Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirkko ja kommunismi saneli tahdin !
Ei kirkko, vaan tulenpunainen Repo-radio, ja sosialismi Lenineineen ja Stalineineen. Vasemmisto ilmiantoi toisinajattelijoita. Ja vasemmisto ivasi sotaveteraaneja sotahulluiksi.
Reporadion aika oli lyhyt ja enemmän 60-luvun lopulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia sai lyödä kajuuttaan, jos vänkäsivät tai vaikka rikkoivat jotain esim. vahingossa
Valehtelet. Lapsia tuli kasvattaa hellyydellä ja neuvotellen, väkivalta oli out, elettiin kukkaisfilosofien hempeää aikaa.
Sekä että.
Asiasta käytiin iso ideologinen vääntö etenkin vuosikymmenen lopulla.
Vierailija kirjoitti:
Vihreän-ruskea sisustus oli aika rankka kaamokseen yhdistettynä.
Sehän nimenomaan sopi kaamokseen! Itse olen syntynyt -79, mutta koska nuukat vanhemmat, meillä oli vuoteen -89 saakka mitä ihanin 70-luvun sohva. Tummaksi petsatut puiset jalat ja käsinojien ulkopuolet, päällinen tummanvihreää samettia. Ai että rakastin sitä. Tuli ihan sellaiset brittiläisen herraskartanon kirjastohuone -vibat, paitsi etten tietenkään lapsena tiennyt sellaisesta mitään.
Tilalle tuli sitten vaaleaa koivua ja beigeä kangasta. Yrjötys.
Kyllä venäläiset viranomaiset vaativat länsimaista ostetusta arvotuotteesta moitteetonta laatua. Esim. Jäänmurtajassa ei saanut olla pienintäkään vikaa lopputarkastuksessa.
(Huolto siellä taisi jatkossa olla sitten eri asia).
Jugurtti ja pizza olivat tosiaan eksoottisia elämyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reporadio/ uskovainen isoäitini: "kommunisti ei anna Jumalan sanaa kuin tunnin viikossa".
Meillä oli kaikille lapsille yhteinen huone, mikä oli hyvin tavallista lapsiperheissä. Mulla oli oman sängyn kohdalta seinät vuorattu omien pop- suosikkien julisteilla Suosikki- ja Intro- lehdistä. Siellä oli Sweetiä, Sladea, Osmondseja, Gary Glitteriä ja Suzy Quatroa.
Pienenpieneen teinikalenteriin kirjoitin päiväkirjanomaisesti kaikki tärkeimmät tapahtumat, koulumenot ja ihastukset, myös muistutukset itselleni tärkeistä radio- ja tv- ohjelmista. Kalenterin reunatkin ovat täynnä tekstiä. Tallessa ovat, monelta vuodelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta 70-luku oli paljon vapaampaa aikaan kuin nykyisin. Ostin ensimmäisen uuden ison moottoripyöräni 1973. Pohjoismaihin ei tarvinnut henkilötodistukseksi kuin ajokortin. Laivliput olivat halpoja, mootoripyörästä ei veloitettu mitään. Eikä moottoripyörällä liikkuessa tarvinnut varata matkaa etujäteen. Sen kun ajoi rampista sisälle ja matkan sai maksettua laivan infossa.
Eikä ollut pakko hankkia hyttiä. Ruotsinlaivoissa oli erikseen lepohuoneet ja säilytyslokerot.
Nykyisin on sääntöjä ja kyttäystä joka paikassa. Ennen sai leirintäalueillakin paistaa makkaraa keskellä yötä. Eipä onnistu enää. Ihmisiin luotettin enemmän. Bussilla et pääse ilman älysovellusta tai matkakorttia. Käteinen eikä pankkikortti kelpaa. Junissa sait maksaa matkan konduktorille. Samoin lähijunissa. Ihmisten liikkumisesta on tullut rajoitetumpaa ja valvotumpaa. Ja pahemmaksi koko ajan menee. Autoihin kaavaillaan seurantalaitteita verukkeena tiemaksun keräys. Kaikesta ollaan pahoilllaan ja loukkaannutaan. Kummalliseski on maailma mennyt. Kohta ollaan Orwellilaisessa maailmassa.
En ole julkisilla enää kulkenut 15 vuoteen, kun asiasta on tehty niin vaikeaa. Olen yleensä menossa semmoiseen suuntaan ettei julkisilla pääse tai se olisi kohtuuttoman vaikeaa. Julkisiin ei ole ollut tarvetta kuin hyvin satunnaisesti. Silloin otan taksin.
Kyllä kaikki oli ennen paremmin kuten aikoinaan Elisan mainoksessa sanottiin. No, on se sentään telkkariin tullut lisää kanavia.:-)
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettei enää näe kunnollisia leikkauspöytiä, joissa on sarannoilla sivulle taitettavat peilit. Sellaiset kolmiosaiset. Olivat aivan parhaita.
:D tarkoitat varmaan kampauspöytää! Mulla on sellainen edelleenkin, äitini vanha. Ja siihen kuuluva jakkarakin alkuperäisellä verhoilulla. Pöydän kaapissa ja laatikoissa säilytän korujani ja hajuvesiä. Harvoin tulee siinä peilin ääressä istuttua, enempi makuuhuoneen rekvisiittana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla kaikilla oi jalassa värikkäät Hai-saappaat ja ylisuuren kamman kahva pilkisti Jamesten takataskusta. Kaiken kaikkiaan, olin silloin tyylikkäimilläni. Villapuserot olivat tiukkoja ja miesten paitojen kaulukset pitkiä ja leveitä. Vuosikymmennen lopun platformikengät olivat se viimeinen silaus tyylille, jota edelleen kaipaan.
Lahje piti ainakin minun koulussani asettaa siihen saappaaseen siten, että se oli vain takaa sisällä ja edestä roikkui ulkona.
Vakosamettisia Retu-kenkiä käytettiin myös. Miehillä oli kaikilla pulisongit (okei, Kekkosella ei) ja monella myös mini vogue.
Vierailija kirjoitti:
Ankeata ja ilotonta aikaa. Televisiossa ei ollut mitään katsottavaa. Kaksi kanavaa, joilla ohjelma alkoi kuudelta ja loppu yhdeltätoista. Ohjelmat pääasiassa totisia asiaohjelmia. Kummallinen moralisoiva, kyttäävä ilmapiiri. Vasemmistoälyköt narisivat jatkuvasti viihteen paheellisuudesta. Ihmisiin ei luotettu yhtään. Suomi ei ollut varsinainen länsimaa niihin aikaan. Yksilöllisiä vapauksia oli paljon vähemmän kuin nykyään. Uskonnon ja kirkon asema oli ihan toinen kuin nykyään. Kaikkeen piti olla lupa.
En olisi siitä niin pahoillani, vaikka palattaisiin tähän takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla musiikki oli vielä musiikkia ja hyvin moniulotteista.
-Tapsa- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ankeata ja ilotonta aikaa. Televisiossa ei ollut mitään katsottavaa. Kaksi kanavaa, joilla ohjelma alkoi kuudelta ja loppu yhdeltätoista. Ohjelmat pääasiassa totisia asiaohjelmia. Kummallinen moralisoiva, kyttäävä ilmapiiri. Vasemmistoälyköt narisivat jatkuvasti viihteen paheellisuudesta. Ihmisiin ei luotettu yhtään. Suomi ei ollut varsinainen länsimaa niihin aikaan. Yksilöllisiä vapauksia oli paljon vähemmän kuin nykyään. Uskonnon ja kirkon asema oli ihan toinen kuin nykyään. Kaikkeen piti olla lupa.
En olisi siitä niin pahoillani, vaikka palattaisiin tähän takaisin.
Juu, ei todellakaan tarvinnut olla kaikkeen lupaa, nykyään tarvitsee.
70-luku oli monessa suhteessa vapaampaa aikaa kuin nykyään.
Mitään ei tarvinnut varata etukäteen, sen kun menit vaan tiskille. Autoilu oli hyvin vapaata huolimatta siitä että nopeusrajoituksia oli juuri jo jonkin verran tullut. Niitä vähiäkään ei valvottu. Ei ollut ajaessa sellaista jatkuvaa stressiä että "rikonko nyt lakia". Elämä oli rentoa.
Viihde oli toki nykyaikaan verrattuna askeettista ja sitä oli vähän, mutta siihen aikaan pääviihde olikin vastakkainen sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60- ja 70-luvulla seki oli tosi vapaata ja hypittiin sängystä sänkyyn huoletta. Sitten tuli kasari ja AIDS :(
Olen syntynyt -67, sisko vuotta myöhemmin. Duunariperhe oltiin, molemmat vanhemmat töissäkäyviä. Eivät juoneet eivätkä polttaneet eikä lapsia kuritettu naapurustossakaan fyysisesti. Pieni tehdaspaikkakunta. Vuokralla asuttiin isohkossa asunnossa. Äiti talouskoulun käyneenä laittoi hyvää ruokaa ja ompeli suurimman osan vaatteista itse niin lapsille kuin aikuisillekin. Kylässä käytiin joka viikonloppu tai tuli vieraita. Joka lauantai leivottiin pullat ja kahvikakut. Koulussa tunneilla ei ollut opettajalla vaikeuksia pitää työrauhaa 30 oppilaan yhdysluokissa. Koulussa oli oma keittäjä joka teki hyvää ruokaa. Ulkona leikittiin paljon kesät talvet, melko vapaasti saatiin juoksennella lähiseuduilla, isommat vahtivat pienempiään. Kesäisin matkailtiin kotimaassa autolla ja oltiin teltassa yötä leirintäalueilla. Äiti piti huolen runsaista eväistä, baareissa syötiin/käytiin kahvilla harvoin. Autossa viihdykkeenä laskettiin tietynmerkkisiä vastaantulevia autoja tai tienvarresta älyttyjä muurahaispesiä tai maitolaitureita, auton kasettisoittimesta tai radiosta vanhempien maun mukaista musiikkia (joo, sitä Baccaraakin). Isä korjasi itse omat ja naapurien ja tuttujen autot. Mustavalkotelkkarista katsottiin Naapurilähiöt ja Peyton placet. Kirjahyllyssä oli vinyylilevysoitin, paljon levyjä ja erilaisia tietokirjasarjoja joita kiertävät kauppiaat myivät. Paljon luettiin kirjoja lapsena (opin lukemaan ennen kouluikää). Oli nukkekodit, barbiet (äiti ompeli niiten pikkuruiset vaatteet, ostoversiot oli kalliita), legoja ja nukenvaunut. Kesäisin pääsi ostamaan kauppa-autolta jäätelöä (mummo sujautti aina käydessä meille lapsille markan tai kaksi), talvisin oltiin siihen aikaan koulussa. Isovanhemmat oli rakkaita ja heitä nähtiin usein. Hyvät muistot 70-luvusta, vaikka aika osan ehkä kullannutkin.
Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.
Nyt ollaan yhtä rähmällään länteen. Kaikki länsimainen on positiivista ja kaikki täynnä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.
Vasemmisto on vieläkin kiinni. Voisivat jo mennäkin itärajan yli sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.
Nyt ollaan yhtä rähmällään länteen. Kaikki länsimainen on positiivista ja kaikki täynnä sitä.
Hyvä niin, Natoon ja länteen halutaan muutenkin.
Alue: Aihe vapaa
1970-luvulla kaikilla oi jalassa värikkäät Hai-saappaat ja ylisuuren kamman kahva pilkisti Jamesten takataskusta. Kaiken kaikkiaan, olin silloin tyylikkäimilläni. Villapuserot olivat tiukkoja ja miesten paitojen kaulukset pitkiä ja leveitä. Vuosikymmennen lopun platformikengät olivat se viimeinen silaus tyylille, jota edelleen kaipaan.