Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Entäs syyhypunkkiepidemia? Mulla oli kaksi kertaa.

Ja eihän sodasta silloin 70 luvulla ollut kuin 30 vuotta. Sama kun nyt ajateltaisiin että jatkosotaa oltaisiin käyty 1993. Aika hurjaa kun sitä ajattelee tuolta kantilta.

1970-luvun loppupuolella viisikymppinen jumppamaikka opetti pojille tahtimarssia ja kentällä pelattiin pesäpalloa kunnon paatoksella.

Vasta aivan hiljattain tajusin että 1925 syntynyt sotaan ehtinyt sukupolvi oli vuonna 1980 vasta 55-vuotiaita. Sekin opettaja oli varmasti ollut rintamalla.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli järkyttävää tuo punainen fundamentalismi. Oltiin niin kallellaan itään päin, josta "tuli kaikki hyvä". Mafiat, rikolliset, sortajat, niitä Neuvostoliitto oli pullollaan, mutta näille oltiin täysin sokeita. Suomi nuoleskeli neuvostoliittolaisten pyllyjä joka tasolla. Ministereistä työläiseen. Hävettää vieläkin nuo nähnyt vapaus- ja maailmankansalaiskulkueet, punaiset liput liehuivat ja sitä oltiin kuin hypnoosissa.

Totta, se oli sitä taistolaispa..kaa ja kommari-ihannointia. Köyhät olivat entistä köyhempiä ja vasemmistoeliitti rikastui. Suomeen haluttiin erään tyypin, jopa useammankin puolesta neuvostohallinta, onneksi ei toteutunut. Vaaran vuodet jatkuivat myöhemminkin. Suomalaiset turistit saivat lähes ilmaista vodkaa NL:n matkoillaan ja olivat NIIN onnellisia. Heitä ei haitannut NL:n kansalaisten orjuutus, kaupoissa ei ollut ostettavaa ja ruokaa olivähän, matkustaminen NL: alueella oli kielletty ilman lupia, asunto-olot olivat kurjia, ulkomaille ei edes yritetty, sen luvan sai vain vaseimmistoeliitti NL:ssä. Kaikkia valvottiin. Alinomaa! NL ja DDR olivat kuin jättivankilat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli järkyttävää tuo punainen fundamentalismi. Oltiin niin kallellaan itään päin, josta "tuli kaikki hyvä". Mafiat, rikolliset, sortajat, niitä Neuvostoliitto oli pullollaan, mutta näille oltiin täysin sokeita. Suomi nuoleskeli neuvostoliittolaisten pyllyjä joka tasolla. Ministereistä työläiseen. Hävettää vieläkin nuo nähnyt vapaus- ja maailmankansalaiskulkueet, punaiset liput liehuivat ja sitä oltiin kuin hypnoosissa.

Puhut varmaan 90-luvun Venäjästä Neuvostoliiton jälkeen, jolloin valtion omaisuus yksityistettiin ja ajautui roistojen käsiin, oligarkit saivat vallan ja rikollisuus kasvoi.

Nimittäin, ei Neuvostoliitossa ollut itsenäisesti toimiville rikollisjärjestöille todellakaan tilaa. Ei totalitaristisessa systeemissä sellainen onnistu, koska se on poliisivaltio ja järjestäytynyt rikollisuus on aina uhka hallinnolle. Myös taparikollisuutta valvottiin raskaalla kädellä ja vankeusrangaistukset olivat pitkiä.

70-luvun Neuvostoliitto oli eri asia kuin 30-luvun tai 50-luvun Neuvostoliitto, se pitäisi ymmärtää. 70-luvun loppupuolella tulivat esim. ensimmäiset venäläiset turistiseurueet kotikaupunkiini, mahorkan tuoksu oli uutta Suomen kaduilla, ja Punaisen Moskovan tuoksu (hajuvesi). Vein yhden miehen tästä seurueesta kahvillekin ravintolaan.

Eli kyllä sieltä vankilasta pääsi jo 70-luvulla ulos, ja venäläiset matkustivat paljon Itä-Euroopassa sosialisti-maissa lomailemassa, Mustalla merellä esimerkiksi.

Itse tapasin Unkarissa unkarin kielen kursseilla ison liudan venäläisiä, jotka olivat siellä myös opiskelemassa unkarin kieltä.

Miesten pukeutuminen oli aika 'säädeltyä' 70-luvulla. Yli 40-set toimistotyöläiset pitivät pukua, paitaa ja solmiota. Solmion piti olla oikea, se avattiin yöksi ja aamukiireessä solmittiin uudestaan. Työnantaja ja sukulaiset lahjoitti solmion tasasynttärivuosina. Eläkkeelle jäädessä mulla oli iso nippu lahjasolmioita pois heitettäväksi. Kengät oli lähes aina mustat puolikengät, kaikissa toimistoissa oli kengänkiillotuskoneet.

Oikeaa duunarityötä tekevillä miehillä alkoi olla työnantajan kustantamat työvaatteet, ei kuitenkaan lähelläkään nykyisiä turvaliivein varusteltuja asuja. Kengät oli tietysti turvakengät.

Jos oli rohkea, niin alle 40:set toimistotyöläiset käyttivät suoria housuja, kauluspaitaa ja villatakkia. Jos oikein päätti repäistä, niin kengät oli ruskeat.

Vasta alle 30:llä alettiin sietää farkkuja ja collegeja töissä. Kuitenkin jos joutui asiakkaitten kanssa tekemisiin, niin puku. Ehdoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli järkyttävää tuo punainen fundamentalismi. Oltiin niin kallellaan itään päin, josta "tuli kaikki hyvä". Mafiat, rikolliset, sortajat, niitä Neuvostoliitto oli pullollaan, mutta näille oltiin täysin sokeita. Suomi nuoleskeli neuvostoliittolaisten pyllyjä joka tasolla. Ministereistä työläiseen. Hävettää vieläkin nuo nähnyt vapaus- ja maailmankansalaiskulkueet, punaiset liput liehuivat ja sitä oltiin kuin hypnoosissa.

Totta, se oli sitä taistolaispa..kaa ja kommari-ihannointia. Köyhät olivat entistä köyhempiä ja vasemmistoeliitti rikastui. Suomeen haluttiin erään tyypin, jopa useammankin puolesta neuvostohallinta, onneksi ei toteutunut. Vaaran vuodet jatkuivat myöhemminkin. Suomalaiset turistit saivat lähes ilmaista vodkaa NL:n matkoillaan ja olivat NIIN onnellisia. Heitä ei haitannut NL:n kansalaisten orjuutus, kaupoissa ei ollut ostettavaa ja ruokaa olivähän, matkustaminen NL: alueella oli kielletty ilman lupia, asunto-olot olivat kurjia, ulkomaille ei edes yritetty, sen luvan sai vain vaseimmistoeliitti NL:ssä. Kaikkia valvottiin. Alinomaa! NL ja DDR olivat kuin jättivankilat.

Olimme 70-luvun alkupuolella opiskelijamatkalla Leningradissa, ja kyllä matkan aikana tuo edellä mainittu näytti pitävän täydellsesti paikkansa. Eremitaasin edessä aukiolla minun yltäni yritettiin ostaa farkut ja takki, mutta kun ei ollut varavaatteita. Hotelli oli kamala, varmaan siinä kunnossa ollut vallankumouksesta lähtien. Kaikki irtonainen oli revitty lattiasta ja seinistä, betonia näkyi. Vessan pytty oli lohjennut, paperia ei ollut. Aamiainen, ranskanleipäpala, suolakurkkua ja paksulti margariinin näköistä. Teetä ja vodkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..

Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.

Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.

Taisteluplaneetta Galacticaa esitettiin Suomessa 80-luvulla.

Esitettiin myös jo 70-luvulla. Muistan kun ala-asteen opettajalla oli muovinen, kärkeä kohti kapeneva karttakeppi ja kerran välitunnilla järjestäjänä ollessa huomasin, että kun hankaa sillä muovisella ontolla karttakepillä luokassa olleen urkuharmonin kulmaan, siitä lähtee samanlainen ääni kuin Taisteluplaneetta Galactican Cyloneista. Järvis Veksi joka oli toisena järjestäjänä innostui siitä niin, että oli sen jälkeen joka välitunnilla kuuntelemassa karttakepin avulla tuotettuja efekti-Cyloneita.

Taisteluplaneetta Galactica -sarja alkoi tulla Suomessa TV:stä vasta helmikuussa 1981. Sen sijaan sarjan pilottijaksosta editoitu elokuvaversio Saga of a Star World oli Suomessa elokuvateatterilevityksessä, tuolla samalla nimellä Taisteluplaneetta Galactica, jo tuoreeltaan vuonna 1978.

Avaruusasema Alfa tuli 70-luvulla.

Muistelisin että ohjelman alkuteksteissä oli että tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1999.

Nyt on helppo todeta että vuonna 1999 ei kuussa asunut kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli järkyttävää tuo punainen fundamentalismi. Oltiin niin kallellaan itään päin, josta "tuli kaikki hyvä". Mafiat, rikolliset, sortajat, niitä Neuvostoliitto oli pullollaan, mutta näille oltiin täysin sokeita. Suomi nuoleskeli neuvostoliittolaisten pyllyjä joka tasolla. Ministereistä työläiseen. Hävettää vieläkin nuo nähnyt vapaus- ja maailmankansalaiskulkueet, punaiset liput liehuivat ja sitä oltiin kuin hypnoosissa.

Puhut varmaan 90-luvun Venäjästä Neuvostoliiton jälkeen, jolloin valtion omaisuus yksityistettiin ja ajautui roistojen käsiin, oligarkit saivat vallan ja rikollisuus kasvoi.

Nimittäin, ei Neuvostoliitossa ollut itsenäisesti toimiville rikollisjärjestöille todellakaan tilaa. Ei totalitaristisessa systeemissä sellainen onnistu, koska se on poliisivaltio ja järjestäytynyt rikollisuus on aina uhka hallinnolle. Myös taparikollisuutta valvottiin raskaalla kädellä ja vankeusrangaistukset olivat pitkiä.

70-luvun Neuvostoliitto oli eri asia kuin 30-luvun tai 50-luvun Neuvostoliitto, se pitäisi ymmärtää. 70-luvun loppupuolella tulivat esim. ensimmäiset venäläiset turistiseurueet kotikaupunkiini, mahorkan tuoksu oli uutta Suomen kaduilla, ja Punaisen Moskovan tuoksu (hajuvesi). Vein yhden miehen tästä seurueesta kahvillekin ravintolaan.

Eli kyllä sieltä vankilasta pääsi jo 70-luvulla ulos, ja venäläiset matkustivat paljon Itä-Euroopassa sosialisti-maissa lomailemassa, Mustalla merellä esimerkiksi.

Itse tapasin Unkarissa unkarin kielen kursseilla ison liudan venäläisiä, jotka olivat siellä myös opiskelemassa unkarin kieltä.

Et nyt kuitenkaan ole ihan täysin perillä sinäkään tuosta

70-luvun matkustamisesta. Neukkulaiset ei päässeet matkustamaan itsenäisesti länsimaihin, he tarvitsivat esim. Suomesta kutsun ja siis eräänlaisen takaajan matkalleen. Kutsun saatuaankaan ei lupaa hevin myönnetty. Yksityishenkilönä matkustaminen oli todella vaikean takana. Suurimmalle osalle halukkaista se ei onnistunut ikinä.

Sen sijaan ryhmämatkoille saattoivat päästä ansioituneet työntekijät, joille valtio ja työpaikka antoi matkustusluvan. Tietysti näille matkoille kovasti haluttiin, mutta piti olla todella "luotettava" henkilö, taustathan tutkittiin tarkkaan. Esim. suomensukuiselle ei ollut ollenkaan helppo päästä matkustamaan Suomeen. Tai jos suvussa oli yksikin epäluotettavaksi, tai peräti valtion viholliseksi leimattu henkilö, ei mahdollisuutta. Ja matkoilla oli aina mukana urkkijoita ja ilmiantajia, jotka raportoivat matkan jälkeen viranomaisille, miten kukakin oli käyttäytynyt, oliko ollut yhteydessä paikallisiin liikaa jne. Eli tiukasti olivat valvonnassa. Ja käyntikohteet tarkasti suunniteltu etukäteen, poikkeamista ei sallittu, oppaan mukana oli oltava. Monet joutui matkan jälkeen kuulusteluihin matkalla käyttäytymisestään. Ja saattoi tulla merkintä henkilötietoihin eikä sen jälkeen toivoakaan matkustamiseen. Ellei tullut peräti vankeustuomio, täysin mahdollista.

N-liiton lomakohteisiin järjestettiin myös matkoja samoin periaattein, kuten myös muihin Varsovan liiton maihin. Ei siis mikään ihme tuo Unkarissa tapaamasi ryhmä.

Mutta jos luulet, että tuosta noin vain olisivat saaneet ulkomaan passin, olet täysin väärässä. Jo passin hakeminen herätti epäilyksiä. Ja luuletko, että joku neukkulainen olisi voinut lähteä vaikka Espanjan lomalle.... ei todellakaan. Sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan tuon ajan neuvostoliittolaiselle.

Kaukoliikenteen busseissa oli rahastajat samoin muistaakseni Helsingin raitiovaunuissa.

Turussa oli kaupungin sisäisessä liikenteessä keltaiset vaarat ja sitten sellaiset harmaat bussit olivatko ne muistaakseni TLO eli Turun linja-autoOsuuskunnan busseja..

Yllätys yllätys keltaisen vaaran liput eivät kelvanneet TLO:n busseihin eikä päinvastoin.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun laittaa hakusanaksi "Michele Mercier", niin youtubesta löytyy pätkiä Angelica-elokuvista. Muutakin tietoa löytyy näyttelijästä.. Löysin muutamia vuosia sitten DVD-boxin, jossa kaikki ne leffat, ehkä jostain nettikaupasta vieläkin saa.

Tosiaan, sehän sen näyttelijän nimi oli? Angelica-sarjaa sai myös kirjoina kirjastosta, ahmin ne kaikki ja erityisesti seksikohtaukset... siinä elokuvasarjassa oli ihanan uhkaava tunnelma, montakohan kertaa Angelica-parka raiskattiin? Mielestäni se näyttelijä oli kaunein nainen ikinä!

Puhumattakaan Isä Camillo elokuvista. Ne olivat tosi hauskoja.

Olen syntynyt 1962. 70 luvulla viritettiin mopoja, otettiin männän helmasta pois, pistettiin 15 mm kaasutin tai ainakin pystykurkku kaasuttimeen. Tehareita rakennettiin pakoputkiin. En tiedä kulkiko mopo kovempaa tuollaisen teharin takia mutta järkyttävä ääni moposta saatiin aikaiseksi.

Niin ja tietysti vaihdettiin rattaita jotta saatiin muutettua moponvälityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli järkyttävää tuo punainen fundamentalismi. Oltiin niin kallellaan itään päin, josta "tuli kaikki hyvä". Mafiat, rikolliset, sortajat, niitä Neuvostoliitto oli pullollaan, mutta näille oltiin täysin sokeita. Suomi nuoleskeli neuvostoliittolaisten pyllyjä joka tasolla. Ministereistä työläiseen. Hävettää vieläkin nuo nähnyt vapaus- ja maailmankansalaiskulkueet, punaiset liput liehuivat ja sitä oltiin kuin hypnoosissa.

Totta, se oli sitä taistolaispa..kaa ja kommari-ihannointia. Köyhät olivat entistä köyhempiä ja vasemmistoeliitti rikastui. Suomeen haluttiin erään tyypin, jopa useammankin puolesta neuvostohallinta, onneksi ei toteutunut. Vaaran vuodet jatkuivat myöhemminkin. Suomalaiset turistit saivat lähes ilmaista vodkaa NL:n matkoillaan ja olivat NIIN onnellisia. Heitä ei haitannut NL:n kansalaisten orjuutus, kaupoissa ei ollut ostettavaa ja ruokaa olivähän, matkustaminen NL: alueella oli kielletty ilman lupia, asunto-olot olivat kurjia, ulkomaille ei edes yritetty, sen luvan sai vain vaseimmistoeliitti NL:ssä. Kaikkia valvottiin. Alinomaa! NL ja DDR olivat kuin jättivankilat.

Olimme 70-luvun alkupuolella opiskelijamatkalla Leningradissa, ja kyllä matkan aikana tuo edellä mainittu näytti pitävän täydellsesti paikkansa. Eremitaasin edessä aukiolla minun yltäni yritettiin ostaa farkut ja takki, mutta kun ei ollut varavaatteita. Hotelli oli kamala, varmaan siinä kunnossa ollut vallankumouksesta lähtien. Kaikki irtonainen oli revitty lattiasta ja seinistä, betonia näkyi. Vessan pytty oli lohjennut, paperia ei ollut. Aamiainen, ranskanleipäpala, suolakurkkua ja paksulti margariinin näköistä. Teetä ja vodkaa.

Samoin olin 1972 syksyllä (taisi olla  SKDL:n nuorison) linja-autoreissulla 3pv Leningradissa  tyttöystäväni kanssa. Hän ei syönyt mitään koko reissulla, vasta Suomessa. Tullissa olimme mennessä tuntikaupalla erään raamatunsalakuljettajan kärähdettyä. Kun tuli Suomeen menevä linjuri, joka palautti salakuljettajan, saatoimme jatkaa matkaa Viipuriin.  Europeiskajassa vierailtiin kapakassa. Muutama jenkki kun heilautti dollareita, niin muiden palvelu keskeytyi kuin seinään, kun piti palvella näitä  raharuhtinaita. Palatessa oli kuski pahassa krapulassa, että hieman pelotti.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaajaperkeleet Lempinen,Makkonen ja Roivainen. Leveät lahkeet,luokkajako rikkaat keskikouluun,lukioon,köyhät kansalaiskouluun . Huono oppilas sai maitotinkiopettajalta niin hyvät paperit että pääsi keskikouluun. Kesken piti jättää, ei pärjännyt. Nyt pystyy opiskelemaan köyhänkin lapset ,onneksi.

Ja isän nykyaikaisuuden,antoi viikkorahaa! Tosin piti työtäkin tehdä.

Aikuistuminen,valmistuminen ammattiin. Omilla rahoilla autokoulu ja auto,vuokralla asuen. Tätä ennen vapautuminen koulusta,kodista ja kiusaajista. Pääsy omaan elämään,vapaus asua yksin, käydä tansseissa,oma raha. Ja tapasin oman rakkaani,yhä olemme yhdessä ,se oli parasta mitä munulle on tapahtunut/ annettu.

Nyt tulee taas täyttä tuubaa. Keskikouluihinhan mentiin pääsykokeiden perusteella. Kansakoulun todistus ei siinä paljon painanut. Monissa kunnissa alkoi 70-luvulla olla ns. kunnalliset keskikoulut, jotka olivat peruskoulun tapaan kaikille ilmaiset, niin köyhille, kuin rikkaille.  Monesti vaan köyhemmät vanhemmat  ja kommunistit eivät halunneet päästää lapsiaan "herrojen" kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970-luvun alussa japsiautot oli maalattu sellaisella kellertävänvihreällä metallihohtovärillä josta on vaikea sanoa tarkkaan minkä värinen se on.

Tykkäsin Fordin sähkönsinisestä metalliväristä joka oli mielestäni silloin kaunein maali.

Tehtaalta sai jopa oransseja sekä vaaleanpunaisella metallihohtovärillä maalattuja autoja jotka näyttivät ihan marjapuurolta

Tänään 2/3 uusista autoista on merkistä ja hintaluokasta riippumatta maalattu jääkaappivalkoisella. Loput ovat mustia tai harmaita että saadaan räiskyvää väri-iloittelua piristykseksi.

En usko että koko 1970-luvulla Suomeen myytiin yhtään valkoista henkilöautoa ainakaan yksityiskäyttöön.

Meillä ainakin oli valkoinen pikkucorolla. Seuraava oli corolla myös, mutta joku vaalea limenvihreä. Muistan vielä rekkarinkin :D

Ainoat valkoiset autot jotka muistan 70-luvulta olivat Volvo Amazonit.

Nykyäänhän valkoinen on olevinaan sisustuksessakin jotenkin hienoa.

Valkoisuus on keskiluokkaisuuden tunnus. Se ei peitä likaa yhtään, sillä voi esitellä kunnollisuuttaan. Se ei ota vahingossakaan kantaa mihinkään, se on tyhjyys.

Millä vuosikymmenellä lainauksen kirjoittaja elää, jos  kuvittelee valkoisen olevan hienoa`?

Kuljin 1960-luvulla kouluun valkoisessa taksimersussa, jossa istumapaikkani oli naapurin pojan sylissä. Aina se valitti, että tuo on teroittanut luut ennen kuin tulee kyytiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko 70 luvun USA oli kaikkien tiedotusvälineiden sylkykuppi, Vahva YYA-vasemmistolaisuus mm  YLE:ssä dissasi kaikkea amerikkalaista. Sitten USA täytti 200v vuonna 1976 kesällä. Alkoi voimakas jenkkibuumi . Minäkin ostin tähtilippu-kuosilla kirjaillun pusakan, jota kommarit inhosivat, mutta minä kannoin sitä ylpeänä koko lukioajan. Amerikkaa ihannoin edelleen ja Venäjää en voi sietää. 

Odotan innolla USA:n 250-vuotisjuhlavuotta, siihen on nyt aikaa 3v

Minusta taas Vietnamin sodan siviilien tappamisen jälkeen USA tuntui hirviöltä, vähän samalta kuin  Venäjä nyt. Olin teini, ja otin amerikkalaisten tekemän My Lain kylän joukkomurhan raskaasti, samoin kuvan tytöstä, joka juoksi tietä pitkin alastomana napalmi palaen selässään.

https://www.vanityfair.com/news/2015/04/vietnam-war-napalm-girl-photo-t…

Myös CIA:n junailema Chilen vallankaappaus 1973 tuntui pahalta.

Muistan kyllä, miten 60-luvulla USA tuntui edistykselliseltä ja muodikkaalta ja nuorekkaalta. Amerikkalaiset sarjafilmit toivat tuulahduksen toisenlaisesta maailmasta.

Mutta nyt näkymä on toinen. Ihmiset siellä ovat ylipainoisia ja huonosti voivia. Ei 1960-luvulla asuttu kadulla Jenkeissäkään ainakaan tuossa mitassa, ja huumeongelma oli lapsenkengissä verrattuna nykyaikaan. Myös amerikkalaisten tuottama taide ja viihde on huonompaa kuin ennen. Uusi kansakunta ei olekaan lunastanut lupaustaan paremmasta maailmasta.

No ei ihme jos tuntui että USA ja Nato ovat hirviöitä, suomalainen lehdistö oli pahasti suomettunutta ja YLE oli tuolloin reporadion aikaan lähes puhdas vasemmiston propagandakanava.

Muistan kun isä, joka kävi töiden puolesta paljon USA:ssa, kiroili ja huudahteli katsoessaan TV:stä tulevia YLEn dokumentteja USA:sta ja Vietnamista. Isä osasi englantia hyvin ja hän matkoillaan seurasi USA:n ja länsimaiden uutisia, kontrasti oli varmasti iso.

Todellisuudessa Vietnamissa kommunistinen Pohjois-Vietnam hyökkäsi Kiinan tukemana Etelään USA  halusi estää sosialistisen järjestelmän leviämisen Aasiaan ja tuli Etelä-vietnamin avuksi.

Uskomatonta että YLEn uutisointi USA:sta  ei ole juurikaan muuttunut sitten 70-luvun, sieltä ei tule nykyäänkään koskaan mitään positiivista USA:sta.

etenkin USA:n keskiluokalla menee hämmentävän hyvin verrattuna Suomeen, nettotulot ovat tilastollisesti paljon korkeammat, vaikka otetaan sairaanhoito ja koulutus mukaan. Tosin huumeet on iso ongelma etenkin nämä uudet fentanyylijohdannaiset zombiehuumeet, joita valmistetaan isoissa huumelabroissa Etelä-amerikassa, ne vievät nopeasti suoraan kadulle.

Toisaalta on turha kuvitella että Suomi säilyy huumeiden osalta lintukotona, huumekuolemat ovat lähes kaksinkertaistuneet Suomessa kymmenessä vuodessa.

Yhdsysvallat on kyllä itsekin nyt myöntänyt sotarikoksensa Vietnamissa, joten Reporadio oli oikeassa. Kiitos tiedon välittämisestä kuvin ja filmein.

Myös USA yrittää kai jotenkin korvata ympäristömyrkky Agent Orangen aiheuttamia kehitysvauroita vietnamilaisille lapsille. USA kylvi tätä myrkkyä viidakkoon saadakseen kasvillisuutta tuhottua ja sissien toiminnan  vaikeammaksi. Se aiheutta sairauksia ja epämuodostumia.

Mitä tulee sodan syihin, ne olivat monisyiset. Maan jakamisen piti olla väliaikaista. Vietnamilaiset taistelivat ensin yhdessä Ranskan siirtomaavaltaa vastaan. ja USA tuki Ranskaa, möi sille mm. aseita. Sitten maa jakautui kahtia.

USA:n puuttuminen Vietnamin tilanteeseen pitkitti sotaa ja maksoi paljon ihmishenkiä. Jostain syystä USA omaksui tämän maailmanpoliisin roolin, mutta olikin monessa paikassa itse asiassa "bad cop" ja omia intressejään valvomassa  - vähän kuin Lähi-idässä nykyään.

Juuri näin. Missä öljy, siellä Yhdysvallat aina sotkeentumassa. Ja sinne Grenadaankin piti hyökätä, kun piskuisesta saarivaltiosta oli tulossa "kommunismin leviämispesäke". Voi yhren kerran. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Kaukoliikenteen busseissa oli rahastajat samoin muistaakseni Helsingin raitiovaunuissa.

Turussa oli kaupungin sisäisessä liikenteessä keltaiset vaarat ja sitten sellaiset harmaat bussit olivatko ne muistaakseni TLO eli Turun linja-autoOsuuskunnan busseja..

Yllätys yllätys keltaisen vaaran liput eivät kelvanneet TLO:n busseihin eikä päinvastoin.

70-lukua Turussa en muista, vaikka täällä kävin muutamaan otteeseen silmälääkärissä, kun Raumalla ei sellaista ollut. 1986 tulin sitten ollakseni. TuKlin liput olivat muistaakseni 30 penniä halvempia kuin TLO:n busseissa. Vaihto bussista toiseen kävi päinsä vain tietyillä pysäkeillä ja aina samaan suuntaan, ei koskaan takaisin. Maksuissa oli vyöhykkeet, muistaakseni kuuden kilometrin välein. Kaikki tuo muuttui 1988, kun yhteistariffi tuli voimaan.

Perjantaipulloarvonta. Kerääjä kiersi kaikki työhuoneet (ei mitään maisemaa) kahdessa kerroksessa ja myi viiden markan arpoja. Rahoilla hän osti lähi-Alkosta pulloja ja perjantain päiväkahveilla oli arvonta. Mitään viinin litkuja ei ostettu kuin lohdutuspalkinnoksi, päävoittona kunnon votkaa, kossua tai konjakkia, riippuen osallistujien määrästä. Yleensä riitti yhteen viinipulloon ja pariin pikkulikööriin. Voittaja suoritti seuraavan viikon keräyksen.

Arvontaan osallistujia oli 50-60, keräykseen meni aikaa, mutta se ei johtoa häirinnyt. Tapa jatkui kun 80-luvulla lähdin talosta.

Ja ei, en osallistunut arvontaan.

Alte gubbe kirjoitti:

Miesten pukeutuminen oli aika 'säädeltyä' 70-luvulla. Yli 40-set toimistotyöläiset pitivät pukua, paitaa ja solmiota. Solmion piti olla oikea, se avattiin yöksi ja aamukiireessä solmittiin uudestaan. Työnantaja ja sukulaiset lahjoitti solmion tasasynttärivuosina. Eläkkeelle jäädessä mulla oli iso nippu lahjasolmioita pois heitettäväksi. Kengät oli lähes aina mustat puolikengät, kaikissa toimistoissa oli kengänkiillotuskoneet.

Oikeaa duunarityötä tekevillä miehillä alkoi olla työnantajan kustantamat työvaatteet, ei kuitenkaan lähelläkään nykyisiä turvaliivein varusteltuja asuja. Kengät oli tietysti turvakengät.

Jos oli rohkea, niin alle 40:set toimistotyöläiset käyttivät suoria housuja, kauluspaitaa ja villatakkia. Jos oikein päätti repäistä, niin kengät oli ruskeat.

Vasta alle 30:llä alettiin sietää farkkuja ja collegeja töissä. Kuitenkin jos joutui asiakkaitten kanssa tekemisiin, niin puku. Ehdoton.

Mun mielestä 70-luku oli pukeutumisen suhteen suuren vapautumisen vuosikymmen suhteessa 60-lukuun.

70-luvulla jengin habitus oli rennompaa kuin nykyään. Pitkät tukat, lautasen kokoiset aurinkolasit, leveät lahkeet, pompat, karvahatut, samettifarkut ja pikkutakit, villapaidat, ruskeat ja värikkäät kauluspaidat.

60-luvulla kaikilla oli puku ja miehen tukka ei saanut ylettyä korvan päälle. 60-luvun ankaran kurinalaisuuden jälkeen 70-luku oli tosi rento. Kraka nyt sinänsä on vähän huono indikaattori, 90-luvullakin kraka oli pakollinen esimerkiksi taksikuskeilla. Colleget tulivat vasta kasarilla oikeastaan.

Naurattaa kun katsoo vanhoja kuvia, isällä ja pojalla saattaa esimerkiksi olla college jossa lukee isolla "Jim Beam":) Nykyään harvoin enää näkee avointa alkoholimainontaa pukeutumisessa.

Kaurismäen ankeat leffat yleensä kuvaavat 1980 ja 1990 luvun Suomea mutta ankeudesta tulee enemmänkin mieleen 1970-luvun Suomi kuin nuo vuosikymmenet.

70-luvulla oli kelsiturkit muotia ikään kuin olisi äijät olleet marlboromiehiä. Samoin perjantaisin oli miehiä nahkasalkun (niissä oli kaksi taskua soljella) kanssa kaupunkilaisten alkossa ja maalaiset omassa alkossa hakemassa perjantaipulloaan. Torilla oli myyjiä ja kalakauppiaita enemmän kuin nyt. Paksupohjaisia ja korkoisia kenkiä oli miehillä ja naisilla.

Nuorisomusiikki oli erilaista mitä ulkomailla, jotenkin kummallinen sekoitus. Aatetta piti olla puolin ja toisin, ainoa oikeistopuolue oli joku pop-puolue. Vennamo paasasi eduskunnassa.