Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelaaminen, parisuhde ja hiton pleikkari
29.09.2017 |
Normaali kuvio on se, että löydän puolisoni joka päivä kotiin tullessa samasta paikasta: sohvalla pelaamassa pleikkaria. Minä pakenen jonnekin muualle, koska en siedä ison telkkarin sotapelejä. Kuulokkeet onneksi on. Olen kertonut, että en pidä siitä että pelataan oikeasta tuntikausia töiden jälkeen. En käsitä miksi mikään muu ei kiinnosta. Kuulemma töissä oleminen on raskasta, mutta mielestäni ei ole normaalia että työn lisäksi ei jaksa mitään / siitä palautumiseen menee muu aika.
Perjantaisin löydän hänet sohvalta pelaamassa kännissä. Ahdistaa jo nyt.
Seksiä meillä on liian vähän mielestäni, viikonloppuisin yleensä. Olen kertonut, että haluaisin enemmän. Sain kuulla, että johtuu siitä että en tee aloitetta (juu, syy on tietenkin mussa) ja kun tein tietoisesti enemmän aloitteita niin seksiä on edelleen vähän. Eli just tämä sama ongelma, kuin tosi monella naisella: mies hoitaa homman muuten ja itse odottaa ja toivoo.
Kun olen puhunut näistä asioista puolisoni raivostuu. Hän on sanonut, että ei halua minun puhuvan näistä. Olen siis lopettanut ja nyt pari viikkoa tietoisesti yrittänyt ajatella, että valinta on hänen. Koen nämä jokapäiväisenä ongelmana nykyisin ja ahdistaa. En nyt ole puhunut, koska vastassa on raivo ja yleensä tämä: "en saa ikinä tehdä mitä haluan". Tämäkin ihan outo kommentti, hän nimenomaan tekee mitä haluaa...kuullostaa minun korviin aika lapselliselta, aikuisena joutuu tekemään asioita, jotka ei huvita ihan jatkuvasti. Nyt siis mietin asioita itsekseni, yritän saada jonkun selkeän kuvan ja ymmärtää että tuo on hänen valintansa ja vastuu minusta itsestäni taas on minulla. Tänään olen ollut ihan itku kurkussa, tilanne on väsyttävä.
Alussa hän antoi itsestään ihan toisen käsityksen ja nimenomaan sanoi, että haluaisi elää aktiivista elämää. Harrastaa kaikenlaista kanssani. Olen ehdottanut, että käytäisiin edes kävelemässä ja hänestä ajatus ollut ihan ok. Ehdotin aika monta kertaa ilman tulosta ja kun vähän aikaa sitten sanoin, että en saa häntä edes kävelemään sain kuulla, että miksi en ehdota. Voi jösses...ihminen ei ole enää mikään nuori jos sitä mietitte.
Mites muilla?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänen oikeanlainen kumppaninsa olisi joku näistä:
a. joku joka ei halua oikeastaan mitään elämältä
b. ei uskalla / välitä / halua pyytää elämältä / toiselta mitään
c. on ensimmäistä kertaa parisuhteessa ja ajattelee että "näin se vaan on"
Ei vaan luonteeltaan itsenäinen ihminen, joka viihtyy hyvin yksin, jolla on omia harrastuksia ja menojaan, ja jonka ei tarvitse olla toisen kyljessä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko pyytää mieheltä vaikkapa 2 pelitöntä iltaa viikossa? Tekisitte yhdessä jotain tai vaikka katsoisitte telkkaria vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänen oikeanlainen kumppaninsa olisi joku näistä:
a. joku joka ei halua oikeastaan mitään elämältä
b. ei uskalla / välitä / halua pyytää elämältä / toiselta mitään
c. on ensimmäistä kertaa parisuhteessa ja ajattelee että "näin se vaan on"Ei vaan luonteeltaan itsenäinen ihminen, joka viihtyy hyvin yksin, jolla on omia harrastuksia ja menojaan, ja jonka ei tarvitse olla toisen kyljessä jatkuvasti.
Mitä ideaa mielestäsi tällaisessa parisuhteessa on? Jos molemmat tekevät omia asioitaan, hädin tuskin näkevät toisiaan saati sitten että puhuisivat tai olisivat kiinnostuneita toisistaan? Minun näkökulmastani voisin yhtä hyvin seurustella jonkun mielikuvitusmiehen kanssa. En ole ap.
Jätä se sika. Mitä järkeä sun on jatkaa tossa jos toista ei kiinnosta pätkääkään. Ei edes seksi.
Sama kuin seurustelisi muusikon kanssa. Jatkuvasti treenejä, keikkoja, promoamista ja muuta sälää.
Paitsi musiikin tekeminen on cool, ja pelaaminen on lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko pyytää mieheltä vaikkapa 2 pelitöntä iltaa viikossa? Tekisitte yhdessä jotain tai vaikka katsoisitte telkkaria vaan.
En voi. Hän ei suostu kompromisseihin. Olen pyytänyt tätä ja että hän pelaisi kun en ole kotona samaan aikaan (n.2-3 h päivässä). Eli hän pelaa kun en ole kotona ja sitten muutaman tunnin päälle. Joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänen oikeanlainen kumppaninsa olisi joku näistä:
a. joku joka ei halua oikeastaan mitään elämältä
b. ei uskalla / välitä / halua pyytää elämältä / toiselta mitään
c. on ensimmäistä kertaa parisuhteessa ja ajattelee että "näin se vaan on"Ei vaan luonteeltaan itsenäinen ihminen, joka viihtyy hyvin yksin, jolla on omia harrastuksia ja menojaan, ja jonka ei tarvitse olla toisen kyljessä jatkuvasti.
Mitä ideaa mielestäsi tällaisessa parisuhteessa on? Jos molemmat tekevät omia asioitaan, hädin tuskin näkevät toisiaan saati sitten että puhuisivat tai olisivat kiinnostuneita toisistaan? Minun näkökulmastani voisin yhtä hyvin seurustella jonkun mielikuvitusmiehen kanssa. En ole ap.
Parisuhteesta saa rakkautta, hyväksyntää, tukea, romantiikkaa, seksiä, henkistä yhteyttä, hyviä keskusteluja ja laatuaikaa yhdessä. Joillekin vain riittää vähäisempi kontakti ja esimerkiksi omissa asunnoissa asuminen.
Tunnen useammankin tällaisen pariskunnan (kaikki yrittäjiä, taiteilijoita tai tutkijoita) ja ihan hyvin tuo tuntuu sujuvan. Monen luonteelle sellainen 24/7 iholla oleminen ei sopisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen miehelle että jaksaa pelata. Minä en nimittäin jaksa enää sitäkään. Viinan juonti joskus vähän piristää. Pelaaminen ei ole mitään pilipalihommaa vaan tekemistä siinä missä lukeminen tai elokuvien katsominen ja huomattavasti aktiivisempaa. Jotkut pelaa lätkää ja pallopelejä, jotkut tietokonepelejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänen oikeanlainen kumppaninsa olisi joku näistä:
a. joku joka ei halua oikeastaan mitään elämältä
b. ei uskalla / välitä / halua pyytää elämältä / toiselta mitään
c. on ensimmäistä kertaa parisuhteessa ja ajattelee että "näin se vaan on"Ei vaan luonteeltaan itsenäinen ihminen, joka viihtyy hyvin yksin, jolla on omia harrastuksia ja menojaan, ja jonka ei tarvitse olla toisen kyljessä jatkuvasti.
Mitä ideaa mielestäsi tällaisessa parisuhteessa on? Jos molemmat tekevät omia asioitaan, hädin tuskin näkevät toisiaan saati sitten että puhuisivat tai olisivat kiinnostuneita toisistaan? Minun näkökulmastani voisin yhtä hyvin seurustella jonkun mielikuvitusmiehen kanssa. En ole ap.
Parisuhteesta saa rakkautta, hyväksyntää, tukea, romantiikkaa, seksiä, henkistä yhteyttä, hyviä keskusteluja ja laatuaikaa yhdessä. Joillekin vain riittää vähäisempi kontakti ja esimerkiksi omissa asunnoissa asuminen.
Tunnen useammankin tällaisen pariskunnan (kaikki yrittäjiä, taiteilijoita tai tutkijoita) ja ihan hyvin tuo tuntuu sujuvan. Monen luonteelle sellainen 24/7 iholla oleminen ei sopisikaan.
Miksi sitten monesti ne miehet alkuaikana ovat valmiita panostamaan suhteeseen, antamaan sille aikaa ja osoittavat kiinnostusta naista kohtaan? Onko se vain tietoista petosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänen oikeanlainen kumppaninsa olisi joku näistä:
a. joku joka ei halua oikeastaan mitään elämältä
b. ei uskalla / välitä / halua pyytää elämältä / toiselta mitään
c. on ensimmäistä kertaa parisuhteessa ja ajattelee että "näin se vaan on"Ei vaan luonteeltaan itsenäinen ihminen, joka viihtyy hyvin yksin, jolla on omia harrastuksia ja menojaan, ja jonka ei tarvitse olla toisen kyljessä jatkuvasti.
Mitä ideaa mielestäsi tällaisessa parisuhteessa on? Jos molemmat tekevät omia asioitaan, hädin tuskin näkevät toisiaan saati sitten että puhuisivat tai olisivat kiinnostuneita toisistaan? Minun näkökulmastani voisin yhtä hyvin seurustella jonkun mielikuvitusmiehen kanssa. En ole ap.
Parisuhteesta saa rakkautta, hyväksyntää, tukea, romantiikkaa, seksiä, henkistä yhteyttä, hyviä keskusteluja ja laatuaikaa yhdessä. Joillekin vain riittää vähäisempi kontakti ja esimerkiksi omissa asunnoissa asuminen.
Tunnen useammankin tällaisen pariskunnan (kaikki yrittäjiä, taiteilijoita tai tutkijoita) ja ihan hyvin tuo tuntuu sujuvan. Monen luonteelle sellainen 24/7 iholla oleminen ei sopisikaan.
Miksi sitten monesti ne miehet alkuaikana ovat valmiita panostamaan suhteeseen, antamaan sille aikaa ja osoittavat kiinnostusta naista kohtaan? Onko se vain tietoista petosta?
No niinpä. Tuossakin alussa puhuttu yhteisistä kiinnostuksen kohteista eikä kuitenkaan tehty lopulta mitään esille nostettua. En huomannut, että tässä oltaisiin puhuttu 24/7 iholla olemisesta, mutta puhuttiin kyllä ihan hervottomasta pelaamisen päästä viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänen oikeanlainen kumppaninsa olisi joku näistä:
a. joku joka ei halua oikeastaan mitään elämältä
b. ei uskalla / välitä / halua pyytää elämältä / toiselta mitään
c. on ensimmäistä kertaa parisuhteessa ja ajattelee että "näin se vaan on"Ei vaan luonteeltaan itsenäinen ihminen, joka viihtyy hyvin yksin, jolla on omia harrastuksia ja menojaan, ja jonka ei tarvitse olla toisen kyljessä jatkuvasti.
Mitä ideaa mielestäsi tällaisessa parisuhteessa on? Jos molemmat tekevät omia asioitaan, hädin tuskin näkevät toisiaan saati sitten että puhuisivat tai olisivat kiinnostuneita toisistaan? Minun näkökulmastani voisin yhtä hyvin seurustella jonkun mielikuvitusmiehen kanssa. En ole ap.
Parisuhteesta saa rakkautta, hyväksyntää, tukea, romantiikkaa, seksiä, henkistä yhteyttä, hyviä keskusteluja ja laatuaikaa yhdessä. Joillekin vain riittää vähäisempi kontakti ja esimerkiksi omissa asunnoissa asuminen.
Tunnen useammankin tällaisen pariskunnan (kaikki yrittäjiä, taiteilijoita tai tutkijoita) ja ihan hyvin tuo tuntuu sujuvan. Monen luonteelle sellainen 24/7 iholla oleminen ei sopisikaan.
Miksi sitten monesti ne miehet alkuaikana ovat valmiita panostamaan suhteeseen, antamaan sille aikaa ja osoittavat kiinnostusta naista kohtaan? Onko se vain tietoista petosta?
Ei, se on ihan normaalia alkuhuumaa. Lukemista: https://en.wikipedia.org/wiki/New_relationship_energy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yx Nakki kirjoitti:
Taasen mielipiteet jakaantuvat, jotkut ymmärtävät sinua jotkut jopa miestäsi. Tässä siis minun mielipiteeni. Pelaaminen (leikkiminen) on osa lapsen kehitystä, jotkut asiantuntijat ovat kertoneet että pelaaminen lisää lasten motoriikkaa... mutta nyt kait kyseessä pitäisi olla aikuinen mies, siis AIKUINEN?
Pienoismallien rakentelu, maalaaminen, shakki, biljardi, sudokut ja kokoelmien keräily ovat kaikki aikuisten harrastuksia, jotka eivät loppujen lopuksi eroa legoista, värityskirjoista, lasten peleistä ja pokemonkorteista muuten kuin vaikeustasoltaan. Miksi tietokonepelit ovat aikusena saatanasta mutta muut ei-liikunnalliset harrastukset ovat ok?
Kyseessä oli kyllä konsolipelit.... No, vakavasti puhuen, pelaaminen voi olla saatanasta lähinnä siksi, että sitä voi tehdä käytännössä koko valveillaoloaikansa ja sehän on ap:lla ongelmana. Esim. metsästys ja golf ovat myös erittäin aikaa vieviä harrastuksia, mutta niissäkin on vuodessa kuukausia, kun metsällä tai kentällä ei voi olla.
Itselläni on ollut todella aikaa vievä urheiluharrastus, pelireissuineen ja tuomarointineen. Tästäkin keskusteltiin puolison kanssa ja on päästy sopimukseen. En käy joka treeneissä ja sanon useimmiten tuomarointinakkiin ei. Mikä siinä on, että (monet) aikuiset konsolipelaajat ovat niin herkkähipiäisiä, että jos ajankäyttöön puututaan, niin nillitetään "harrastus se on missä muutkin" "mixei muka aikuisena saa pelata"...
Juu, poika on nörtti ja saa käyttää aikansa miten lystää, koneella tai konsolilla, mutta seurustelusuhteessa ymmärrän, että noin uppoutunut tuohon maailmaan ei voi olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänen oikeanlainen kumppaninsa olisi joku näistä:
a. joku joka ei halua oikeastaan mitään elämältä
b. ei uskalla / välitä / halua pyytää elämältä / toiselta mitään
c. on ensimmäistä kertaa parisuhteessa ja ajattelee että "näin se vaan on"Ei vaan luonteeltaan itsenäinen ihminen, joka viihtyy hyvin yksin, jolla on omia harrastuksia ja menojaan, ja jonka ei tarvitse olla toisen kyljessä jatkuvasti.
Mitä ideaa mielestäsi tällaisessa parisuhteessa on? Jos molemmat tekevät omia asioitaan, hädin tuskin näkevät toisiaan saati sitten että puhuisivat tai olisivat kiinnostuneita toisistaan? Minun näkökulmastani voisin yhtä hyvin seurustella jonkun mielikuvitusmiehen kanssa. En ole ap.
Parisuhteesta saa rakkautta, hyväksyntää, tukea, romantiikkaa, seksiä, henkistä yhteyttä, hyviä keskusteluja ja laatuaikaa yhdessä. Joillekin vain riittää vähäisempi kontakti ja esimerkiksi omissa asunnoissa asuminen.
Tunnen useammankin tällaisen pariskunnan (kaikki yrittäjiä, taiteilijoita tai tutkijoita) ja ihan hyvin tuo tuntuu sujuvan. Monen luonteelle sellainen 24/7 iholla oleminen ei sopisikaan.
Miksi sitten monesti ne miehet alkuaikana ovat valmiita panostamaan suhteeseen, antamaan sille aikaa ja osoittavat kiinnostusta naista kohtaan? Onko se vain tietoista petosta?
Kyllä mulla miehenä ainakin on ihan selvä alkuhuuma naisen kanssa. Kestää ehkä 6-12 kk. Tuntuu että mikä vaan on mahdollista. Mutta kyllä se laantuu. Kaikki seurustelut kestäneet sen 6kk - 2 vuotta. Jotenkin sitä sitten palaa "omaksi itsekseen" kun huuma on mennyt ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin seurustelisi muusikon kanssa. Jatkuvasti treenejä, keikkoja, promoamista ja muuta sälää.
Paitsi musiikin tekeminen on cool, ja pelaaminen on lapsellista.
Se voi olla vähän aikaa cool, mutta kyllä ne aktiivimuusikot aika usein sinkkuja/tuoreessa suhteessa ovat... :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin seurustelisi muusikon kanssa. Jatkuvasti treenejä, keikkoja, promoamista ja muuta sälää.
Paitsi musiikin tekeminen on cool, ja pelaaminen on lapsellista.
Se voi olla vähän aikaa cool, mutta kyllä ne aktiivimuusikot aika usein sinkkuja/tuoreessa suhteessa ovat... :-)
Auts.
No joo, kieltämättä totta.
Onneksi muusikkona on helppo tavata uusia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä miehesi pitäisi sitten tehdä vapaa-ajallaan ja onko mielestäsi oikein jos sinä päätät miehen harrastukset? Annatko miehen päättää mitä itse teet vapaa-ajallasi?
Vai onko ongelmana sittenkin yhteisen ajan puute eikä niinkään pelaaminen?
Ei ole oikein. Tuolla sanoinkin, että valinta on hänen ja vastuu itsestäni on minulla. Ei rakkautta kuitenkaan voi vain lakaista maton alle joten silloin toivoo. Tietenkin petyn ja olen pahoillani, että ihan oikeasti tämä näyttää siltä että meidän yhteinen elämä on vähemmän arvokasta kun joku sotapeli.
Ajan puutetta ei kyllä ole. Meillä ei ole lapsia, ei lemmikkejä ei omakotitaloa. Yhteistä aikaa olisi joka päivä n. 6 tuntia. Hän ei päätä mitä teen vapaa-ajallani, on epäilemättä vain tyytäväinen että en ole paikalla. Minusta pelaaminen harrastuksena vähintään 20-30 h viikossa on täysin liikaa silloin kun elää yhteistä elämää jonkun kanssa, koska mitä järkeä tässä jälkinmäisessä silloin on :( ? Ap
Jos pelaa 25 tuntia viikossa siihen kuluu alle 15 % ajasta. Miten muka teillä ei ole mahdollisuutta viettää yhteistä parisuhdeaikaa sen lisäksi? Teillähän on mahdollisuuksia tehdä ihan mitä tahansa yhdessä kun vain alatte tekemään!
Sehän on hienoa, että kummallakin on omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia! Tärkeää olla elämässä muutakin sisältöä kuin parisuhde. Hanki koira jos haluat jonkun seuraamaan sinua häntä heiluen aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä miehesi pitäisi sitten tehdä vapaa-ajallaan ja onko mielestäsi oikein jos sinä päätät miehen harrastukset? Annatko miehen päättää mitä itse teet vapaa-ajallasi?
Vai onko ongelmana sittenkin yhteisen ajan puute eikä niinkään pelaaminen?
Ei ole oikein. Tuolla sanoinkin, että valinta on hänen ja vastuu itsestäni on minulla. Ei rakkautta kuitenkaan voi vain lakaista maton alle joten silloin toivoo. Tietenkin petyn ja olen pahoillani, että ihan oikeasti tämä näyttää siltä että meidän yhteinen elämä on vähemmän arvokasta kun joku sotapeli.
Ajan puutetta ei kyllä ole. Meillä ei ole lapsia, ei lemmikkejä ei omakotitaloa. Yhteistä aikaa olisi joka päivä n. 6 tuntia. Hän ei päätä mitä teen vapaa-ajallani, on epäilemättä vain tyytäväinen että en ole paikalla. Minusta pelaaminen harrastuksena vähintään 20-30 h viikossa on täysin liikaa silloin kun elää yhteistä elämää jonkun kanssa, koska mitä järkeä tässä jälkinmäisessä silloin on :( ? ApJos pelaa 25 tuntia viikossa siihen kuluu alle 15 % ajasta. Miten muka teillä ei ole mahdollisuutta viettää yhteistä parisuhdeaikaa sen lisäksi? Teillähän on mahdollisuuksia tehdä ihan mitä tahansa yhdessä kun vain alatte tekemään!
Sehän on hienoa, että kummallakin on omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia! Tärkeää olla elämässä muutakin sisältöä kuin parisuhde. Hanki koira jos haluat jonkun seuraamaan sinua häntä heiluen aamusta iltaan.
Vuorokaudessa on 24 tuntia. Töihin kuluu aamupaloineen, töineen ja matkoineen n.11 h (meillä, ei kaikilla). Nukkumiseen menee 7 h. Jää 6h. Tunti menee syömiseen, suihkuun, vessaan, tupakoimiseen. Jää 5 h. Neljä tuntia siitä menee pelaamiseen, vika tunti ehkä telkkaria katsoen. Arkena yhteistä aikaa ei ole 15%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä miehesi pitäisi sitten tehdä vapaa-ajallaan ja onko mielestäsi oikein jos sinä päätät miehen harrastukset? Annatko miehen päättää mitä itse teet vapaa-ajallasi?
Vai onko ongelmana sittenkin yhteisen ajan puute eikä niinkään pelaaminen?
Ei ole oikein. Tuolla sanoinkin, että valinta on hänen ja vastuu itsestäni on minulla. Ei rakkautta kuitenkaan voi vain lakaista maton alle joten silloin toivoo. Tietenkin petyn ja olen pahoillani, että ihan oikeasti tämä näyttää siltä että meidän yhteinen elämä on vähemmän arvokasta kun joku sotapeli.
Ajan puutetta ei kyllä ole. Meillä ei ole lapsia, ei lemmikkejä ei omakotitaloa. Yhteistä aikaa olisi joka päivä n. 6 tuntia. Hän ei päätä mitä teen vapaa-ajallani, on epäilemättä vain tyytäväinen että en ole paikalla. Minusta pelaaminen harrastuksena vähintään 20-30 h viikossa on täysin liikaa silloin kun elää yhteistä elämää jonkun kanssa, koska mitä järkeä tässä jälkinmäisessä silloin on :( ? ApJos pelaa 25 tuntia viikossa siihen kuluu alle 15 % ajasta. Miten muka teillä ei ole mahdollisuutta viettää yhteistä parisuhdeaikaa sen lisäksi? Teillähän on mahdollisuuksia tehdä ihan mitä tahansa yhdessä kun vain alatte tekemään!
Sehän on hienoa, että kummallakin on omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia! Tärkeää olla elämässä muutakin sisältöä kuin parisuhde. Hanki koira jos haluat jonkun seuraamaan sinua häntä heiluen aamusta iltaan.
Laskit 15% viikon kaikkien tuntien mukaan. Melkoinen laskelma. Ihminen myös nukkuu ja käy töissä eli prosenttilasku pitää tehdä sen mukaan mikä on viikossa vapaa-ajan osuus....
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän, että haluat viettää enemmän aikaa miehesi kanssa. Ymmärrän myös, että jos halveksit pelaamista ja miehen harrastaminen kotona häiritsee sinua aktiivisesti niin, ettet viihdy kotona, tuo ei pidemmän päälle tule onnistumaan. Kuitenkin 30 ja 3 harrastustunnin välillä on valtava ero. Jos odotuksesi on, että miehen tulisi pelata vain muutama tunti viikossa, saat kyllä pettyä, koska noin ei tule koskaan tapahtumaan. Jos ihmisellä on intohimoinen harrastus, siihen vain kuluu aikaa.