Naiset, loukkaantuko nainen tällaisesta syntymäpäivälahjasta?

Minä tunnun ketjua lukiessa olevan aika harvinainen nainen, kun en tuollaisesta lahjasta loukkaantuisi. No en kyllä loukkaannu muutenkaan kovin helposti. Sain kerran moottorisahan synttärilahjaksi ja oli hyvä lahja. Kaverini raivostui minun puolesta kuullessaan lahjani. Oli kuulemma minun aliarviointia ja kamala lahja ja minun olisi pitänyt suuttua ikihyviksi.

Suklaa on hyvää ja kylpylään voisin lähteä ihan hyvin yksin. Voisi tehdä terääkin saada olla pari päivää ihan omissa oloissaan ja käydä uimassa ja kylpylän kuntosalilla rauhassa. Enköhän saisi ajan kulumaan sielläkin. Jos kylpylässä olisi vielä kunnon urheiluhieroja, niin olisi rentouttavat pari päivää.

Ruusutkin on ihan mukavia ja valkokultainen kaulakoru tulisi varmaan käytettyä.

Joten tuskinpa tuosta itkupotkuraivareita saisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika siirappinen... Itse ainakin inhoan kukkia.

Kuka INHOAA kukkia? Pitää olla jo vieraantunut luonnosta tai jotain.

Ne on rumia ja haisee pahalta. Kaiken lisäksi leikkokukat ovat täysiä turhakkeita. Mua jos mies haluaisi ilahduttaa, niin tietokoneeseen esimerkiksi uusi näytönohjain olisi mieluinen lahja.

No en minäkään mikään stereotypia nainen ole, ilahtuisin esim. jääkiekkolipuista ja viskistä.

Kukat ovat silti kivoja ja ostan niitä usein kotiin ilahduttamaan. 

Ilahtuisin kuumailmapallomatkasta ja picknikistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika siirappinen... Itse ainakin inhoan kukkia.

Kuka INHOAA kukkia? Pitää olla jo vieraantunut luonnosta tai jotain.

Haaskaaminen inhottaa. Leikkokukkia kasvatetaan kasvihuoneissa, kuljetetaan tänne pääasiassa ulkomailta. Ovat maljakossa muutaman päivän ja rupsahtavat, jolloin ne pitää heittää roskiin. Nuupahtaneet ruusut ovat niin surullinen näky, ettei se ainakaan minua saa iloiseksi.

Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että toisia on mahdotonta miellyttää, eli ilmeisesti noistakin voi loukkaantua. Minusta ainoa riski on kaulakoru, sillä edes vuosien jälkeen ei voi olla varma toisen mausta, mutta sen voi tarvittaessa varmasti käydä vaihtamassa toisenlaiseen.

Kiva lahja.

Koru on aina pätevä.

Eiköhän ne pettymykset kumpuile siitä tunteesta, että ei ole mielestään tarpeeksi arvostettu, huomioitu ja erotu sadasta muusta.

Jos lahjanantaja lahjaa ojentaessaan vain sanoo vilpittömästi, että hän haluaa ilahduttaa ja vaihdetaan sitten jos menikin pieleen niin tuskin kukaan hyvä sydäminen ihminen siitä loukkaantuu.

Tietysti on erikseen draamakuningattaret ja -kuninkaat, jotka jää vatvomaan kuinka tuo ihminen ei tunne minua ollenkaan! No missähän vika.. ei lahjassa vaan siinä etteivät ihmiset tunne toisiaan tai sovi toisilleen. Tai jaksa enää edes yrittää nähdä vaivaa miellyttämiseen.

Puolisoni on mies. Mitäs jos annan hänelle miehekkään lahja eli esim. partavettä, jääkiekkoliput ja vapaavalintaisen työkalusarjan? Mahtaisiko loukkaantua?

Ja vastaus: meidän tapauksessa kyllä. Puoliso ei voi sietää mitään tuoksuja, jääkiekko-otteluun häntä ei saisi pakottamallakaan ja työkalusetti tuntuisi kenties ikävältä vihjeeltä olla "miehekkäämpi" ja ryhtyä hoitamaan korjaushommia kotosalla. Mutta koska mä jo tunnen hänet, en anna tällaista lahjaa eikä oikeasti tarvitse kysyä tällä palstalla, mitä mies noista mahtaisi miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika siirappinen... Itse ainakin inhoan kukkia.

Kuka INHOAA kukkia? Pitää olla jo vieraantunut luonnosta tai jotain.

Haaskaaminen inhottaa. Leikkokukkia kasvatetaan kasvihuoneissa, kuljetetaan tänne pääasiassa ulkomailta. Ovat maljakossa muutaman päivän ja rupsahtavat, jolloin ne pitää heittää roskiin. Nuupahtaneet ruusut ovat niin surullinen näky, ettei se ainakaan minua saa iloiseksi.

Ja ajattele, toisille ihmisille se on työ, vanhat perinteet omaava työ, tuhat vuotta sitten viljeltiin tulppaaneita Turkissa.

Koetko vanhat rupsahtaneet ihmisetkin ahdistavina? Tai syksyn kun kaikki kellastuu ja kuolee. Ei se vaan ole sama asia juhlia pelakuulla kuin tulppaanilla tai katsoa sen sijaan ojan reunan horsmia.

Eli googlasit "mitä tyttöystävälle lahjaksi" ja ostit sitten siitä listalta ne kliseisimmät? Todella todella tylsää. 

Ajetellajos miesjäähdyttäisi kossun pakastekymäksi ja pyöräyttäisi sitruunaisen juustokakun <3

Ruusut + kylpylälahjakortti

Ruusut + koru

Jompikumpi :-)

Mjaa..

Naantalin kylpylä: Majoitus 2 hengen huoneessa, Kuohuviini- & mansikkatervehdys huoneeseen. Vuoteen koristelun ruusun terälehdillä sekä vuoteella pyyhejoutsenet, Aamiaisen huoneeseen toimitettuna, Sauna- ja allasosaston käytön Alkaen 248,-/vrk Standard Deluxe -huoneessa Björn Weckströmin Avaruushopea-sarjaan kuuluvat Planetaariset laaksot 2300,- Ruusut ja belgialainen suklaa, noi kaikki kävis mulle.

Tosin me varmaan mennään järven rantaan laavulle yöksi katsomaan tähtiä ja toisiamme silmiin mikä on hurjan tromanttista.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että toisia on mahdotonta miellyttää, eli ilmeisesti noistakin voi loukkaantua. Minusta ainoa riski on kaulakoru, sillä edes vuosien jälkeen ei voi olla varma toisen mausta, mutta sen voi tarvittaessa varmasti käydä vaihtamassa toisenlaiseen.

Toisia on mahdoton miellyttää, jos haluaa miellyttää kaikkia samansorttisilla lahjoilla.

Kysyminen on hyvin yksinkertainen keino selvittää, millaiset tulevan lahjansaajan mieltymykset ovat. Tosin pitää kysyä lahjansaajalta itseltään, ei keskustelupalstalta.

Vierailija kirjoitti:

Mjaa..

Naantalin kylpylä: Majoitus 2 hengen huoneessa, Kuohuviini- & mansikkatervehdys huoneeseen. Vuoteen koristelun ruusun terälehdillä sekä vuoteella pyyhejoutsenet, Aamiaisen huoneeseen toimitettuna, Sauna- ja allasosaston käytön Alkaen 248,-/vrk Standard Deluxe -huoneessa Björn Weckströmin Avaruushopea-sarjaan kuuluvat Planetaariset laaksot 2300,- Ruusut ja belgialainen suklaa, noi kaikki kävis mulle.

Tosin me varmaan mennään järven rantaan laavulle yöksi katsomaan tähtiä ja toisiamme silmiin mikä on hurjan tromanttista.

:D Aloin lukemaan viestiä sormi alapeukun kohdalla, mutta tämä olikin hauska, ja pystyn sitä peukuttamaan täysillä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana lahja :) ehkä vähän liian iso. Mutta jos haluaa antaa ja on rahaa niin mikäs siinä. Toivottavasti naisesi tykkää.

Itsellä eilen synttärit, en saanut lahjaksi mitään mieheltäni. Hieman harmittaa ettei edes kukkia tuonut. Vaikka tietää että tykkään niistä. Ei edes onnittelut. Ja tiesi kyllä että on synttärini.

Miksi hän noin käyttäytyi? :(

Onnea näin jälkikäteen sinulle!

Kiitos sinulle tuntematon :)

Eli kooste vastauksista: kannattaa kysyä ellei itsellä ole mitään fiksua ja persoonallista ideaa. Liioitellaan ei kannata ja turha keikarimaisuus myös pois kokonaan.

Hitto, mä vihaan naisena niitä naisia, joille jokainen lahja ja ele pitää olla persoonallinen, tarkkaan harkittu ja mietitty tietäen tasan tarkkaan lahjan saajan pikkutarkka maku ja mieltymykset. Entä jos ei osaa? Kaikki ihmiset eivät vain yksinkertaisesti voi olla ajatusten lukijoita ja tarkkoja havainnoitsijoita, jotka ymmärtävät puolesta sanasta ja puoli vuotta sitten heitetystä sivulauseen sivulauseesta mitä toinen mahtaa haluta lahjaksi. Todella ahdistavaa ja stressaavaa tuollainen. Jos olisin mies, niin tuollaiselle naiselle en ostaisi mitään, luultavasti lopettaisin tapailun naisen vaikean luonteen takia.

Arki on muutenkin stressaavaa, töissä pitää olla täydellinen, harrastuksissa pitää olla täydellinen, opiskeluissa pitää olla täydellinen, perheenjäsenenä ja naapurina pitää olla täydellinen, sisaruksena pitää olla täydellinen, vanhempana, deittikumppanina, ystävänä, hyvän päivän tuttuna, kanssamatkustajana...koko ajan pitää olla skarppi, antaa itsestään 100%, olla luova, innovatiivinen, yltiöpositiivinen, tsemppari, hyvä tyyppi, karismaattinen...

Helvetti sentään, voisko edes jokin asia elämässä olla edes hieman helpompaa ja mutkattomampaa :D?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että toisia on mahdotonta miellyttää, eli ilmeisesti noistakin voi loukkaantua. Minusta ainoa riski on kaulakoru, sillä edes vuosien jälkeen ei voi olla varma toisen mausta, mutta sen voi tarvittaessa varmasti käydä vaihtamassa toisenlaiseen.

Toisia on mahdoton miellyttää, jos haluaa miellyttää kaikkia samansorttisilla lahjoilla.

Kysyminen on hyvin yksinkertainen keino selvittää, millaiset tulevan lahjansaajan mieltymykset ovat. Tosin pitää kysyä lahjansaajalta itseltään, ei keskustelupalstalta.

Satasesta veto, että siitä kysymisestäkin vetää moni herneet nenään. On niin mielikuvituksetonta kysyä ja etkö sinä muka tunne minua niin hyvin, eikö sinua kiinnosta minun makuni ja persoonallisuuteni, että ottaisit selvää kysymättä!!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika siirappinen... Itse ainakin inhoan kukkia.

Kuka INHOAA kukkia? Pitää olla jo vieraantunut luonnosta tai jotain.

Haaskaaminen inhottaa. Leikkokukkia kasvatetaan kasvihuoneissa, kuljetetaan tänne pääasiassa ulkomailta. Ovat maljakossa muutaman päivän ja rupsahtavat, jolloin ne pitää heittää roskiin. Nuupahtaneet ruusut ovat niin surullinen näky, ettei se ainakaan minua saa iloiseksi.

Ja ajattele, toisille ihmisille se on työ, vanhat perinteet omaava työ, tuhat vuotta sitten viljeltiin tulppaaneita Turkissa.

Koetko vanhat rupsahtaneet ihmisetkin ahdistavina? Tai syksyn kun kaikki kellastuu ja kuolee. Ei se vaan ole sama asia juhlia pelakuulla kuin tulppaanilla tai katsoa sen sijaan ojan reunan horsmia.

Ei tietenkään ole sama asia. Kasvit ja ihmiset elävät aikansa ja sitten kuolevat pois. Leikkokukkien tapauksessa puututaan luonnonkulkuun, tehokasvatetaan tiettyjä lajikkeita, leikataan kukat kasvualustaltaan ja laitetaan maljakkoon kuolemaan.