Lapsi myöhästyi taas taksista, olen pirskatti kurkkua myöten täynnä tätä!

Vierailija kirjoitti:

Meillä pikkukakkonen auttaa.

Sen edessä aamupala, vaatteet yms. sujuu helposti. Ilman sitä keskittyminen herpaantuu muissakin asioissa.

Meillä kanssa(ainakin näin eskari ikäisenä, tiedä sitten kun koulu alkaa) auttaa aamupiiretyt pukemisen kanssa. Jos ei olisi jotain häiritsevää tekijää, mun aamu-uninen tyttöni ei saisi puettua koskaan.

Miten voikin olla niin että pienempänä ollessaan oli todella aamuihminen, naama loisti kun naantalin aurinko aina klo 5.30 heräsi ja oli valmiina päivään. Nyt eskarilaisena on kuin perseesen ammuttu karhu. Joka arkiaamu. Odotan innolla teini ikää.. tai voihan se taas muuttua, voihan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puristaviin sukkiin vihje, että se "oikea koko" ei oo hyvä. Osta suosiolla reilusti iso.

Ja noihin aamutoimiin paljon palkitsemista ja positiivinen ripeä ote.

Ole ystävällinen mutta tiukka ja pidä tempo yllä.

Ovat melkein uudet ja kokoa 39, tytön jalka on kokoa  36. On ennenkin valittanut ahtaista sukista, siksi tuollainen kokoheitto. Jos ostan vielä isommat niin tippuvat jaloista!

ap

Onko lapsille olemassa 100% puuvillaa olevia sukkia? En voi sietää puristavia sukkia. Käytän pääasiassa vain näitä sukkia.

Jos lapsella on viitteitä add ja ahdh diagnooseihin suositan lämpimästi tarkistamaan ruokavalion.

Mitä rasvoja on ruokavaliossa? Margariinit, rypsiöljyt, teollisesti prosessoidut... pois.

Tilalle voita, kylmäpuristettua kookosöljyä, kylmäpuristettuja öljyjä, avokadoa, manteleita, pähkinöitä ja siemeniä.

Samoin valkoisen sokerin haitat ovat hyötyjä suurempia. Gluteenia sisältävät viljat sekoittaa monelta pään.

Hoida, tue, rakasta ja kannusta lasta. Ei ole lapsen syy, jos hän on haaveilija.

Tsemppiä ja hyvää syksyn jatkoa 💛

Vierailija kirjoitti:

Iskä vaan kirjoitti:

1. Vaatteet katsotaan yhdessä valmiiksi illalla. Tästä voi sitten muistuttaa jos aamulla tulee ongelmia vaatteiden kanssa.

2. Ajoissa nukkumaan.

3. Varaa riittävästi aikaa. Vältä kiirettä.

4. Aamurutiini, jossa ei oleilua, telkun katselua tms. oheistoimintaa vaan hammaspesu, vaatteet, aamupala ja taksiin.

5. Ole itse rauhallinen ja järjestelmällinen. Tartutat oman mielentilasi lapseen heti. Älä imeydy mukaan lapsen tunnetilaan. Jos aamutoimet ovat joka kerran itkuinen kaaos syntyy itseään vahvistava kierre, johon sekä sinä että lapsi alatte valmistautua jo illalla.

6. Älä jousta tai neuvottele. Aamulla asiat tapahtuvat aina tietyssä järjestyksessä.

Mitä sitten, kun nämä kaikki toteutuvat ja silti lapsi venkoilee pukemisen suhteen? Lapsi herää aina aikaisin ja ennen minua. On aamuvirkku ja kiirettä ei todellakaan ole kuin ehkä kerran vuodessa. Vaatteet valitaan joka ilta etukäteen. Silti joka perkeleen aamu alkaa huuto ja ulina, miten nää ja nää ei nyt käy kun ne on isot/pienet/puristaa/valuu/muuten vaan huonot.

Oikeesti haluan neuvoja, koska en jaksaisi tätä joka-aamuista huutoshowta. Päiväkodin ja neuvolankin neuvot on vaan tyyliä, että valitkaa vaatteet illalla.

T. Edellinen, 5v:n äiti

No siis ei näillä minunkaan tavoilla jokainen aamu ole 100% ongelmaton, mutta keskiarvo on huomattavan hyvä.

Tänään 4-vuotias tyttölapsi heräsi itkuisena ja istui sohvalla valittaen palelua. Ensin sanoin, että kannattaa laittaa vaatteita niin palelu loppuu. Ei auttanut. Sitten sanoin, että osaisitko laittaa noi pikkarit ja sukat sellasena taikatemppuna ettei iskä huomaa ja hetken päästä pieni hyppää eteeni: "Tadaa! Kato iskä!" Siitä eteenpäin pukeminen menikin taikaleikkinä. Joskus tarvitsee improvisoida.

Lapsi kokeilee jatkuvasti mikä toimii ja mikä ei. Asioihin kannattaa aina puuttua tällä ensimmäisellä kokeilulla. Jos vaatteiden kanssa vekslaaminen onnistuu itkulla ja kiukuttelulla siitä tulee joka aamuinen ohjelmanumero. Jos jaksaa sen muutaman kerran pitää päänsä asiat helpottuvat.

Erittäin tärkeää on säilyttää oma rauhallinen ja hyvä mielentila. Lapsi ei ole immuuni positiiviselle fiilikselle ja samoin pienikin kireys, kiukku ja turhautuminen tarttuu lapseen ja sitten takaisin lapsesta sinuun vahvistaen omaa fiilistäsi, joka vahvistaa lapsen fiilistä jne. jne. jne.

Jos aamutoimissa on kehittynyt jokin aina toistuva ongelmakohta ei kannata hakata päätään seinään vaan pitää muuttaa rutiinia tällä kohtaa. Asioita voi tehdä leikin varjolla tai sitten siirtää tämä asia toiseen kohtaan aamutoimia. Tärkein kerta on se ensimmäinen uusi kerta koska se synnyttää lapselle kuvan miten tämä juttu hoituu tulevaisuudessa.

Itse olen käyttänyt sellaista taktiikkaa ääritilanteissa, että annan lapselle kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi itse valita.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteissa kannattaa ostaa sitä samaa merkkiä ja mallia mikä on hyväksi todettu.

Pesu aina ennen käyttöä

. Meidän herkkäihoinen on saanut jopa ihottuman joistain tekstiileistä.

Puuvillaa suositaan.

Luonnonkuidut kunniaan :)

Luonnonkuituiset vaatteet eivät "tunnu" yllä, kuten tekokuituiset.

Perseesen ammutun karhun äiti tässä vielä..

Lapsi siis syö aamupalansa myös tvn ääressä arkisin. Jos istutan karhun pöytään, ei siitä tule mitään.. Mä oon menny siitä mistä aita on matalin tän asian suhteen, koska en halua että aamut on yhtä helvettiä. Jos on paska aamu, tulee myös paska päivä. Joku (tai varmaan monikin) ajattelee negatiivisesti mun tavasta toimia, mutta ajatelkoon. Mulle on tärkeää, että aamut on rauhallista aikaa, ja vihaan pienen lapsen jatkuvaa hoputtamista ja aamu paniikkia kiireestä.

Ei auta vaikka heräis tuntia aikasemmin kun nyt, kun aamut on silti hyvin hyvin hitaita. Muuten on kyllä hyvin reipas pukemaan ja muutenkin toimimaan, mutta aamut on mitä on.. suon sen lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlaista aamuisin, tyttö on haaveilija eikä vähääkään aamuihminen. Herään itse 6.00, jotta ehdin juoda kahvia ja saada itseni toimintakykyiseksi. Nostan tytön sängystä sohvalle heräämään joka arkiaamu 6.30, hammasharja käteen ja vessaan 6.40, vaatteet oltava päällä 6.50, kampaan hiukset 6.55, ulkovaatteet päälle 7.05, pihalle 7.10, taksi tulee 7.15. Minun on seurattava aikataulua kellosta ja aina saatan lapsen taksiin. Tyttö yrittää kyllä itsekin ehtiä taksiin, ei vain millään onnistu ellei äiti auta. ;)

Eikö lapsesi syö mitään aamupalaa? 😳

Vierailija kirjoitti:

Pännii tuo "entinen kouluavustaja" ja muut, jotka tulevat pätemään ja lyömään lyötyä, Tsemppiä ap! Itse saatoin koko ala-asteen 2km poikaa kouluun, varmistin että ei jää matkalla ihmettelemään kiviä ja että menee sisälle. Ja sen jälkeen ylä-asteen varmistin että ehtii bussiin.  Pojalla lievää autismia ja adhd.

Nyt asuu omillaan ja jatkuva pelko pärjäämisestä.

Saatoitko kutosluokalle saakka? Meilläkin kolmosluokkalainen lapsi ja hänellä lieviä asperger-oireita. Olen vieläkin saattanut lasta koululle.

Jotkut koulukaverit ihmetellen aina katsoo, että vieläkö noin iso lapsi saatetaan kouluun. Mutta emme ole välittäneet siitä. Lapsi tuntuu tykkäävän siitä, että hänet saatetaan kouluun ja samalla saa vanhemman kanssa kivan hetken siinä.

Mulla on add-teini (ei lääkitystä). Nuorisopsykiatriasta on muuten ollut valtava apu, sieltä saa työkaluja arjen hallintaan. Meillä vaikein vaihe oli yläaste, murrosikä ei yhtään helpottanut aamuja. Nuorella on edelleen tiukat rutiinit, joista on hankala joustaa kiireessä, mutta itsetuntemus ja -luottamus ovat kasvaneet vuosien varrella niin, että hän kykenee tunnistamaan itsessään noita piirteitä ja selviämään niiden kanssa erilaisilla kikoilla. Meillä on käytössä muistilappuja, kalentereita, värikoodeja jne. Toimivin ohje on ollut kokonaisuuksien pilkkominen pienempiin osiin (esim. koulutehtävät tai siivous: ensin tämä osa, tauko, sitten seuraava, järjestelmällisesti, rönsyilyä välttäen). Ihan niitä samoja juttuja, joita teen itsekin, koska olen huomannut niiden helpottavan stressiä ja stressi saa lamaantumaan ja lykkäämään asioita. Kukaties itsekin olisi saanut diagnoosin, jos sellaista olisi aikanaan tutkittu: hajamielisiä on ollut aina.