Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hyviä käytöstapoja, jotka eivät ole kovin yleisiä
Eli en tarkoita mitään kiitos/anteeksi/katso silmiin puhuessasi/kättele-juttuja, (vaikka nekin toki tärkeitä on) vaan ns. Harvinaisempia tapoja, joita kaikki eivät tiedä. :)
Kommentit (1194)
Kiitos AV, saatiin tästä keskustelusta makeat naurut :D Toivon kylläkin, ettei kovin moni ole tosissaan näitä tänne laitellut.. t. M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etikettiapua:
Meille tulee vieraita joista tiedän pari mutta en ole koskaan fyysesti tavannut. He ovat parin muun vieraan ystäviä, nuo 4 tulevat yhtä aikaa, muut luultavasti hieman aiemminn.
Kuka esittelee kenetkin?Ja sitten toinen asia:
Lähdemme meiltä vielä eteenpäin, niin ollaanko meillä sukkasiltaan vai kengät jalassa? Olemme pukeutuneet kuin juhliin eli ei mitään arkivaatetta....Tuntemasi vieraat esittelevät isäntäparille mukanaan tuomansa vieraat. Sen jälkeen seurueen koosta riippuen isäntä/emäntä esittelee myöhemmin tulleet aiemmin tulleille (pieni seurue) tai vieraat käyvät kättelemässä aiemmin tulleet ja esittelevät itse itsensä (iso seurue)
Kengät pidetään tietenkin jalassa! Hanki kunnollinen matto eteiseen/ harjateline ulkopuolelle, jotta voi pyyhkiä kengänpohjansa.
Minä olen naimisissa herrasmiehen kanssa ja onneksi poikamme ovat omaksuneet hyvät tavat myös. En jaksa kahlata ketjua läpi, joten varmasti monet hyvät tavat on mainittu, mutta pidän itsestäänselvyytenä esim. että mies avaa naiselle oven, myös autonoven, kantaa ostokset, osaa portaissa kulkemisen, ei koskaan tule hattu päässä sisälle, nostaa sitä kadulla naista tervehtiessään, auttaa pöytädaamilleen tuolin alle ja alta pois, tietää milloin illallisella pitää puheen, muistaa merkkipäivät jne. Ja illalliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Onhan näitä vaikka kuinka.
Minulle etiketti ei tuota vaikeuksia, sillä joudun asemani vuoksi osallistumaan hyvinkin arvokkaisiin tilaisuuksiin esim. valtion päämiesten ja jopa kuninkaallisten kanssa.
Jos etiketti olisi hallussasi, tietäisit, että päivälliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Illalliselle hyvin harva kotiinsa kutsuu. Onhan sekin mahdollista, iltayhdeksän jälkeen, mutta yleensä silloin kyseessä ei ole yhtä juhlava tilaisuus kuin päivällinen. Pikemminkin kyse on aterioinnista teatterin, oopperan, baletin tai elokuvan jälkeen. Eli tullaan yhdessä seurueessa kaupungilta jonkun kotiin aterioimaan.
Vierailija kirjoitti:
Laseja kilistellessä katsotaan silmiin.
Paitsi että lasien kilistely ei kuulu perinteisesti etikettiin, vaan sitä on pidetty rahvaanomaisena. Jos haluaa toimia kuten "hieno ihminen", niin maljoja vain kohotetaan, laseja ei kilkutella toisiaan vasten.
Vierailija kirjoitti:
Laseja kilistellessä katsotaan silmiin.
Ja laseja kilistellessä lasit eivät saisi kilistä. Se olisi vulgääriä (vitsivitsi). Itse pyrin olemaan kilistämättä, nostan vain lasia toista kohti, mutta usein ihmiset tunkevat lasinsa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nuo "nainen kulkee ensin portaissa" ja hatun ottaminen päästä kun nainen tulee, on aika vanhoillisia käytöstapoja, eivät sovi nykyaikaan kun puhutaan miehen ja naisen tasa-arvosta. Ainakin itselleni tulisi tuollaisissa hyvin kiusaantunut olo.
Kyllä tämä porrassääntö on käytännöllinen. Mulle tulee kiusallinen olo, jos/kun mies tuijottaa takapuoltani portaissa. Hanuri kun keinuu ylöspäin kivuttaessa pahimmillaan miehen silmien tasalla! Lisäksi, jos hame on kovin lyhyt, on olemassa vilautusvaara. Alaspäin mentäessä sääntö ei ole niin tärkeä, mutta silloin on toki mukavaa, jos herrasmies päästää naisen ensin.
Toistan mitä on jo aiemmin ketjussa kerrottu: Ylöspäin portaita mentäessä mies menee edellä. Alaspäin mentäessä nainen menee edellä. Nainen kulkee siis portaissa menosuunnasta riippumatta aina alempana.
Kaikille käytöstavoille on perusteensa, ja fiksu ymmärtää tämänkin tavan perusteet, kun vaivautuu miettimään. Tavat eivät ole syntyneet muuten vain tyhjästä, vaan niille on aina ollut jokin tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feministinä olen järkyttynyt miten paljon sukupuolia epätasa-arvottavat tavat saavat yläpeukkuja. :D Huomaa kyllä taas av-mammojen logiikan, feminismi on kivaa niin kauan kuin se korostaa naista ja naisen asemaa.
N21
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedetään päivällisen ja illallisen ero. Hyvin harva enää tietää, vaan luullaan, että juhla- ja ravintolaruokailut ovat aina illallisia (hyvin harvoin ovat).
En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on.
En ole kyllä koskaan tavannut ihmistä, joka luulisi esim lounasaikaan tapahtuvaa ravintolaruokailua illalliseksi.
Päivällinen on kaikkein juhlavin ruokailumuoto. Esim. valtiovierailujen viralliset ilta-aterioinnit ovat aina päivällisiä, eivät illallisia. Päivällinen alkaa n. 18.30-21.30 ja illallisen alkamisaika on tuota myöhäisempi.
Tosi-tv-ohjelmat, kuten "Neljän ruokalajin illallinen" tai "Illallinen äidille" ovat aiheuttaneet osaltaan väärinymmärrystä ja muutosta kielenkäytössä (ilmeisesti tekijät eivät ole olleet kovin syvällisesti perehtyneitä etikettiin ja sen historiaan).
Suomalaiset nimittävät nykyään yleisesti mitä tahansa ravintolassa illalla syötyä ateriaa tai mitä tahansa juhlavaa, iltapäivällä tai illalla syötävää ateriaa illalliseksi, kun useimmiten kyse on päivällisestä, perinteisen etiketin mukaan. Juhlavuus ei tee ateriasta illallista (päinvastoin, mitä juhlallisempi, sitä varmemmin kyse on päivällisestä) eikä ravintola-atmosfääri myöskään (monessa ravintolassa ei edes voi tehdä enää tilausta illallisaikaan).
Tällaisissa jutuissa ei ole luottaminen Wikipediaan, jota joku ystävällinen sielu on päivittänyt hyvää tarkoittaen.
Sellaista kuin neljän ruokalajin illallinen ei edes ole olemassa, sillä illallisella on maksimissaan kolme ruokalajia. Päivällisellä on vähintään kolme (voi olla viisikin, tai enemmän). Myöhäisen ajankohdan vuoksi illallinen on melko kevyt, yleensä ei tarjoilla enää pihviä ja punaviiniä pullokaupalla, vaan alkuruuaksi voi olla vaikkapa katkaraputäytteisiä tuulihattuja, pääruuaksi riimihärkää hillokkeen ja pienen salaatin kanssa (pieni annos) ja jälkiruuaksi marenkia ja marjoja. Keveys ja kuplivuus on ideana. Illallinen on kyllä intiimimpi kuin päivällinen. Päivällinen on enemmän jäykistelyä, kun taas illallisella nauretaan ja jutellaan rennommin. Siinä mielessä kahdenkeskisen romanttisen aterioinnin nimitykseksi illallinen sopii hyvin, vaikka kyse olisikin iltakymmentä varhaisemmasta ateriasta. Periaatteessa kuitenkin kellonaika määrittää, mistä ateriasta on kyse.
Tätä vanhaa eliitin etikettiä eivät edes ruoka- ja ravintolatoimittajat nykyään tunne, ja siksipä ruokajutut vilisevät höpinöitä "juhlaillallisista" tai "Nobel-illallisesta". Nobel-juhlassa tarjottu ateria on päivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätellessä pitäisi ottaa hanska pois kättelykädestä. Vaikka olisi pakkanenkin, niin kyllä sen pari sekuntia kestää kylmyyttä.
Tärkeintä mielestäni hyvissä tavoissa on vanhempien ihmisten kunnioittaminen. Teititellään, annetaan paikka bussissa, tarjotaan kättä/ apua, jos esim näkee että bussista poistuminen on hankalaa.
Suomalaiset eivät aina osaa käyttäytyä juhlissa. Kun juhliin saapuu henkilö, joita esim kukaan muu kuin isäntäpari ei tunne, niin isäntäpari voisi kuuluvalla äänellä esitellä hänet (ollaan kodissa). Tämä uusi henkilö voi sitten kiertää kättelemässä muut, jolloin he voivat sanoa nimensä ja mistä tuntevat isäntäparin. Isäntäväen velvollisuuteen kuuluu myös pitää keskustelua yllä ja ottaa siinä kaikki huomioon. Ketään ei jätetä ulkopuolelle ja yksin. Moukkamaisinta mitä tiedän on jos mies jättää naisavecin yksin eikä edes esittele häntä. Sama tietysti pätee niin ettei nainen jätä miesseuralaistaan yksin, jos tuntee kaikki muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etikettiapua:
Meille tulee vieraita joista tiedän pari mutta en ole koskaan fyysesti tavannut. He ovat parin muun vieraan ystäviä, nuo 4 tulevat yhtä aikaa, muut luultavasti hieman aiemminn.
Kuka esittelee kenetkin?Ja sitten toinen asia:
Lähdemme meiltä vielä eteenpäin, niin ollaanko meillä sukkasiltaan vai kengät jalassa? Olemme pukeutuneet kuin juhliin eli ei mitään arkivaatetta....Tuntemasi vieraat esittelevät isäntäparille mukanaan tuomansa vieraat. Sen jälkeen seurueen koosta riippuen isäntä/emäntä esittelee myöhemmin tulleet aiemmin tulleille (pieni seurue) tai vieraat käyvät kättelemässä aiemmin tulleet ja esittelevät itse itsensä (iso seurue)
Kengät pidetään tietenkin jalassa! Hanki kunnollinen matto eteiseen/ harjateline ulkopuolelle, jotta voi pyyhkiä kengänpohjansa.
Minä olen naimisissa herrasmiehen kanssa ja onneksi poikamme ovat omaksuneet hyvät tavat myös. En jaksa kahlata ketjua läpi, joten varmasti monet hyvät tavat on mainittu, mutta pidän itsestäänselvyytenä esim. että mies avaa naiselle oven, myös autonoven, kantaa ostokset, osaa portaissa kulkemisen, ei koskaan tule hattu päässä sisälle, nostaa sitä kadulla naista tervehtiessään, auttaa pöytädaamilleen tuolin alle ja alta pois, tietää milloin illallisella pitää puheen, muistaa merkkipäivät jne. Ja illalliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Onhan näitä vaikka kuinka.
Minulle etiketti ei tuota vaikeuksia, sillä joudun asemani vuoksi osallistumaan hyvinkin arvokkaisiin tilaisuuksiin esim. valtion päämiesten ja jopa kuninkaallisten kanssa.Jos etiketti olisi hallussasi, tietäisit, että päivälliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Illalliselle hyvin harva kotiinsa kutsuu. Onhan sekin mahdollista, iltayhdeksän jälkeen, mutta yleensä silloin kyseessä ei ole yhtä juhlava tilaisuus kuin päivällinen. Pikemminkin kyse on aterioinnista teatterin, oopperan, baletin tai elokuvan jälkeen. Eli tullaan yhdessä seurueessa kaupungilta jonkun kotiin aterioimaan.
Pikemminkin on kyse sanavalinnasta. Voi olla, että suomenkieleni on vähän hakusessa. Käännän dinnerin illalliseksi. Gala dinner kääntyy gala-illalliseksi, en ainakaan ole koskaan kuullut puhuttavan gala-päivällisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ettei tuijoteta muita.
Kenellä on tuore tuijotustrauma? Tulee esiin moneen kertaan ketjussa kuin ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etikettiapua:
Meille tulee vieraita joista tiedän pari mutta en ole koskaan fyysesti tavannut. He ovat parin muun vieraan ystäviä, nuo 4 tulevat yhtä aikaa, muut luultavasti hieman aiemminn.
Kuka esittelee kenetkin?Ja sitten toinen asia:
Lähdemme meiltä vielä eteenpäin, niin ollaanko meillä sukkasiltaan vai kengät jalassa? Olemme pukeutuneet kuin juhliin eli ei mitään arkivaatetta....Tuntemasi vieraat esittelevät isäntäparille mukanaan tuomansa vieraat. Sen jälkeen seurueen koosta riippuen isäntä/emäntä esittelee myöhemmin tulleet aiemmin tulleille (pieni seurue) tai vieraat käyvät kättelemässä aiemmin tulleet ja esittelevät itse itsensä (iso seurue)
Kengät pidetään tietenkin jalassa! Hanki kunnollinen matto eteiseen/ harjateline ulkopuolelle, jotta voi pyyhkiä kengänpohjansa.
Minä olen naimisissa herrasmiehen kanssa ja onneksi poikamme ovat omaksuneet hyvät tavat myös. En jaksa kahlata ketjua läpi, joten varmasti monet hyvät tavat on mainittu, mutta pidän itsestäänselvyytenä esim. että mies avaa naiselle oven, myös autonoven, kantaa ostokset, osaa portaissa kulkemisen, ei koskaan tule hattu päässä sisälle, nostaa sitä kadulla naista tervehtiessään, auttaa pöytädaamilleen tuolin alle ja alta pois, tietää milloin illallisella pitää puheen, muistaa merkkipäivät jne. Ja illalliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Onhan näitä vaikka kuinka.
Minulle etiketti ei tuota vaikeuksia, sillä joudun asemani vuoksi osallistumaan hyvinkin arvokkaisiin tilaisuuksiin esim. valtion päämiesten ja jopa kuninkaallisten kanssa.Jos etiketti olisi hallussasi, tietäisit, että päivälliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Illalliselle hyvin harva kotiinsa kutsuu. Onhan sekin mahdollista, iltayhdeksän jälkeen, mutta yleensä silloin kyseessä ei ole yhtä juhlava tilaisuus kuin päivällinen. Pikemminkin kyse on aterioinnista teatterin, oopperan, baletin tai elokuvan jälkeen. Eli tullaan yhdessä seurueessa kaupungilta jonkun kotiin aterioimaan.
Pikemminkin on kyse sanavalinnasta. Voi olla, että suomenkieleni on vähän hakusessa. Käännän dinnerin illalliseksi. Gala dinner kääntyy gala-illalliseksi, en ainakaan ole koskaan kuullut puhuttavan gala-päivällisestä?
Dinner = päivällinen, supper = illallinen. Tätä on sotkettu ja hämärretty viime vuodet, juurikin koska ihmisillä (ja kääntäjillä) ei ole enää vuosiin ollut hajua siitä, mitä eroa päivällisellä ja illallisella on. Ei ole koskaan oltu juhlapäivällisellä, eikä oikealla illallisella. Niinpä kuvitellaan, että illallinen on se hieno, ja seuraavaksi toimitetaankin jo sanakirjaa ja päätetään siihen kääntää dinner illalliseksi, kun kerran kaikki ovat jo sotkeneet koko asian ja on jotenkin mukavampi puhua illallisesta.
Edes kadetit eivät ole enää muutamaan vuosikymmeneen saaneet kunnon tapatiedon kurssia, jotta hallitsisivat nämä asiat. Ulkoasiainhallinnosta en enää tiedä, mutta jos sinä oikeasti "liikut piireissä", etkä eroa tiennyt, niin liekö sielläkin jo sotkettu asiat. Säästövimmassa on säästetty sivistyksestä, kulttuurista ja tapatiedon tuntemuksesta.
Sen tiedän, että ainakin Taloushallintoliitossa vielä osataan, siellä järjestetään tilinpäätöspäivällinen. Myös monet konservatiiviset asianajotoimistot kutsuvat henkilöstönsä tilinpäätöspäivälliselle, alkamisaika esim. iltaseitsemältä Kämpissä, Kulosaaren Casinolla tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedetään päivällisen ja illallisen ero. Hyvin harva enää tietää, vaan luullaan, että juhla- ja ravintolaruokailut ovat aina illallisia (hyvin harvoin ovat).
En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on.
En ole kyllä koskaan tavannut ihmistä, joka luulisi esim lounasaikaan tapahtuvaa ravintolaruokailua illalliseksi.
Päivällinen on kaikkein juhlavin ruokailumuoto. Esim. valtiovierailujen viralliset ilta-aterioinnit ovat aina päivällisiä, eivät illallisia. Päivällinen alkaa n. 18.30-21.30 ja illallisen alkamisaika on tuota myöhäisempi.
Tosi-tv-ohjelmat, kuten "Neljän ruokalajin illallinen" tai "Illallinen äidille" ovat aiheuttaneet osaltaan väärinymmärrystä ja muutosta kielenkäytössä (ilmeisesti tekijät eivät ole olleet kovin syvällisesti perehtyneitä etikettiin ja sen historiaan).
Suomalaiset nimittävät nykyään yleisesti mitä tahansa ravintolassa illalla syötyä ateriaa tai mitä tahansa juhlavaa, iltapäivällä tai illalla syötävää ateriaa illalliseksi, kun useimmiten kyse on päivällisestä, perinteisen etiketin mukaan. Juhlavuus ei tee ateriasta illallista (päinvastoin, mitä juhlallisempi, sitä varmemmin kyse on päivällisestä) eikä ravintola-atmosfääri myöskään (monessa ravintolassa ei edes voi tehdä enää tilausta illallisaikaan).
Tällaisissa jutuissa ei ole luottaminen Wikipediaan, jota joku ystävällinen sielu on päivittänyt hyvää tarkoittaen.
Sellaista kuin neljän ruokalajin illallinen ei edes ole olemassa, sillä illallisella on maksimissaan kolme ruokalajia. Päivällisellä on vähintään kolme (voi olla viisikin, tai enemmän). Myöhäisen ajankohdan vuoksi illallinen on melko kevyt, yleensä ei tarjoilla enää pihviä ja punaviiniä pullokaupalla, vaan alkuruuaksi voi olla vaikkapa katkaraputäytteisiä tuulihattuja, pääruuaksi riimihärkää hillokkeen ja pienen salaatin kanssa (pieni annos) ja jälkiruuaksi marenkia ja marjoja. Keveys ja kuplivuus on ideana. Illallinen on kyllä intiimimpi kuin päivällinen. Päivällinen on enemmän jäykistelyä, kun taas illallisella nauretaan ja jutellaan rennommin. Siinä mielessä kahdenkeskisen romanttisen aterioinnin nimitykseksi illallinen sopii hyvin, vaikka kyse olisikin iltakymmentä varhaisemmasta ateriasta. Periaatteessa kuitenkin kellonaika määrittää, mistä ateriasta on kyse.
Tätä vanhaa eliitin etikettiä eivät edes ruoka- ja ravintolatoimittajat nykyään tunne, ja siksipä ruokajutut vilisevät höpinöitä "juhlaillallisista" tai "Nobel-illallisesta". Nobel-juhlassa tarjottu ateria on päivällinen.
Älkää nyt taas aloittako sitä illallis/päivällisjankkausta. Eiköhän me olla saatu siitä jo tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etikettiapua:
Meille tulee vieraita joista tiedän pari mutta en ole koskaan fyysesti tavannut. He ovat parin muun vieraan ystäviä, nuo 4 tulevat yhtä aikaa, muut luultavasti hieman aiemminn.
Kuka esittelee kenetkin?Ja sitten toinen asia:
Lähdemme meiltä vielä eteenpäin, niin ollaanko meillä sukkasiltaan vai kengät jalassa? Olemme pukeutuneet kuin juhliin eli ei mitään arkivaatetta....Tuntemasi vieraat esittelevät isäntäparille mukanaan tuomansa vieraat. Sen jälkeen seurueen koosta riippuen isäntä/emäntä esittelee myöhemmin tulleet aiemmin tulleille (pieni seurue) tai vieraat käyvät kättelemässä aiemmin tulleet ja esittelevät itse itsensä (iso seurue)
Kengät pidetään tietenkin jalassa! Hanki kunnollinen matto eteiseen/ harjateline ulkopuolelle, jotta voi pyyhkiä kengänpohjansa.
Minä olen naimisissa herrasmiehen kanssa ja onneksi poikamme ovat omaksuneet hyvät tavat myös. En jaksa kahlata ketjua läpi, joten varmasti monet hyvät tavat on mainittu, mutta pidän itsestäänselvyytenä esim. että mies avaa naiselle oven, myös autonoven, kantaa ostokset, osaa portaissa kulkemisen, ei koskaan tule hattu päässä sisälle, nostaa sitä kadulla naista tervehtiessään, auttaa pöytädaamilleen tuolin alle ja alta pois, tietää milloin illallisella pitää puheen, muistaa merkkipäivät jne. Ja illalliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Onhan näitä vaikka kuinka.
Minulle etiketti ei tuota vaikeuksia, sillä joudun asemani vuoksi osallistumaan hyvinkin arvokkaisiin tilaisuuksiin esim. valtion päämiesten ja jopa kuninkaallisten kanssa.Jos etiketti olisi hallussasi, tietäisit, että päivälliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Illalliselle hyvin harva kotiinsa kutsuu. Onhan sekin mahdollista, iltayhdeksän jälkeen, mutta yleensä silloin kyseessä ei ole yhtä juhlava tilaisuus kuin päivällinen. Pikemminkin kyse on aterioinnista teatterin, oopperan, baletin tai elokuvan jälkeen. Eli tullaan yhdessä seurueessa kaupungilta jonkun kotiin aterioimaan.
Pikemminkin on kyse sanavalinnasta. Voi olla, että suomenkieleni on vähän hakusessa. Käännän dinnerin illalliseksi. Gala dinner kääntyy gala-illalliseksi, en ainakaan ole koskaan kuullut puhuttavan gala-päivällisestä?
Dinner = päivällinen, supper = illallinen. Tätä on sotkettu ja hämärretty viime vuodet, juurikin koska ihmisillä (ja kääntäjillä) ei ole enää vuosiin ollut hajua siitä, mitä eroa päivällisellä ja illallisella on. Ei ole koskaan oltu juhlapäivällisellä, eikä oikealla illallisella. Niinpä kuvitellaan, että illallinen on se hieno, ja seuraavaksi toimitetaankin jo sanakirjaa ja päätetään siihen kääntää dinner illalliseksi, kun kerran kaikki ovat jo sotkeneet koko asian ja on jotenkin mukavampi puhua illallisesta.
Edes kadetit eivät ole enää muutamaan vuosikymmeneen saaneet kunnon tapatiedon kurssia, jotta hallitsisivat nämä asiat. Ulkoasiainhallinnosta en enää tiedä, mutta jos sinä oikeasti "liikut piireissä", etkä eroa tiennyt, niin liekö sielläkin jo sotkettu asiat. Säästövimmassa on säästetty sivistyksestä, kulttuurista ja tapatiedon tuntemuksesta.
Sen tiedän, että ainakin Taloushallintoliitossa vielä osataan, siellä järjestetään tilinpäätöspäivällinen. Myös monet konservatiiviset asianajotoimistot kutsuvat henkilöstönsä tilinpäätöspäivälliselle, alkamisaika esim. iltaseitsemältä Kämpissä, Kulosaaren Casinolla tms.
Pyydän siis anteeksi, suomenkieli ei enää ole paras mahdollinen. Etikettikoulutuksen olen saanut tämän maan tapojen mukaan ja siis vieraalla kielellä. Ehkäpä Suomessa poikkeaa myös esim. jälkiruokaa varten katetun haarukan ja lusikan käyttö? Etiketin mukaan täällä lusikkaa ei käytetä vaikka se on katettu. Koti-illallisilla, eikun siis -päivällisellä on toki samantekevää. Paitsi silloin, kun koti sattuu olemaan linna ja isäntä aatelinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten ei kyllä tarvitse nousta penkitä kätellessä.
Ehkä ketjussa on tätä tarkennettukin jo, mutta en ole lukenut vielä koko ketjua. Istuminen tervehtiessä on sallittua vanhemmille naisille, ei nuorille. Nykyään onkin mielenkiintoista, kuka on tarpeeksi iäkäs ja arvokas saadakseen istua. Omasta mielestäni olen jo (kohta 50 vuotta), mutta miesystäväni (sotilas) nykäisi minut ylös eräässä tilaisuudessa, ja näin jälkikäteen myönnän, että hän oli oikeassa. Isänmaallisissa tilaisuuksissa (siviileille) kun viisikymppinen on melko nuori näinä päivinä. Keski-ikä huitelee varmaan kahdeksassakymmenessä, joten olin nuori tyttö eikä mitään asiaa istua kätellessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedetään päivällisen ja illallisen ero. Hyvin harva enää tietää, vaan luullaan, että juhla- ja ravintolaruokailut ovat aina illallisia (hyvin harvoin ovat).
En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on.
En ole kyllä koskaan tavannut ihmistä, joka luulisi esim lounasaikaan tapahtuvaa ravintolaruokailua illalliseksi.
Päivällinen on kaikkein juhlavin ruokailumuoto. Esim. valtiovierailujen viralliset ilta-aterioinnit ovat aina päivällisiä, eivät illallisia. Päivällinen alkaa n. 18.30-21.30 ja illallisen alkamisaika on tuota myöhäisempi.
Tosi-tv-ohjelmat, kuten "Neljän ruokalajin illallinen" tai "Illallinen äidille" ovat aiheuttaneet osaltaan väärinymmärrystä ja muutosta kielenkäytössä (ilmeisesti tekijät eivät ole olleet kovin syvällisesti perehtyneitä etikettiin ja sen historiaan).
Suomalaiset nimittävät nykyään yleisesti mitä tahansa ravintolassa illalla syötyä ateriaa tai mitä tahansa juhlavaa, iltapäivällä tai illalla syötävää ateriaa illalliseksi, kun useimmiten kyse on päivällisestä, perinteisen etiketin mukaan. Juhlavuus ei tee ateriasta illallista (päinvastoin, mitä juhlallisempi, sitä varmemmin kyse on päivällisestä) eikä ravintola-atmosfääri myöskään (monessa ravintolassa ei edes voi tehdä enää tilausta illallisaikaan).
Tällaisissa jutuissa ei ole luottaminen Wikipediaan, jota joku ystävällinen sielu on päivittänyt hyvää tarkoittaen.
Sellaista kuin neljän ruokalajin illallinen ei edes ole olemassa, sillä illallisella on maksimissaan kolme ruokalajia. Päivällisellä on vähintään kolme (voi olla viisikin, tai enemmän). Myöhäisen ajankohdan vuoksi illallinen on melko kevyt, yleensä ei tarjoilla enää pihviä ja punaviiniä pullokaupalla, vaan alkuruuaksi voi olla vaikkapa katkaraputäytteisiä tuulihattuja, pääruuaksi riimihärkää hillokkeen ja pienen salaatin kanssa (pieni annos) ja jälkiruuaksi marenkia ja marjoja. Keveys ja kuplivuus on ideana. Illallinen on kyllä intiimimpi kuin päivällinen. Päivällinen on enemmän jäykistelyä, kun taas illallisella nauretaan ja jutellaan rennommin. Siinä mielessä kahdenkeskisen romanttisen aterioinnin nimitykseksi illallinen sopii hyvin, vaikka kyse olisikin iltakymmentä varhaisemmasta ateriasta. Periaatteessa kuitenkin kellonaika määrittää, mistä ateriasta on kyse.
Tätä vanhaa eliitin etikettiä eivät edes ruoka- ja ravintolatoimittajat nykyään tunne, ja siksipä ruokajutut vilisevät höpinöitä "juhlaillallisista" tai "Nobel-illallisesta". Nobel-juhlassa tarjottu ateria on päivällinen.
Se ohjelma on Neljän tähden illallinen ja siinä kyllä tehdään kolmen ruokalajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etikettiapua:
Meille tulee vieraita joista tiedän pari mutta en ole koskaan fyysesti tavannut. He ovat parin muun vieraan ystäviä, nuo 4 tulevat yhtä aikaa, muut luultavasti hieman aiemminn.
Kuka esittelee kenetkin?Ja sitten toinen asia:
Lähdemme meiltä vielä eteenpäin, niin ollaanko meillä sukkasiltaan vai kengät jalassa? Olemme pukeutuneet kuin juhliin eli ei mitään arkivaatetta....Tuntemasi vieraat esittelevät isäntäparille mukanaan tuomansa vieraat. Sen jälkeen seurueen koosta riippuen isäntä/emäntä esittelee myöhemmin tulleet aiemmin tulleille (pieni seurue) tai vieraat käyvät kättelemässä aiemmin tulleet ja esittelevät itse itsensä (iso seurue)
Kengät pidetään tietenkin jalassa! Hanki kunnollinen matto eteiseen/ harjateline ulkopuolelle, jotta voi pyyhkiä kengänpohjansa.
Minä olen naimisissa herrasmiehen kanssa ja onneksi poikamme ovat omaksuneet hyvät tavat myös. En jaksa kahlata ketjua läpi, joten varmasti monet hyvät tavat on mainittu, mutta pidän itsestäänselvyytenä esim. että mies avaa naiselle oven, myös autonoven, kantaa ostokset, osaa portaissa kulkemisen, ei koskaan tule hattu päässä sisälle, nostaa sitä kadulla naista tervehtiessään, auttaa pöytädaamilleen tuolin alle ja alta pois, tietää milloin illallisella pitää puheen, muistaa merkkipäivät jne. Ja illalliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Onhan näitä vaikka kuinka.
Minulle etiketti ei tuota vaikeuksia, sillä joudun asemani vuoksi osallistumaan hyvinkin arvokkaisiin tilaisuuksiin esim. valtion päämiesten ja jopa kuninkaallisten kanssa.Jos etiketti olisi hallussasi, tietäisit, että päivälliselle mennessä emännälle lähetetään kukat etukäteen. Illalliselle hyvin harva kotiinsa kutsuu. Onhan sekin mahdollista, iltayhdeksän jälkeen, mutta yleensä silloin kyseessä ei ole yhtä juhlava tilaisuus kuin päivällinen. Pikemminkin kyse on aterioinnista teatterin, oopperan, baletin tai elokuvan jälkeen. Eli tullaan yhdessä seurueessa kaupungilta jonkun kotiin aterioimaan.
Pikemminkin on kyse sanavalinnasta. Voi olla, että suomenkieleni on vähän hakusessa. Käännän dinnerin illalliseksi. Gala dinner kääntyy gala-illalliseksi, en ainakaan ole koskaan kuullut puhuttavan gala-päivällisestä?
Dinner = päivällinen, supper = illallinen. Tätä on sotkettu ja hämärretty viime vuodet, juurikin koska ihmisillä (ja kääntäjillä) ei ole enää vuosiin ollut hajua siitä, mitä eroa päivällisellä ja illallisella on. Ei ole koskaan oltu juhlapäivällisellä, eikä oikealla illallisella. Niinpä kuvitellaan, että illallinen on se hieno, ja seuraavaksi toimitetaankin jo sanakirjaa ja päätetään siihen kääntää dinner illalliseksi, kun kerran kaikki ovat jo sotkeneet koko asian ja on jotenkin mukavampi puhua illallisesta.
Edes kadetit eivät ole enää muutamaan vuosikymmeneen saaneet kunnon tapatiedon kurssia, jotta hallitsisivat nämä asiat. Ulkoasiainhallinnosta en enää tiedä, mutta jos sinä oikeasti "liikut piireissä", etkä eroa tiennyt, niin liekö sielläkin jo sotkettu asiat. Säästövimmassa on säästetty sivistyksestä, kulttuurista ja tapatiedon tuntemuksesta.
Sen tiedän, että ainakin Taloushallintoliitossa vielä osataan, siellä järjestetään tilinpäätöspäivällinen. Myös monet konservatiiviset asianajotoimistot kutsuvat henkilöstönsä tilinpäätöspäivälliselle, alkamisaika esim. iltaseitsemältä Kämpissä, Kulosaaren Casinolla tms.
Pyydän siis anteeksi, suomenkieli ei enää ole paras mahdollinen. Etikettikoulutuksen olen saanut tämän maan tapojen mukaan ja siis vieraalla kielellä. Ehkäpä Suomessa poikkeaa myös esim. jälkiruokaa varten katetun haarukan ja lusikan käyttö? Etiketin mukaan täällä lusikkaa ei käytetä vaikka se on katettu. Koti-illallisilla, eikun siis -päivällisellä on toki samantekevää. Paitsi silloin, kun koti sattuu olemaan linna ja isäntä aatelinen.
Suomessa ei välttämättä edes kateta jälkiruualle haarukkaa. Se on ikävää sekä tapakulttuurin että käytännöllisyyden kannalta, sillä lusikka ei todellakaan paras mahdollinen aterin useimpien jälkiruokien syöntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedetään päivällisen ja illallisen ero. Hyvin harva enää tietää, vaan luullaan, että juhla- ja ravintolaruokailut ovat aina illallisia (hyvin harvoin ovat).
En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on.
En ole kyllä koskaan tavannut ihmistä, joka luulisi esim lounasaikaan tapahtuvaa ravintolaruokailua illalliseksi.
Päivällinen on kaikkein juhlavin ruokailumuoto. Esim. valtiovierailujen viralliset ilta-aterioinnit ovat aina päivällisiä, eivät illallisia. Päivällinen alkaa n. 18.30-21.30 ja illallisen alkamisaika on tuota myöhäisempi.
Tosi-tv-ohjelmat, kuten "Neljän ruokalajin illallinen" tai "Illallinen äidille" ovat aiheuttaneet osaltaan väärinymmärrystä ja muutosta kielenkäytössä (ilmeisesti tekijät eivät ole olleet kovin syvällisesti perehtyneitä etikettiin ja sen historiaan).
Suomalaiset nimittävät nykyään yleisesti mitä tahansa ravintolassa illalla syötyä ateriaa tai mitä tahansa juhlavaa, iltapäivällä tai illalla syötävää ateriaa illalliseksi, kun useimmiten kyse on päivällisestä, perinteisen etiketin mukaan. Juhlavuus ei tee ateriasta illallista (päinvastoin, mitä juhlallisempi, sitä varmemmin kyse on päivällisestä) eikä ravintola-atmosfääri myöskään (monessa ravintolassa ei edes voi tehdä enää tilausta illallisaikaan).
Tällaisissa jutuissa ei ole luottaminen Wikipediaan, jota joku ystävällinen sielu on päivittänyt hyvää tarkoittaen.
Sellaista kuin neljän ruokalajin illallinen ei edes ole olemassa, sillä illallisella on maksimissaan kolme ruokalajia. Päivällisellä on vähintään kolme (voi olla viisikin, tai enemmän). Myöhäisen ajankohdan vuoksi illallinen on melko kevyt, yleensä ei tarjoilla enää pihviä ja punaviiniä pullokaupalla, vaan alkuruuaksi voi olla vaikkapa katkaraputäytteisiä tuulihattuja, pääruuaksi riimihärkää hillokkeen ja pienen salaatin kanssa (pieni annos) ja jälkiruuaksi marenkia ja marjoja. Keveys ja kuplivuus on ideana. Illallinen on kyllä intiimimpi kuin päivällinen. Päivällinen on enemmän jäykistelyä, kun taas illallisella nauretaan ja jutellaan rennommin. Siinä mielessä kahdenkeskisen romanttisen aterioinnin nimitykseksi illallinen sopii hyvin, vaikka kyse olisikin iltakymmentä varhaisemmasta ateriasta. Periaatteessa kuitenkin kellonaika määrittää, mistä ateriasta on kyse.
Tätä vanhaa eliitin etikettiä eivät edes ruoka- ja ravintolatoimittajat nykyään tunne, ja siksipä ruokajutut vilisevät höpinöitä "juhlaillallisista" tai "Nobel-illallisesta". Nobel-juhlassa tarjottu ateria on päivällinen.
Se ohjelma on Neljän tähden illallinen ja siinä kyllä tehdään kolmen ruokalajia.
No hyvä sentään! Mutta syövät sen kuitenkin päivällisaikaan ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedetään päivällisen ja illallisen ero. Hyvin harva enää tietää, vaan luullaan, että juhla- ja ravintolaruokailut ovat aina illallisia (hyvin harvoin ovat).
En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on.
En ole kyllä koskaan tavannut ihmistä, joka luulisi esim lounasaikaan tapahtuvaa ravintolaruokailua illalliseksi.
Päivällinen on kaikkein juhlavin ruokailumuoto. Esim. valtiovierailujen viralliset ilta-aterioinnit ovat aina päivällisiä, eivät illallisia. Päivällinen alkaa n. 18.30-21.30 ja illallisen alkamisaika on tuota myöhäisempi.
Tosi-tv-ohjelmat, kuten "Neljän ruokalajin illallinen" tai "Illallinen äidille" ovat aiheuttaneet osaltaan väärinymmärrystä ja muutosta kielenkäytössä (ilmeisesti tekijät eivät ole olleet kovin syvällisesti perehtyneitä etikettiin ja sen historiaan).
Suomalaiset nimittävät nykyään yleisesti mitä tahansa ravintolassa illalla syötyä ateriaa tai mitä tahansa juhlavaa, iltapäivällä tai illalla syötävää ateriaa illalliseksi, kun useimmiten kyse on päivällisestä, perinteisen etiketin mukaan. Juhlavuus ei tee ateriasta illallista (päinvastoin, mitä juhlallisempi, sitä varmemmin kyse on päivällisestä) eikä ravintola-atmosfääri myöskään (monessa ravintolassa ei edes voi tehdä enää tilausta illallisaikaan).
Tällaisissa jutuissa ei ole luottaminen Wikipediaan, jota joku ystävällinen sielu on päivittänyt hyvää tarkoittaen.
Sellaista kuin neljän ruokalajin illallinen ei edes ole olemassa, sillä illallisella on maksimissaan kolme ruokalajia. Päivällisellä on vähintään kolme (voi olla viisikin, tai enemmän). Myöhäisen ajankohdan vuoksi illallinen on melko kevyt, yleensä ei tarjoilla enää pihviä ja punaviiniä pullokaupalla, vaan alkuruuaksi voi olla vaikkapa katkaraputäytteisiä tuulihattuja, pääruuaksi riimihärkää hillokkeen ja pienen salaatin kanssa (pieni annos) ja jälkiruuaksi marenkia ja marjoja. Keveys ja kuplivuus on ideana. Illallinen on kyllä intiimimpi kuin päivällinen. Päivällinen on enemmän jäykistelyä, kun taas illallisella nauretaan ja jutellaan rennommin. Siinä mielessä kahdenkeskisen romanttisen aterioinnin nimitykseksi illallinen sopii hyvin, vaikka kyse olisikin iltakymmentä varhaisemmasta ateriasta. Periaatteessa kuitenkin kellonaika määrittää, mistä ateriasta on kyse.
Tätä vanhaa eliitin etikettiä eivät edes ruoka- ja ravintolatoimittajat nykyään tunne, ja siksipä ruokajutut vilisevät höpinöitä "juhlaillallisista" tai "Nobel-illallisesta". Nobel-juhlassa tarjottu ateria on päivällinen.
Älkää nyt taas aloittako sitä illallis/päivällisjankkausta. Eiköhän me olla saatu siitä jo tarpeeksi.
Tähän vastattiin: "En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on."
Jätin siis ensin selityksen pois, sillä arvasin, että jankkaamisesta jankkaajat iskisivät kimppuun. Mutta vastaan toki kysyttäessä.
Sinänsä ikävää, että yrität rajoittaa sitä, mitä ihmiset saavat kirjoittaa (se ei ainakaan kuulu hyviin käytöstapoihin :-). Asia kuuluu ketjun aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedetään päivällisen ja illallisen ero. Hyvin harva enää tietää, vaan luullaan, että juhla- ja ravintolaruokailut ovat aina illallisia (hyvin harvoin ovat).
En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on.
En ole kyllä koskaan tavannut ihmistä, joka luulisi esim lounasaikaan tapahtuvaa ravintolaruokailua illalliseksi.
Päivällinen on kaikkein juhlavin ruokailumuoto. Esim. valtiovierailujen viralliset ilta-aterioinnit ovat aina päivällisiä, eivät illallisia. Päivällinen alkaa n. 18.30-21.30 ja illallisen alkamisaika on tuota myöhäisempi.
Tosi-tv-ohjelmat, kuten "Neljän ruokalajin illallinen" tai "Illallinen äidille" ovat aiheuttaneet osaltaan väärinymmärrystä ja muutosta kielenkäytössä (ilmeisesti tekijät eivät ole olleet kovin syvällisesti perehtyneitä etikettiin ja sen historiaan).
Suomalaiset nimittävät nykyään yleisesti mitä tahansa ravintolassa illalla syötyä ateriaa tai mitä tahansa juhlavaa, iltapäivällä tai illalla syötävää ateriaa illalliseksi, kun useimmiten kyse on päivällisestä, perinteisen etiketin mukaan. Juhlavuus ei tee ateriasta illallista (päinvastoin, mitä juhlallisempi, sitä varmemmin kyse on päivällisestä) eikä ravintola-atmosfääri myöskään (monessa ravintolassa ei edes voi tehdä enää tilausta illallisaikaan).
Tällaisissa jutuissa ei ole luottaminen Wikipediaan, jota joku ystävällinen sielu on päivittänyt hyvää tarkoittaen.
Sellaista kuin neljän ruokalajin illallinen ei edes ole olemassa, sillä illallisella on maksimissaan kolme ruokalajia. Päivällisellä on vähintään kolme (voi olla viisikin, tai enemmän). Myöhäisen ajankohdan vuoksi illallinen on melko kevyt, yleensä ei tarjoilla enää pihviä ja punaviiniä pullokaupalla, vaan alkuruuaksi voi olla vaikkapa katkaraputäytteisiä tuulihattuja, pääruuaksi riimihärkää hillokkeen ja pienen salaatin kanssa (pieni annos) ja jälkiruuaksi marenkia ja marjoja. Keveys ja kuplivuus on ideana. Illallinen on kyllä intiimimpi kuin päivällinen. Päivällinen on enemmän jäykistelyä, kun taas illallisella nauretaan ja jutellaan rennommin. Siinä mielessä kahdenkeskisen romanttisen aterioinnin nimitykseksi illallinen sopii hyvin, vaikka kyse olisikin iltakymmentä varhaisemmasta ateriasta. Periaatteessa kuitenkin kellonaika määrittää, mistä ateriasta on kyse.
Tätä vanhaa eliitin etikettiä eivät edes ruoka- ja ravintolatoimittajat nykyään tunne, ja siksipä ruokajutut vilisevät höpinöitä "juhlaillallisista" tai "Nobel-illallisesta". Nobel-juhlassa tarjottu ateria on päivällinen.
Älkää nyt taas aloittako sitä illallis/päivällisjankkausta. Eiköhän me olla saatu siitä jo tarpeeksi.
Tähän vastattiin: "En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on."
Jätin siis ensin selityksen pois, sillä arvasin, että jankkaamisesta jankkaajat iskisivät kimppuun. Mutta vastaan toki kysyttäessä.
Sinänsä ikävää, että yrität rajoittaa sitä, mitä ihmiset saavat kirjoittaa (se ei ainakaan kuulu hyviin käytöstapoihin :-). Asia kuuluu ketjun aiheeseen.
Kuuluu aiheeseen, mutta tätä samaa on nyt saatu jo lukea sivukaupalla parissa muussa ketjussa ja mitta on jo täynnä. Voi olla, että ei ole sama kirjoittaja, mutta samalta kuulostaa. Ihan kuin joku olisi juuri oppinut uutta ja nyt sitä pitää esitellä joka käänteessä.
Tämä on kyllä ihan huuhaata. Ei ihme, että me akateemiset emme tätä tajua. ;) Äidinkielen saa koska tahansa vaihdettua esim. suomesta ruotsiin. En tiedä, miten se kuvastaisi itseäni täysin suomensuomalaisena, jos kertoisin, että äidinkieleni on ruotsi (ei tosin ole, mutta helpostihan sen vaihtaa). Tai jos puhuu espanjaa äidinkielenä, niin se nyt on aivan eri asia, onko Espanjasta kotoisin vai Etelä-Amerikasta. Tai jos puhuu ranskaa, onko Kanadasta vai Ranskasta vai Belgiasta kotoisin.
"Where do you come from?" -kysymys ei viittaa välttämättä kansalaisuuteen, vaan henkilö saa itse päättää, miten hän kysymyksen tulkitsee.