Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelaaminen, parisuhde ja hiton pleikkari
29.09.2017 |
Normaali kuvio on se, että löydän puolisoni joka päivä kotiin tullessa samasta paikasta: sohvalla pelaamassa pleikkaria. Minä pakenen jonnekin muualle, koska en siedä ison telkkarin sotapelejä. Kuulokkeet onneksi on. Olen kertonut, että en pidä siitä että pelataan oikeasta tuntikausia töiden jälkeen. En käsitä miksi mikään muu ei kiinnosta. Kuulemma töissä oleminen on raskasta, mutta mielestäni ei ole normaalia että työn lisäksi ei jaksa mitään / siitä palautumiseen menee muu aika.
Perjantaisin löydän hänet sohvalta pelaamassa kännissä. Ahdistaa jo nyt.
Seksiä meillä on liian vähän mielestäni, viikonloppuisin yleensä. Olen kertonut, että haluaisin enemmän. Sain kuulla, että johtuu siitä että en tee aloitetta (juu, syy on tietenkin mussa) ja kun tein tietoisesti enemmän aloitteita niin seksiä on edelleen vähän. Eli just tämä sama ongelma, kuin tosi monella naisella: mies hoitaa homman muuten ja itse odottaa ja toivoo.
Kun olen puhunut näistä asioista puolisoni raivostuu. Hän on sanonut, että ei halua minun puhuvan näistä. Olen siis lopettanut ja nyt pari viikkoa tietoisesti yrittänyt ajatella, että valinta on hänen. Koen nämä jokapäiväisenä ongelmana nykyisin ja ahdistaa. En nyt ole puhunut, koska vastassa on raivo ja yleensä tämä: "en saa ikinä tehdä mitä haluan". Tämäkin ihan outo kommentti, hän nimenomaan tekee mitä haluaa...kuullostaa minun korviin aika lapselliselta, aikuisena joutuu tekemään asioita, jotka ei huvita ihan jatkuvasti. Nyt siis mietin asioita itsekseni, yritän saada jonkun selkeän kuvan ja ymmärtää että tuo on hänen valintansa ja vastuu minusta itsestäni taas on minulla. Tänään olen ollut ihan itku kurkussa, tilanne on väsyttävä.
Alussa hän antoi itsestään ihan toisen käsityksen ja nimenomaan sanoi, että haluaisi elää aktiivista elämää. Harrastaa kaikenlaista kanssani. Olen ehdottanut, että käytäisiin edes kävelemässä ja hänestä ajatus ollut ihan ok. Ehdotin aika monta kertaa ilman tulosta ja kun vähän aikaa sitten sanoin, että en saa häntä edes kävelemään sain kuulla, että miksi en ehdota. Voi jösses...ihminen ei ole enää mikään nuori jos sitä mietitte.
Mites muilla?
Kommentit (97)
Olet yrittänyt korjata tilannetta monin tavoin. Sulla on paha olla tuossa suhteessa. Onko mitään hyvää? Jos ei, niin lähde tai anna ukolle kenkää. Muuten vetää sinutkin passiivisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuttuja tapoja voi olla vaikea muuttaa, jos itsellä ei ole halua. Voisin kysyä että lähdetkö nyt kävelylle mutta jos pelaaminen jatkuu lähtisin itse sinne. Etsin harrastuksia liikunnan parista ja yrittäisin saada hyvän kunnon ja osottaisin siten että pelkkä pelaaminen ei kannata.
No ei tuo nyt aikuiselle ihan normaalia ole. Siis että kaikki aika menee pelaamiseen. Pelaan itsekin ja kun tulee joku uusi tosi hyvä peli, niin voi mennä monta tuntia päivässä, mutta ei nyt ihan tuossa mittakaavassa. Mutta sinullahan ei ole mitään velvollisuutta sietää sellaista. Ja parisuhteessa pitää pystyä puhumaan myös pelaamisesta ja ajankäytöstä, joten sinuna vetäisin tuosta jo johtopäätöksiä. :)
Tuota se sinun loppuelämä tulee olemaan. Millä mielellä olet, kun avaat kotisi oven työpäivän jälkeen? Sen pitäisi kertoa sinulle, millainen parisuhteesi tila on. Ei kyllä käy kateeksi.
Jotkut kaipaa konkretiaa. Sen sijaan että vihjaa "voitaisiinko mennä kävelemään (joskus)" ja tekee samalla jotain ihan muuta, kannattaa laittaa vaatteet päälle ja sanoa että nyt olisi hyvä aika mennä kävelemään, hyvä ilma, menen itse joka tapauksessa, lähdetkö mukaan? Jos haluaa silti pelata, menee silti, palatessa kehua kuinka kivaa ja hauskaa oli. Eli antaa valinnan sille pelaajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa ennen kuin ehditte lisääntyä, pliis. Muuten saadaan lukea täältä kuinka "lasteni isä ei tee muuta kuin pelaa pleikkaa". Ihan oikeesti, maailmassa riittää myös miehiä, ole pakko ottaa poikaa / lapsimiestä.
Kuulostaa, ei kuullostaa. Sori, mutta tuo on vaan niin järkyttävä kirjoitusvirhe, että se hyppää silmille.
Tiedät jo sisimmässäsi mitä tehdä. Anna miehen pelata ja juoda, tee sinä niitä asioita joista sinä nautit. Ymmärrän kyllä, että jos työviikon jälkeen olisi kiva itsekin olla kotona ja rentoutua, niin toisen pelaaminen ahdistaa, mutta jaksaisitko alkaa etsiä itsellesi muita menoja? Lähde sinne kävelylle, leffaan, ulos syömään, Tallinnan päiväreissulle tai vaikka yöksikin (riippuen siitä missä päin asut eli voitko lähteä spontaanisti) jne. Pyydä miestä mukaan ja jos hän ilmoittaa ettei kiinnosta niin sen kummempaa numeroa tekemättä pyydät jonkun kaverisi. Ja yksinkin voi mennä minne tahansa, jos kaveri ei pääse.
Jos mies valitsee elämän sohvalla niin se on hänen valintansa. Valitse sinä aktiivinen elämä ja tee asioita, joista nautit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle toi viestisi kielii muista ongelmista kuin itse pelaamisesta. Onko teidän suhteessa arvostusta, kunnioitusta ja kommunikaatiota muuten? Keskusteletteko asioistanne ja kuulumisistanne? Miten elätte yhdessä arkea; aamuja, iltoja, ruokahetkiä? Tuletko huomioiduksi arjessa? (Oma mieheni pelaa PALJON mutta huomioi muuten ja arkemme sujuu hyvin lukuisista pelitunneista huolimatta. Käytän myös omaa aikaani omiin kiinnostusten kohteisiin, ja kun ollaan yhdessä tai keskustellaan niin ollaan läsnä.)
Ei kuulosta siltä, että sovitte yhteen. Toista on kovin vaikea muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sen sitten pitäisi tehdä? Istua sun kanssa sohvalla ja pitää sua kädestä. Anna toisen tehdä mistä tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen sitten pitäisi tehdä? Istua sun kanssa sohvalla ja pitää sua kädestä. Anna toisen tehdä mistä tykkää.
Tv:n katsominen on kato laatuaikaa, pelaaminen vain jotain hölmöilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähtisin kävelemään. En jaksaisi tuommoista mieslasta. Älkääkä vaan tehkö lapsia, jos tuohon päätät kuitenkin jäädä. Muutetaan saat hoitaa lapsenkin yksin miehen pelatessa.
Oletko koittanut ehdottaa suunnittelumielessä jotain yhdessä? Esim arki-illoille voi edellisellä viikolla tai paria päivää ennen sopia yhteistä tekemistä tai menoja. Kutsua kavereita kylään.
Sanot että olette aiemmin keskustelleet että yhdessä olisi kiva harrastaa. Harrastaa mitä? Etenikö keskustelu käytännön tasolle? Oletko kysynyt mitä hän haluaisi harrastaa? Mikä olisi hänestä yhtä hauskaa kuin pelaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 jatkaa; ja siis ei siten että syyllistää pelaamisesta ja sanoo että "no mikä sitten olisi hauskempaa" vaan ihan täysin irrallaan pelaamiskeskustelusta: ensi viikolla olisi kiva tehdä jotain yhdessä. Ehdota vaikka paria vaihtoehtoa. Jos ei siitäkään innostu niin alkaisin huolestua ihan muista asioista..
Vierailija kirjoitti:
Totuttuja tapoja voi olla vaikea muuttaa, jos itsellä ei ole halua. Voisin kysyä että lähdetkö nyt kävelylle mutta jos pelaaminen jatkuu lähtisin itse sinne. Etsin harrastuksia liikunnan parista ja yrittäisin saada hyvän kunnon ja osottaisin siten että pelkkä pelaaminen ei kannata.
Kohdallani tämä ei ole mitään osoittanut. Minulla erittäin hyvä kunto ja hyvä terveys. Urheilen paljon ja kovaa.Ap
Nainen. Sinun tulee rakastaa pleikkaria kuin rakkautenne hedelmää. Ei ole kuin yksi pleikkari sinulle. Kunnioita pleikkariasi ja kotiasi. Älä turhaan lausu Pleikkaria, jos et aio pelata.
Ennen kaikkea uhraa, vaikka itsesi ennen Pleikkaria. Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa ennen kuin ehditte lisääntyä, pliis. Muuten saadaan lukea täältä kuinka "lasteni isä ei tee muuta kuin pelaa pleikkaa". Ihan oikeesti, maailmassa riittää myös miehiä, ole pakko ottaa poikaa / lapsimiestä.
Ei hätää, minulla ei ole tahtoa lisääntyä eikä tulisi edes mieleen tällaisessa tilanteessa (eikä ole muutenkaan tullut). Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulle toi viestisi kielii muista ongelmista kuin itse pelaamisesta. Onko teidän suhteessa arvostusta, kunnioitusta ja kommunikaatiota muuten? Keskusteletteko asioistanne ja kuulumisistanne? Miten elätte yhdessä arkea; aamuja, iltoja, ruokahetkiä? Tuletko huomioiduksi arjessa? (Oma mieheni pelaa PALJON mutta huomioi muuten ja arkemme sujuu hyvin lukuisista pelitunneista huolimatta. Käytän myös omaa aikaani omiin kiinnostusten kohteisiin, ja kun ollaan yhdessä tai keskustellaan niin ollaan läsnä.)
Tässä tämä on: haluaisin elää arkea yhdessä. Ulkoilla yhdessä, jutella (ilman, että sanotaan joojoo eikä kuulla mitään). Hän ei ole mielestäni läsnä ja oletan että ei käsitä miten huono juttu se on parisuhteessa vaikka ei ole mikään ensimmäinen pitkä suhde. Minulla on aikuisen odotuksia ja tahtoa elämästä: yhdessä tekemistä, sitä että toinen ottaa vastuuta ja että minä en ole jonkinlainen yhteisen elämän koordinaattori joka hoitaa ne pakolliset jutut kun toinen "ei koskaan saa tehdä mitä haluaa" O_o. Puuh. AP
mun aviomies tekee tota 'aina tehdaan sun mielen mukaan, ma en ikina saa tehda mita haluan' ja onhan se raivostuttavan lapsellista. itse odottelen vaan etta han kasvaa aikuiseksi, toi kiukuttelu on kuitenkin nyt seitsemassa vuodessa vahentynyt huomattavasti. Kannattaa kirjoittaa muistiin milta susta tuntuu silloin kun oikein kiehut raivosta toista kohtaan ja sitten myohemmin rauhallisesti keskustella siita miehen kanssa, ei siis juuri silloin kun han on tukkinut korvat ja on kiukuttelukohtaus meneillaan, ei ne silloin kuule rakentavaa kritiikkia, mut vahan myohemmin ehka kuulee kun oma kaytos on alkanut havettaa. jos hanta ei koskaan jalkeenpainkaan haveta kiukuttelu niin kannattaa luovuttaa ja etsia uusi mies koska tuskin muuttuu jos ei edes tiedosta olleensa vaarassa.
Alue: Aihe vapaa
Lisäys: ei ole masentunut.