Lue keskustelun säännöt.
Juuri 18v täyttäneen kummilapseni elämä huolestuttaa
30.09.2017 |
Hän oli 6v saakka täysi-ikäisyyteen asti perhekodissa. En ala tarkemmin avaamaan kodin asioita, mutta nehän taustalla olivat, ettei kotona voinut varttua. Kun pääsi äskettäin 18v täytettyään pois alkoi elämä mennä voimakkaasti alamäkeen. Käyttää päihteitä ja on pohjalla. Vaistoan, että hän voi henkisesti pahoin, mutta ei halua jutella tai muuta. Olen periaatteessa ainut aikuinen hänen elämässään. Kyselen kuulumisia ja kutsun meille syömään tai reissuun meidän perheen mukaan. Elämä tuntuu tuntuu kuitenkin olevan yhtä suurta alamäkeä nyt. Juovat paljon epämääräisissä porukoissa ja kiinnostus elämää kohtaan näyttää olevan aika nollaa, ei näe valoa missään. Nyt olen itsekin aika epätoivoinen, koska kovasti olisin toivonut, että olisi pysynyt jaloillaan perhekodin jälkeen ja saanut elämäänsä kuntoon. Mitä voisin tehdä vai voinko mitään? Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimintaohjeita AP:lle:
1. Mene lähelle. Halaa häntä ja kerro sanoilla selkeästi lisäksi, että välität. Tällaista tarvitsee jokainen nuori, vaikka ne aina väittääkin, että on vajaata halailla mutsia tai muuta.
2. Kysy ensin joku suora kysymys esim. Miten menee? Kysy lisää vastauksen saatua. Jos selviää esim. se, että ei näe mitään positiivista niin tue parhaasi mukaan. Sano, ettei ihmisen tarvitse olla vahva aina ja yritä kannustaa menemään hetki kerrallaan eteenpäin.
3. Siivoa sen kanssa asunnolla, imuroitte ja tuulettatte. Puhtaassa viihtyy paremmin (etenkin jos kyseessä teinipoika)
4. Keksit jotain piristävää tekemistä, josta nuori saattaisi pitää. Yllätä hänet, jollain tavalla.
5. Anna pienimuotoinen potku persuksille ja muistuta, että tuleen ei jäädä makaamaan.
6. Puhu päihteistä, mutta älä saarnaa. Se riittää herättämään jo ajatuksia, jos sanot, että keuhkosyöpään kuoleminen on tuskaista (jos polttaa) ja että alkoholisoituminen ei kannata 18-vuotiaana eikä muulloinkaan.
7. Sano, että olet käytettävissä ja tukena.Järkeviä neuvoja, mutta ei välttämättä toimi käytännössä. Moni niistä nuorista on niin säpäleinä, ettei niitä saa edes rakastamalla ehjäksi.
Saako ketään rakastamalla ehjäksi? Ehkä, ehkä ei. Pointti tässä saattoi kuitenkin olla se, että 18v nuori tarvitsee elämäänsä jonkun aikuisen, joka välittää hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimintaohjeita AP:lle:
1. Mene lähelle. Halaa häntä ja kerro sanoilla selkeästi lisäksi, että välität. Tällaista tarvitsee jokainen nuori, vaikka ne aina väittääkin, että on vajaata halailla mutsia tai muuta.
2. Kysy ensin joku suora kysymys esim. Miten menee? Kysy lisää vastauksen saatua. Jos selviää esim. se, että ei näe mitään positiivista niin tue parhaasi mukaan. Sano, ettei ihmisen tarvitse olla vahva aina ja yritä kannustaa menemään hetki kerrallaan eteenpäin.
3. Siivoa sen kanssa asunnolla, imuroitte ja tuulettatte. Puhtaassa viihtyy paremmin (etenkin jos kyseessä teinipoika)
4. Keksit jotain piristävää tekemistä, josta nuori saattaisi pitää. Yllätä hänet, jollain tavalla.
5. Anna pienimuotoinen potku persuksille ja muistuta, että tuleen ei jäädä makaamaan.
6. Puhu päihteistä, mutta älä saarnaa. Se riittää herättämään jo ajatuksia, jos sanot, että keuhkosyöpään kuoleminen on tuskaista (jos polttaa) ja että alkoholisoituminen ei kannata 18-vuotiaana eikä muulloinkaan.
7. Sano, että olet käytettävissä ja tukena.Järkeviä neuvoja, mutta ei välttämättä toimi käytännössä. Moni niistä nuorista on niin säpäleinä, ettei niitä saa edes rakastamalla ehjäksi.
Saako ketään rakastamalla ehjäksi? Ehkä, ehkä ei. Pointti tässä saattoi kuitenkin olla se, että 18v nuori tarvitsee elämäänsä jonkun aikuisen, joka välittää hänestä.
Totta, mutta jos nuoresta ei ole kukaan koskaan välittänyt, eikä häntä ole edes halattu, niin onhan siinä melkonen suojamuuri nuoren ympärille rakentunut.
Eikö tuolla nuorella ole toimivaa jälkihuoltosuunnitelmaa? Vai auttaako sekään tällaisissa ongelmissa?
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään...
...ja niin edelleen. Ei tarvitse kuunnella, katsoa, kysyä, kertoa, tarjota, kutsua, pitää ovea auki, jäädä velkaa kenelleekkään, maksaa takaisin, sanoa kiitos tai ole hyvä.
Mutta jos katsoo ympärilleen, hyvin harva aikuinen selviää elämästä yksin. Ja ne, jotka eivät ole heikkoina hetkenä etsineet tukea, tuntuvat usein pitävän sitä erityisessä arvossa, mutta mikä on se yksin kärvistelystä saatava palkinto? Voiko sen jakaa muiden kanssa? En osaa ap:n kummipojan tapaukseen sanoa mitään, kunhan mietin olisiko yksinäisyydellä ja yksinpärjäämisen glorifioinnilla joku yhteys. Kumpaakin on liikkellä, niin kuin päihde- ja väkivaltaongelmiakin.
Voi sinun kummilastasi AP. Tapausta tuntematta käy sääliksi. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prototyyppi kirjoitti:
Eikö tuolla nuorella ole toimivaa jälkihuoltosuunnitelmaa? Vai auttaako sekään tällaisissa ongelmissa?
Se on lähinnä rahat kerran kuussa tilille, tai lähes 10000 kerralla. Siinä se jälkihuolto. Tässä vaiheessa vanhempiakin kiinnostaa nuori hetken. Niin surullista.
Kukaan meistä ei ole yli-ihminen, et sinäkään ap. Tee voitavasi eli ole tukena ja näytä, että välität. Jos päihteiden käyttö karkaa täysin käsistä niin ohjaa päihdehuollon piiriin tai yritä ohjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla ylempänä jo tulikin hyviä neuvoja. Hienoa, että hänellä on sen sentään yksikin välittävä aikuinen. Tärkeää on varmaan osoittaa välittäminen jollain lailla. Ei tuon ikäinen vielä aikuinen ole, aivotkin kehittyvät vielä. Soittele, kyläile ja osoita, että olet kiinnostunut. Saarnaaminen tuskin kannattaa, mutta kyllä häntä voi silti opastaa ja tukea. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Eikö tuolla nuorella ole toimivaa jälkihuoltosuunnitelmaa? Vai auttaako sekään tällaisissa ongelmissa?
Se on lähinnä rahat kerran kuussa tilille, tai lähes 10000 kerralla. Siinä se jälkihuolto. Tässä vaiheessa vanhempiakin kiinnostaa nuori hetken. Niin surullista.
Ok. Eli ei mitään sen kummempaa konkreettista apua lainkaan. Harmin paikka. Voisi kuvitella, että moni perhekotitaustainen hyötyisi sen rahallisen avun lisäksi myös muustakin avusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Eikö tuolla nuorella ole toimivaa jälkihuoltosuunnitelmaa? Vai auttaako sekään tällaisissa ongelmissa?
Se on lähinnä rahat kerran kuussa tilille, tai lähes 10000 kerralla. Siinä se jälkihuolto. Tässä vaiheessa vanhempiakin kiinnostaa nuori hetken. Niin surullista.
Ok. Eli ei mitään sen kummempaa konkreettista apua lainkaan. Harmin paikka. Voisi kuvitella, että moni perhekotitaustainen hyötyisi sen rahallisen avun lisäksi myös muustakin avusta.
Mielestäni niillä nuorilla on sosiaalihoitajat, jotka jututtavat nuoria esim. kerran kuukauteen. Eri asia millä tavoin nämä nuoret haluavat sinne mennä jutustelemaan tai ottaa apua vastaan.
Kiitos vastaajille. Joku ehdotti, että vanhemmat voisivat ottaa ehkä yhteyttä. Ideana rakastettava, mutta tässä tilanteessa varmaan aika turha. Isästä en ole kuullut vuosiin ja äitinsä ei elämäntilanteensa vuoksi ole nyt eikä välttämättä jatkossakaan kykenevä ottamaan lapseen yhteyttä, valitettavasti. Minulla on pienet lapset joten on vähän mahdotonta ottaa kummilapseni meille asumaan, vaikka sekin ajatuksen tasolla oli ihana. :( Teen voitavani kuitenkin muuten ja yritän olla kaikilla muilla tavoilla tukena ja mukana elämässä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastaajille. Joku ehdotti, että vanhemmat voisivat ottaa ehkä yhteyttä. Ideana rakastettava, mutta tässä tilanteessa varmaan aika turha. Isästä en ole kuullut vuosiin ja äitinsä ei elämäntilanteensa vuoksi ole nyt eikä välttämättä jatkossakaan kykenevä ottamaan lapseen yhteyttä, valitettavasti. Minulla on pienet lapset joten on vähän mahdotonta ottaa kummilapseni meille asumaan, vaikka sekin ajatuksen tasolla oli ihana. :( Teen voitavani kuitenkin muuten ja yritän olla kaikilla muilla tavoilla tukena ja mukana elämässä.
Ap
Halaukset sulle. Olet hyvä kummitäti, pysy sellasena vaikka miten vaikeita tilanteita tulisi vastaan.
Onkohan kyseessä tyttö vai poika? Jos poika niin nehän usein vielä kehittyvät hitaammin kuin tytöt ja, jos vasta täyttänyt 18v niin aika lapsonen saattaa sisältä vielä olla. Voi toista.
Itsellä mielessä käväisi, että jos olet kummi niin oletan, että tunnet lapsen vanhemmat. Millaisia ovat, voisiko jompi kumpi ottaa lapseen yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu? Pyytää, vaikka anteeksi omia mokailujaan menneisyydestä, jos ja kun heistä johtuen eivtö ole lapsestansa pystyneet huolehtimaan. En tosin tiedä onko tämä hyvä idea siinä tapauksessa, jos vanhempi ei tämän yhden kuulumiskerran jälkeen kykene olemaan tekemisissä ?