihinkin harrastuksiin ja muutamaan matkaan vuodessa - ei tuntuisi mielekkäältä. Toisaalta, jos olisin niin varakas, että voisin tehdä mitä huvittaa, niin perustaisin todennäköisesti yrityksen tai kaksikin. Sellaisia, joista saisi mielekkään "kehittämisprojektin" mutta joilla ei todennäköisesti tulisi taloudellisesti kovin hyvin toimeen. Siksi en perusta niitä nyt.
Minulla on ihan kiva työ, tosi kivat työkaverit, siedettävä palkka, mahdollisuus tehdä etätöitä ja kaiken kaikkiaan ihan palkitseva työ. Ja joo, tuloksia syntyy, vaikka nytkin tällä palstalla samalla surffaan ;-)
En jaksakaan, siksi en käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä miten jaksan tätä paskaa päivästä toiseen. Olen hieman huolissani siitä, että työhistoriaa takana "vasta" 10 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa lähes 70-vuotiaaksi asti eli mitähän mulla on, 40 vuotta vielä edessä? Olen nyt jo täysin kypsä tähän. Tunnen itseni orjaksi. Vihaan jokaikistä työpäivää ja sitä kun pitää herärä herätyskelloon ja raahautua töihin vaikkei vittuakaan voisi kiinnostaa. Haluan ja tarvitsen lottovoiton niin kipeästi! N28
Suomella ei ole varaa maksaa sinulle eikä minulle eläkettä. Tunne siitä että olet orja ei ole väärä. Kaikki me työssäkäyvät ovat palkka orjia. Meidän tarkoitus on tehdä työmme ja kuolla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei kuluisi aika kotona. Eri asia, jos olisi niin paljon rahaa, että voisi matkustella vaikka koko ajan, tai hankkia valtavan ison puutarhan, hevosia ja muita eläimiä, ja/tai harrastaa ihan mitä mieli tekisi niin, että joka päivälle olisi jotain mielenkiintoista tekemistä. Mutta sellainen elämä, jossa pitäisi ansiosidonnaisella (saati peruspäivärahalla) olla kotona ja varaa olisi vain joihinkin harrastuksiin ja muutamaan matkaan vuodessa - ei tuntuisi mielekkäältä. Toisaalta, jos olisin niin varakas, että voisin tehdä mitä huvittaa, niin perustaisin todennäköisesti yrityksen tai kaksikin. Sellaisia, joista saisi mielekkään "kehittämisprojektin" mutta joilla ei todennäköisesti tulisi taloudellisesti kovin hyvin toimeen. Siksi en perusta niitä nyt.
Minulla on ihan kiva työ, tosi kivat työkaverit, siedettävä palkka, mahdollisuus tehdä etätöitä ja kaiken kaikkiaan ihan palkitseva työ. Ja joo, tuloksia syntyy, vaikka nytkin tällä palstalla samalla surffaan ;-)
Ei ansiosidonnaisella tai peruspäivärahalla matkustella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei kuluisi aika kotona. Eri asia, jos olisi niin paljon rahaa, että voisi matkustella vaikka koko ajan, tai hankkia valtavan ison puutarhan, hevosia ja muita eläimiä, ja/tai harrastaa ihan mitä mieli tekisi niin, että joka päivälle olisi jotain mielenkiintoista tekemistä. Mutta sellainen elämä, jossa pitäisi ansiosidonnaisella (saati peruspäivärahalla) olla kotona ja varaa olisi vain joihinkin harrastuksiin ja muutamaan matkaan vuodessa - ei tuntuisi mielekkäältä. Toisaalta, jos olisin niin varakas, että voisin tehdä mitä huvittaa, niin perustaisin todennäköisesti yrityksen tai kaksikin. Sellaisia, joista saisi mielekkään "kehittämisprojektin" mutta joilla ei todennäköisesti tulisi taloudellisesti kovin hyvin toimeen. Siksi en perusta niitä nyt.
Minulla on ihan kiva työ, tosi kivat työkaverit, siedettävä palkka, mahdollisuus tehdä etätöitä ja kaiken kaikkiaan ihan palkitseva työ. Ja joo, tuloksia syntyy, vaikka nytkin tällä palstalla samalla surffaan ;-)
Ei ansiosidonnaisella tai peruspäivärahalla matkustella
Kyllä matkustellaan, kyse on priorisoinnista.
Koska nautin työstäni ja valitsin sellaisen alan, ettei töitä oikein voi "viedä kotiin". Olen myös osa-aikainen, eli en tee aivan täysiä tunteja.
Koska on yksinkertaisesti pakko. Ainakin perheellisen on mahdotonta saada siedettävää toimeentuloa ilman työntekoa, ellei sitten voita Lotossa tai ole syntynyt johonkin aatelissukuun.
Ihmettelen itsekkin, melkein joka päivä. Työmatkoihin kolmisen tuntia, iltavuorosta keskiyöllä kotiin, aamuvuoroon kello soittaa neljältä. Jatkuvat yt:t, kikyt ja vinoilut 1650€ bruttopalkalla. Saa nähdä koska napsahtaa.
Alue: Aihe vapaa
Jaksan kun on pakko.. Priorisoin vastentahtoisesti työn ykköseksi, eli kaikki muu tulee kakkosena... Tapaan vähemmän ystäviäni, olen vähemmän perheeni kanssa yms. kuin haluaisin, koska täytyy säästää aikaa ja voimia että jaksaa mennä töihin ja palautua taas seuraavaa työpäivää varten.
Noh, on niissä töissä ja työssäkäymisessä plussiakin. Rahan lisäksi saa hyvän rytmin elämäänsä, koen tekeväni tärkeää ja merkityksellistä työtä vanhusten hoitajana, ja työkavereista on tullut hyviä kavereita joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Heistä on tullut vähän kuin toinen perhe näiden vuosien aikana.