Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tv:stä tuli joitain hyviä jenkkisarjoja Kuuden miljoonan dollarin mies ja Näkymätön. Alkoiko Charlien enkelitkin jo 70-luvun puolella? ..
Energiakriisi ja sähkökatkot jäänyt mieleen..
Sähkölakko tai jokin sellainen katkaisi kerran sähköt juuri kesken Näkymättömän miehen. Näkymätön mies oli just jumissa jossain käytävässä, ja jättiläismäinen robotti oli rusentamaisillaan sen. PIM. Sähköt katkesivat tunniksi enkä vieläkään tiedä miten jakso päättyi.
No sillonhan se oli näkymätön mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia sai lyödä kajuuttaan, jos vänkäsivät tai vaikka rikkoivat jotain esim. vahingossa
No ei todellakaan saanut. Ei silloinkaan mikään silmitön väkivalta sallittua, ollut, vaikkei vanhempien ruumiillinen kuritus vielä kiellettyä ollutkaan. Kyllähän sitä penskana tuli pari kertaa selkäsauna saatua, mutta ainakin omassa tapauksessani se ei mitään traumoja jättänyt. Vitsa piti itse käydä metsästä taittamassa ja sillä vitsalla sitten isä muutaman kerra pesuuksille napautti, niin että persposkia hetken aikaa kuumotti. Mitään silmitöntä remmillä hakkaamista ei kyllä meillä ainakaan ollut, enkä tiedä kenenkään muunkaan kaverini mitään hillitöntä perheväkivaltaa kokeneen ja olisihan sellainen näkynyt jo päällepäinkin ja viimeistään suihkussa liikuntatunneilla.
Meillä oli koulussa yhdet veljekset joista näkyi, siis juuri esim. siellä. Mustelmia ja punaisia pieksämisen jälkiä, jotka oli yön yli pysyneet, kun oli niin täydellä voimalla kättä pidemmällä lyöty. Kertoo paljon siitä millaista aikaa se oli, että kukaan joka näki ei sanonut tai tehnyt mitään, ei opettaja eikä kaverit.
Tosin niitä kyllä säälittiin yleisesti, koska kaikki tiesivät millaisessa täysin ylimitoitetussa kurissa ne joutuivat elämään yh-isänsä kanssa. Minäkin säälin, vaikka olin itsekin saanut selkäsaunoja, koska ne olivat omassa tapauksessa juuri noita mainittuja harvakseltaan ja kevyesti annettuja.
Näkyvä mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tv:stä tuli joitain hyviä jenkkisarjoja Kuuden miljoonan dollarin mies ja Näkymätön. Alkoiko Charlien enkelitkin jo 70-luvun puolella? ..
Energiakriisi ja sähkökatkot jäänyt mieleen..
Sähkölakko tai jokin sellainen katkaisi kerran sähköt juuri kesken Näkymättömän miehen. Näkymätön mies oli just jumissa jossain käytävässä, ja jättiläismäinen robotti oli rusentamaisillaan sen. PIM. Sähköt katkesivat tunniksi enkä vieläkään tiedä miten jakso päättyi.
No sillonhan se oli näkymätön mies.
80-luvulla isä joskus älyytti että oletteko nähneet näkymätöntä miestä, ajattelin silloin sen olevan jonkinlainen vitsi, mutta liekö sittenkin ollut jonkinlainen viittaus tuohon tv-sarjaan? Googlella katselin että ollut vissiin Suomen TV:ssä 1976, meikäläinen täytti 2v sen vuoden lopulla joten tuskinpa olen katsellut sitä, tai en ainakaan muista kuulleenikaan sellaisesta tv-sarjasta, ennen kuin nyt tätä lukiessa.
Kuulostaa kyllä ihan mielenkiintoiselta idealta tv-sarjalle.
Vierailija kirjoitti:
70-luku oli monessa suhteessa vapaampaa aikaa kuin nykyään.
Mitään ei tarvinnut varata etukäteen, sen kun menit vaan tiskille. Autoilu oli hyvin vapaata huolimatta siitä että nopeusrajoituksia oli juuri jo jonkin verran tullut. Niitä vähiäkään ei valvottu. Ei ollut ajaessa sellaista jatkuvaa stressiä että "rikonko nyt lakia". Elämä oli rentoa.
Elämä oli rentoa, kunnes se päättyi kolarissa. Vuonna 1972 Suomen tieliikenteessä kuoli 1 156 ihmistä, viime vuonna 189. Henkilöautoilla ajettujen kilometrien vuotuinen määrä on lisäksi samaan aikaan tuplaantunut.
Autot olivat 70-luvulla kyllä paljon paremman näköisiä (oma kaikkien aikojen suosikkiautoni on Peugeot 504), mutta voi pitää melkein lainalaisuutena, että mitä hienomman näköinen auto, sitä turvattomampi.
Vierailija kirjoitti:
Muistaha meä kirjoitti:
1970-luvun alussa ei ollut vesjohtoa eikä viemäriä taloissa, hyvä jos läävässä, ei ollut telkkaria, kaikilla ei sähköjäkään ei autoa eikä edes traktoria. Telkkari jos kellä olikin siinä oli alkuun vain yksi kanava, radiossa samoin, paremmilla vehkeillä sai sitten lisääkin kuulumaan ja näkymään.
Hevosia oli vielä oikeissa töissä ihan melkoinen määrä. Peruna tehtiin hevosella ja kaivettiin kuokalla - oli siinä hommaa, koulustakin oli viikko "potatikaivulomoa". Ilan tullen poltetiin perunamaalla "kokkova" ja paistettiin tuhkassa perunoita ja lanttuja. Puimakone oli puolen kylän yhteinen, leikkuupuimurit oli ihan alkeellisia rämiä. Sirpillä leikattiin ruista ja melkein viikko siinä toisinaan meni, jos oli suurempi ala, leipä siitä pyrki tulemaan parempaa kuin nyt yleensä on, etenkin jos riihessä puitiin. Toukoviljat seivästettiin ja heinäkin milloin ei sitä luo'olla kuivattu. Seivästäminen on muuten raskasta ja hyvä että siitä on päästy eroon - 1000 seivästä heinää kesässä ja sitten 700-900 seivästä viljaa rupeaa olemaan liikaa työtä aika äkkiä. Talvella metsässä oli myyntipuun kaatamista ja kuorimista sekä halontekoa ja rakennuspuun ottoa, mutta koulu esti tai pelasti enimmiltä metsätöiltä - kummin sen nyt ottaa.
Kylissä oli vielä paljon lapsia ja nuoria ja meininki sen mukaista. Leikkejä ja pelejä oli valtava määrä - puolensataa ei riitä. Iltaisin toisinaan laulettiin porukassa mitä mieleen juolahti ja aika usein pidettiin sen laulun säestyksellä myös tanssit - tanssilavat ja seurantalot kun olivat kaukana ja sinne kallista ja hankalaa. Häät olivat valtavia, vieraita oli monasti 700-1000 henkeä.
1970-luvun puolivälissä kaikki alkoi muuttua, nuoriso muutti kaupunkeihin ammattikouluun yms. Ihmiset vaurastuivat, hommasivat sähköt, telkkarit, autot ja traktorit, vesijohdot, viemärit ja ken vain kykeni hajotti vanhan tupansa ja rakennutti uuden lättätalon. Rantojen omistajat möivät samalla loputkin ylimääräiset rantansa kesämökeiksi. Elämästä tuli enemmän sen kaltaista mitä se nykyäänkin on. Koneistettua, helppoa ja jollain tapaa aina jonkin ruudun hallitsemaa.
Tämä tuntui enemmän 50-luvulta tai jopa 40-luvulta. Ei kai 70-luvulla missään enää sirpillä leikattu viljaa? Vai oletko pohjoisesta?
Meidän kylällä oli ihan ok leikkuupuimuri, ja Massey Ferguson -traktori. Hevosia oli vain hevosmiehillä ja metsätyömiehillä, meidän kylällä yhdellä miehellä oli 70-luvulla enää hevonen töissä. Silloin vielä moottorisahalla puut kaadettiin, ei ollut monitoimikoneita.
Perunannostoloma-nimitys jäi pois 1971, kun siirryttiin 5-päiväiseen kouluviikkoon ja tilalle tuli syysloma.
Minun 70-lukuun kuuluu olennaisesti rock-musiikki ja kappaleiden nauhoittaminen radiosta, ja kaverien laitteista. Halveksittiin humppajengiä, digattiin juurikin Jethro Tullia, Led Zeppeliniä jne.
70-luvulla nuoriso jakaantuikin rasviksiin ja rokkareihin. Itse en teininä noteerannut romanttisessa mielessä muita kuin pitkätukkaisia poikia, lyhyttukkaiset eivät yhtään kiinnostaneet, out of the question. Pitkä tukka pojalla tuohon aikaan oli iso ideologinen signaali. Olin 14 v vuonna 1970.
Ei ruis kasva pohjoisessa, eikä sielläkään viikatteella heinää niitetty edes 1960-luvulla kuin joissakin erikoisissa paikoissa. Heinää kyllä seivästettiin vielä 1980-luvulla. Metsätöissä kuljettiin useammalla linja-autolla varsinkin alkukesästä, kun oli kylvö- ja istutustöitä. Ne olivat rahakkaita hommia reippaille koululaisille. Ne sen hoitoalueen työntekijät taitavat sopia yhteen henkilöautoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ohjelmat, uutisointi, lehdet oli suunnattu positiivesenä itäänpäin. Sinne kumarrettiin ja sitä pelättiin. Ollaanko vieläkään päästy äitiNL:stä erilleen ja itsenäistytty.
Nyt ollaan yhtä rähmällään länteen. Kaikki länsimainen on positiivista ja kaikki täynnä sitä.
Tuo on jännä, koska joka vuosikymmenellä on kyllä ollut omat ameriikan villitykset ja ihailijat. Suosikkilehti esitteli näitä staroja ja ilmiöitä uutterasti. Mutta se on totta että kotimaisuuden arvoa pidettiin yllä ja hehkutettiin vaikka jotain urheilutähtiä kuten hiihtäjiä ja juoksijoita. Niitä oli ihan julisteina seinillä 😀
Oli myös radio-ohjelma Näin naapurissa ja neuvostoliittolainen musiikki oli myös omalla tavallaan suosittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä venäläiset viranomaiset vaativat länsimaista ostetusta arvotuotteesta moitteetonta laatua. Esim. Jäänmurtajassa ei saanut olla pienintäkään vikaa lopputarkastuksessa.
(Huolto siellä taisi jatkossa olla sitten eri asia).Näin on. Neuvostoliittoon myydyissä jäänmurtajissa tuli kaiken olla huippulaatua ja uusinta teknologiaa. Huomautusta tuli mm. jonkun laivan saunan lauteista, olivat puuta. Neuvostoliitossa elettiin avaruusaikaa ja tuohivirsu ajan tekniset ratkaisut eivät kelvanneet. Lauteet oli tehtävä ruostumattomasta teräksestä.
En usko, että tuo pitää paikkansa, ovathan venäläiset saunakansaa siinä missä suomalaiset, ja tajuavat, että teräs polttaa. Todennäköisesti oikeistolaisten kertoma "neuvostovastainen" vitsi. Tai laita sitten jokin lähde.
Tuohon aikaan oli muuten paha olla "neuvostovastainen", vähän kuin nykyään transkriittisyys on yhtä pahaa ja "taantumuksellista". Taantumuksellisuus oli myös yksi tuon ajan muotisana, vähän kuin "boomeri"...
Ei mitään uutta auringon alla..?
Kyllä tämäkin boomeri muistaa tarinan ruostumattomasta teräksestä valmistetuista lauteista. Siitä en mene takuuseen, onko se totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta alussa joku mainitsi, että ilmeisesti jo 70-luvulla puhuttiin, että Länsi-Saksa on happosateiden takia huonossa kunnossa, metsät ovat kuolleet jne. Itse synnyin 70-l. ja meille opetettiin tuo asia 80-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin alettiin matkailla ja on autolla kuljettu paljon myös Saksassa. Missä ihmeessä ne kuolleet alueet olivat? Siis minun silmiini näyttää, että siellä on ihan terveitä puita. Olisiko se kaikki tuho voitu hoitaa noin lyhyessä ajassa pois silmistä?
Happosadeongelma oli ihan todellinen, ja se oli jatkuvasti keskustelun aiheena nimenomaan 80-luvun puolella, huippu oli ehkä joskus 1983–85. Se ongelma ratkesi pitkälti sillä, että fossiilisia polttoaineita polttaviin voimalaitoksiin keksittiin asentaa savukaasujen rikinpoistolaitteet, ja metsät alkoivat elpyä melkein saman tien. Toki kokonaan kuolleet metsät oli raivattu pois ja tilalle istutettu uusi metsä.
Länsi-Saksa esiintyi happosadeongelman ykkösmaana ihan kaikkialla länsimaisissa medioissa, kyse ei todellakaan ollut jostain suomalaisten vasemmistolaisten toimittajien juonesta, niin kuin jotkut ovat tässä ketjussa vihjailleet. Ongelma oli olemassa myös Itä-Euroopassa, mutta juuri siksi, että sitä hyssyteltiin siellä, siitä oli L-Saksaan verrattuna vaikeampaa saada tarkkaa kuvaa, myöskään tieteellisen tutkimuksen puitteissa. Niinpä siitä ei kirjoitettu medioissakaan yhtä paljon ja yhtä yksityiskohtaisesti, koska olisi jouduttu jäämään paljon enemmän spekulaatioiden tasolle.
Tämä kokemus on 1980-luvun alusta, mutta liittyy olennaisesti edelliseen. Lentomatka Itä-Eurooppaan teki välilaskun Tempelhofin kentälle. Ei ollut mitenkään kivaa kököttää koneessa pari tuntia, kun vieressä oli tupakoivia saksalaisia. Silloin oli suomalainen ihmeissään nähdessään sen ruskean sumun Euroopan yllä. Kai se on nykyään hälvennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luku oli monessa suhteessa vapaampaa aikaa kuin nykyään.
Mitään ei tarvinnut varata etukäteen, sen kun menit vaan tiskille. Autoilu oli hyvin vapaata huolimatta siitä että nopeusrajoituksia oli juuri jo jonkin verran tullut. Niitä vähiäkään ei valvottu. Ei ollut ajaessa sellaista jatkuvaa stressiä että "rikonko nyt lakia". Elämä oli rentoa.
Elämä oli rentoa, kunnes se päättyi kolarissa. Vuonna 1972 Suomen tieliikenteessä kuoli 1 156 ihmistä, viime vuonna 189. Henkilöautoilla ajettujen kilometrien vuotuinen määrä on lisäksi samaan aikaan tuplaantunut.
Autot olivat 70-luvulla kyllä paljon paremman näköisiä (oma kaikkien aikojen suosikkiautoni on Peugeot 504), mutta voi pitää melkein lainalaisuutena, että mitä hienomman näköinen auto, sitä turvattomampi.
Suureen liikennekuolleisuuteen oli kyllä isompana syynä se, että silloin ajettiin päättömästi. Nopeusrajoituksia ei ollut (enimmäkseen), normi liikennoinnissä otettiin enemmän riskejä. Ohittelut kaksikaistaisilla, näkemärajoitteisilla maanteilla, ja suuret nopeuserot tielläliikkujien kesken aiheutti riskejä, ja ihan vaan se, että kun vauhtia oli tarpeeksi, niin joillakin vaan kertakaikkiaan "tie loppui kesken" (sivusuunnassa) ja sitten mentiin metsähallituksen puolelle. Ne jotka on kuullut tai itse kokenut mitä liikenne oli tuolloin tietää...
Miettikää nyt jos vapaiden nopeuksien maantiellä lähdit ohittamaan edelläsi vajaa 80 kmh ajavaa autoa, ja seuravaan notkelman takaa tulee auto vastaan, jos se tulee 80 kmh niin tilanne on hyvin eri kuin jos se tuleekin kohti 180 kmh nopeudella... voisi tulla kiire palata omalle kaistalle. Liikennetilanteiden ennakointi oli käytännössä mahdotonta, koska tielläliikkujien nopeudet saattoi vaihdella paljon. Nopeusrajoituksilla pyritään juuri tuon riskin poistamiseen, kun kaikki tielläliikkujat käyttäisivät ennakoitavissa olevasti samaa, järkevän tasoista nopeutta. Ja kyllä, silloinkin oli paljon autoja joilla huiput oli 150 - 180 välillä.
autoharrastaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luku oli monessa suhteessa vapaampaa aikaa kuin nykyään.
Mitään ei tarvinnut varata etukäteen, sen kun menit vaan tiskille. Autoilu oli hyvin vapaata huolimatta siitä että nopeusrajoituksia oli juuri jo jonkin verran tullut. Niitä vähiäkään ei valvottu. Ei ollut ajaessa sellaista jatkuvaa stressiä että "rikonko nyt lakia". Elämä oli rentoa.
Elämä oli rentoa, kunnes se päättyi kolarissa. Vuonna 1972 Suomen tieliikenteessä kuoli 1 156 ihmistä, viime vuonna 189. Henkilöautoilla ajettujen kilometrien vuotuinen määrä on lisäksi samaan aikaan tuplaantunut.
Autot olivat 70-luvulla kyllä paljon paremman näköisiä (oma kaikkien aikojen suosikkiautoni on Peugeot 504), mutta voi pitää melkein lainalaisuutena, että mitä hienomman näköinen auto, sitä turvattomampi.
Suureen liikennekuolleisuuteen oli kyllä isompana syynä se, että silloin ajettiin päättömästi. Nopeusrajoituksia ei ollut (enimmäkseen), normi liikennoinnissä otettiin enemmän riskejä.
Kyllä. Se "elämä oli rentoa" -kommentti, joka herätti halun muistuttaa noista kuolleisuusluvuista, epäilemättä viittasi suureksi osaksi myös tähän.
Risto Näätäsen kirja Maantiekuolema, joka ilmestyi juuri liikenneturvattomuuden huippuvuonna 1972, on nykynäkökulmasta hämmentävä dokumentti noista asenteista. Autoliitto, autolehdet, Liikenneturvan edeltäjä TALJA yms. vastustivat suunnilleen kaikkia liikennesääntöjen kiristyksiä, ja esim. nopeusrajoituksia, aivan neliraaja- vai pitäisikö sanoa nelipyöräjarrutuksella.
t. 1125
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä venäläiset viranomaiset vaativat länsimaista ostetusta arvotuotteesta moitteetonta laatua. Esim. Jäänmurtajassa ei saanut olla pienintäkään vikaa lopputarkastuksessa.
(Huolto siellä taisi jatkossa olla sitten eri asia).Näin on. Neuvostoliittoon myydyissä jäänmurtajissa tuli kaiken olla huippulaatua ja uusinta teknologiaa. Huomautusta tuli mm. jonkun laivan saunan lauteista, olivat puuta. Neuvostoliitossa elettiin avaruusaikaa ja tuohivirsu ajan tekniset ratkaisut eivät kelvanneet. Lauteet oli tehtävä ruostumattomasta teräksestä.
En usko, että tuo pitää paikkansa, ovathan venäläiset saunakansaa siinä missä suomalaiset, ja tajuavat, että teräs polttaa. Todennäköisesti oikeistolaisten kertoma "neuvostovastainen" vitsi. Tai laita sitten jokin lähde.
Tuohon aikaan oli muuten paha olla "neuvostovastainen", vähän kuin nykyään transkriittisyys on yhtä pahaa ja "taantumuksellista". Taantumuksellisuus oli myös yksi tuon ajan muotisana, vähän kuin "boomeri"...
Ei mitään uutta auringon alla..?
Kyllä tämäkin boomeri muistaa tarinan ruostumattomasta teräksestä valmistetuista lauteista. Siitä en mene takuuseen, onko se totta.
No ei tasan ole, vai oletko nähnyt jossain venäläisessä saunassa teräksiset lauteet? Eihän sellaisilla voisi kukaan istua. Eiköhän se sauna ole meillekin aikoinaan Venäjältä rantautunut, joten kyllä heillä saunakulttuuri on vähintään yhtä vanhaa kuin meilläkin.
Kyllä tämäkin boomeri muistaa tarinan ruostumattomasta teräksestä valmistetuista lauteista. Siitä en mene takuuseen, onko se totta.
Isä joka todella oli töissä Wärtsilän telakalla kertoi tuota tarinaa kuparisilla lauteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
YLE lähetti Naapurineljännes-ohjelmaa, missä yksipuolisesti kehuttiin Neuvostoliiton suunnitelmatalouden tuotoksia ja kuvattiin kolhoosien ja sovhoosien onnea. Myös Neuvostoliittolaisia elokuvia näytettiin, missä yleensä aina paistoi aurinko.
Eipäs kun aina satoi, neuvostoliittolaisissa ja suomalaisissakin. (ps eri
Lada oli suosituin automalli. Meillä oli vanha Kupla ja ystävämme sitä paheksuivat: hyi, länsiauto. Minusta värien ilotulitus sisustuksessa oli hauskaa. Ekan työpaikkani konttori oli väreiltään oranssi-vihreä-valkoinen ja sekös oli piristävää.
Meidän asuinseudullamme tuntui olevan melkoinen neuvostoliittofanitus. Vappuna oli pitkät marssi-
kulkueet ja minutkin sinne puolivälisin velvoitettiin. Radiosta tuli runsaasti neuvostomusiikkia, sinänsä
kuunneltavaa.
Kotona meillä ei ollut sisäsaunaa, pesutiloja eikä juoksevaa vettä. Kaikki oli alkeellista.
Autossa ei pidetty takapenkillä turvavöitä. Siinä lapsena sitten roikkui seisoen niiden etupenkkien välissä. Värimaailma oli ruskeaa, vihreää ja keltaista. Housun lahkeet olivat leveät.
70 luku, ihanaa aikaa. Olin nuori ja umpirakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämäkin boomeri muistaa tarinan ruostumattomasta teräksestä valmistetuista lauteista. Siitä en mene takuuseen, onko se totta.
Isä joka todella oli töissä Wärtsilän telakalla kertoi tuota tarinaa kuparisilla lauteilla.
Olisikohan kyse kuitenkin ollut lauteiden runkorakenteista järkevästi ajateltuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaha meä kirjoitti:
1970-luvun alussa ei ollut vesjohtoa eikä viemäriä taloissa, hyvä jos läävässä, ei ollut telkkaria, kaikilla ei sähköjäkään ei autoa eikä edes traktoria. Telkkari jos kellä olikin siinä oli alkuun vain yksi kanava, radiossa samoin, paremmilla vehkeillä sai sitten lisääkin kuulumaan ja näkymään.
Hevosia oli vielä oikeissa töissä ihan melkoinen määrä. Peruna tehtiin hevosella ja kaivettiin kuokalla - oli siinä hommaa, koulustakin oli viikko "potatikaivulomoa". Ilan tullen poltetiin perunamaalla "kokkova" ja paistettiin tuhkassa perunoita ja lanttuja. Puimakone oli puolen kylän yhteinen, leikkuupuimurit oli ihan alkeellisia rämiä. Sirpillä leikattiin ruista ja melkein viikko siinä toisinaan meni, jos oli suurempi ala, leipä siitä pyrki tulemaan parempaa kuin nyt yleensä on, etenkin jos riihessä puitiin. Toukoviljat seivästettiin ja heinäkin milloin ei sitä luo'olla kuivattu. Seivästäminen on muuten raskasta ja hyvä että siitä on päästy eroon - 1000 seivästä heinää kesässä ja sitten 700-900 seivästä viljaa rupeaa olemaan liikaa työtä aika äkkiä. Talvella metsässä oli myyntipuun kaatamista ja kuorimista sekä halontekoa ja rakennuspuun ottoa, mutta koulu esti tai pelasti enimmiltä metsätöiltä - kummin sen nyt ottaa.
Kylissä oli vielä paljon lapsia ja nuoria ja meininki sen mukaista. Leikkejä ja pelejä oli valtava määrä - puolensataa ei riitä. Iltaisin toisinaan laulettiin porukassa mitä mieleen juolahti ja aika usein pidettiin sen laulun säestyksellä myös tanssit - tanssilavat ja seurantalot kun olivat kaukana ja sinne kallista ja hankalaa. Häät olivat valtavia, vieraita oli monasti 700-1000 henkeä.
1970-luvun puolivälissä kaikki alkoi muuttua, nuoriso muutti kaupunkeihin ammattikouluun yms. Ihmiset vaurastuivat, hommasivat sähköt, telkkarit, autot ja traktorit, vesijohdot, viemärit ja ken vain kykeni hajotti vanhan tupansa ja rakennutti uuden lättätalon. Rantojen omistajat möivät samalla loputkin ylimääräiset rantansa kesämökeiksi. Elämästä tuli enemmän sen kaltaista mitä se nykyäänkin on. Koneistettua, helppoa ja jollain tapaa aina jonkin ruudun hallitsemaa.
Tämä tuntui enemmän 50-luvulta tai jopa 40-luvulta. Ei kai 70-luvulla missään enää sirpillä leikattu viljaa? Vai oletko pohjoisesta?
Meidän kylällä oli ihan ok leikkuupuimuri, ja Massey Ferguson -traktori. Hevosia oli vain hevosmiehillä ja metsätyömiehillä, meidän kylällä yhdellä miehellä oli 70-luvulla enää hevonen töissä. Silloin vielä moottorisahalla puut kaadettiin, ei ollut monitoimikoneita.
Perunannostoloma-nimitys jäi pois 1971, kun siirryttiin 5-päiväiseen kouluviikkoon ja tilalle tuli syysloma.
Minun 70-lukuun kuuluu olennaisesti rock-musiikki ja kappaleiden nauhoittaminen radiosta, ja kaverien laitteista. Halveksittiin humppajengiä, digattiin juurikin Jethro Tullia, Led Zeppeliniä jne.
70-luvulla nuoriso jakaantuikin rasviksiin ja rokkareihin. Itse en teininä noteerannut romanttisessa mielessä muita kuin pitkätukkaisia poikia, lyhyttukkaiset eivät yhtään kiinnostaneet, out of the question. Pitkä tukka pojalla tuohon aikaan oli iso ideologinen signaali. Olin 14 v vuonna 1970.
Ei ruis kasva pohjoisessa, eikä sielläkään viikatteella heinää niitetty edes 1960-luvulla kuin joissakin erikoisissa paikoissa. Heinää kyllä seivästettiin vielä 1980-luvulla. Metsätöissä kuljettiin useammalla linja-autolla varsinkin alkukesästä, kun oli kylvö- ja istutustöitä. Ne olivat rahakkaita hommia reippaille koululaisille. Ne sen hoitoalueen työntekijät taitavat sopia yhteen henkilöautoon.
Puhuinkin yleisesti viljasta, lähinnä tarkoitin ohraa, jota viljellään melkein käsivarteen asti, tai ainakin viljeltiin ennen.
Itse olen Pohjois-Savosta, ja olin sekä metsän istutuksessa että metsän lannoituksessa, mutta ei kyllä ollut linja-autokuljetuksia, ei siis niin isoja työmaita siellä päin, veljen vanhalla Nissan Bluebirdillä mentiin, muutamalla hengellä.
Alue: Aihe vapaa
Todellisuus on se, että taistolaiset olivat Suomen politiikassa täydellisesti paitsiossa, ja heitä hyljeksivät syvästi paitsi ei-vasemmistolaiset, myös koko heidän ulkopuolisensa vasemmisto. SDP:n, SKDL:n ja SKP:n enemmistön aktivistit tekivät 70-luvun Suomessa vuosittain tuhansia tunteja kovaa työtä saadakseen taistolaisten vaikutusvallan padottua sekä puolueosastojen, ay-osastojen ja muiden järjestöjen valtausyritykset torjuttua. Se johti jopa moniin inhimillisiin tragedioihin. Esimerkiksi SKP:n varapuheenjohtaja Erkki Salomaa päätti päivänsä oman käden kautta vuonna 1971, kun ei enää kestänyt taistolaisten loputonta painostusta ja vainoa.
Ja kaikesta tästä tulee 50 vuotta myöhemmin kiitokseksi tällainen valemuisto.