Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaijai. Mustavalkoteeveestä tuli Rosvo Rudolf ja lauaintaitanssit, jotka Hietamies juonsi. Me lapset tanssittiin saunan jälkeen myös. Juotiin punainen Jaffa puoleksi ja maisteltiin salmiakkia. Puhuttiin öljykriisistä. Väritettiin värityskirja, jos oli värejä. Luettiin lorukirjasta loru kengässä asuvasta akasta. Äiti ompeli kaikki vaatteet itse, ne toppahaalarit ja ketunhäntälakit.
Täytyypä tarkistaa ohjelmatiedoista - luultavasti nimi kirjoitettiin kahdella u:lla, Rosvo Ruudolf. Tämä ei sikäli ole pilkunviilausta, että 70-luvulla muutenkin vielä kirjoitettiin toisella tavalla. Raamatulliset henkilöt olivat Jaakob, Joosef, Ruut, Raakel jne. eikä Jakob (tai Jacob), Josef, Ruth ja Rakel, kuten nykyään englannin vaikutuksesta (tai uusimman raamatunkäännöksen mukaan) kovasti kirjoitetaan.
Suomen englannistuminen on surullinen asia, sillä kun maailma yhtenäistyy kielellisesti, se samalla myös köyhtyy. Vaikka 70-luvulla moni asia oli huonommin kuin nykyään ja monet ulkomaailmasta saamamme vaikutteet ovat olleet positiivista kehitystä, niin näköjään muutoksen mukana menee paljon autenttista ja omaperäistäkin. Muutakin kuin kieli.
Ei niitä kyllä nytkään noin kirjoiteta, vaan kaikki mainitsemasi nimet on nykyisessä käännöksessä niin kuin väitit niiden "ennen" olleen. Esimerkkeinä mitkä sieltä on muutettu on esim. "Aatami" ja "Neitsyt Maaria" jotka on nykyään ihan normaalit, käytössä olevat nimet Aadam ja Maria.
Eikä noillä raamatunkäännöksillä ole mitään tekemistä englannin kanssa, nimet vaan muokattu järkevimmäksi ja nimenomaan "yleissuomalaisemmiksi", sillä osa niistä ollut voimakkaan murteellisia väännöksiä. Esim Aatami on yhtä järkevä, kun "Taavetti" olisi Daavidille, jota ei onneksi missään vaiheessa olla käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko ja kommunismi saneli tahdin !
Ei kirkko, vaan tulenpunainen Repo-radio, ja sosialismi Lenineineen ja Stalineineen. Vasemmisto ilmiantoi toisinajattelijoita. Ja vasemmisto ivasi sotaveteraaneja sotahulluiksi.
Hah hah. Kenelle ne toisinajattelijat ilmannettiin? Mitä niille sitten tapahtui? En tuota oikein usko. Silloin keski-ikäiset olivat sodan nähneitä ihmisiä ja tiesivät kyllä, mitä rajan takan oli. Meilläpäin ei vasemmistoa suvaittu. Kaikki keskustasta vasemmalle olivat kommunisteja. Virsiä opeteltiin ulkoa ekaluokalla. Jos ei oppinut, sai jälki-istuntoa. Pyhäpäivää kunnioitettiin, sai paremmat vaatteet ja käytiin sukulaisissa kahvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.
Se oli kommunisti-suomea se !
Kyllähän Vietnamin sotaa vastustivat muutkin kuin kommunistit. Laajat piirit.
Sitäpaitsi se sotahan loppui jo ihan -70 luvun alussa. Nykyään näytetään Ukrainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.
Nyt ollaan yhtä rähmällään länteen. Kaikki länsimainen on positiivista ja kaikki täynnä sitä.
Tuo on jännä, koska joka vuosikymmenellä on kyllä ollut omat ameriikan villitykset ja ihailijat. Suosikkilehti esitteli näitä staroja ja ilmiöitä uutterasti. Mutta se on totta että kotimaisuuden arvoa pidettiin yllä ja hehkutettiin vaikka jotain urheilutähtiä kuten hiihtäjiä ja juoksijoita. Niitä oli ihan julisteina seinillä 😀
Juuri näin. 70-luvullakin oli se oma jenkkijeejee-porukkansa eikä se ollut edes kovin pieni, mutta tärkein juttu oli aina kotimaisuus, suomalaisuus. Kun ostettiin vaikka auto, niin ensimmäiseksi liimattiin perään Suomen lippu-tarra huoltoasemalta. Meidän rättärissä oli kolme tarraa, mulla on kuvakin.
Kuka hehkuttaa Suomen lippua nykyään enää missään arjessa?
Perussuomalaishenkiset ihmiset maaseudulla. Siellä näkee Suomen lippuja vaikka postilaatikon päällä tai kuistilla, samaan tapaan kuin America first -porukka pitää tähtilippua taloissaan esillä
Tämä se on se suomalaisuuden tila armon vuonna 2023.
Suomen lippu assosisoituu enää ainoastaan yhteen puolueeseen. Joka ei ole edes hallituksessa.
Jos jossain nykyään näkyy Suomen lippu, niin kyseessä voi enää olla vain yhden puolueen kannattaja.
Joo, 70-luvulla oli punalippukin kova sana. Taistolaista ilmapiiriä ei kuvaa heidän puoluekannatuksensa.
Enemmistö kansasta myötäili heitä silloin, vaikka ei olisi puoluetta äänestänyt, koska vasemmistolaisuus nyt vain oli niin pop silloin. Kansan enemmistö myötäilee aina ajan henkeä, nytkin, vaikka ei äänestäisi niin.
Kansan enemmistö oli nähnyt ja kokenut sodan. Ei todellakaan myötäillyt NL:ää. Otin venäjän valinnaiseksi ihan kapinamielessä lukiossa (ei ideologista taustaa, ajattelin myös työllistymistä kaupan alalle) ja sitä päivittelivät ja haukkuivat vieraatkin ihmiset.
Kävin noin vuonna 1978 Helsingissä Espoosta äidin kanssa vaateostoksilla. Voi sitä hämmästystä, kun näin Sokoksen edessä suojatiellä tummaihoisen miehen Suomen Helsingissä! Suomessa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kortsuja (sultaneja) ostin tupakkakaupasta,joita siihen aikaan oli.
Vierailija kirjoitti:
Kävin noin vuonna 1978 Helsingissä Espoosta äidin kanssa vaateostoksilla. Voi sitä hämmästystä, kun näin Sokoksen edessä suojatiellä tummaihoisen miehen Suomen Helsingissä! Suomessa!!
Eipä juuri näkynyt tummempaa porukkaa. Otaniemessä joitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla lapsiystävällisiä ei oltu missään. Tuttava-aikuiset oli ok, mutta Soukan kirjaston täti oli kireä, samoin kirjakaupassa oli tiukka tunnelma. Soukan hammashoitolassa tiuskittiin, että avaa nyt se suu enemmän. Opettaja oli pikkutarkka ja kulki pitkän kaulan kanssa ja leuka pystyssä.... Vihkoon tuli rutkasti punaista, jos kaunokirjoitus meni vähänkin alle rivin. Arvosanoissa kitsasteltiin. Matemaattisesti lahjakas sai 9, kymppiä ei annettu ollenkaan. Koulussa oli pakko syödä, ope seisoi vieressäni kun olin ainoana ruokalassa. Meinasin oksentaa ne silakkapihvit... Lopulta häipyi, ja menin jättämään ne.
Ei tainnut tavalliset lapset saada traumoja, vaikka sotaa tulikin uutisista. Lapset katsoo, miten aikuiset reagoi. Jos he pysyvät rauhallisina, niin ei lapsikaan ahdistu. Kysyy korkeintaan, että eihän sotaa tuu tänne.
Näin itse Terveystalon odotushuoneessa n.v.2015 tilanteen, jossa äiti kauhistuen yritti vaihtaa tv:n kanavaa, jossa oli uutiset. Mielestäni äiti juuri tuolla käytöksellään teki traumat 3-4v lapselleen. Ei hän olisi välittänyt tuon taivaallista uutisista! Äidin käytös sai aikaan sen, että lapsi sai kenties ahdistua siitä, että on jotain pahaa, jota häneltä salataan.... Salaaminen on traumatisoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vesakkomyrkkyä kylvettiin lentokoneesta maastoon. !!!
Taisi olla ihan metsän lannoitusta keinolannoitteella, muistaakseni jotai ureaa. Lentokone nousi ja laski suoralle pikitien pätkälle missä täytettiin säiliö. Puun latvoihin oli laitettu muovipusseja merkiksi levitettävän alueen rajoille.
Tuskin tuo enää onnistuisi nykybyrogratian ja trafin aikana.
Kardinaalimoka. Tuon metsien lannoituksen vuoksi puut kyllä kasvoivat nopeasti, mutta se laatu oli ala-arvoista höttöä. Eli lannoitekasvatettujen puiden tiiviys ja kestävyys olivat aivan kuraa. Tätä hintaa maksetaan vielä tänäkin päivänä huonolaatuisina rakennuspuina.
Minähän olin jo silloin 50-vuotias. Oli kultaista aikaa se. Silloinhan oli se maailman suurin kurpitsa kilpailu ja pokaalin voitti idolini Matti Pekka Haavisto. Ehtihän Matti olla salarakastajani yhdessä vaiheessa. Hulvatonta se elämä oli niinä hyvinä aikoina. Muistelen lämmöllä ja hieman kammolla, kun joku silloin murhatakkin minut yritti mutta se onkin täysin eri tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvostokommunismi taistolaisista karisi viimeistään Neuvostoliiton luhistumisen myötä, mutta valtaosa heistä on pysynyt jonakin, jota parhaiten luonnehtiva termi lienee: totalitaristinen marxilaisuus.
Taistolaisuus oli voimissaan 1970 -luvun alussa. Jos ko aatteen kannattajat olivat silloin n 20 -vuotiaita, he ovat nyt n 70 v. Montako heistä tunnet, kun noin hyvin tiedät nykyiset ajatuksensa? Uhkaako meitä nyt joku entisten taistolaisten salaliitto?
Vierailija kirjoitti:
Ihaninta 70 luvussa oli että poliikot arvostivat kansaa ja ei puhuttu tuosta ilmastovöyhötyksestä. Auton voi parkeerata mihin tahansa eikä lappuliisat olleet vielä ajateltuja .
ilmastovöyhötyksestä, mikä tuo on, en ole tuollaisesta kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.
Millä oli vihreää ja oranssia, aivan supertyylikästä silloin ja nyt oli just taas muodissa.
No, mitä muuta 70-luvusta. Nuorena muutettiin tietysti opiskelemaan 200-900 km:n päähän. Hyvä ammatti piti saada. Tietysti oma asunto säästetiin, juoden muutama vuosi teetä ja syöden näkkileipää.Pysyttiin hoikkana.
Sitten pari lasta ja johonkin perheeseen päivähoitoon, ei päväkotiin saatu ,kun oltiin keskituloisia.
Tukiverot oli satojen km:en päässä., elikkä ei muuta kuin kukkaro auki ,kun apua tarvittiin erikoistilanteissa. Se oli kivaa vapaata elämää. Toki vuoden olin kustakin lapsesta äippälomalla.
Lapsuus oli 70-luvun maalaiskylässä ihanaa, se vapaus!!
Nyt aikuisena en ehkä haluaisi siihen aikaan. Elämä oli suurimmalla osalla ihmisistä aika köyhää, vaatimatonta. Työtä sai tehdä paljon ja sillä sai katettua kädestä suuhun elämisen.
Se elämänilo otettiin sitten siitä yhteisöllisyydestä, loputtomista kyläilyvierailuista, kahvitteluista, synttäreistä, häistä, kyläjuhlista ym.
Tuossahan ei sinänsä mitään vikaa mutta olen toivottoman introvertti, ja elämäni on niin paljon parempaa ja onnellisempaa kun voin hoitaa pankkiasiat, jopa shoppailun netissä, eikä tarvitse nähdä ketään.
Myöskin seksualisuuden toteuttaminen näin naisena, ilman että tarvitsee olla naimisissa, tai edes vakituisessa suhteessa, on tässä ajassa ihanaa, ilman että saat kyseenalaisia nimittelyjä ja yhteisön ulkopuolelle hylkäämistä.
Monta asiaa joihin nykypäivänä tottunut ja joista luopuminen olisi aika kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan miten halusin kovasti jäkiekkovarusteita. Polvisuojat, kypärän ja hanskat nyt ainakin, mutta eihän meidän perheellämme ollut varaa tuollaisiin. Nykyään en uskaltataisi päästää ketään lasta jääkiekkokaukaloon ainakaan ilman kypärää.
Minulla oli silloin jääkiekkomailan varsi mihin kiinnitettiin sellainen muovilapa ja sitä lapaa sitten lämmitettiin kuumassa vedessä ja käyristettiin.
Oikeat jääkiekkomailat puulavalla olivat niin kalliita että ei sellaisiin ollut meillä varaa.Minä en saanut edes koko luistimia. Suksiin oli kyllä varaa. Nehän oli pakollisetkin koulussa. Hyvin kulki puusuksikin. Ei ollut voiteluongelmia
Minä sain ihan uudet luistimet, kun ei mistään löytynyt käytettynä. Ja siskot olivat kateellisia.
Puusuksilla hiihti Mietokin pitkään. Se oli jo edistystä, kun sain muovipohjaiset sukset tuon vuosikymmenen puolivälissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.
Se oli kommunisti-suomea se !
Kyllähän Vietnamin sotaa vastustivat muutkin kuin kommunistit. Laajat piirit.
Sitäpaitsi se sotahan loppui jo ihan -70 luvun alussa. Nykyään näytetään Ukrainaa.
Vietnamin sota loppui 1975.
Vierailija kirjoitti:
Ihaninta 70 luvussa oli että poliikot arvostivat kansaa ja ei puhuttu tuosta ilmastovöyhötyksestä. Auton voi parkeerata mihin tahansa eikä lappuliisat olleet vielä ajateltuja .
Poliitikot eivät ole koskaan arvostaneet muita kuin itseään ja korkeintaan samanmielisiä kavereitaan.
Haepas YouTubesta kuunneltavaksi Alwari Tuohitorven biisi Vaalikarjapaimen vuodelta 1979. Siinä sinulle erittäin nasevasti sanoitettuna oikeaa tietoa, joka pitää paikkansa edelleen myös herran vuonna 2023.
Olin tuolloin 16-26v
Alemman? keskiluokan lapsi pk seudulta. En kyllä huomannut täällä naisten seksuaalisuuden halveksuntaa juuri koskaan.
Ravintolaterasseja ei ikävä kyllä ollut, paitsi Espan kappeli?
Lukiossa oli vielä muutama sodan yms
kokenut opettaja, vähän muinaismuistoja asenteiltaan,hyvässä ja pahassakin.
18v 1kk Saksassa, oli avartava kokemus.
Alue: Aihe vapaa
Me ulkomaille paenneet soitimme Irvinin ryysyrantaa miettien köyhää lapsuutta , Oli vaan niin ihana kun töitä riitti ja palkkaa tuli ihan liikaakin.