Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eihän sodasta silloin 70 luvulla ollut kuin 30 vuotta. Sama kun nyt ajateltaisiin että jatkosotaa oltaisiin käyty 1993. Aika hurjaa kun sitä ajattelee tuolta kantilta.
1970-luvun loppupuolella viisikymppinen jumppamaikka opetti pojille tahtimarssia ja kentällä pelattiin pesäpalloa kunnon paatoksella.
Vasta aivan hiljattain tajusin että 1925 syntynyt sotaan ehtinyt sukupolvi oli vuonna 1980 vasta 55-vuotiaita. Sekin opettaja oli varmasti ollut rintamalla.
Tätä ei tajua tosiaankaan. Isäni on syntynyt 25, minä 56, eli sodasta oli kulunut 12 vuotta kun synnyin. Paljon se sota ei enää näkynyt, jurrissa miehet puhuivat sotajuttuja. Ja tietystin isän haavoittumisen pitkä arpi lavassa muistutti sodasta, mutta lapsi ottaa kaiken sellaisena kuin se on, en sitä ihmetellyt saunassa.
Äiti aina nyppi räjähtäneen luodin sirpaleita isän arvesta, kun ne pyrkivät pintaan.
Paljon käytettiin pussihousuja maalla, jonka muodin toivat mukanaan saksalaiset sotilaat. Ennen sitä käytettiin suoria housuja.
Hyvin pitkälle se noin oli. Yhtä asiaa kommentoin: Pussihousut. Olivat mielestäni vanhempaa perua, kuin jatkosota ja saksmannit.
Ukistani säilynyt joitakin valokuvia kolmikymmenluvulta, ja hänellä joka kuvassa pussihousut jalassa. Usein myös ns. saapashousupuku, eli puvun takki, pussihousut ja nahkasaappaat. Samantyyppiset pussihousut myös jatkosodan aikana Rukajärven suunnalla. Kolmekymmentäluvun siviilikuvat otettu Laatokan- Karjalassa, siellä ainakin pussihousut olivat hyvin yleisiä jo silloinkin.
Kyllä joo, tuohon kiinnitin huomiota minäkin. Kyllä ne pussi- eli saapashousut on vanhempaa perua. Must alais miehillä ja esim. autoilijoilla oli varmasti jo 20-luvulla, jotain kuvia kun näin sisällissodan ajoilta, niin oli miehillä jo silloin.
Pussihousut liittyivät hevosten kanssa toimimiseen, siksi ymmärrettävästi romanimiehillä usein ne. Ja Wikipedia sanoo, että ajureilla ja myöhemmin taksikuskeilla oli pussihousut. Ajurithan toimivat hevosten kanssa, ja pukeutumistyyli jäi, vaikka menopeli vaihtui.
Mielenkiintoista se, että romaneilla ei enää aikoihin ole näkynyt pussihousuja, vaan ne on ne suorat housut. Eikä missään nimessä farkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvun puolivälissä syntynyt ja tuo Merilinja jotenkin soittaa kelloja, tunnusmusiikki jollain lailla mieleenpainuva:
Merilinja oli yksi mun suosikkeja. Musiikki on adagio-osaa armenialaisen Aram Hatšaturjanin Spartacus-baletista. Klassista musiikkia siis.
vesakkomyrkkyä kylvettiin lentokoneesta maastoon. !!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eihän sodasta silloin 70 luvulla ollut kuin 30 vuotta. Sama kun nyt ajateltaisiin että jatkosotaa oltaisiin käyty 1993. Aika hurjaa kun sitä ajattelee tuolta kantilta.
1970-luvun loppupuolella viisikymppinen jumppamaikka opetti pojille tahtimarssia ja kentällä pelattiin pesäpalloa kunnon paatoksella.
Vasta aivan hiljattain tajusin että 1925 syntynyt sotaan ehtinyt sukupolvi oli vuonna 1980 vasta 55-vuotiaita. Sekin opettaja oli varmasti ollut rintamalla.
Tätä ei tajua tosiaankaan. Isäni on syntynyt 25, minä 56, eli sodasta oli kulunut 12 vuotta kun synnyin. Paljon se sota ei enää näkynyt, jurrissa miehet puhuivat sotajuttuja. Ja tietystin isän haavoittumisen pitkä arpi lavassa muistutti sodasta, mutta lapsi ottaa kaiken sellaisena kuin se on, en sitä ihmetellyt saunassa.
Äiti aina nyppi räjähtäneen luodin sirpaleita isän arvesta, kun ne pyrkivät pintaan.
Paljon käytettiin pussihousuja maalla, jonka muodin toivat mukanaan saksalaiset sotilaat. Ennen sitä käytettiin suoria housuja.
Hyvin pitkälle se noin oli. Yhtä asiaa kommentoin: Pussihousut. Olivat mielestäni vanhempaa perua, kuin jatkosota ja saksmannit.
Ukistani säilynyt joitakin valokuvia kolmikymmenluvulta, ja hänellä joka kuvassa pussihousut jalassa. Usein myös ns. saapashousupuku, eli puvun takki, pussihousut ja nahkasaappaat. Samantyyppiset pussihousut myös jatkosodan aikana Rukajärven suunnalla. Kolmekymmentäluvun siviilikuvat otettu Laatokan- Karjalassa, siellä ainakin pussihousut olivat hyvin yleisiä jo silloinkin.
Voi olla, että käytäntö on vaihdellut eri puolilla Suomea. Isäni kertomaa on tämä, että hänen lapsuuden ja nuoruuden maailmassa Pohjois-Savon maaseutupitäjässä ei ollut pussihousuja. Kun ei ratsastettu, miksi olisi tuhlattu kangasta. 60-luvulla niitä näki mökinmiehilläkin.
Missä ammatissa isoisäsi oli? Pussihousuthan olivat kuulema alunperin hevosen kanssa käytävään sotimiseen tarkoitetut housut ja kuuluivat 30-50-luvuilla upseerien kenttäpukuun, eli niillä oli vähän elitistinen leima.
Se, että ne 30-luvulla levisivät Suomeen, saattaa johtua juuri saksalaisesta vaikutuksesta ennen talvisotaa, Suomellahan oli 30-luvulla kiinteät suhteen saksalaiseen kulttuuriin ja armeijan käytäntöihin, ja jääkärit olivat tuoneet sitä jo aiemminkin Suomeen.
Siitähän Väinö Linna kirjoitti "Tuntemattomassa": miten huonosti preussilainen autoritäärinen sotilaskuri sopi suomalaisen metsäläissotilaan vartalolle.
Sori hienoinen off-topic.
Isoisäni oli maanviljelijä. Tuskin oli -30 luvulla mitenkään erityisesti saksalaisvaikutteille altis, mieluumminkin niillä seutukunnilla oli vanhat yhteydet venäjän puolelle. Ukki oli käynyt ensimmäisen tai ensimmäiset koululuokkansakin venäjänkielistä ns. venäläistyttämiskoulua, juuri ennen Suomen itsenäistymistä.
Tuo pohjois- Savon tilanne pussihousujen suhteen kiinnosti niin paljon, että katselin pitäjämme ( joka on siis pohjois- Savossa) kotiseutukirjan vanhoista valokuvista näkyykö pussihousuja -30 luvun kuvissa. Ei niistä saanut selvää, housut on miehillä jalassa mutta ei voi varmasti sanoa mitä mallia ovat.
Epäilen että pussihousujen suosion yksi salaisuus on niitten helppo käytettävyys nahkasaappaitten kanssa, säärestä tiukat kun ovat. Offtopicia tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittarinlukijat oli kotikunnassani 70-luvun ilmiö. Sekä sähkö- että vesilaitos oli täysin kunnan omistamia, mutta niiden mittareita ei sama työntekijä voinut tarkistaa. Kummallakin laitoksella oli mittarinlukija, lähellä eläke-ikää oleva mies, joka kävellen kiersi omakotialueita. Alueilla oli jo jonkin verran eläkeläisiä, mutta vielä kotiäitejäkin, joten lähes aina joku oli kotona, koululaisetkin kahden jälkeen.
Ainakin eläkeläiset tyrkytti mittarinlukijalle kahvia, sehän kelpasi. Isäni tarjosi tupakan ja yhdessä polttelivat ja muistelivat menneitä.
Luokkakaverini oli 1970 kesätöissä sähkölaitoksella, myös mittarinluvussa. Hän lumpusteli hissukseen ja vei perjantaina mittarin lukemat konttorille. Kylläpä sinä olet ollut ahkera, ei nuo meidän vakituiset näin paljoa pysty lukemaan.
80-luvulla laitokset lähetti kirjeen, jossa oli palautuskortti johon asiakas merkkasi lukemat, etäluettavat mittarit tulivat vasta kun olimme myyneet talon.
Kyllä näin saatiin työllisyyttä hoidettua, jos joku pitäjässä oli sama systeemi.
Tuosta tuli mieleen se huumori, jota silloin viljeltiin ja ei nykyihmiselle enää ehkä valkene:
Kun äidit oli vielä kotiäitejä ja siis päivisin kotona, niin sitten kun syntyi lapsia, niin ensimmäisen isä oli sähkömittarinlukija ja toisen se vesimittarinlukija.
Kolmas oli sitten jo tehty TV-lupatarkastajalle.
Ja neljännen isä oli Pohjanmaan kiertävä huonekalukauppias.
Kaupungissa taas vitsailtiin että jos lapsi on isänsä näköinen, se johtuu geenitekijöistä, mutta jos vauva muistuttaa naapurin setää kyse on ympäristötekijöistä 🤣
Ja kerrostaloissa tietysti talonmieskin saattoi olla ympäristötekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ördög kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70 luvun TV -sarjoja olivat : Cannon, Perhe on pahin, Colditz, Testamentti, Rikas_rakas_köyh.. , Onnen Päivät, Muppet Show, Rintamäkeläiset, Naapurilähiö
Ja Columbo, Poliisipäällikkö McMillan ja vaimo, Kuuden miljoonan dollarin mies, Hotellin herttuattar, Takkuinen tiikeri, Kahden kerroksen väkeä, Rakkaudesta Lydiaan, Herra Reederin tutkimuksia, Kukkakimppu piikkilankaa, Mennään bussilla, Veljekset, Jennie, Lillie Langtry, Hyväkkäät, Täyttä elämää, Rauhanranta 12, Koivuharju, Sämpy, Pieni talo preerialla.
Nuo tulivat mieleen pienellä miettimisellä.
Hienoja litanioita! Mutta "Maanalainen armeija" jäi mainitsematta, ja niin myös "Starsky & Hutch", "Smith & Jones", "Merilinja" ja "Lumikenttien kutsu". Olin kuitenkin vielä pikku nappula kun näitä näytettiin, joten omia muistoja niistä ei ole. Mutta nimet ovat jääneet mieleen.
Sitä vastoin muistan lämmöllä puolalaista sarjaa "Janosik", joka kertoi 1700-luvulla eläneestä lainsuojattomasta ja rosvosta. Siinä miekkailtiin, ammuttiin ja ajettiin takaa, mistä kahdeksanvuotias minäni tykkäsi kamalasti. Tuon kaiken actionin tähden pystyin antamaan pakolliset pussailukohtaukset anteeksi.
http://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/…
Tässä on luetteoloita, joista voi olla hyöytyä hyvämuistoisillekin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:1970-luvun_televisiosarjat
Juu juu monta kivaa sarjaa. Mulle tuli lisäksi mieleen tietysti Tsaarin kuriiri, ja Sata kelloa jännityssarja jossa oli tämä ikimuistoinen tunnari:
Vierailija kirjoitti:
Ne vihreiksi maalatut peltikatot punatiilisissä taloissa olivat 70- lukua aidoimmillaan.
Myös oranssit vessanpytyt ja lavuaarit.Kukkapöydissä oli upotettu muoviosa.
Tai sitten punatiilisissä omakotitaloissa oli tasakatot jotka vuosivat kunnes niihin myöhemmin rakennettiin harjakatot.
Myös uima-allas oli aika monen rikkaan talossa tuohon aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahaliidut, joista ei tullut syvää väriä. Tusseista kun loppui väri, käytettiin niitä mistä väriä vielä tuli, uusia sai jouluna tai sitten ei saanut.
Tusseista kun loppui väri niin sinne sisälle kaadettiin liraus etikkaa ja taas pelitti.
Niin ja lähes kaikilla koulussa oli tussit. Yleisimmät olivat 12 kpl Penol sarjat mutta jollain oli jopa 24 kpl tussisarjat.
Koulussa harjoiteltiin kaunokirjoitusta vanhanaikaisella mustekynällä. Kirjoituksen jälkeen vihkoa kuivattiin imupaperilla ettei tussi leviä vihkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinhan Jopot tulivat? Mun eka pyörä 70-luvun puolivälissä oli keltainen Jopo.
Mulla oli oranssi. Oli kylläkin poikien malli, mutta ei se menoa haitannut.
Seiskytluvun Jopoissa ei ollut tuollaista sarvimallia kaikissa kuin nykyisin? Mullakin oli jopo, tosin kuvittelin sen hevokseksi koska olin hevoshullu. Ajoin pyörällä alamäkeen niin, että "kannustin" jopoani kantapäillä. Ja taas hävettää :D
Jopon lisäksi oli myös ainakin Tunturi Poni joka oli samannäköinen kuin Jopo.
Ja sitten oli sellainen pyörä kuin Nopsa Kombi joka myös jäljitteli Jopoa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1970-lukua on sanottu mauttomuuden vuosikymmeneksi. Keittiöt vihreän, ruskean ja oranssin sekasikiöitä.
On jäänyt jotenkin mieleen että silloin tehtiin kaikki väärin. Taloissa tasakatot ja asbestia käytettiin surutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin maalla ja meidän kylään tuli kauppa-auto tiistaisin ja torstaisin. Muistan kun suklaatuutti maksoi 75 penniä ja vaniljaeskimo 35 penniä.
Joskus kun käytiin kaupungissa niin sai nakkikioskista lihapiirakan joka maksoi 60 penniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahaliidut, joista ei tullut syvää väriä. Tusseista kun loppui väri, käytettiin niitä mistä väriä vielä tuli, uusia sai jouluna tai sitten ei saanut.
Tusseista kun loppui väri niin sinne sisälle kaadettiin liraus etikkaa ja taas pelitti.
Niin ja lähes kaikilla koulussa oli tussit. Yleisimmät olivat 12 kpl Penol sarjat mutta jollain oli jopa 24 kpl tussisarjat.
Koulussa harjoiteltiin kaunokirjoitusta vanhanaikaisella mustekynällä. Kirjoituksen jälkeen vihkoa kuivattiin imupaperilla ettei tussi leviä vihkoon.
Mulla oli yhteen aikaan peräti 36 kappaleen Penol-sarja.
Meillä (aloitin koulun 1972) ei enää ollut tuota mustekynäkirjoitusta. Ala-asteen pulpeteissa oli kyllä avattava luukku kynille ja siinä oli myös kolo mustepullolle, vaikka sellaista ei enää käytettykään. Pulpetissa oli myös nostettava kansi ja sinne mahtui kivasti kirjoja ja muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan Jääkiekon MM kisat 1974 Helsingissä missä Stig Wezell kärähti efedriinistä eikä Suomi saanut silloinkaan sitä himoittua pronssimitalia. Yle aloitti lakon ja TV:t pimenivät kesken kisojen. Radiostakaan ei kuullut Höyry Häyrisen selostuksia koska oli tuo lakko.
Vuodesta 1974 muistan myös jalkapallon MM kisat ja etenkin Hollanti Saksa loppuottelun. Saksassa pelasi mm. Beckenbauer, Muller, Hönes, Hölzenbain maalissa oli Sepp Maier. Hollannissa pelasivat mm. Johan Cruyff sekä Johan Neeskens.
Roomassa oli samana vuonna yleisurheilun EM kisat jossa Riitta Salin voitti 400 m juoksun, Seppo Hovinen keihään ja Pentti Kahma kiekon.
70-luvulla tuli Bingo-peli joka kylään. Oli automaattibingoja ja paperilla pelattavia suurbingoja seurojentaloissa. Palkintona telkkareita ja jopa autoja. Lieneekö nykyään enää missään? Automaattibingoista muistan bingoemännän monotonisen puheen, kun kertoi arvottuja numeroita. En tainnut kahvipakettia suurempaa voittaa koskaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alte gubbe kirjoitti:
Miesten pukeutuminen oli aika 'säädeltyä' 70-luvulla. Yli 40-set toimistotyöläiset pitivät pukua, paitaa ja solmiota. Solmion piti olla oikea, se avattiin yöksi ja aamukiireessä solmittiin uudestaan. Työnantaja ja sukulaiset lahjoitti solmion tasasynttärivuosina. Eläkkeelle jäädessä mulla oli iso nippu lahjasolmioita pois heitettäväksi. Kengät oli lähes aina mustat puolikengät, kaikissa toimistoissa oli kengänkiillotuskoneet.
Oikeaa duunarityötä tekevillä miehillä alkoi olla työnantajan kustantamat työvaatteet, ei kuitenkaan lähelläkään nykyisiä turvaliivein varusteltuja asuja. Kengät oli tietysti turvakengät.
Jos oli rohkea, niin alle 40:set toimistotyöläiset käyttivät suoria housuja, kauluspaitaa ja villatakkia. Jos oikein päätti repäistä, niin kengät oli ruskeat.
Vasta alle 30:llä alettiin sietää farkkuja ja collegeja töissä. Kuitenkin jos joutui asiakkaitten kanssa tekemisiin, niin puku. Ehdoton.
Mun mielestä 70-luku oli pukeutumisen suhteen suuren vapautumisen vuosikymmen suhteessa 60-lukuun.
70-luvulla jengin habitus oli rennompaa kuin nykyään. Pitkät tukat, lautasen kokoiset aurinkolasit, leveät lahkeet, pompat, karvahatut, samettifarkut ja pikkutakit, villapaidat, ruskeat ja värikkäät kauluspaidat.
60-luvulla kaikilla oli puku ja miehen tukka ei saanut ylettyä korvan päälle. 60-luvun ankaran kurinalaisuuden jälkeen 70-luku oli tosi rento. Kraka nyt sinänsä on vähän huono indikaattori, 90-luvullakin kraka oli pakollinen esimerkiksi taksikuskeilla. Colleget tulivat vasta kasarilla oikeastaan.
Naurattaa kun katsoo vanhoja kuvia, isällä ja pojalla saattaa esimerkiksi olla college jossa lukee isolla "Jim Beam":) Nykyään harvoin enää näkee avointa alkoholimainontaa pukeutumisessa.
60-luvun ankara kurinalaisuus....
hetkinen! Että mitä?
60-luku oli ihanaa vapautumisen aikaa! Sehän oli nuorisovallankumouksen aikaa, etkö tiedä? Mielenosoitukset, rauhanmarssit, nuorisofestivaalit, Vanhan valtaus, rautalankamusiikki, pop ja rock, folkmusiikki, Beatles ja Rolling Stones, Bob Dylan, tyttöjen minihameet, Irwin Goodman ja Danny showt, e-pillerit ja vapaa seksi, silloin sitä vasta vapaamielisiä oltiinkin.
Tässä keskustelussa näkyy mielestäni, kuinka Suomi ei 60-70 -luvulla ollut mitenkään homogeeninen maa, vaihtelua oli paljon sen mukaan, asuiko kaupungissa vai maalla, vai peräti Helsingissä. Tai asuiko Etelä-Suomessa vai pohjoisemmassa.
Voin todeta, että esim. pohjoissavolaisessa körttipitäjässä mentiin vielä 60-luvun alkupuolella aika lailla 50-luvun hengessä. Mielenosoituksia ei kirkonkylässä ollut vasemmistolaisten vappumarssia lukuunottamatta. Vanhan valtaus ei juuri herättänyt tunteita.
Avoliitossa eläviä sanottiin susipareiksi. Kirkkovihkiminen yleisin tapa, siviilivihkiminen ei ollut yleistä.
Olin keskikoulussa ensimmäinen kirkosta eronnut oppilas v. 71 (vanhempien luvalla sai erota 15-vuotiaana), ja olin poissa uskonnon tunneilla, ei ollut korvaavaa opetusta. Aamunavaukset pidettiin vielä 70-luvun alussakin juhlasalissa, jonne marssittiin luokittain klassisen musiikin tahdissa. Avaus oli aina uskonnollinen, ja virsilaulua.
Irwin Goodmanin musiikki kyllä vaikutti pitäjäänikin, ja kun keskiolut vapautettiin v. 69, "Ryysyrantaan" kuului levyautomaatista tupakansavun keskeltä keskikaljabaarista. Se tuntui tosi paheelliselta kun sitä 13-vuotiaana kuuntelin kadulta aukinaisen oven kautta. Se oli jotain uutta: miehet dokaamassa keskellä päivää.
Ei mennyt kuin pari vuotta, niin itse mesosin niissä keskikaljabaareissa lauantai-iltaisin kaverieni kanssa, siis alaikäisenä. Henkkareita ei kysytty, meno oli kuin Villissä lännessä, joskus kiivettiin raollaan olleesta ikkunasta baariin, jos ovella oli ankarampi portsari. Näitä kaljakuppiloita oli pienessä kirkonkylässämme 6-7.
Toinen mikä vaikutti asenteisiin, oli Jatkoaika-ohjelma lauantain illassa TV:ssä. siellä kuultiin erilaista puhetapaa uusista asioista.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/04/26/jatkoaika-pui-hippiaatetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alte gubbe kirjoitti:
Miesten pukeutuminen oli aika 'säädeltyä' 70-luvulla. Yli 40-set toimistotyöläiset pitivät pukua, paitaa ja solmiota. Solmion piti olla oikea, se avattiin yöksi ja aamukiireessä solmittiin uudestaan. Työnantaja ja sukulaiset lahjoitti solmion tasasynttärivuosina. Eläkkeelle jäädessä mulla oli iso nippu lahjasolmioita pois heitettäväksi. Kengät oli lähes aina mustat puolikengät, kaikissa toimistoissa oli kengänkiillotuskoneet.
Oikeaa duunarityötä tekevillä miehillä alkoi olla työnantajan kustantamat työvaatteet, ei kuitenkaan lähelläkään nykyisiä turvaliivein varusteltuja asuja. Kengät oli tietysti turvakengät.
Jos oli rohkea, niin alle 40:set toimistotyöläiset käyttivät suoria housuja, kauluspaitaa ja villatakkia. Jos oikein päätti repäistä, niin kengät oli ruskeat.
Vasta alle 30:llä alettiin sietää farkkuja ja collegeja töissä. Kuitenkin jos joutui asiakkaitten kanssa tekemisiin, niin puku. Ehdoton.
Mun mielestä 70-luku oli pukeutumisen suhteen suuren vapautumisen vuosikymmen suhteessa 60-lukuun.
70-luvulla jengin habitus oli rennompaa kuin nykyään. Pitkät tukat, lautasen kokoiset aurinkolasit, leveät lahkeet, pompat, karvahatut, samettifarkut ja pikkutakit, villapaidat, ruskeat ja värikkäät kauluspaidat.
60-luvulla kaikilla oli puku ja miehen tukka ei saanut ylettyä korvan päälle. 60-luvun ankaran kurinalaisuuden jälkeen 70-luku oli tosi rento. Kraka nyt sinänsä on vähän huono indikaattori, 90-luvullakin kraka oli pakollinen esimerkiksi taksikuskeilla. Colleget tulivat vasta kasarilla oikeastaan.
Naurattaa kun katsoo vanhoja kuvia, isällä ja pojalla saattaa esimerkiksi olla college jossa lukee isolla "Jim Beam":) Nykyään harvoin enää näkee avointa alkoholimainontaa pukeutumisessa.
60-luvun ankara kurinalaisuus....
hetkinen! Että mitä?
60-luku oli ihanaa vapautumisen aikaa! Sehän oli nuorisovallankumouksen aikaa, etkö tiedä? Mielenosoitukset, rauhanmarssit, nuorisofestivaalit, Vanhan valtaus, rautalankamusiikki, pop ja rock, folkmusiikki, Beatles ja Rolling Stones, Bob Dylan, tyttöjen minihameet, Irwin Goodman ja Danny showt, e-pillerit ja vapaa seksi, silloin sitä vasta vapaamielisiä oltiinkin.
Nuorisokulttuuri alkoi oikeastaan jo 50-luvulla, kun tulivat ns. lättähatut ja surinasussut, tyttöjen isot kellohameet, Bill Haley ja Rock aroud The Clock, Paul
Anka ja James Dean ja Elvis. Jo silloin oli lieviä nuorisomellakoita pääkaupungissa. Varsinainen nuorisomuoti alkoi kuitenkin 60-luvun alussa Lontoosta leviten nopeasti muualle länsimaihin. Sukkahousutkin kehiteltiin minihameiden takia, koska sukkanauhathan ei olisi saaneet näkyä hameen alta.
Minulla oli 60-luvulla polviin asti ulottuvat tiukat valkoiset stretch-saappaat, punainen minihame, tiukka vaaleanpunainen hihaton pusero ja valkoinen midipituinen villatakki. Mustat hiukset tupeerattuina ja vahvat silmänrajaukset, olin varsinainen muotinukke. Sekö jotain ankaraa kurinalaisuutta. Tuon ajan keskikoulun ja lukion luokkakuvissa näkyy aikakauden nuorison muotimaailma.
Itse pidin teininä rajauksia ja tupeerauksia teennäisen näköisinä ja vannoin keskikoulussa, etten ikinä käytä vihreää luomiväriä, niin oudolta se näytti jollain ylemmän luokan tytöllä.
Itse rakastin 70-luvussa juuri sitä luonnonmukaisuutta. Rintaliivit mulla on ollut tasan yhden, jotka ostin teininä, kun luulin että ne kuuluu asiaan. Kun huomasin, miten paljon mukavampaa on olla ilman niitä (olen pienirintainen), jätin ne pois. Meikkaamispakkoa ei ollut. Tukkaa värjättiin jos värjättiin kotona hennalla. (Siis me jälkihippitytöt, jotka emme arvostaneet laittautumista samalla tavalla kuin "muotinuket". ) Puhumattakaan kainalokarvoista tai häpykarvoista. Ne saivat olla paikoillaan, ja hyvä niin. :)
Tuntuu, että nykyajan nuorilla naisilla on paljon enemmän paineita ulkonäöstä kuin minun nuoruudessani. Ja pojatkin ovat tottuneet katsomaan kuvakäsiteltyjä porn omalleja, ja odottavat samaa "laatua" tyttöystäviltään.
Syntynyt 80-luvun alussa joten ei henkilökohtaisia kokemuksia vuosikymmenestä. Muistelen kuitenkin muutamia ohjelmia hyvillä mielin mitä jälkeenpäin katsellut.
Ritva Valkaman ja Pentti Siimeksen Parempi myöhään. Tuo ajaton sarja jota edelleenkin tykkää katsoa. Harmittelen vain, että Jussi Jurkka menehtyi muutama vuosi ohjelman jälkeen syöpään. Suosikkejani vanhoista Suomi-filmi ajan näyttelijöistä. Elintapojensa vuoksi olikin ohjelmassa ikäistään vanhemman näköinen.
Tankki Täyteen toinen kestosuosikki mikä pitää säännöllisin väliajoin läpi katsoa. Tuossakin huumori viatonta ja ajatonta. Kummankin sarjan taustalla onkin Neil Hardwick, hänellä lienee se taito tehdä aikaa kestäviä ohjelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eihän sodasta silloin 70 luvulla ollut kuin 30 vuotta. Sama kun nyt ajateltaisiin että jatkosotaa oltaisiin käyty 1993. Aika hurjaa kun sitä ajattelee tuolta kantilta.
1970-luvun loppupuolella viisikymppinen jumppamaikka opetti pojille tahtimarssia ja kentällä pelattiin pesäpalloa kunnon paatoksella.
Vasta aivan hiljattain tajusin että 1925 syntynyt sotaan ehtinyt sukupolvi oli vuonna 1980 vasta 55-vuotiaita. Sekin opettaja oli varmasti ollut rintamalla.
Tätä ei tajua tosiaankaan. Isäni on syntynyt 25, minä 56, eli sodasta oli kulunut 12 vuotta kun synnyin. Paljon se sota ei enää näkynyt, jurrissa miehet puhuivat sotajuttuja. Ja tietystin isän haavoittumisen pitkä arpi lavassa muistutti sodasta, mutta lapsi ottaa kaiken sellaisena kuin se on, en sitä ihmetellyt saunassa.
Äiti aina nyppi räjähtäneen luodin sirpaleita isän arvesta, kun ne pyrkivät pintaan.
Paljon käytettiin pussihousuja maalla, jonka muodin toivat mukanaan saksalaiset sotilaat. Ennen sitä käytettiin suoria housuja.
Hyvin pitkälle se noin oli. Yhtä asiaa kommentoin: Pussihousut. Olivat mielestäni vanhempaa perua, kuin jatkosota ja saksmannit.
Ukistani säilynyt joitakin valokuvia kolmikymmenluvulta, ja hänellä joka kuvassa pussihousut jalassa. Usein myös ns. saapashousupuku, eli puvun takki, pussihousut ja nahkasaappaat. Samantyyppiset pussihousut myös jatkosodan aikana Rukajärven suunnalla. Kolmekymmentäluvun siviilikuvat otettu Laatokan- Karjalassa, siellä ainakin pussihousut olivat hyvin yleisiä jo silloinkin.
Voi olla, että käytäntö on vaihdellut eri puolilla Suomea. Isäni kertomaa on tämä, että hänen lapsuuden ja nuoruuden maailmassa Pohjois-Savon maaseutupitäjässä ei ollut pussihousuja. Kun ei ratsastettu, miksi olisi tuhlattu kangasta. 60-luvulla niitä näki mökinmiehilläkin.
Missä ammatissa isoisäsi oli? Pussihousuthan olivat kuulema alunperin hevosen kanssa käytävään sotimiseen tarkoitetut housut ja kuuluivat 30-50-luvuilla upseerien kenttäpukuun, eli niillä oli vähän elitistinen leima.
Se, että ne 30-luvulla levisivät Suomeen, saattaa johtua juuri saksalaisesta vaikutuksesta ennen talvisotaa, Suomellahan oli 30-luvulla kiinteät suhteen saksalaiseen kulttuuriin ja armeijan käytäntöihin, ja jääkärit olivat tuoneet sitä jo aiemminkin Suomeen.
Siitähän Väinö Linna kirjoitti "Tuntemattomassa": miten huonosti preussilainen autoritäärinen sotilaskuri sopi suomalaisen metsäläissotilaan vartalolle.
Sori hienoinen off-topic.
Isoisäni oli maanviljelijä. Tuskin oli -30 luvulla mitenkään erityisesti saksalaisvaikutteille altis, mieluumminkin niillä seutukunnilla oli vanhat yhteydet venäjän puolelle. Ukki oli käynyt ensimmäisen tai ensimmäiset koululuokkansakin venäjänkielistä ns. venäläistyttämiskoulua, juuri ennen Suomen itsenäistymistä.
Tuo pohjois- Savon tilanne pussihousujen suhteen kiinnosti niin paljon, että katselin pitäjämme ( joka on siis pohjois- Savossa) kotiseutukirjan vanhoista valokuvista näkyykö pussihousuja -30 luvun kuvissa. Ei niistä saanut selvää, housut on miehillä jalassa mutta ei voi varmasti sanoa mitä mallia ovat.
Epäilen että pussihousujen suosion yksi salaisuus on niitten helppo käytettävyys nahkasaappaitten kanssa, säärestä tiukat kun ovat. Offtopicia tämäkin.
Tuo voi kyllä olla totta, koska yleensä tuohon aikaan maalaismiehet pitivät saappaita, nappaskengillä mentiin sitten häihin ja vastaaviin. Ja on varmaan vaikea tunkea pitkiä lahkeita saappaisiin.
Alue: Aihe vapaa
Mun frendi oli ihastunut porukkamme yhteen jannuun 70-luvulla. Frendini menetti 16 kesänään neitsyytensä tälle jannulle. No jätkä kerto kaikille julkisesti tapahtuneen ja kaikki nauroivat ja rupesivat huorittelemaan sitä mun kaveria. Ennen sai huonon tytön leiman kerrasta. Nykyisin levitetään haaroja julkisesti netissä ja leuhkitaan omalla naamalla iltapäivälehdissä kuinka just aikuiseksi tullut tytteli pannut jo 200.
Sitä vaan, että nykyään ei kukaan häpee mitään, vaikka ehkä kannattaisi.