Lapsi myöhästyi taas taksista, olen pirskatti kurkkua myöten täynnä tätä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä sinä äitinä teit? Huusit ja mölysit varmaan? Siinä ei paljoa mahdolliset diagnoosit auta, jos äiti on kireä kuin viulun kieli joka ikinen aamu. Nyt tästä lähtien sinä alat ottamaan rennommin, herätät lapsen ajoissa ja huolehdit, että hän on pihalla viisi minuuttia ennen taksin tuloa. Huolehdit myös, että lapsella on koulussa hyvä olla ja häntä arvostetaan siellä ja että häntä arvostetaan varsinkin kotona. Tämä on siis enemmänkin nyt sinun ongelmasi kuin lapsen, sinä voit tehdä asian hyväksi hyvin paljon JOS haluat.

Kokemuksesta tiedän että jos sen lapsen laittaa sinne viisi minuuttia etuajassa, se tulee pois ja riisuu kaiken kertaalleen.

Eikö lapsi siis ymmärrä yksinkertaisiakaan ohjeita? Taksia ollaan valmiina odottamassa viisi minuuttia ennen kerrottua tuloaikaa ja sillä siisti. Tämän asian voit näyttää ja luetuttaa siitä lapusta. Lapsi ei todellakaan tule sisälle siinä välissä, vaan laskee vaikka kiviä pihalta odotellessaan. Jos ei muuten, niin Mamma menee sinne ulos myös pitämään seuraa lapsukaiselle. Ja ne tv-ohjelmat kuuluvat iltaan, ei aamuun.

Minä kuskasin lapsen kaveria myöhäiseen aamuun ja melkein joka kerta kävi juurikin noin, että palasi sisään jos oli ulkona liian aikaisin.

Siksi sinne ei kannata myöskään laittaa liian aikaisin.

T. Ei-mamma, ei-ap

Vähän jämäkkyyttä aamuihin.

Jos television katselu häiritsee aamutoimia niin sitä ei katsota. Joka myöhästymisestä oikeudet katsoa  seuraavana aamuna pois.

Jos sukkia ei saa jalkaan, niin sitten menee ilman. heittäisin sukat ym. reppuun ja taluttaisin lapsen taksiin ilman niitä.

Ja niistää voi bussisakin. Paketti nessuja vaan lapsen kainaloon.

Jos lapsi huomaa että itkupotkuraivarit ja vänkääminen toimii, niin lapsihan käyttää noita keinoja.

Meillä ei tuo toiminut koska seuraus oli aina päinvastainen kuin mitä lapsi olisi toiminnallaan toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä sinä äitinä teit? Huusit ja mölysit varmaan? Siinä ei paljoa mahdolliset diagnoosit auta, jos äiti on kireä kuin viulun kieli joka ikinen aamu. Nyt tästä lähtien sinä alat ottamaan rennommin, herätät lapsen ajoissa ja huolehdit, että hän on pihalla viisi minuuttia ennen taksin tuloa. Huolehdit myös, että lapsella on koulussa hyvä olla ja häntä arvostetaan siellä ja että häntä arvostetaan varsinkin kotona. Tämä on siis enemmänkin nyt sinun ongelmasi kuin lapsen, sinä voit tehdä asian hyväksi hyvin paljon JOS haluat.

Sulla ei selvästi taida olla lapsia tai sitten elät jossain haavemaailmassa :D "...ja häntä arvostetaan siellä" Joo, tämänhän äiti voi toteuttaa ihan sormia vaan napsauttamalla..

On minulla, kolme lasta jopa ja nuorin heistä on erityisoppilas. Olen ennen lapsia ollut myös koulunkäyntiavustajana ja olen nähnyt aika paljon erilaisia perheitä ja lapsia, joilla kotona on asiat ihan päin peräsintä sen takia, että vanhempia ei kiinnosta mikään mitä he eivät näe ja oikeastaan mikään muukaan. Voit toki naureskella, mutta hieman heikkolahjaisen touhulta naureskelusi kuulostaa tässä asiassa.

1. Vaatteet katsotaan yhdessä valmiiksi illalla. Tästä voi sitten muistuttaa jos aamulla tulee ongelmia vaatteiden kanssa.

2. Ajoissa nukkumaan.

3. Varaa riittävästi aikaa. Vältä kiirettä.

4. Aamurutiini, jossa ei oleilua, telkun katselua tms. oheistoimintaa vaan hammaspesu, vaatteet, aamupala ja taksiin.

5. Ole itse rauhallinen ja järjestelmällinen. Tartutat oman mielentilasi lapseen heti. Älä imeydy mukaan lapsen tunnetilaan. Jos aamutoimet ovat joka kerran itkuinen kaaos syntyy itseään vahvistava kierre, johon sekä sinä että lapsi alatte valmistautua jo illalla.

6. Älä jousta tai neuvottele. Aamulla asiat tapahtuvat aina tietyssä järjestyksessä.

Ei kannata itse ainakaan näyttää että hermoilee, aloita aamutoimet ajoissa ja odota lapsen kanssa taksia. Joka aamu samalla kaavalla. Pikkusisarus voi sillä aikaa katsoa Pikku Kakkosta-jos on kova Pikku Kakkosen fani niin ei ehdi ees huomata jos odotat toisen kanssa ulkona, sanot vaan että saatan siskon taksiin. Toiminu meillä ihan hyvin. Meidän esikoisella on ADD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on aamutoimet käynnissä niin miksi ihmeessä telkku tuuttaa Pikku Kakkosta??? Meillä lapsi ihan ilman diagnooseja ja ei tulisi mistään lähdöstä mitään jos kateltaisiin televisiota samalla.

3 v pikkuveikka katsoo sitä 

ap

Ei katso jos haluat selvitä aamuista.

Jos ongelma on pukeminen + ovesta ulos poistuminen, tehkää ne "ensimmäise" . 1. Herätys 2. Pukeutuminen 3. Vessa+ hampaiden pesu 4. Ulos ovesta 5. Aamupalaa taksia odotellessa

Pännii tuo "entinen kouluavustaja" ja muut, jotka tulevat pätemään ja lyömään lyötyä, Tsemppiä ap! Itse saatoin koko ala-asteen 2km poikaa kouluun, varmistin että ei jää matkalla ihmettelemään kiviä ja että menee sisälle. Ja sen jälkeen ylä-asteen varmistin että ehtii bussiin.  Pojalla lievää autismia ja adhd.

Nyt asuu omillaan ja jatkuva pelko pärjäämisestä.

Meillä nuo inhottavilta tuntuvat vaatteet johtuivat aistiyliherkkyydestä. Etenkin ne sukat ja kengät piti olla isompaa kokoa, vaikka pienempikin koko olisi ollut jalalle sopiva.

Samoin myös vaatteiden materiaaleihin piti kiinnittää ostohetkellä erityistä huomiota. Osa vaatteista tuntui inhottavalta iholla.

Itse saatiin iso apu terapiasta ja nykyään lapsi käyttää sellaisia vaatteita, mitä ei aiemmin pystynyt päällensä pukemaan. Siedättyi ajan ja terapian myötä aistiyliherkkyyksille.

Tsemppiä ap ja anna noiden "paska äiti" -kommenttien mennä ohi korvien!

Aistiyliherkkyydet ovat erityislapsilla yleisiä. Vaikuttaakin ettei sukkassa ole ongelma koko vaan materiaali. Meillä ratkaistiin sukkaongelma ostamalla 10-paria samanlaisia hyväksitodettuja hyvälaatuisia sukkia. Kun sukkalaatikossa on vain yhdenlaisia sukkia löytyy parikin helposti. Samoin tehtiin ihoa vasten tuleville t-paidoille: saman valmistajan samaa mallia eri väreissä ja printeissä. 

Meillä on samanlaista aamuisin, tyttö on haaveilija eikä vähääkään aamuihminen. Herään itse 6.00, jotta ehdin juoda kahvia ja saada itseni toimintakykyiseksi. Nostan tytön sängystä sohvalle heräämään joka arkiaamu 6.30, hammasharja käteen ja vessaan 6.40, vaatteet oltava päällä 6.50, kampaan hiukset 6.55, ulkovaatteet päälle 7.05, pihalle 7.10, taksi tulee 7.15. Minun on seurattava aikataulua kellosta ja aina saatan lapsen taksiin. Tyttö yrittää kyllä itsekin ehtiä taksiin, ei vain millään onnistu ellei äiti auta. ;)

Asian vierestä mutta meillä kolme lasta ja adhd-poika aina ekana valmiina lähtemään kouluun.

Meillä viis vee poika on sellanen ettei malta keskittyä pukemiseen. Tähän otettiin käyttöön fun time timer ohjelma play kaupasta. Laitan reilusti aikaa ajastimeen ja lapsi saa itse käynnistää sen. Jos jää aikaa pukemisen jälkeen loppu ajan saa tanssia musiikin tahdissa. Suosittelen kokeilemaan. Ennen meillä meni puolikin tuntia et poika sai aikaseksi vaatteet päällä kun itse valmistelin pienempiä sisaruksia lähtöön, nyt menee viis min ni kaikki vaatteet on päällä.

Tulevaisuuden tukkoisille nenille vinkiksi avaava nenasuihke. Itse kuulin tasta vasta yli kaksikymppisena (mika helpotus!) enka ymmarra millainen sadisti sairaanhoitaja-aitini piti olla kun sita ei edes pahimmissa flunssissa tarjonnut. Mieluummin vaikka koko kasvot tukossa ja honottaen puhuen kuin raikkaan aukinaisena kahden sumutuksen voimalla.

Voimia lapsen kanssa, kylla se siita viela joskus urkenee.

Kuulostaa mun 5-vuotiaalta. Ei ole erityislapsi, mutta aamut on yhtä helvettiä. Housut valuu, housut on liian pienet, pikkarit puristaa, mekko ei sovi.... Sitten vaihdellaan monta kertaa kutakin vaatekappaletta kunnes vihdoin joku ehkä soveltuu päälle. Ei oo yks eikä kaks kertaa kun on lähdetty t-paidassa tai yöpuvussa päiväkotiin. Ei auta. Eikä auta, vaikka valitaan vaatteet illalla etukäteen.

En kuitenkaan ala myöhästyä lapsen takia, joten pukemisaikaa on tasan se, kun minä valmistaudun. Jos ei sitten ole valmis, lähtee vaikka puolialasti.

Meni vähän ohi aiheen, mutta halusinpahan avautua. 😃 ja juu, luulen että jonkin sortin aistiyliherkkyyttä vaatteiden suhteen on, minulla itselläni on myös. Kuitenkin yhtenä päivänä tietty vaate voi olla hyvä ja seuraavana huono...

Iskä vaan kirjoitti:

1. Vaatteet katsotaan yhdessä valmiiksi illalla. Tästä voi sitten muistuttaa jos aamulla tulee ongelmia vaatteiden kanssa.

2. Ajoissa nukkumaan.

3. Varaa riittävästi aikaa. Vältä kiirettä.

4. Aamurutiini, jossa ei oleilua, telkun katselua tms. oheistoimintaa vaan hammaspesu, vaatteet, aamupala ja taksiin.

5. Ole itse rauhallinen ja järjestelmällinen. Tartutat oman mielentilasi lapseen heti. Älä imeydy mukaan lapsen tunnetilaan. Jos aamutoimet ovat joka kerran itkuinen kaaos syntyy itseään vahvistava kierre, johon sekä sinä että lapsi alatte valmistautua jo illalla.

6. Älä jousta tai neuvottele. Aamulla asiat tapahtuvat aina tietyssä järjestyksessä.

Mitä sitten, kun nämä kaikki toteutuvat ja silti lapsi venkoilee pukemisen suhteen? Lapsi herää aina aikaisin ja ennen minua. On aamuvirkku ja kiirettä ei todellakaan ole kuin ehkä kerran vuodessa. Vaatteet valitaan joka ilta etukäteen. Silti joka perkeleen aamu alkaa huuto ja ulina, miten nää ja nää ei nyt käy kun ne on isot/pienet/puristaa/valuu/muuten vaan huonot.

Oikeesti haluan neuvoja, koska en jaksaisi tätä joka-aamuista huutoshowta. Päiväkodin ja neuvolankin neuvot on vaan tyyliä, että valitkaa vaatteet illalla.

T. Edellinen, 5v:n äiti

Meillä pikkukakkonen auttaa.

Sen edessä aamupala, vaatteet yms. sujuu helposti. Ilman sitä keskittyminen herpaantuu muissakin asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Iskä vaan kirjoitti:

1. Vaatteet katsotaan yhdessä valmiiksi illalla. Tästä voi sitten muistuttaa jos aamulla tulee ongelmia vaatteiden kanssa.

2. Ajoissa nukkumaan.

3. Varaa riittävästi aikaa. Vältä kiirettä.

4. Aamurutiini, jossa ei oleilua, telkun katselua tms. oheistoimintaa vaan hammaspesu, vaatteet, aamupala ja taksiin.

5. Ole itse rauhallinen ja järjestelmällinen. Tartutat oman mielentilasi lapseen heti. Älä imeydy mukaan lapsen tunnetilaan. Jos aamutoimet ovat joka kerran itkuinen kaaos syntyy itseään vahvistava kierre, johon sekä sinä että lapsi alatte valmistautua jo illalla.

6. Älä jousta tai neuvottele. Aamulla asiat tapahtuvat aina tietyssä järjestyksessä.

Mitä sitten, kun nämä kaikki toteutuvat ja silti lapsi venkoilee pukemisen suhteen? Lapsi herää aina aikaisin ja ennen minua. On aamuvirkku ja kiirettä ei todellakaan ole kuin ehkä kerran vuodessa. Vaatteet valitaan joka ilta etukäteen. Silti joka perkeleen aamu alkaa huuto ja ulina, miten nää ja nää ei nyt käy kun ne on isot/pienet/puristaa/valuu/muuten vaan huonot.

Oikeesti haluan neuvoja, koska en jaksaisi tätä joka-aamuista huutoshowta. Päiväkodin ja neuvolankin neuvot on vaan tyyliä, että valitkaa vaatteet illalla.

T. Edellinen, 5v:n äiti

Sen lisäksi, että valitsette vaatteet illalla, anna lapsen myös sovittaa vaatteet illalla. 

Venkoilut saattaa olla ainoastaan huomion hakemista.

Huomaatteko omissa kiireissänne huomioida lasta, kohdata hänet silmiin katsomalla ja puhumalla hänelle.

Jutelkaa niille lapsillenne ja olkaa läsnä.

No niin, nyt on tullut kolme sivullista hyviä ohjeita, mutta muuttuuko mikään ap:n perheessä? Ap pistää siis tästä lähtien kännykät ja muut asiaa hankaloittavat laitteet kiinni, varsinkin omansa, ja keskittyy hoitamaan lapsen ajoissa taksiin. Kaikki riippuu nyt vain omasta toiminnasta ja sen määrätietoisuudesta. Koulu on lapsen työ ja hän hoitaa siellä ollessaan koulun henkilökunnan avustuksella päivän ja kotiin lähdön. Äiti ja isä hoitavat kotiosuudet niin hyvin kuin pystyvät. Otatte sitten käyttöön vaikka tarrasysteemin, jossa viisi hyvin mennyttä aamua palkitaan ja koska lapsi on jo noin iso, niin hänen kanssaan puhutaan ja sovitaan yhteiset säännöt. Se vaatii työtä, mutta lapsi on lapsi ja hän on teidän lapsi, joten te tiedätte mikä voisi toimia, mutta homman pitää toimia.