Tunnettko sellaista ihmistä joka voisi olla jokin sketsihahmo? Eli oikea henkilö, mutta hänen käytöksensä on huvittavaa että voisi olla jokin fiktiivinen hahmo?
Kommentit (30)
Eräs tuntemani mies on kuin stereotypia suomalaisesta syrjäytyneestä vanhahkosta miehestä: Alkoholisti, kaljamahainen rasisti. Aina oikeassa, kaikki pitää tehdä niin kuin hän, muiden ajatukset on vääriä. Äärimmäisen mustavalkoinen ajatusmaailma. Ihailee kovaa työntekoa, mutta itse ei alkoholismiltaan kykene töihin. Ex-rekkamies. Todella työlästä seuraa.
Pari työkaveria. Yksi on oikeasti aika ihana höpöttäjä, joka pystyy hölisemään ihan aiheesta kuin aiheesta tosi iloseen sävyyn, ja me muut masentuneet työläiset vaan hymyillään hihoihimme kun tämä yksi sirkuttaa menemään. Höpöhöpöhöpöhöpöhöpöhöpöhöpö. Oikeasti aika kiva tyyppi.
Sitten on tietysti jokunen pedantti ihmishirviö, joita ei tee edes mieli ajatella.
Tiedän yhden kosteusvaurioihmisen. Jumatsuikka sillä on aina kosteusvaurio jossain, tai pitäis ottaa selvää onko. Ja sitten pitää analysoida mitä niille kuvitteellisille kosteusvaurioille pitäisi tehdä ja onko siihen varaa. :D
Tunnen! Tai tiedän. Eräs mies työpaikallani on kuin suoraan Putouksesta. Sitä ei voi edes selittää, mutta on kuin Putous-hahmo, jota ei ole vielä keksitty. Pieni, pyöreä (muistuttaa vartaloltaan Munamiestä) ja heittää jatkuvasti hokemia, joita ei itse edes tajua. Kun innostuu niin ääni nousee todella korkealle naisen ääntä muistuttavaksi ja nauru on hihitystä, siis oikeasti hihittää eikä naura. Joskus mietin onko hän edes todellinen.
Opiskelen AMKissa ja ryhmälläni on yksi opettaja, joka on kuin putouksesta. Ihan hirveä natsi, haukkuu ja vähättelee opiskelijoita komediaan asti. Kukaan ei osaa mitään eikä tule ikinä oppimaankaan. Lisäksi näyttää ulkonäöltäänkin joltain Herr Flinkin naispuoliselta reinkarnaatiolta.
Opiskeluaikoina yksi proffa oli kyllä ihan sketsimateriaalia. Hyvä luennoimaan ja loistava työssään, mutta se sen puhetapa... Sellaista ylettömän virallista, hassu tapa ääntää vierasperäisiä sanoja. Harmi ettei sitä voi oikein tälleen kirjoittamalla selittää, mutta se puhe oli tosiaan aika kummelimaista.
Ai niin joo, laskiaisaikaan oli ruokalassa myynnissä laskiaispullia kahvin kera. Se halusi ostaa mutta olivat loppu. Sekunnin mietittyään herra kysyi myrtyneenä: "no, onko teillä korvaavaa pullaa". Ei oikein toimi kirjoitettuna, mutta me kuulomatkan päässä olevat jouduimme pinnistelemään ettei oltais revetty.
Sitten se sen perfektionismi. Ukkeli teki kalvonsa käsin, ja ne oli helppolukuisempia ja selvempiä kuin muiden tietokoneella tekemät. Melkoinen saavutus kun niissä kalvoissa oli paljon mutkikkaita kaavioita ja kaikenlaisia symmetrisiä rakenteita. Jos ei kuulosta kummoiselta niin koitas piirtää virheetön kuusikulmio...
Mun keuhkolääkäri. Kuin suoraan Muumimaailmasta, Tiuhtin ja Viuhtin kaveri. Keuhkotähystykseen meno hirvitti suunnattomasti. Mutta kyllä arvostus kasvoi kun hoiti sen niin hienosti. Sen jälkeen ei haitannut yhtään, pikemminkin olen ylpeä hänestä :)
Entinen työkaveri! Sai lempinimen Ninni Jojo, koska hoki IHAN KOKO AJAN "ni, ni, ni, jo, jo, ni, ni, jo jo" kun hänelle puhui. Sillä lailla kiirettä pitäen, että ne eivät olleet "niin" ja "joo", vaan "ni" ja "jo". Suurin osa ihmisistä katsoo silmiin ja nyökyttelee ajoittain kun heille puhuu, ja ehkä johonkin väliin sanoo jonkin pienen sanan, mutta tuo nainen hoki noita sanoja ihan koko ajan. Aluksi häkellyin todella pahasti ja jäin suu auki ällistyneenä katsomaan häntä, mutta totuin aikanaan. Hän siis ei odottanut sellaisia "luonnollisia taukoja" puheessa, vaan ihan tauotta muiden puheen päälle hoki ninini jojota. Mahtava tyyppi muuten!