Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alte gubbe kirjoitti:

Miesten pukeutuminen oli aika 'säädeltyä' 70-luvulla. Yli 40-set toimistotyöläiset pitivät pukua, paitaa ja solmiota. Solmion piti olla oikea, se avattiin yöksi ja aamukiireessä solmittiin uudestaan. Työnantaja ja sukulaiset lahjoitti solmion tasasynttärivuosina. Eläkkeelle jäädessä mulla oli iso nippu lahjasolmioita pois heitettäväksi. Kengät oli lähes aina mustat puolikengät, kaikissa toimistoissa oli kengänkiillotuskoneet.

Oikeaa duunarityötä tekevillä miehillä alkoi olla työnantajan kustantamat työvaatteet, ei kuitenkaan lähelläkään nykyisiä turvaliivein varusteltuja asuja. Kengät oli tietysti turvakengät.

Jos oli rohkea, niin alle 40:set toimistotyöläiset käyttivät suoria housuja, kauluspaitaa ja villatakkia. Jos oikein päätti repäistä, niin kengät oli ruskeat.

Vasta alle 30:llä alettiin sietää farkkuja ja collegeja töissä. Kuitenkin jos joutui asiakkaitten kanssa tekemisiin, niin puku. Ehdoton.

Mun mielestä 70-luku oli pukeutumisen suhteen suuren vapautumisen vuosikymmen suhteessa 60-lukuun.

70-luvulla jengin habitus oli rennompaa kuin nykyään. Pitkät tukat, lautasen kokoiset aurinkolasit, leveät lahkeet, pompat, karvahatut, samettifarkut ja pikkutakit, villapaidat, ruskeat ja värikkäät kauluspaidat.

60-luvulla kaikilla oli puku ja miehen tukka ei saanut ylettyä korvan päälle. 60-luvun ankaran kurinalaisuuden jälkeen 70-luku oli tosi rento. Kraka nyt sinänsä on vähän huono indikaattori, 90-luvullakin kraka oli pakollinen esimerkiksi taksikuskeilla. Colleget tulivat vasta kasarilla oikeastaan.

Naurattaa kun katsoo vanhoja kuvia, isällä ja pojalla saattaa esimerkiksi olla college jossa lukee isolla "Jim Beam":) Nykyään harvoin enää näkee avointa alkoholimainontaa pukeutumisessa.

60-luvun ankara kurinalaisuus....

hetkinen! Että mitä?

60-luku oli ihanaa vapautumisen aikaa! Sehän oli nuorisovallankumouksen aikaa, etkö tiedä? Mielenosoitukset, rauhanmarssit, nuorisofestivaalit, Vanhan valtaus, rautalankamusiikki, pop ja rock, folkmusiikki, Beatles ja Rolling Stones, Bob Dylan, tyttöjen minihameet, Irwin Goodman ja Danny showt, e-pillerit ja vapaa seksi, silloin sitä vasta vapaamielisiä oltiinkin.

Nuorisokulttuuri alkoi oikeastaan jo 50-luvulla, kun tulivat ns. lättähatut ja surinasussut, tyttöjen isot kellohameet, Bill Haley ja Rock aroud The Clock, Paul

Anka ja James Dean ja Elvis. Jo silloin oli lieviä nuorisomellakoita pääkaupungissa. Varsinainen nuorisomuoti alkoi kuitenkin 60-luvun alussa Lontoosta leviten nopeasti muualle länsimaihin. Sukkahousutkin kehiteltiin minihameiden takia, koska sukkanauhathan ei olisi saaneet näkyä hameen alta.

Minulla oli 60-luvulla polviin asti ulottuvat tiukat valkoiset stretch-saappaat, punainen minihame, tiukka vaaleanpunainen hihaton pusero ja valkoinen midipituinen villatakki. Mustat hiukset tupeerattuina ja vahvat silmänrajaukset, olin varsinainen muotinukke. Sekö jotain ankaraa kurinalaisuutta. Tuon ajan keskikoulun ja lukion luokkakuvissa näkyy aikakauden nuorison muotimaailma.

Itse pidin teininä rajauksia ja tupeerauksia teennäisen näköisinä ja vannoin keskikoulussa, etten ikinä käytä vihreää luomiväriä, niin oudolta se näytti jollain ylemmän luokan tytöllä.

Itse rakastin 70-luvussa juuri sitä luonnonmukaisuutta. Rintaliivit mulla on ollut tasan yhden, jotka ostin  teininä, kun luulin että ne kuuluu asiaan. Kun huomasin, miten paljon mukavampaa on olla ilman niitä (olen pienirintainen), jätin ne pois. Meikkaamispakkoa ei ollut. Tukkaa värjättiin jos värjättiin kotona hennalla. (Siis me jälkihippitytöt, jotka emme arvostaneet laittautumista samalla tavalla kuin "muotinuket". ) Puhumattakaan kainalokarvoista tai häpykarvoista. Ne saivat olla paikoillaan, ja hyvä niin. :)

Tuntuu, että nykyajan nuorilla naisilla on paljon enemmän paineita ulkonäöstä kuin minun nuoruudessani. Ja pojatkin ovat tottuneet katsomaan kuvakäsiteltyjä porn omalleja, ja odottavat samaa "laatua" tyttöystäviltään.

Aivan, ja tuolloin 60- ja 70-luvulla sai olla vielä hiukan pyöreäkin, ei ollut pakollista laihuutta, vaikka toki sitä ihannoitiin. 60-luvullahan tuli jo se teinimannekiini Jean Shrimpton, joka oli langanlaiha ja meikattu jotenkin sairaan näköiseksi, hiukset oli aivan lyhyet, poikatukka.

Mutta kun katson luokkakuviani, niin ei me oikein kukaan mitään kauhean laihoja oltu. Minihameessa lyllersi moni vähän paksumpikin tytteli ja kyllä hekin seuraa saivat ihan kuin muutkin.

Posliini ei ollut muotia, siitä ei oikeastaan edes tiedetty, että joku voisi ajaa kaikki alapään karvat pois, se oli ihan outo ajatus. Pornolehdissäkin ( niissä ruotsalaisissa, joita joskus käsiin sai ja joissa kaikki näytettiin ) oli naisilla karvat kaikki tallella. Kainalokarvat toki ajeltiin tai käytettiin niitä karvanpoistovoiteita, koska deodorantit vaati paljasta ihoa. Ei kukaan halunnut haista hielle.

Vierailija kirjoitti:

Minähän olin jo silloin 50-vuotias. Oli kultaista aikaa se. Silloinhan oli se maailman suurin kurpitsa kilpailu ja pokaalin voitti idolini Matti Pekka Haavisto. Ehtihän Matti olla salarakastajani yhdessä vaiheessa. Hulvatonta se elämä oli niinä hyvinä aikoina. Muistelen lämmöllä ja hieman kammolla, kun joku silloin murhatakkin minut yritti mutta se onkin täysin eri tarina.

Siis 70-luvulla 50v, nyt siis jotakuinkin 100v? O_O

Lapsilla 5 v asti oli "potkupuvut", niitä oli 120 cm asti. Värit ruskeita tai tummia, kirjavia. Semmonen lakki jossa oli nauha solmimiseen leuan alta. Lastenvaunut olivat makuuvaunuja, ei voinut nostaa päänojaa ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkko ja kommunismi saneli tahdin !

Ei kirkko, vaan tulenpunainen Repo-radio, ja sosialismi Lenineineen ja Stalineineen. Vasemmisto ilmiantoi toisinajattelijoita. Ja vasemmisto ivasi sotaveteraaneja sotahulluiksi.

Hah hah. Kenelle ne toisinajattelijat ilmannettiin? Mitä niille sitten tapahtui? En tuota oikein usko. Silloin keski-ikäiset olivat sodan nähneitä ihmisiä ja tiesivät kyllä, mitä rajan takan oli. Meilläpäin ei vasemmistoa suvaittu. Kaikki keskustasta vasemmalle olivat kommunisteja. Virsiä opeteltiin ulkoa ekaluokalla. Jos ei oppinut, sai jälki-istuntoa. Pyhäpäivää kunnioitettiin, sai paremmat vaatteet ja käytiin sukulaisissa kahvilla.

Siis kuka tommosta ilmiantamisista horisee? Ei meillä semmoista ole ollut, toihan menee ihan luulotaydin puolelle jo!

Todellakin, jos joku tommoiseen uskoo, niin tuokoon esiin tapauksen. Kuka joskus 60-70-luvulla on ilmiantanut ja kenet? Ja kenelle ilmiannettiin ja mistä syystä ja mistä löytyy siitä tieto?

Vaikka olisi kuinka ollut vasemmistolaisuutta, meillä sai ihan vapaasti edustaa mitä kantaa halusi ja mielipiteensä sai sanoa kenestä ja mistä tahansa.

Meillä on ollut monipuoluejärjestelmä itsenäisyyden ajasta lähtien.

Sota-aikana saatettiin ilmiantaa sotilaskarkuri. Mikä oli varmasti aika harvinaista. Sodan jälkeen saatettiin ilmiantaa palautettava inkeriläisten tai sotavanki, joka ei lähtenytkään takaisin neukkulaan, vaan piileskeli tai pakeni Ruotsiin. Sekin oli harvinaista, koska yleinen mielipide jopa viranomaistasolla oli näitä kohtaan enemmänkin suojeleva. Heitä neuvottiin menemään Ruotsin puolelle tai jopa salakuljetettiin.

Suomessa ei ole Stalinia yleisellä tasolla palvottu, päinvastoin.

Meillä on ollut poliittinen vapaus, joten kommaritkin sai vapaasti mellastaa tietyissä puitteissaan. Hekään ei halunneet

Suomea kommunistiseksi maaksi tosissaan. NL kuvattiin muka niin hyväksi maaksi, kun siellä ei ole työttömyyttä.

No ei ollut, kun jokainen kansalainen ontuvaa mummoakin myöten pantiin johonkin turhanpäiväiseen tekotyöhön, istumaan johonkin museon eteen ilman muuta tekemistä tai laukaisemaan luudalla yhtä kadunpätkää edestakaisin roskakasaa vain siirrellen. Palkan nysällä sai juuri ja juuri leivän ja palan turskaa, ehkä suolakurkun. Ja heidän asunnossaan ei olisi yksikään Suomen kommunisti suostunut asumaan päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Kävin noin vuonna 1978 Helsingissä Espoosta äidin kanssa vaateostoksilla. Voi sitä hämmästystä, kun näin Sokoksen edessä suojatiellä tummaihoisen miehen Suomen Helsingissä! Suomessa!!

Varmaan moni tuon ajan kokenut muistaa, milloin ja missä näki ensimmäisen tummaihoisen. Tosin afrikkalaisia opiskelijoita oli ollut Suomessa ja 60-luvulla, ja eräs heistä, kenialainen Joseph Owindi, kertoi kokemuksistaan kirjassa jonka nimeä en viitsi toistaa. Mutta siinäkin on hauskoja ja hyytäviä ajankuvia.

https://anunihmeellisetmatkat.wordpress.com/2012/12/01/elava-banaanimai…

https://www.bookcrossing.com/journal/6246314?

https://kirjastonpiikkiin.wordpress.com/2015/10/27/

http://kirjattelua.blogspot.com/2021/03/

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/02/03/kenialainen-joseph-owindi-koht…

Kun olin keskikoulussa niin seurakunta toi koulun juhlasaliin aidon ambomaalaisen papin Ismail Nhindan

hän, puhui suomeakin ja oli kiitollinen käännytyksestään. Kuulemma Ambomaalla oli vielä iso joukko "pakanoita" , joita oli tarkoitus käännyttää kristinuskoon.

Miten lienee hankkeelle käynyt, ei oo tietoa. Sen vielä muistan, että kaikki halukkaat saivat kätellä  tummaa vierastamme.

Ördög kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin noin vuonna 1978 Helsingissä Espoosta äidin kanssa vaateostoksilla. Voi sitä hämmästystä, kun näin Sokoksen edessä suojatiellä tummaihoisen miehen Suomen Helsingissä! Suomessa!!

Varmaan moni tuon ajan kokenut muistaa, milloin ja missä näki ensimmäisen tummaihoisen. Tosin afrikkalaisia opiskelijoita oli ollut Suomessa ja 60-luvulla, ja eräs heistä, kenialainen Joseph Owindi, kertoi kokemuksistaan kirjassa jonka nimeä en viitsi toistaa. Mutta siinäkin on hauskoja ja hyytäviä ajankuvia.

https://anunihmeellisetmatkat.wordpress.com/2012/12/01/elava-banaanimai…

https://www.bookcrossing.com/journal/6246314?

https://kirjastonpiikkiin.wordpress.com/2015/10/27/

http://kirjattelua.blogspot.com/2021/03/

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/02/03/kenialainen-joseph-owindi-koht…

Muistui mieleen Matias Sikkondomboron kirja Ken kulkee hän näkee jossa Matias kertoo vaikutelmiaan eksoottisesta Suomesta.

Köksätunnilta muistan kaksi asiaa edelleen: miten käy jos laittaa perunajauhon suoraan kiehuvaan vesikattilaan ja että pesuaine laitetaan veteen, ei lisätä siinä vaiheessa kun vesi valuu. Ei saa tulla vaahtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkko ja kommunismi saneli tahdin !

Ei kirkko, vaan tulenpunainen Repo-radio, ja sosialismi Lenineineen ja Stalineineen. Vasemmisto ilmiantoi toisinajattelijoita. Ja vasemmisto ivasi sotaveteraaneja sotahulluiksi.

Hah hah. Kenelle ne toisinajattelijat ilmannettiin? Mitä niille sitten tapahtui? En tuota oikein usko. Silloin keski-ikäiset olivat sodan nähneitä ihmisiä ja tiesivät kyllä, mitä rajan takan oli. Meilläpäin ei vasemmistoa suvaittu. Kaikki keskustasta vasemmalle olivat kommunisteja. Virsiä opeteltiin ulkoa ekaluokalla. Jos ei oppinut, sai jälki-istuntoa. Pyhäpäivää kunnioitettiin, sai paremmat vaatteet ja käytiin sukulaisissa kahvilla.

Siis kuka tommosta ilmiantamisista horisee? Ei meillä semmoista ole ollut, toihan menee ihan luulotaydin puolelle jo!

Todellakin, jos joku tommoiseen uskoo, niin tuokoon esiin tapauksen. Kuka joskus 60-70-luvulla on ilmiantanut ja kenet? Ja kenelle ilmiannettiin ja mistä syystä ja mistä löytyy siitä tieto?

Vaikka olisi kuinka ollut vasemmistolaisuutta, meillä sai ihan vapaasti edustaa mitä kantaa halusi ja mielipiteensä sai sanoa kenestä ja mistä tahansa. Meillä on ollut monipuoluejärjestelmä itsenäisyyden ajasta lähtien.

Tämä on totta, Suomessa ei ollut valtioterroria. Ei ollut valtiollista toimistoa, jonne toisinajattelijat olisi ilmiannettu. Valtion virkoihin ei ollut virkakieltoa vasemmistolaisilla niin kuin Länsi-Saksassa.

Ainut ilmianto, jonka muistan, oli kun runoilija Matti Rossi teki ilmiannon Suomessa vierailulla olleesta kirjailijasta Unkarin kirjailijaliitolle.

Isäni, joka haavoittui sodassa, sanoi, että ihan ensimmäiseksi sotaveteraanit häpäisi Suomen valtio jättämällä sotainvalidit oman onnensa nojaan, pihtaamalla korvauksia vammautuneille (koska "kansakunnan varat eivät kestä") Isäukko oli sitä mieltä, että mikä yhdessä rikotaan, se pitää yhdessä korvatakin. Sotilaslääkäri sanoi hänelle: "Kuinka kehtaatte vaatia korvauksia?! Monet menettivät henkensä!" Kesti 17 vuotta, ennen kuin alkoi saada vammasta jonkinlaista korvausta.

Kurjuus köyhien sotainvalidien perheissä oli sodan jälkeen kova.

Koko 70 luvun lehtien parhautta oli Anttilan postimyyntiluettelo. Ensin lelut sitten polkupyörät ja tietenkin myöhemmin naisten rintaliivien ja alusvaatteiden kuvat

Öljykriisin varjolla opetettiin kansalaisia säästämään sähköä ja käymään pariskunnat yhdessä suihkussa. Lopuksi sähköyhtiöt nosti sähkönhintoja kun ei kassaan tullut tarpeeksi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Öljykriisin varjolla opetettiin kansalaisia säästämään sähköä ja käymään pariskunnat yhdessä suihkussa. Lopuksi sähköyhtiöt nosti sähkönhintoja kun ei kassaan tullut tarpeeksi rahaa.

Samoja sanoja voidaan käyttää tästäkin vuosikymmenestä.

1970-luku oli varsinkin maaseudulla suuren muutoksen aikaa. Ei sentään savupirteistä, mutta rintamamiestaloista ja muista vanhemmista asumuksista muutettiin uudempiin tai remontoitiin niin, että saatiin vesijohdot, sähköt, sisävessat ja saunat. Peltoja oli paketoitu jo edellisellä vuosikymmenellä ja jäljellä olevat karjat olivat entistä suurempia ja tuottoisampia.

Opettaja painoi kirjoitusvihkoon 1 - 3 kuvaleimaa arvostelumielessä.

Riemunkirjavat tapetit ja maalit 50 vuotta sitten ja ruskea kausi 80 luvun vaihteeseen asti.

Anttila edusti vielä lapsille hiukan kadehtittuja joululahjoja mitkä nykylapsille olisi lähinnä köyhäilyä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 60 joten 70luvulla elin hehkeintä nuoruuttani. En muista sitä ankeana aikana vaan päinvastoin. En silloin seurannut niin paljon yht.kunnallisia asioita joten mikään politiikka ei rasittanut. Bailattiin ja käytiin Mallorcalla kavereiden kanssa. Nythän se on tullut uudestaan muotiin. Meillä kotona oli värimaailmakin erilainen kun äitini ei tykännyt ruskeavihreä osastosta kuten en minäkään. Olen ihan tavallisesta duunariperheestä. Silloin ei ollut työttömyyttä ainakaan meidän perheessä joten pärjäsimme ihan hyvin.

Mä sain pillua ekan kerran vuonna -76

Tekevät elokuvaa Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä 13.4.1976 ja ensi-ilta vissiin 1.9.2023. Traileri jo tässä:

Voi olla ihan mielenkiintoinen katsottava, näkyy ajankuvaakin tuossa vähän, autokalustoa, vaatemuotia jne. Itse en ollut tuolla hetkellä edes puoltatoistavuotta vanha :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihreän-ruskea sisustus oli aika rankka kaamokseen yhdistettynä.

Ja saman sävyinen Kosmos-lautanen piti syödä mukisematta tyhjäksi Biafraan joutumisen uhalla...

ei tarvinnut syödä jos ei halunnut kotona ainakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.

Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.

Vielä 90-luvulla oli yliopistolla tupakkapaikat sisätiloissa.

Alotin Treen yliopistolla 2001.

Päätalon lukusalissa oli yhä iso, kiinteä TUPAKOINTI KIELLETTY -kyltti. Se oli kyllä hieno. Huvitti ajatuskin siitä, että jollekin tulisi edes mieleen laittaa nortti käryämään siinä lukemisen ohella.

Hgin yliopistolla viimeisiä sisällä tupakoivia oli omassa työhuoneessaan polttava oikeustieteen proffa. Tän vuosituhannen puolelle taisi kärytä.

Vierailija kirjoitti:

Koko 70 luvun lehtien parhautta oli Anttilan postimyyntiluettelo. Ensin lelut sitten polkupyörät ja tietenkin myöhemmin naisten rintaliivien ja alusvaatteiden kuvat

Lapsena 60-luvulla jaksoin tuntikaupalla selata Anttilan luetteloa. Kavereitten kanssa ihailtiin kaikkea ja tehtiin haaveostoksia ; joka sivulta sai valita yhden tuotteen. Tuli jopa kinaa siitä, kuka sai mitä, kun ei saanut valita samaa.

70-luvulla Anttilan kuvasto oli yhtä lumoava ja joulukuvastosta itse asiassa tilattiin koko joulu. Kaikki lahjat sieltä ja joulutavarat, koska asuimme niin korvessa. Elämä oli vielä niin kovin yksinkertaista. Sitä toisinaan kaipaa oikeasti.