Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Kamalinta oli NL:n pelko, telkassa 1 tai korkeintaan 2 kanavaa, samoin radiokanavat, ylipursuavat värit, hajusteiden käyttö likaiselle iholle, hiusperuukit, tupakointi sisällä ja yleisissä tiloissa.....

Muistaha meä kirjoitti:

1970-luvun alussa ei ollut vesjohtoa eikä viemäriä taloissa, hyvä jos läävässä, ei ollut telkkaria, kaikilla ei sähköjäkään ei autoa eikä edes traktoria. Telkkari jos kellä olikin siinä oli alkuun vain yksi kanava, radiossa samoin, paremmilla vehkeillä sai sitten lisääkin kuulumaan ja näkymään.

Hevosia oli vielä oikeissa töissä ihan melkoinen määrä. Peruna tehtiin hevosella ja kaivettiin kuokalla - oli siinä hommaa, koulustakin oli viikko "potatikaivulomoa". Ilan tullen poltetiin perunamaalla "kokkova" ja paistettiin tuhkassa perunoita ja lanttuja. Puimakone oli puolen kylän yhteinen, leikkuupuimurit oli ihan alkeellisia rämiä. Sirpillä leikattiin ruista ja melkein viikko siinä toisinaan meni, jos oli suurempi ala, leipä siitä pyrki tulemaan parempaa kuin nyt yleensä on, etenkin jos riihessä puitiin. Toukoviljat seivästettiin ja heinäkin milloin ei sitä luo'olla kuivattu. Seivästäminen on muuten raskasta ja hyvä että siitä on päästy eroon - 1000 seivästä heinää kesässä ja sitten 700-900 seivästä viljaa rupeaa olemaan liikaa työtä aika äkkiä. Talvella metsässä oli myyntipuun kaatamista ja kuorimista sekä halontekoa ja rakennuspuun ottoa, mutta koulu esti tai pelasti enimmiltä metsätöiltä - kummin sen nyt ottaa. 

Kylissä oli vielä paljon lapsia ja nuoria ja meininki sen mukaista. Leikkejä ja pelejä oli valtava määrä - puolensataa ei riitä. Iltaisin toisinaan laulettiin porukassa mitä mieleen juolahti ja aika usein pidettiin sen laulun säestyksellä myös tanssit - tanssilavat ja seurantalot kun olivat kaukana ja sinne kallista ja hankalaa. Häät olivat valtavia, vieraita oli monasti 700-1000 henkeä.

1970-luvun puolivälissä kaikki alkoi muuttua, nuoriso muutti kaupunkeihin ammattikouluun yms. Ihmiset vaurastuivat, hommasivat sähköt, telkkarit, autot ja traktorit, vesijohdot, viemärit ja ken vain kykeni hajotti vanhan tupansa ja rakennutti uuden lättätalon. Rantojen omistajat möivät samalla loputkin ylimääräiset rantansa kesämökeiksi. Elämästä tuli enemmän sen kaltaista mitä se nykyäänkin on. Koneistettua, helppoa ja jollain tapaa aina jonkin ruudun hallitsemaa.

Tämä tuntui enemmän 50-luvulta tai jopa 40-luvulta. Ei kai 70-luvulla missään enää sirpillä leikattu viljaa? Vai oletko pohjoisesta?

Meidän kylällä oli ihan ok leikkuupuimuri, ja Massey Ferguson -traktori. Hevosia oli vain hevosmiehillä ja metsätyömiehillä, meidän kylällä yhdellä miehellä oli 70-luvulla enää hevonen töissä. Silloin vielä moottorisahalla puut kaadettiin, ei ollut monitoimikoneita.

Perunannostoloma-nimitys jäi pois 1971, kun siirryttiin  5-päiväiseen kouluviikkoon ja tilalle tuli syysloma.

Minun 70-lukuun kuuluu olennaisesti rock-musiikki ja kappaleiden nauhoittaminen radiosta, ja kaverien laitteista. Halveksittiin humppajengiä, digattiin juurikin Jethro Tullia, Led Zeppeliniä jne.

70-luvulla nuoriso jakaantuikin rasviksiin ja rokkareihin. Itse en teininä noteerannut romanttisessa mielessä muita kuin pitkätukkaisia poikia, lyhyttukkaiset eivät yhtään kiinnostaneet, out of the question. Pitkä tukka pojalla tuohon aikaan oli iso ideologinen signaali. Olin 14 v vuonna 1970.

Vierailija kirjoitti:

Muistaha meä kirjoitti:

1970-luvun alussa ei ollut vesjohtoa eikä viemäriä taloissa, hyvä jos läävässä, ei ollut telkkaria, kaikilla ei sähköjäkään ei autoa eikä edes traktoria. Telkkari jos kellä olikin siinä oli alkuun vain yksi kanava, radiossa samoin, paremmilla vehkeillä sai sitten lisääkin kuulumaan ja näkymään.

Hevosia oli vielä oikeissa töissä ihan melkoinen määrä. Peruna tehtiin hevosella ja kaivettiin kuokalla - oli siinä hommaa, koulustakin oli viikko "potatikaivulomoa". Ilan tullen poltetiin perunamaalla "kokkova" ja paistettiin tuhkassa perunoita ja lanttuja. Puimakone oli puolen kylän yhteinen, leikkuupuimurit oli ihan alkeellisia rämiä. Sirpillä leikattiin ruista ja melkein viikko siinä toisinaan meni, jos oli suurempi ala, leipä siitä pyrki tulemaan parempaa kuin nyt yleensä on, etenkin jos riihessä puitiin. Toukoviljat seivästettiin ja heinäkin milloin ei sitä luo'olla kuivattu. Seivästäminen on muuten raskasta ja hyvä että siitä on päästy eroon - 1000 seivästä heinää kesässä ja sitten 700-900 seivästä viljaa rupeaa olemaan liikaa työtä aika äkkiä. Talvella metsässä oli myyntipuun kaatamista ja kuorimista sekä halontekoa ja rakennuspuun ottoa, mutta koulu esti tai pelasti enimmiltä metsätöiltä - kummin sen nyt ottaa. 

Kylissä oli vielä paljon lapsia ja nuoria ja meininki sen mukaista. Leikkejä ja pelejä oli valtava määrä - puolensataa ei riitä. Iltaisin toisinaan laulettiin porukassa mitä mieleen juolahti ja aika usein pidettiin sen laulun säestyksellä myös tanssit - tanssilavat ja seurantalot kun olivat kaukana ja sinne kallista ja hankalaa. Häät olivat valtavia, vieraita oli monasti 700-1000 henkeä.

1970-luvun puolivälissä kaikki alkoi muuttua, nuoriso muutti kaupunkeihin ammattikouluun yms. Ihmiset vaurastuivat, hommasivat sähköt, telkkarit, autot ja traktorit, vesijohdot, viemärit ja ken vain kykeni hajotti vanhan tupansa ja rakennutti uuden lättätalon. Rantojen omistajat möivät samalla loputkin ylimääräiset rantansa kesämökeiksi. Elämästä tuli enemmän sen kaltaista mitä se nykyäänkin on. Koneistettua, helppoa ja jollain tapaa aina jonkin ruudun hallitsemaa.

Tämä tuntui enemmän 50-luvulta tai jopa 40-luvulta. Ei kai 70-luvulla missään enää sirpillä leikattu viljaa? Vai oletko pohjoisesta?

Meidän kylällä oli ihan ok leikkuupuimuri, ja Massey Ferguson -traktori. Hevosia oli vain hevosmiehillä ja metsätyömiehillä, meidän kylällä yhdellä miehellä oli 70-luvulla enää hevonen töissä. Silloin vielä moottorisahalla puut kaadettiin, ei ollut monitoimikoneita.

Perunannostoloma-nimitys jäi pois 1971, kun siirryttiin  5-päiväiseen kouluviikkoon ja tilalle tuli syysloma.

Minun 70-lukuun kuuluu olennaisesti rock-musiikki ja kappaleiden nauhoittaminen radiosta, ja kaverien laitteista. Halveksittiin humppajengiä, digattiin juurikin Jethro Tullia, Led Zeppeliniä jne.

70-luvulla nuoriso jakaantuikin rasviksiin ja rokkareihin. Itse en teininä noteerannut romanttisessa mielessä muita kuin pitkätukkaisia poikia, lyhyttukkaiset eivät yhtään kiinnostaneet, out of the question. Pitkä tukka pojalla tuohon aikaan oli iso ideologinen signaali. Olin 14 v vuonna 1970.

Traktori tietenkin isommissa taloissa oma, mutta paljon pienempiä olivat silloiset traktorit kuin nämä nykyaikaiset hirvitykset.

Jos koulussa häiriköi, sai jälki-istuntoa, josta opettaja antoi lapun näytettäväksi kotiin. Lapussa luki rangaistuksen syy. Yleensä lapun näyttäminen kotona johti selkäsaunan.

Vierailija kirjoitti:

Muistaha meä kirjoitti:

1970-luvun alussa ei ollut vesjohtoa eikä viemäriä taloissa, hyvä jos läävässä, ei ollut telkkaria, kaikilla ei sähköjäkään ei autoa eikä edes traktoria. Telkkari jos kellä olikin siinä oli alkuun vain yksi kanava, radiossa samoin, paremmilla vehkeillä sai sitten lisääkin kuulumaan ja näkymään.

Hevosia oli vielä oikeissa töissä ihan melkoinen määrä. Peruna tehtiin hevosella ja kaivettiin kuokalla - oli siinä hommaa, koulustakin oli viikko "potatikaivulomoa". Ilan tullen poltetiin perunamaalla "kokkova" ja paistettiin tuhkassa perunoita ja lanttuja. Puimakone oli puolen kylän yhteinen, leikkuupuimurit oli ihan alkeellisia rämiä. Sirpillä leikattiin ruista ja melkein viikko siinä toisinaan meni, jos oli suurempi ala, leipä siitä pyrki tulemaan parempaa kuin nyt yleensä on, etenkin jos riihessä puitiin. Toukoviljat seivästettiin ja heinäkin milloin ei sitä luo'olla kuivattu. Seivästäminen on muuten raskasta ja hyvä että siitä on päästy eroon - 1000 seivästä heinää kesässä ja sitten 700-900 seivästä viljaa rupeaa olemaan liikaa työtä aika äkkiä. Talvella metsässä oli myyntipuun kaatamista ja kuorimista sekä halontekoa ja rakennuspuun ottoa, mutta koulu esti tai pelasti enimmiltä metsätöiltä - kummin sen nyt ottaa. 

Kylissä oli vielä paljon lapsia ja nuoria ja meininki sen mukaista. Leikkejä ja pelejä oli valtava määrä - puolensataa ei riitä. Iltaisin toisinaan laulettiin porukassa mitä mieleen juolahti ja aika usein pidettiin sen laulun säestyksellä myös tanssit - tanssilavat ja seurantalot kun olivat kaukana ja sinne kallista ja hankalaa. Häät olivat valtavia, vieraita oli monasti 700-1000 henkeä.

1970-luvun puolivälissä kaikki alkoi muuttua, nuoriso muutti kaupunkeihin ammattikouluun yms. Ihmiset vaurastuivat, hommasivat sähköt, telkkarit, autot ja traktorit, vesijohdot, viemärit ja ken vain kykeni hajotti vanhan tupansa ja rakennutti uuden lättätalon. Rantojen omistajat möivät samalla loputkin ylimääräiset rantansa kesämökeiksi. Elämästä tuli enemmän sen kaltaista mitä se nykyäänkin on. Koneistettua, helppoa ja jollain tapaa aina jonkin ruudun hallitsemaa.

Tämä tuntui enemmän 50-luvulta tai jopa 40-luvulta. Ei kai 70-luvulla missään enää sirpillä leikattu viljaa? Vai oletko pohjoisesta?

Meidän kylällä oli ihan ok leikkuupuimuri, ja Massey Ferguson -traktori. Hevosia oli vain hevosmiehillä ja metsätyömiehillä, meidän kylällä yhdellä miehellä oli 70-luvulla enää hevonen töissä. Silloin vielä moottorisahalla puut kaadettiin, ei ollut monitoimikoneita.

Perunannostoloma-nimitys jäi pois 1971, kun siirryttiin  5-päiväiseen kouluviikkoon ja tilalle tuli syysloma.

Minun 70-lukuun kuuluu olennaisesti rock-musiikki ja kappaleiden nauhoittaminen radiosta, ja kaverien laitteista. Halveksittiin humppajengiä, digattiin juurikin Jethro Tullia, Led Zeppeliniä jne.

70-luvulla nuoriso jakaantuikin rasviksiin ja rokkareihin. Itse en teininä noteerannut romanttisessa mielessä muita kuin pitkätukkaisia poikia, lyhyttukkaiset eivät yhtään kiinnostaneet, out of the question. Pitkä tukka pojalla tuohon aikaan oli iso ideologinen signaali. Olin 14 v vuonna 1970.

Olen 70 luvulla syntynyt, toisilla isovanhemmilla oli maatila etelä-Suomessa, toisilla pohjois-suomessa. Jotain tiedän maataloudesta, olen niitä tarinoita kuullut, ja maatilan töitäkin tehnyt.

1970 luvulla ei varmasti sirpillä leikattu ruista tai seipäälle laitettu viikatteella kaadettuja viljoja. Jotain aivan marginaalisia poikkeuksia lukuunottamatta. Leikkuupuimurit tuli jo 50-luvun loppupuoliskolla, siitä eteenpäin viljat korjattiin puimureilla ja kuivattiin "irtotavarana" kuivaamoissa, ei seipäällä kuivaamista, jne.

Ihan höpö väitteitä tuolla kirjoittajalla, mennyt vuosikymmenet sekaisin tai trollaa...

Heilläpäin varmaan sitten 50-luvulla asuttiin savupirteissä ja oltiin pärevalossa...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä venäläiset viranomaiset vaativat länsimaista ostetusta arvotuotteesta moitteetonta laatua. Esim. Jäänmurtajassa ei saanut olla pienintäkään vikaa lopputarkastuksessa.

(Huolto siellä taisi jatkossa olla sitten eri asia).

Näin on. Neuvostoliittoon myydyissä jäänmurtajissa tuli kaiken olla huippulaatua ja uusinta teknologiaa. Huomautusta tuli mm. jonkun laivan saunan lauteista, olivat puuta. Neuvostoliitossa elettiin avaruusaikaa ja tuohivirsu ajan tekniset ratkaisut eivät kelvanneet. Lauteet oli tehtävä ruostumattomasta teräksestä.

Vierailija kirjoitti:

Ankeata ja ilotonta aikaa. Televisiossa ei ollut mitään katsottavaa. Kaksi kanavaa, joilla ohjelma alkoi kuudelta ja loppu yhdeltätoista. Ohjelmat pääasiassa totisia asiaohjelmia. Kummallinen moralisoiva, kyttäävä ilmapiiri. Vasemmistoälyköt narisivat jatkuvasti viihteen paheellisuudesta. Ihmisiin ei luotettu yhtään. Suomi ei ollut varsinainen länsimaa niihin aikaan. Yksilöllisiä vapauksia oli paljon vähemmän kuin nykyään. Uskonnon ja kirkon asema oli ihan toinen kuin nykyään. Kaikkeen piti olla lupa.

Niin totta.

Jos näkee jostain jonkun kanavakuuluttajan tätimäistä selostusta ohjelmien alusta saa jo hyvän tuntuman siitä opettavaisesta ja hieman jopa alentuvasta tunnelmasta. Siis tyyliin seuraavaksi kerromme teille miten asiat ovat älkääkä herrantähden kyseenalaistako. Nyt taas kaikki on yhtä karnevaalia tai viiltävän ironista läpänheittoa. Just ja just uutiset poislukien.

Sitä 70-luvun värikkyyttä ja rentoutta tämä nykyaika kaipaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.

Nyt ollaan yhtä rähmällään länteen. Kaikki länsimainen on positiivista ja kaikki täynnä sitä.

Tuo on jännä, koska joka vuosikymmenellä on kyllä ollut omat ameriikan villitykset ja ihailijat. Suosikkilehti esitteli näitä staroja ja ilmiöitä uutterasti. Mutta se on totta että kotimaisuuden arvoa pidettiin yllä ja hehkutettiin vaikka jotain urheilutähtiä kuten hiihtäjiä ja juoksijoita. Niitä oli ihan julisteina seinillä 😀

Vierailija kirjoitti:

Sitä 70-luvun värikkyyttä ja rentoutta tämä nykyaika kaipaisi.

Perhearvot. Vaikka oli murheitakin niin perheen merkitys oli hyvin keskeinen.

Vierailija kirjoitti:

Tuliko tosiaan jo 70-luvulla jouluaattona "Disneyn joulutervehdys"? Itselläni ei ole muistikuvaa, että olisi tullut. Tai sitten meillä ei vain katsottu telkkaria jouluaattona ennen 80-lukua. 80-luvulla tuli aattoiltana Samu-Sirkan joulutervehdys. Mutta että jo 70-luvulla? Mitäs taistolaiset siihen?

Lehtien ohjelmatiedoista näkyy, että Samu Sirkan joulutervehdys on tullut TV:stä vuosina 1978, 1979, 1982, 1984, ja vuodesta 1990 eteenpäin suunnilleen joka vuosi (viimeinen pidempi tauko näyttäisi olleen 1993–94).

Mitä taas taistolaisiin tulee, heidän vaalikannatuksensa oli 70-luvulla koko ajan noin 5–6 %, ja heillä oli enimmillään 13 kansanedustajaa kahdestasadasta. Ministereitä heillä oli koko historiansa aikana vain yksi, Erkki Tuominen, joka sinnitteli vuosina 1970–71 Ahti Karjalaisen II hallituksen oikeusministerinä 8 kuukautta 11 päivää ennen kuin joutui toteamaan, että Suomen oikeusministeriö ei ole se paikka josta maailmanvallankumous tulee saamaan alkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.

Nyt ollaan yhtä rähmällään länteen. Kaikki länsimainen on positiivista ja kaikki täynnä sitä.

Tuo on jännä, koska joka vuosikymmenellä on kyllä ollut omat ameriikan villitykset ja ihailijat. Suosikkilehti esitteli näitä staroja ja ilmiöitä uutterasti. Mutta se on totta että kotimaisuuden arvoa pidettiin yllä ja hehkutettiin vaikka jotain urheilutähtiä kuten hiihtäjiä ja juoksijoita. Niitä oli ihan julisteina seinillä 😀

Juuri näin. 70-luvullakin oli se oma jenkkijeejee-porukkansa eikä se ollut edes kovin pieni, mutta tärkein juttu oli aina kotimaisuus, suomalaisuus. Kun ostettiin vaikka auto, niin ensimmäiseksi liimattiin perään Suomen lippu-tarra huoltoasemalta. Meidän rättärissä oli kolme tarraa, mulla on kuvakin.

Kuka hehkuttaa Suomen lippua nykyään enää missään arjessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä venäläiset viranomaiset vaativat länsimaista ostetusta arvotuotteesta moitteetonta laatua. Esim. Jäänmurtajassa ei saanut olla pienintäkään vikaa lopputarkastuksessa.

(Huolto siellä taisi jatkossa olla sitten eri asia).

Näin on. Neuvostoliittoon myydyissä jäänmurtajissa tuli kaiken olla huippulaatua ja uusinta teknologiaa. Huomautusta tuli mm. jonkun laivan saunan lauteista, olivat puuta. Neuvostoliitossa elettiin avaruusaikaa ja tuohivirsu ajan tekniset ratkaisut eivät kelvanneet. Lauteet oli tehtävä ruostumattomasta teräksestä.

En usko, että tuo pitää paikkansa, ovathan venäläiset saunakansaa siinä missä suomalaiset, ja tajuavat, että teräs polttaa. Todennäköisesti oikeistolaisten kertoma "neuvostovastainen" vitsi. Tai laita sitten jokin lähde.

Tuohon aikaan oli muuten paha olla "neuvostovastainen", vähän kuin nykyään transkriittisyys on yhtä pahaa ja "taantumuksellista". Taantumuksellisuus  oli myös yksi tuon ajan muotisana, vähän kuin "boomeri"...

Ei mitään uutta auringon alla..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.

Nyt ollaan yhtä rähmällään länteen. Kaikki länsimainen on positiivista ja kaikki täynnä sitä.

Tuo on jännä, koska joka vuosikymmenellä on kyllä ollut omat ameriikan villitykset ja ihailijat. Suosikkilehti esitteli näitä staroja ja ilmiöitä uutterasti. Mutta se on totta että kotimaisuuden arvoa pidettiin yllä ja hehkutettiin vaikka jotain urheilutähtiä kuten hiihtäjiä ja juoksijoita. Niitä oli ihan julisteina seinillä 😀

Juuri näin. 70-luvullakin oli se oma jenkkijeejee-porukkansa eikä se ollut edes kovin pieni, mutta tärkein juttu oli aina kotimaisuus, suomalaisuus. Kun ostettiin vaikka auto, niin ensimmäiseksi liimattiin perään Suomen lippu-tarra huoltoasemalta. Meidän rättärissä oli kolme tarraa, mulla on kuvakin.

Kuka hehkuttaa Suomen lippua nykyään enää missään arjessa?

Perussuomalaishenkiset ihmiset maaseudulla. Siellä näkee Suomen lippuja vaikka postilaatikon päällä tai kuistilla, samaan tapaan kuin America first -porukka pitää tähtilippua taloissaan esillä

Vierailija kirjoitti:

Minusta 70-luku oli paljon vapaampaa aikaan kuin nykyisin. Ostin ensimmäisen uuden ison moottoripyöräni 1973. Pohjoismaihin ei tarvinnut henkilötodistukseksi kuin ajokortin. Laivliput olivat halpoja, mootoripyörästä ei veloitettu mitään. Eikä moottoripyörällä liikkuessa tarvinnut varata matkaa etujäteen. Sen kun ajoi rampista sisälle ja matkan sai maksettua laivan infossa.

Eikä ollut pakko hankkia hyttiä. Ruotsinlaivoissa oli erikseen lepohuoneet ja säilytyslokerot.

Nykyisin on sääntöjä ja kyttäystä joka paikassa. Ennen sai leirintäalueillakin paistaa makkaraa keskellä yötä. Eipä onnistu enää. Ihmisiin luotettin enemmän. Bussilla et pääse ilman älysovellusta tai matkakorttia. Käteinen eikä pankkikortti kelpaa. Junissa sait maksaa matkan konduktorille. Samoin lähijunissa. Ihmisten liikkumisesta on tullut rajoitetumpaa ja valvotumpaa. Ja pahemmaksi koko ajan menee. Autoihin kaavaillaan seurantalaitteita verukkeena tiemaksun keräys. Kaikesta ollaan pahoilllaan ja loukkaannutaan. Kummalliseski on maailma mennyt. Kohta ollaan Orwellilaisessa maailmassa.

En ole julkisilla enää kulkenut 15 vuoteen, kun asiasta on tehty niin vaikeaa. Olen yleensä menossa semmoiseen suuntaan ettei julkisilla pääse tai se olisi kohtuuttoman vaikeaa. Julkisiin ei ole ollut tarvetta kuin hyvin satunnaisesti. Silloin otan taksin.

Kyllä kaikki oli ennen paremmin kuten aikoinaan Elisan mainoksessa sanottiin. No, on se sentään telkkariin tullut lisää kanavia.:-)

Toi matkustaminen, laivat ja julkinen liikenne. Niin totta. Viime syksynä viimeksi laivareissu Hki.-Tukholma, vähän eri systeemit kuin sisään vaan laivaan ja piletti infosta. Ja entäs julkinen liikenne, bussit, ratikat. Viimeksi olen matkustanut ratikalla 2005, silloin lipun sai käteisellä vaunusta. Sen jälkeen en ole kertaakaan matkustanut ratikalla tai bussilla. Pitäisi olla älypuhelin, joku sovellus, ja varmaan joku \/|tun kurssi käytynä että pääsisi joukkueliikenteen kyytiin... pitäkää tunkkinne. Tuon takia kuljen omalla autolla, ja kaupunkikeskustassa kävelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin oli 70-luvulla ruumiillinen kuritus käytössä. Jos et totellut tai rikoit jotakin seurauksena oli koivuniemen herran vierailu paljaalla pyllyllä.

Äitini (-63 syntynyt) on kertonut, että kun hänen isoäitinsä tuli lapsenlapsia hoitamaan, tämä heti ensi töikseen taittoi pihakoivusta vitsan ja nosti sen takanreunalle varoitukseksi. Äiti ja sisaruksensa olivat vielä tosi kilttejä lapsia, mutta tuo ele pelotteli heidät käyttäytymään isoäidin aikana entistäkin paremmin. Että sellaista lempeää kasvatusta.

Meillä lapsi sai itse käydä valitsemassa sen vitsan takapihan puista ja ojentaa sen äidille. Sitten itse housut pois ja nojatuolin käsinojan päälle mahalleen. Viimeisen selkäsaunan sain ala- ja yläasteen välisenä kesänä, kun olin mennyt mopolla kotitalon tontilta vilkkaalle maantielle autojen sekaan, vaikka siitä oli X kertaa varoitettu. Niin isolle lapselle toimenpiteen aiheuttama nolouden tunne oli jo sellainen, että olisin voinut suunnilleen vajota maan sisään. :\

Tilalle tuli sitten siitä eteenpäin istuminen milloin mistäkin teinihölmöilyistä arestissa omassa huoneessa. Sekin oli kaveriporukan ulkona näkemisen ympärillä lähes kokonaan pyörivässä puhelimettomassa 70-luvun lapsuudessa/nuoruudessa aika kova pala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä venäläiset viranomaiset vaativat länsimaista ostetusta arvotuotteesta moitteetonta laatua. Esim. Jäänmurtajassa ei saanut olla pienintäkään vikaa lopputarkastuksessa.

(Huolto siellä taisi jatkossa olla sitten eri asia).

Näin on. Neuvostoliittoon myydyissä jäänmurtajissa tuli kaiken olla huippulaatua ja uusinta teknologiaa. Huomautusta tuli mm. jonkun laivan saunan lauteista, olivat puuta. Neuvostoliitossa elettiin avaruusaikaa ja tuohivirsu ajan tekniset ratkaisut eivät kelvanneet. Lauteet oli tehtävä ruostumattomasta teräksestä.

En usko, että tuo pitää paikkansa, ovathan venäläiset saunakansaa siinä missä suomalaiset, ja tajuavat, että teräs polttaa. Todennäköisesti oikeistolaisten kertoma "neuvostovastainen" vitsi. Tai laita sitten jokin lähde.

Tuohon aikaan oli muuten paha olla "neuvostovastainen", vähän kuin nykyään transkriittisyys on yhtä pahaa ja "taantumuksellista". Taantumuksellisuus  oli myös yksi tuon ajan muotisana, vähän kuin "boomeri"...

Ei mitään uutta auringon alla..?

Atomiajan Neuvostokansalaisen p3rse ei palanut kontaktissa ruostumattomaan teräkseen.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta alussa joku mainitsi, että ilmeisesti jo 70-luvulla puhuttiin, että Länsi-Saksa on happosateiden takia huonossa kunnossa, metsät ovat kuolleet jne. Itse synnyin 70-l. ja meille opetettiin tuo asia 80-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin alettiin matkailla ja on autolla kuljettu paljon myös Saksassa. Missä ihmeessä ne kuolleet alueet olivat? Siis minun silmiini näyttää, että siellä on ihan terveitä puita. Olisiko se kaikki tuho voitu hoitaa noin lyhyessä ajassa pois silmistä?

Happosadeongelma oli ihan todellinen, ja se oli jatkuvasti keskustelun aiheena nimenomaan 80-luvun puolella, huippu oli ehkä joskus 1983–85. Se ongelma ratkesi pitkälti sillä, että fossiilisia polttoaineita polttaviin voimalaitoksiin keksittiin asentaa savukaasujen rikinpoistolaitteet, ja metsät alkoivat elpyä melkein saman tien. Toki kokonaan kuolleet metsät oli raivattu pois ja tilalle istutettu uusi metsä.

Länsi-Saksa esiintyi happosadeongelman ykkösmaana ihan kaikkialla länsimaisissa medioissa, kyse ei todellakaan ollut jostain suomalaisten vasemmistolaisten toimittajien juonesta, niin kuin jotkut ovat tässä ketjussa vihjailleet. Ongelma oli olemassa myös Itä-Euroopassa, mutta juuri siksi, että sitä hyssyteltiin siellä, siitä oli L-Saksaan verrattuna vaikeampaa saada tarkkaa kuvaa, myöskään tieteellisen tutkimuksen puitteissa. Niinpä siitä ei kirjoitettu medioissakaan yhtä paljon ja yhtä yksityiskohtaisesti, koska olisi jouduttu jäämään paljon enemmän spekulaatioiden tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.

Nyt ollaan yhtä rähmällään länteen. Kaikki länsimainen on positiivista ja kaikki täynnä sitä.

Tuo on jännä, koska joka vuosikymmenellä on kyllä ollut omat ameriikan villitykset ja ihailijat. Suosikkilehti esitteli näitä staroja ja ilmiöitä uutterasti. Mutta se on totta että kotimaisuuden arvoa pidettiin yllä ja hehkutettiin vaikka jotain urheilutähtiä kuten hiihtäjiä ja juoksijoita. Niitä oli ihan julisteina seinillä 😀

Juuri näin. 70-luvullakin oli se oma jenkkijeejee-porukkansa eikä se ollut edes kovin pieni, mutta tärkein juttu oli aina kotimaisuus, suomalaisuus. Kun ostettiin vaikka auto, niin ensimmäiseksi liimattiin perään Suomen lippu-tarra huoltoasemalta. Meidän rättärissä oli kolme tarraa, mulla on kuvakin.

Kuka hehkuttaa Suomen lippua nykyään enää missään arjessa?

Perussuomalaishenkiset ihmiset maaseudulla. Siellä näkee Suomen lippuja vaikka postilaatikon päällä tai kuistilla, samaan tapaan kuin America first -porukka pitää tähtilippua taloissaan esillä

Oman lipun, ja kotimaisuuden hehkuttamisessa ei ole mitään hävettävää. 

70-luvulla tietty porukka kyllä mieluiten olisi ripustellut punalippuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.

Nyt ollaan yhtä rähmällään länteen. Kaikki länsimainen on positiivista ja kaikki täynnä sitä.

Tuo on jännä, koska joka vuosikymmenellä on kyllä ollut omat ameriikan villitykset ja ihailijat. Suosikkilehti esitteli näitä staroja ja ilmiöitä uutterasti. Mutta se on totta että kotimaisuuden arvoa pidettiin yllä ja hehkutettiin vaikka jotain urheilutähtiä kuten hiihtäjiä ja juoksijoita. Niitä oli ihan julisteina seinillä 😀

Juuri näin. 70-luvullakin oli se oma jenkkijeejee-porukkansa eikä se ollut edes kovin pieni, mutta tärkein juttu oli aina kotimaisuus, suomalaisuus. Kun ostettiin vaikka auto, niin ensimmäiseksi liimattiin perään Suomen lippu-tarra huoltoasemalta. Meidän rättärissä oli kolme tarraa, mulla on kuvakin.

Kuka hehkuttaa Suomen lippua nykyään enää missään arjessa?

Perussuomalaishenkiset ihmiset maaseudulla. Siellä näkee Suomen lippuja vaikka postilaatikon päällä tai kuistilla, samaan tapaan kuin America first -porukka pitää tähtilippua taloissaan esillä

Tämä se on se suomalaisuuden tila armon vuonna 2023.

Suomen lippu assosisoituu enää ainoastaan yhteen puolueeseen. Joka ei ole edes hallituksessa.

Jos jossain nykyään näkyy Suomen lippu, niin kyseessä voi enää olla vain yhden puolueen kannattaja.

Joo, 70-luvulla oli punalippukin kova sana. Taistolaista ilmapiiriä ei kuvaa heidän puoluekannatuksensa.

Enemmistö kansasta myötäili heitä silloin, vaikka ei olisi puoluetta äänestänyt, koska vasemmistolaisuus nyt vain oli niin pop silloin. Kansan enemmistö myötäilee aina ajan henkeä, nytkin, vaikka ei äänestäisi niin.