Kertokaa hyviä käytöstapoja, jotka eivät ole kovin yleisiä

Mies nousee tuolistaan kevyesti kun nainen poistui esim puuteroimaan nenäänsä.

Minulle on tämä joskus tehty, tuntui kummalliselta mutta samaan aikaan ihanalta.

Att hjälpa en båt som landar. Att hjälpa sin dam till bordet. Att klara av att äta snyggt och prydligt med bestick och glas. Stäng av mobilen med. 

Det sista skulle man inte ha skrivit om man inte var gång man går på krog skulle bli smått störd av mångens grisiga bordsfasoner.

Då man skrev om mobilen kom man ännu på en; tala inte i telefonen på toaletten.

Vierailija kirjoitti:

Maybe it’s just me, mutta työpaikallani olen huomannut (ennen etätyövaiheita tietenkin), että uudet työntekijät eivät lähes järjestään enää esittäydy oma-aloitteisesti. Lähinnä ns. nuoria, eli 20-39v. Mielestäni ennen kyllä tehtiin niin ja se kuuluisi hyviin tapoihin. Ihmisiä ei ole firmassa niin paljon, etteikö samoihin naamoihin törmäisi ihan koko ajan. Ruvetaan vaan pyörimään siellä ns H. Moilasena. Toki voin AINA itse mennä esittäytymään, mutta haluan kokeilla tapahtuuko jotain jos en mene 😀

Autolla ajaessa. Ennen jos annoit tietä vastaantulevalle autolle syystä tai toisesta, kyllä se käsi nousi sieltä kiitoksen merkiksi. Nykyisin ei enää koskaan. Toisaalta, tuntuu että nykyään hädintuskin tiedetään mikä on väistämusvelvollisuus oikealta tai suurinpiirtein kolmion takaa tullessa, joten ei ihme...

Oma-aloitteinen esittäytyminen on vähän kinkkinen juttu. Etiketin mukaan nimittäin aloitteet tekee aina korkea-arvoisempi, esimerkiksi sinutteluun ja kättelyyn. Hyvällä työpaikallahan esitellään uusi työntekijä kaikille, ja nimenomaan uusi esitellään talossa jo oleville, koska korkea-arvoisemmalle esitellään alempiarvoinen, ei toisinpäin. Se esittelee, joka perehdyttää työpaikkaan.

Ehkä olisi liikaa vaadittu joltain ujolta tulokkaalta, että reteästi menisi itseään ylemmille esittäytymään, kun ei yhtään tunne talon tapoja ja saako ketäkin häiritä ja milloin/missä?

Tervehdykseen (hei, moi, päivää...) vastaaminen, kohtelias huomioiminen, kun samaan tilaan tulee muita.

Kehumisesta ei kiitetä.

Kokeilkaa. Soitatte melkein mihin tahansa yritykseen, julkiseen tmv. Esittele itsesi ja sano vaikka päivää. Sitten odotat, että vastaajakin tervehtisi. Mutta siihen voi mennä jopa tuskallisen kauan, ennenkuin kuulet yhtään mitään. Jos ei kuulu mitään, voit jatkaa " haloo, päivää".

Huvittavaa. Kaiken maailman tomppeleiden annetaankin vastata puhelimeen...

Otan toiset autoilijat huomioon ajaessani ja teen tilaa tai sopeutan nopeuttani liikenteen sujuvoittamiseksi.

"Hyviä" käytöstapoja on kaikki mikä tulkitaan kulttuurissa sellaiseksi, kuten esim. röyhtäily ruokapöydässä.

Kun autoa peruutetaan pois parkkiruudusta on kohteliasta, että ei tungeta ohi autolla, jalan tai pyörällä siitä pienestä aukosta auton takaa, vaan odotetaan sen pienen ajan, että auto on poissa parkkiruudusta .

Hautausmaalla työskentelevä tai omaisen hautaa hoitava vetäytyy seisomaan haudan taakse kun hautaussaatto kulkee ohi. Työ siis keskeytetään ja miehet ottavat lakin pois päästä kunnes saattajat ovat menneet kaikki.

Ei haukottele suu auki. Moukkamaista. Fiksut osaa pitää kättä edessä haukotellessa.

Tuntuu, että sellainen "pidetään huoli, ettei uuvuteta toisia"-tyyppinen todella, todella tärkeä huomaavaisuus puuttuu monilta. Tämä liittyy moniin tilanteisiin. Vaikkapa ryhmässä toimiessa tai työskennellessä pidetään huoli, että kaikki ovat aktiivisia ja puhalletaan yhteen hiileen, jotta asiat eivät kasaannu yhdelle/muutamalle. Tai jotain yhteistä vaikkapa ystäväpiirissä järjestäessä pidetään huoli, ettei suunnittelut, järjestelyt tai ns. kommunikaatiovastuu jää sille ns. aktiivisimmalle. Tuntuu, että usein käy päinvastoin: jos joku erehtyy olemaan aktiivinen ja ottamaan vastuuta, niin muut heittäytyvät passiivisiksi ja odottavat tämän ns. aktiivisen hoitavan hommat. Musta se on ihan ÄÄRIMMÄISEN epäkohteliasta, erityisesti jos kyse on juurikin ym. kaltaisista tilanteista, joissa kuitenkin kaikki ns. nauttivat työskentelyn anneista.

En oikein ymmärrä, miten kehtaa sitten ottaa todistukseen projektista hyvän numeron, saada saman palkan kuin se aktiivinen, tulla valmiiseen pöytään illanviettoon tai olla vain vierailevana tähtenä harrastusporukassa... ilman sitä omaa panosta. Eli muiden kyytiläisenä. Tuntuu sellaiselta lapsen mentaliteetilta ja usein nämä ihmiset ovat vielä ensimmäisenä valittamassa, jos heiltä pyytää sitten jotain panosta sekä vaatimassa/esittämässä mielipiteitään, kuin olisivat asiassa jotenkin palveltavina. Harvoin tuntuvat ilmaisevan kiitollisuuttakaan. En vain ymmärrä.

#875 lisää vielä...

Toki on tilanteita, kun joku haluaa järjestää jotain ja sinne tosiaan tullaan valmiiseen pöytään, ei siinä mitään. Kyse on enemmänkin isosta kuvasta ja siitä, että se vastavuoroisuus toteutuu jossain vaiheessa. Että tajuaa, kuinka epäkohteliasta on heittäytyä ihan vaan sellaiseen passattavan vaatijan rooliin. Jos on jotain omia juttuja, jotka pidemmän aikaa estävät ko. vastavuoroisuutta, niin silloinkin voi ainakin esittää kiitollisuutensa siitä, kun toiset panostavat sinunkin puolestasi. Vaikka masentuneena ei välttämättä oikein jaksa pitää yhteyttä tai järjestää mitään, mutta jos se murheita kuunteleva ystävä tulee suklaarasian kanssa kylään piristämään ja muutenkin huolehtii, niin se kiitollisuuden osoitus on ihan super tärkeää. Ja että kuitenkin oman jaksamisen puitteissa huomioi toistakin. Niin kuin sanoin, tää on sellainen tosi iso monia juttuja kattava asia. 

Itselläni tämä tilanne harrastusporukassa, jonka kokoonpanoon, aktivointiin ja yhteisten kohtaamisten järkkäilyyn olen käyttänyt paljon paukkuja. Tykkään tästä, ei siinä mitään. Mutta sitten se passiivisin tyyppi, joka vaan käy paikalla pyörähtämässä ja jonka perään saa aina huhuilla, niin hän on sitten myös se, joka alkaa vaatia miten asiat tehdään ja päsmäröi muita. Tämmöisten ihmisten kanssa on todella vaikea toimia, kun ei ole oikeasti pienintäkään huomaavaisuutta.

Vastavuoroisuus -periaate.

Aivan vieras käsite suurimmalle osalle lasteni kavereista, joten sitä se on varmaan myös heidän vanhemmilleen. 

En tiedä kuinka harvinaisia nää nyt on, mutta mun mies tekee mm. nämä (ja edelliseen suhteeseen verrattuna nää tuli kulle yllätyksenä)

Avaa auton oven

Avaa ylipäätään kaikki ovet

Kävelee aina "autotien" puolella tai sillä puolella miltä autot tulee jos ylitämme tien

Maksaa aina kaiken (maksan toki laskuja ja monesti käyn ruokakaupassa itsekseni jolloin tietty maksan mutta jos olemme yhdessä jossakin niin hän maksaa)

Kun tulen ruokapöytään nousee ylös ja auttaa mun tuolin kanssa

Muistaa aina kaikkien nimet keitä tapaa ja toistaa niitä keskustelussa, tää kuulostaa hassulta mutta siitä tulee tosi tärkeä olo, sellai spessu ;)

Vierailija kirjoitti:

Yhdyssanojen oikeinkirjoitus.

Yhdyssana ei ole yhdys sana. 

Oikeasti se kitjoitetaan yhdys sana

Me-henki työelämässä. Ei missään. Jokainen soutaa omaa venettään eri suunttaan.

Tervehtiminen on todella harvinainen hyvä käytöstapa tässä maassa. Naapurit möllöttää idiootin katse naamallaan tervehtimättä, oli nuori taikka vanha, samoin monet kollegat töissäkin.

Olen sitä mieltä, että suomalaiset ovat kollektiivisesti mielisairaita, koko kansa. Muuta selitystyä en tälle keksi, ulkomailla tervehditään joka tilanteessa niin tutut kuin vieraat.

Vierailija kirjoitti:

Tervehdittäessä arvokkaampaa henkilöä tai naista ulkosalla, nostetaan hattua! Hattua ei pidetä sisällä, ainakaan toisen kotona.

Mitä hattua? Kuka pitää hattua nykyään, tai on pitänyt viimeiseen 60-70 vuoteen?

Vierailija kirjoitti:

Mies: sisätiloissa hatun ottaminen pois päästä, tai ainakin naisen kanssa jutellessa.

Kerran parikymppisenä meinasi mennä jalat alta, kun olin miespuolisen kaverini kanssa liikkeellä: kävin vessassa ja kun palasin, kaverini jutteli jonkin muun miespuolisen kaverinsa kanssa, ja tämä kaveri otti välittömästi hattunsa pois päästään, kun liityin seuraan. Katsoi silmiin ja kätellen esitteli itsensä. Piti hattuaan kädessään niin kauan, kunnes jatkoi matkaansa. Tämäkin mies oli siis parikymppinen. Jäi mieleen.

Muistan 90-luvun alussa gradunohjaajani vanha professori tuli vastaan kadulla ja tervehti nostamalla hattua. Ihana herrasmies.