Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hyviä käytöstapoja, jotka eivät ole kovin yleisiä
Eli en tarkoita mitään kiitos/anteeksi/katso silmiin puhuessasi/kättele-juttuja, (vaikka nekin toki tärkeitä on) vaan ns. Harvinaisempia tapoja, joita kaikki eivät tiedä. :)
Kommentit (1194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedetään päivällisen ja illallisen ero. Hyvin harva enää tietää, vaan luullaan, että juhla- ja ravintolaruokailut ovat aina illallisia (hyvin harvoin ovat).
En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on.
En ole kyllä koskaan tavannut ihmistä, joka luulisi esim lounasaikaan tapahtuvaa ravintolaruokailua illalliseksi.
Päivällinen on kaikkein juhlavin ruokailumuoto. Esim. valtiovierailujen viralliset ilta-aterioinnit ovat aina päivällisiä, eivät illallisia. Päivällinen alkaa n. 18.30-21.30 ja illallisen alkamisaika on tuota myöhäisempi.
Tosi-tv-ohjelmat, kuten "Neljän ruokalajin illallinen" tai "Illallinen äidille" ovat aiheuttaneet osaltaan väärinymmärrystä ja muutosta kielenkäytössä (ilmeisesti tekijät eivät ole olleet kovin syvällisesti perehtyneitä etikettiin ja sen historiaan).
Suomalaiset nimittävät nykyään yleisesti mitä tahansa ravintolassa illalla syötyä ateriaa tai mitä tahansa juhlavaa, iltapäivällä tai illalla syötävää ateriaa illalliseksi, kun useimmiten kyse on päivällisestä, perinteisen etiketin mukaan. Juhlavuus ei tee ateriasta illallista (päinvastoin, mitä juhlallisempi, sitä varmemmin kyse on päivällisestä) eikä ravintola-atmosfääri myöskään (monessa ravintolassa ei edes voi tehdä enää tilausta illallisaikaan).
Tällaisissa jutuissa ei ole luottaminen Wikipediaan, jota joku ystävällinen sielu on päivittänyt hyvää tarkoittaen.
Sellaista kuin neljän ruokalajin illallinen ei edes ole olemassa, sillä illallisella on maksimissaan kolme ruokalajia. Päivällisellä on vähintään kolme (voi olla viisikin, tai enemmän). Myöhäisen ajankohdan vuoksi illallinen on melko kevyt, yleensä ei tarjoilla enää pihviä ja punaviiniä pullokaupalla, vaan alkuruuaksi voi olla vaikkapa katkaraputäytteisiä tuulihattuja, pääruuaksi riimihärkää hillokkeen ja pienen salaatin kanssa (pieni annos) ja jälkiruuaksi marenkia ja marjoja. Keveys ja kuplivuus on ideana. Illallinen on kyllä intiimimpi kuin päivällinen. Päivällinen on enemmän jäykistelyä, kun taas illallisella nauretaan ja jutellaan rennommin. Siinä mielessä kahdenkeskisen romanttisen aterioinnin nimitykseksi illallinen sopii hyvin, vaikka kyse olisikin iltakymmentä varhaisemmasta ateriasta. Periaatteessa kuitenkin kellonaika määrittää, mistä ateriasta on kyse.
Tätä vanhaa eliitin etikettiä eivät edes ruoka- ja ravintolatoimittajat nykyään tunne, ja siksipä ruokajutut vilisevät höpinöitä "juhlaillallisista" tai "Nobel-illallisesta". Nobel-juhlassa tarjottu ateria on päivällinen.
Älkää nyt taas aloittako sitä illallis/päivällisjankkausta. Eiköhän me olla saatu siitä jo tarpeeksi.
Tähän vastattiin: "En ymmärrä tällaisia kommentteja, joissa kerrotaan, miten jotkut luulevat väärin, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitä kertoa, mikä se oikea tapa on."
Jätin siis ensin selityksen pois, sillä arvasin, että jankkaamisesta jankkaajat iskisivät kimppuun. Mutta vastaan toki kysyttäessä.
Sinänsä ikävää, että yrität rajoittaa sitä, mitä ihmiset saavat kirjoittaa (se ei ainakaan kuulu hyviin käytöstapoihin :-). Asia kuuluu ketjun aiheeseen.
Kuuluu aiheeseen, mutta tätä samaa on nyt saatu jo lukea sivukaupalla parissa muussa ketjussa ja mitta on jo täynnä. Voi olla, että ei ole sama kirjoittaja, mutta samalta kuulostaa. Ihan kuin joku olisi juuri oppinut uutta ja nyt sitä pitää esitellä joka käänteessä.
Tuon tyyppinen harmistus on sellaista, mikä jokaisen pitää ihan itse tykönänsä käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni osaa kirjoittaa ja lähettää adressin, surunvalittelun, kun joku on kuollut?
Luulen, että tämä on enemmän vanhemman väen harrastus. En ainakaan tiedä yhtään ikäistäni, joka olisi adressin lähettänyt. Mutta eikö se kuulu tapoihin, jos tuntee/tietää vainajan eikä pääse paikalle hautajaisiin? Tai vaikka pääsisikin?
Kynnyksen yli ei kätellä. Ja jalat edellä talosta kannetaan vain kuollut.
Kerran lanssimiehet tuli hakemaan kovista kivuista kärsivää sukulaista sairaalaan. Eivät onnettomat tienneet tätä tapaa, vaikka jo työn puolesta pitäisi tietää. Emäntä pisti heidät kääntämään paarinsa niin, ettei sairaan tarvinnut lähteä jalat edellä. Ja hän palasikin terveenä takaisin aikanaan!
Väistetään vastaantulijaa oikealle.
Vierailija kirjoitti:
Kun pöytäseurueesta joku poistuu kokonaan, muut nostavat peppua penkistä. Ulkkarinuoret osaavat tehdä näin tällaisen vanhemman mamman seurassa.
Olin pitkissä syömingeissä ja juomingeissa sotilaiden kanssa, kaikki muut siis miehiä. Joka kerta, kun nousin pöydästä, kaikki nousivat :-) Täytyy tunnustaa, että hyppyytin miehiä pari kertaa ihan huvikseni, vaikka kyllähän pitkissä illanistujaisissa vessahätääkin välillä pukkaa.
Se vaan oli niin hienon näköistä, kun kaikki rymistelivät seisomaan ryhdikkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kynnyksen yli ei kätellä. Ja jalat edellä talosta kannetaan vain kuollut.
Kerran lanssimiehet tuli hakemaan kovista kivuista kärsivää sukulaista sairaalaan. Eivät onnettomat tienneet tätä tapaa, vaikka jo työn puolesta pitäisi tietää. Emäntä pisti heidät kääntämään paarinsa niin, ettei sairaan tarvinnut lähteä jalat edellä. Ja hän palasikin terveenä takaisin aikanaan!
Lanssimiehet kantavat potilaan jalat edellä, jottei tämän tarvitse olla rapuissa pää alaspäin. Minusta aika huomaavaista eikä lainkaan onnetonta tilanteen huomioon ottaen.
Huolehditaan siitä että tullaan ajoissa tapaamiseen. Pitäisi olla ihan perusjuttuja, mutta tuntuu siltä että nykyään (= kännykkäaikana) lähes aina viime hetkellä tulee viesti "sori oon vähän myöhässä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
152cm lyhyt aikuinen. kirjoitti:
On kohteliasta olla tuijottamatta toista, vaikka tämä olisikin mielestäsi hiukan erikoisen näköinen, esimerkiksi lyhytkasvuinen eikä ainakaan saa osoitella sormella kyseistä ihmistä ja ihmetellä ääneen tämän kuullen, että miksi tämä on esimerkiksi niin lyhyt. Tämä on selvästi monelta unohtunut, sillä todella usein joudun tuijottamisen kohteeksi ja monet ihmettelevät ääneen sitä, että miksi olen lyhytkasvuinen. Kysyisivät edes minulta sitä, eivätkä mukanaan olevilta ihmisiltä, jotka eivät tunne minua eivätkä voi siksi tietää lyhytkasvuisuuteni syytä. Todella usein kuulen myös pilkkaa lyhytkasvuisuuden vuoksi.
Yli 150-senttisenä et ole virallisesti lyhytkasvuinen, ainakaan jos olet nainen. Siis lääketieteellisesti lyhytkasvuinen. Olet vain lyhyt.
Itse olen 154 enkä ole koskaan ajatellut olevani kehityshäiriöinen (enkä olekaan). Olen vain pieni :-)
Vierailija300 kirjoitti:
Asiakaspalvelutilanteessa asiakas päättää, haluaako hän itseään teititeltävän vai sinuteltavan. Jos hän tervehtii "Hyvää päivää", niin teititellään, jos "hei/moi/terve", niin sinutellaan.
On muuten outoa, että kun itse laittaa vaikka netissä asiallista palautetta jollekin kaupalle, niin sieltä vastataan tyyliin "Hei Anne!". En ole tehnyt sinunkauppoja heidän kanssaan, ja olen jättänyt aivan koko nimeni yhteystietoihin. Riittäisi vain, että "Hei!"
Ilmeisesti tuollainen välitön tyyli koetaan jotenkin mukavaksi, alkaahan monet mainoskirjeetkin samalla tavalla. Joku A-lehdet lähestyy että "Hei Anne!". No heipä hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kynnyksen yli ei kätellä. Ja jalat edellä talosta kannetaan vain kuollut.
Kerran lanssimiehet tuli hakemaan kovista kivuista kärsivää sukulaista sairaalaan. Eivät onnettomat tienneet tätä tapaa, vaikka jo työn puolesta pitäisi tietää. Emäntä pisti heidät kääntämään paarinsa niin, ettei sairaan tarvinnut lähteä jalat edellä. Ja hän palasikin terveenä takaisin aikanaan!
Lanssimiehet kantavat potilaan jalat edellä, jottei tämän tarvitse olla rapuissa pää alaspäin. Minusta aika huomaavaista eikä lainkaan onnetonta tilanteen huomioon ottaen.
Kyseinen talo oli yksikerroksinen omakotitalo. Ulkoterassilla olisi tosin mahtunut kääntämään jalat edelle, jos sen yhden askelman takia olisi pitänyt.
Itse asun kerrostalossa, ja rappu on ahdas. Mutta silti meilläkin pääsisi asunnosta lähtemään pää edellä paareilla. Jalkopuolta kantava lähtee sitten käytävässä ensimmäisenä menemään rappuja niin että potilas saa mennä pää ylempänä kuin jalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oteta viimeistä pullaa kahvipöydässä
Ratikassa annetaan paikka pienelle lapselle ja hänen äidilleen tai isälleen. Bussissa annetaan edellä istuvien poistua omalta paikaltaan eikä rynnitä itse ulos niin että muut eivät pääse poistumaan. Ovea pidetään auki takana tulevalle. Annetaan ratikasta tai julkisesta tilasta poistuvien ihmisten poistua ensin eikä tungeta samaan aikaan sisään. Rentoutetaan kasvojen lihaksia siten, että yleisilme on ystävällinen eikä hapan. Ei pulputeta omia asioita jatkuvana syöttönä vaan kuunnellaan myös mitä muilla on sanottavana. Puistoissa ja väylillä huomioidaan myös muut kulkijat eikä ohitella murhanhimoisesti muita kulkijoita, varsinkaan jos ollaan pyörällä liikenteessä. Näistä pienistä eleistä ja asioista tunnistan hienostuneen ihmisen, ovat käyneet harvinaisiksi ainakin täällä kantakaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun läheisemmän ystävän, työtoverin tai sukulaisen perheenjäsen on kuollut, lähetetään suruvalittelu tai mennään vierailulle kukkien kanssa. Ystäväni äiti kuoli kesällä ja olin ainoa joka vei ystävälleni kukkia, kaikki muut kaveripiiristä olivat laittaneet jotain helvetin emojiviestejä. Oikeasti, häpesin silmät päästäni tätä kolmekymppisten ikäpolveani.
Kuka kehtaa laittaa suruvalitteluun emojin?
Vierailija kirjoitti:
Ei oteta viimeistä pullaa kahvipöydässä
Tää kyllä hämmentää. Kuka sen viimeisen palan sitten saa? Oman kokemuksen mukaan kukaan ei ikinä uskalla ottaa viimeistä palaa vaan puolittaa sen, jolloin lopputulos on että pöytään jää n. 1/8 pullaa. :D
Vierailija kirjoitti:
Kynnyksen yli ei kätellä. Ja jalat edellä talosta kannetaan vain kuollut.
Kerran lanssimiehet tuli hakemaan kovista kivuista kärsivää sukulaista sairaalaan. Eivät onnettomat tienneet tätä tapaa, vaikka jo työn puolesta pitäisi tietää. Emäntä pisti heidät kääntämään paarinsa niin, ettei sairaan tarvinnut lähteä jalat edellä. Ja hän palasikin terveenä takaisin aikanaan!
Nämä ei kuulu tapoihin vaan taikauskoon. Kynnyksenyli kättely aiheuttaa vihamiehiä ja jalat edellä tarkoittaa kuolemaa. Taikausko ei liity käyttäytymissääntöihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos jonkun läheisemmän ystävän, työtoverin tai sukulaisen perheenjäsen on kuollut, lähetetään suruvalittelu tai mennään vierailulle kukkien kanssa. Ystäväni äiti kuoli kesällä ja olin ainoa joka vei ystävälleni kukkia, kaikki muut kaveripiiristä olivat laittaneet jotain helvetin emojiviestejä. Oikeasti, häpesin silmät päästäni tätä kolmekymppisten ikäpolveani.
Outoa käytöstä min vanhemmallakin sukupolvella. Myös kaverin äiti kuoli talvella. Lähetin Interfloran kautta surukimpun ja viestin. Olin kuulemma ainoa. Kukat lohduttavat häntä, kertoi. Äitinsä oli toivonut vain lähipiiriä hiljaisiin hautajaisiin, jonka vuoksi en erikseen lähettänyt adressia. Se olisi ollut alleviivamista minulta.
Äiti oli ollut karmeassa kunnossa vuosikaudet ja toivoi poispääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oteta viimeistä pullaa kahvipöydässä
Tää kyllä hämmentää. Kuka sen viimeisen palan sitten saa? Oman kokemuksen mukaan kukaan ei ikinä uskalla ottaa viimeistä palaa vaan puolittaa sen, jolloin lopputulos on että pöytään jää n. 1/8 pullaa. :D
Viimeinen pala vaan jää yli. Päätyy biojätteeseen, tai päivän mittaan isännän suuhun.
Syyhän tähän tapaan on se, että isännästä vaikuttaisi, että pullat ovat loppuneet kesken, jos ne ovat loppuneet. Kun jäljellä on vielä yksi, ne eivät ole loppuneet kesken, eli kaikki hyvin emäntäväen kannalta.
Tipin jättäminen. Auttaminen jos joltain tippuu tavarat. Suomalaiset kokevat tämän toisen reviirille astumiseksi. Pieneen tilaan tullessa tervehditään esim. yleiseen vessaan tai hissiin. Suomalaiset ei tervehdi edes talonsa asukkaita. Linnan itsenäisyysjuhlissa koodi on juhlapuku ei iltapuku. Juhlapuku ja iltapuku on kaksi eri asiaa. bussikuskia tai kioskin myyjää tervehditään ennen kuin tilataan se röökiaski tai lippu.
Syön illallisen aamulla.