Juuri 18v täyttäneen kummilapseni elämä huolestuttaa

Hän on aikuinen ihminen ja viettää elämänsä kuten haluaa. Mutta voit toki huomauttaa hänelle päihteidenkäytöstä. Sillä tuskin on vaikutusta.

Älä jätä häntä ainakaan yksin, jokainen 18v tarvitsee edes sen yhden aikuisen elämäänsä. Tsemppiä, ei kiva tilanne ollenkaan.

Pysy taustalla ja ole tarvittaessa tukena. Ei täysi-ikäisen elämään paljon pysty vaikuttaan.

Eikö noita perhekoteja voisi kehittää jotenkin, että sieltä edes tulisi parempa ainesta ulos kuin sieltä alkoholistikodeista?

Hommatkaa hänelle oppisopimuspaikka ja huonot kaverit pois.

Jos ei ole aivan mahdotonta niin ota teille asumaan vähäksi aikaa. Ero voi olla suuri perhekodin ja itsenäisen vapauden/vastuun välillä. 18v on usein kuitenkin vielä aika lapsia sisältä.. Yritä saada vähän päihteistä pois ja auta löytämään sisältöä elämään? Jos opiskelee niin yritä kannustaa keskittymään opiskeluihinsa. Jos ei opiskele miettikää yhdessä kiinnostaisiko joku opiskelu? Ole vähän kuin äiti, mutta vähän vapaampi sellainen, koska kyseessä on kuitenkin jo 18v. Näytä, että välität, jos ei kelpaa hänelle niin sitten olet tehnyt voitavasi.

Hän on aikuinen joo, mutta kyllä 18-vuotiaasta vielä kehittyy paljon henkisesti. Jos hän sen sallii, niin ole henkisenä tukena. Ei kannata tuputtaa 'oikeita' mielipiteitä liikaa, koska se voi karkottaa tuon ihmisen elämästäsi, mutta ehkä voit vaikuttaa esimerkiksi ehdottamalla tapaamisia hauskoissa paikoissa, joissa päihteet eivät ole esillä.

Hanhikki kirjoitti:

Hän on aikuinen ihminen ja viettää elämänsä kuten haluaa. Mutta voit toki huomauttaa hänelle päihteidenkäytöstä. Sillä tuskin on vaikutusta.

Huomauttaa päihteiden käytöstä? Luuletko sinä autisti, että joku lopettaa päihteiden käytön, kun joku huomauttaa asiasta?

Kohta noista porukoista löytyy samanlainen seurustelukumppani. Sitten tulee vaikea epästabiili suhde, lapsi ja ero.

Sanoisin, että sekä perhekodin vanhemmat että pojan sosiaalihoitaja (jos sellainen on ollut) ovat epäonnistuneet työssään. Surullista. Yritä tukea poikaa voimiesi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö noita perhekoteja voisi kehittää jotenkin, että sieltä edes tulisi parempa ainesta ulos kuin sieltä alkoholistikodeista?

Eikö ole hyvä, että on kuitenkin perhekoteja? Jos lapsuuteen liittyy vaikeita hylkäämisen kokemuksia tai kiintymyssuhde on mennyt aivan varhaislapsuudessa pieleen niin vaikeaa helposti on ja kaikki tuo heijastuu elämään. Perhekodeissa pyritään antamaan lapsille ja nuorille rajoja ja rakkautta sekä kasvattamaan heitä. Elämä sen jälkeen ei kuitenkaan kaikilla todellakaan menekkään hyvin ja se taas ei johdu välttämättä perhekodeista vaan ihan siitä elämänkulusta kokonaisuudessaan. Verrataan esim. Kavereihin, joilla on ollut ehjä perhe tai on edes vanhemmat joita kiinnostaa.. Sitten mietitään omaa elämää.. On aika vaikeaa lapsen käsittää miksi omat vanhemmat eivät välittäneet tai hylkäsivät. Ihminen katkeroituu helposti sellaisesta. Suo on syvä, mutta ei niin syvä, ettei siitä voisi nousta. Ole ap tukena kummilapsellesi kaikin mahdollisin keinoin. "Rakasta minua eniten silloin, kun ansaitsen sitä vähiten, koska silloin tarvitsen sitä eniten." Sitaatti tuli mieleeni ja istui tähän kohtaan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Eikö noita perhekoteja voisi kehittää jotenkin, että sieltä edes tulisi parempa ainesta ulos kuin sieltä alkoholistikodeista?

Niissä tosiaan on paljonkin parantamisen varaa. Meille muutti nuori suoraan perhekodista ja siinä oli haastetta kerrakseen.

Vierailija kirjoitti:

Kohta noista porukoista löytyy samanlainen seurustelukumppani. Sitten tulee vaikea epästabiili suhde, lapsi ja ero.

Ja tästä raitis kilttipoika voi vain haaveilla

Kun olin nuori, joskus kauan kauan sitten. Rakastuin tuollaiseen poikaan, joka oli tullut perhekodista ja, jonka elämä oli vauhdikasta ja sumuisaa. Sillä pojalla ei kai ollut muita läheisiä aikuisia kuin mumminsa, mutta mummin luona vierailtiin aina hymy korvissa ja silmät kirkkaina (ei menty humalassa tai darrassa). Sen sijaan muut sen kylän aikuiset kyllä tiesivät pojan jaman, mutta eivät vaivautuneet auttamaan.. Minä tyttöystävänä uin niihin aikoihin myös syvissä vesissä. Tuin poikaa parhaani mukaan ja välillä itkin yöt, kun poika soitteli humalassa ja kertoi, ettei jaksa enää ja tekee itsarin. Oli ihan kauheita aikoja, mutta oltiin me myös rakastuneita ja onnellisia ehkä, joskus. Viimein sitten ero oli ainut mahdollisuus, koska en enää jaksanut. Silloin sain oikeasti pelätä, että poika menettää viimeisenkin toivon rippeen elämästä, mutta onneksi niin ei kai kuitenkaan käynyt. Löysi myöhemmin uuden rakkaan ja sai opiskeltua itselleen ammatin. Nykyään taitaa mennä ihan ok.. Niin tunteita herättävä ketju, että kyynelehdin.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin nuori, joskus kauan kauan sitten. Rakastuin tuollaiseen poikaan, joka oli tullut perhekodista ja, jonka elämä oli vauhdikasta ja sumuisaa. Sillä pojalla ei kai ollut muita läheisiä aikuisia kuin mumminsa, mutta mummin luona vierailtiin aina hymy korvissa ja silmät kirkkaina (ei menty humalassa tai darrassa). Sen sijaan muut sen kylän aikuiset kyllä tiesivät pojan jaman, mutta eivät vaivautuneet auttamaan.. Minä tyttöystävänä uin niihin aikoihin myös syvissä vesissä. Tuin poikaa parhaani mukaan ja välillä itkin yöt, kun poika soitteli humalassa ja kertoi, ettei jaksa enää ja tekee itsarin. Oli ihan kauheita aikoja, mutta oltiin me myös rakastuneita ja onnellisia ehkä, joskus. Viimein sitten ero oli ainut mahdollisuus, koska en enää jaksanut. Silloin sain oikeasti pelätä, että poika menettää viimeisenkin toivon rippeen elämästä, mutta onneksi niin ei kai kuitenkaan käynyt. Löysi myöhemmin uuden rakkaan ja sai opiskeltua itselleen ammatin. Nykyään taitaa mennä ihan ok.. Niin tunteita herättävä ketju, että kyynelehdin.

Ihan kun olisin lukenut lapseni kirjoituksen, mutta lapseni on poika.

Toimintaohjeita AP:lle:

1. Mene lähelle. Halaa häntä ja kerro sanoilla selkeästi lisäksi, että välität. Tällaista tarvitsee jokainen nuori, vaikka ne aina väittääkin, että on vajaata halailla mutsia tai muuta.

2. Kysy ensin joku suora kysymys esim. Miten menee? Kysy lisää vastauksen saatua. Jos selviää esim. se, että ei näe mitään positiivista niin tue parhaasi mukaan. Sano, ettei ihmisen tarvitse olla vahva aina ja yritä kannustaa menemään hetki kerrallaan eteenpäin.

3. Siivoa sen kanssa asunnolla, imuroitte ja tuulettatte. Puhtaassa viihtyy paremmin (etenkin jos kyseessä teinipoika)

4. Keksit jotain piristävää tekemistä, josta nuori saattaisi pitää. Yllätä hänet, jollain tavalla.

5. Anna pienimuotoinen potku persuksille ja muistuta, että tuleen ei jäädä makaamaan.

6. Puhu päihteistä, mutta älä saarnaa. Se riittää herättämään jo ajatuksia, jos sanot, että keuhkosyöpään kuoleminen on tuskaista (jos polttaa) ja että alkoholisoituminen ei kannata 18-vuotiaana eikä muulloinkaan.

7. Sano, että olet käytettävissä ja tukena.

Tässä taas hyvä muistutus ja esimerkki siitä miksi ne lapsen omat vanhemmat ovat niin tärkeät lapsen elämän kannalta. Lapsi tarvitsee hellää huomaa, rakkautta, rajoja, kasvatusta ja tunteen siitä, että hänellä on turvapaikka maailmassa ja äiti tai isi tai mieluiten molemmat, jotka ovat kiinnostuneita hänestä. Nämä rakkauden hedelmät, joilta on jäänyt puuttumaan se omien vanhempien rakkaus ovat valitettavasti usein juuri tällaisia surullisia ihmisreppanoita jo nuorina. Onni tässä tapauksessa on kuitenkin se, että sinä AP olet olemassa. Ethän nuoren edessä ole vaan epätoivoinen. Osoita välittämisesi, sitä se nuori tarvitsee kaikkein eniten, usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Toimintaohjeita AP:lle:

1. Mene lähelle. Halaa häntä ja kerro sanoilla selkeästi lisäksi, että välität. Tällaista tarvitsee jokainen nuori, vaikka ne aina väittääkin, että on vajaata halailla mutsia tai muuta.

2. Kysy ensin joku suora kysymys esim. Miten menee? Kysy lisää vastauksen saatua. Jos selviää esim. se, että ei näe mitään positiivista niin tue parhaasi mukaan. Sano, ettei ihmisen tarvitse olla vahva aina ja yritä kannustaa menemään hetki kerrallaan eteenpäin.

3. Siivoa sen kanssa asunnolla, imuroitte ja tuulettatte. Puhtaassa viihtyy paremmin (etenkin jos kyseessä teinipoika)

4. Keksit jotain piristävää tekemistä, josta nuori saattaisi pitää. Yllätä hänet, jollain tavalla.

5. Anna pienimuotoinen potku persuksille ja muistuta, että tuleen ei jäädä makaamaan.

6. Puhu päihteistä, mutta älä saarnaa. Se riittää herättämään jo ajatuksia, jos sanot, että keuhkosyöpään kuoleminen on tuskaista (jos polttaa) ja että alkoholisoituminen ei kannata 18-vuotiaana eikä muulloinkaan.

7. Sano, että olet käytettävissä ja tukena.

Järkeviä neuvoja, mutta ei välttämättä toimi käytännössä. Moni niistä nuorista on niin säpäleinä, ettei niitä saa edes rakastamalla ehjäksi.

Kaikkea sitä kirjoitti:

Hanhikki kirjoitti:

Hän on aikuinen ihminen ja viettää elämänsä kuten haluaa. Mutta voit toki huomauttaa hänelle päihteidenkäytöstä. Sillä tuskin on vaikutusta.

Huomauttaa päihteiden käytöstä? Luuletko sinä autisti, että joku lopettaa päihteiden käytön, kun joku huomauttaa asiasta?

Siksi sanoinkin että tuskin on vaikutusta. :D

Aikuista ei väkisin voi hoitoonkaan raahata.

Vierailija kirjoitti:

Eikö noita perhekoteja voisi kehittää jotenkin, että sieltä edes tulisi parempa ainesta ulos kuin sieltä alkoholistikodeista?

Lapsi on saattanut elää perhekotia ennen useita vuosia alkoholisti perheessä.

Päihdeongelmat myös ovat periytyviä.

Kaikki perhekodissa kasvaneet eivät ole ongelmanuoria.