Raskaana oleva tai lapsen saanut: kerroitko sukulaisille lapsettomuushoidoista?

En kertonut koskaan, en edes tyttärelleni jonka alkua autettiin, on jo 22 v. Ehkä kerron hänelle kun alkaa omaa lasta haluamaan. Sain myöhemmin ihan luomustikin lapsia, eli ei mikään suurempi ongelma, luultavasti hormonit oli vain niin "uravaihteella", ja ensimmäinen lapsi palautti normaalimmaksi.

Hyvä aihe, kiinnostaa myös! Olemme aloittamassa ensi kuussa ensimmäisen ivf-hoidon kahden vuoden selittämättömän lapsettomuuden vuoksi. Kukaan ei tiedä, että toivomme lasta saati, että olemme käyneet jo hoidoissakin, 2 inssiä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe, kiinnostaa myös! Olemme aloittamassa ensi kuussa ensimmäisen ivf-hoidon kahden vuoden selittämättömän lapsettomuuden vuoksi. Kukaan ei tiedä, että toivomme lasta saati, että olemme käyneet jo hoidoissakin, 2 inssiä.

Meilläkin ainakin miehen sukulaiset (ehkä omanikin) tuntuivat jo ajattelevan, ettemme edes halua lapsia. Meillä yritys hoitoineen kesti yhteensä 3 vuotta. -ap

Meillä hoidot ovat toistaiseksi epäonnistuneet, mutta olemme pitäneet molemmat vanhempamme alusta asti ajantasalla asioista. Olen välillä kärttyinen, surullinen ja lamaantunut ja asenteeni esim. muiden odotuksia kohtaan ovat muuttuneet, niin vanhempien on hyvä olla tietoinen syistä. Omat vanhempani ovat myös henkisesti tukena ja auttavat lääkekustannuksissa, puolison vanhemmat eivät niinkään. Muille sukulaisille ja läheisille en halua kertoa, asia on minun ja puolisoni sekä mahdollisesti tulevan lapsen oma asia - ei se kuulu muille. Voi olla, että joku osaa laskea 1+1, kun naimisiinmenosta ja lastenteon aloittamisesta on jo vuosia, mutta emme aio myöntää asiaa. Olen puolison kanssa sopinut, että valehdellaan ettei ole vielä sopiva hetki.

Jos joskus saadaan lapsi aikaiseksi, niin aion kertoa tälle jo melko varhaisessa vaiheessa. Hän voi sitten miettiä aikanaan, haluaako omia lapsia. Jos haluaa, niin tulen kannustamaan niiden hankkimista ennen 30. ikävuotta.

Vierailija kirjoitti:

En kertonut koskaan, en edes tyttärelleni jonka alkua autettiin, on jo 22 v. Ehkä kerron hänelle kun alkaa omaa lasta haluamaan. Sain myöhemmin ihan luomustikin lapsia, eli ei mikään suurempi ongelma, luultavasti hormonit oli vain niin "uravaihteella", ja ensimmäinen lapsi palautti normaalimmaksi.

Mielenkiintoinen valinta olla kertomatta vielä edes lapselle itselleen! Itse taas aion kertoa lapselle asiasta jo pienestä pitäen. Sitä olen kyllä miettinyt, että kun pienelle lapselle asiasta kertoo, niin hän saattaa hyvinkin puhua asiasta sukulaisille (ja totta kai saakin). Sitä mietin, että onko outoa että asia tulee heille sillä tavalla ilmi... -ap

En ikinä kertoisi kuin ihan lähimmille sukulaisille, kuten omat vanhemmat. En kertoisi omille sisaruksille ym. Mitä suuremmalle määrälle ihmisiä asian kertoo, sitä todennäköisemmäksi käy että joku jossain vaiheessa puhuu ohi suunsa tarkoituksella tai vahingossa tai esim. humalassa: levittää tietoa eteenpäin tai kommentoi huomaamattaan asiaa sivullisten kuullen. Ja niin tieto leviää. Kuinka monta kertaa itsekin on kertonut eteenpäin uskottuja juttuja, joita ei olisi saanut kertoa eteenpäin... Tässä täytyy muistaa, että kyse on kuitenkin kolmen ihmisen terveystiedoista: lapsen ja tämän vanhempien. Se ei ole mikään pikkuasia. Ei myöskään olisi kiva juttu, jos lapsi kuulisi jostain muualta olevansa tekemällä tehty, ennen kuin kuulisi sen omilta vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä kertoisi kuin ihan lähimmille sukulaisille, kuten omat vanhemmat. En kertoisi omille sisaruksille ym. Mitä suuremmalle määrälle ihmisiä asian kertoo, sitä todennäköisemmäksi käy että joku jossain vaiheessa puhuu ohi suunsa tarkoituksella tai vahingossa tai esim. humalassa: levittää tietoa eteenpäin tai kommentoi huomaamattaan asiaa sivullisten kuullen. Ja niin tieto leviää. Kuinka monta kertaa itsekin on kertonut eteenpäin uskottuja juttuja, joita ei olisi saanut kertoa eteenpäin... Tässä täytyy muistaa, että kyse on kuitenkin kolmen ihmisen terveystiedoista: lapsen ja tämän vanhempien. Se ei ole mikään pikkuasia. Ei myöskään olisi kiva juttu, jos lapsi kuulisi jostain muualta olevansa tekemällä tehty, ennen kuin kuulisi sen omilta vanhemmiltaan.

Hyvä pointti tuo terveystietoasia! Meidän tapauksessa minua tai miestäni ei varsinaisesti haittaisi, vaikka muut saisivatkin tietää asiasta, mutta sitä olen miettinyt, että pitäisikö asia salata juuri lapsen yksityisyydensuojaan vedoten. Toisaalta koen tarpeelliseksi kertoa lapselle asiasta jo hänen ollessaan nuori, ettei asia tule hänelle järkytyksenä myöhemmin (voihan olla että pitäisi asiaa ihan pikkujuttunakin, mutta mistä sen tietää), mutta toisaalta jos hän haluaisikin salata asian muilta, ei se enää takautuvasti onnistuisi. Toisaalta onko kyseessä niin arkaluontoinen asia, että lapsi voisi vanhemmaksi tultuaan haluta salata sen? Lapsettomuushoidot ovat kuitenkin nykyään suht yleisiä. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertonut koskaan, en edes tyttärelleni jonka alkua autettiin, on jo 22 v. Ehkä kerron hänelle kun alkaa omaa lasta haluamaan. Sain myöhemmin ihan luomustikin lapsia, eli ei mikään suurempi ongelma, luultavasti hormonit oli vain niin "uravaihteella", ja ensimmäinen lapsi palautti normaalimmaksi.

Mielenkiintoinen valinta olla kertomatta vielä edes lapselle itselleen! Itse taas aion kertoa lapselle asiasta jo pienestä pitäen. Sitä olen kyllä miettinyt, että kun pienelle lapselle asiasta kertoo, niin hän saattaa hyvinkin puhua asiasta sukulaisille (ja totta kai saakin). Sitä mietin, että onko outoa että asia tulee heille sillä tavalla ilmi... -ap

Eipä kai. Kertoisin itse ehkä vasta siinä vaiheessa kun lapsi ymmärtää asioita ja muutenkin tietää lastenteosta, eli aikaisintaan alakouluikäisenä. Päivähoitoikäinen lapsi ei vielä ymmärrä ja saattaa hölöttää muille asioita, joita myöhemmin katuu. Kauhukuva olisi se, että koulussa leviäisi tieto lapsen keinoalkuisuudesta ja ilkimykset alkaisivat kiusata ja käyttää sitä lasta vastaan. Se saattaisi olla lapsen minäkuvalle vaarallista silloin ja kasaantuneena myös myöhemmin teini-ikäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertonut koskaan, en edes tyttärelleni jonka alkua autettiin, on jo 22 v. Ehkä kerron hänelle kun alkaa omaa lasta haluamaan. Sain myöhemmin ihan luomustikin lapsia, eli ei mikään suurempi ongelma, luultavasti hormonit oli vain niin "uravaihteella", ja ensimmäinen lapsi palautti normaalimmaksi.

Mielenkiintoinen valinta olla kertomatta vielä edes lapselle itselleen! Itse taas aion kertoa lapselle asiasta jo pienestä pitäen. Sitä olen kyllä miettinyt, että kun pienelle lapselle asiasta kertoo, niin hän saattaa hyvinkin puhua asiasta sukulaisille (ja totta kai saakin). Sitä mietin, että onko outoa että asia tulee heille sillä tavalla ilmi... -ap

Eipä kai. Kertoisin itse ehkä vasta siinä vaiheessa kun lapsi ymmärtää asioita ja muutenkin tietää lastenteosta, eli aikaisintaan alakouluikäisenä. Päivähoitoikäinen lapsi ei vielä ymmärrä ja saattaa hölöttää muille asioita, joita myöhemmin katuu. Kauhukuva olisi se, että koulussa leviäisi tieto lapsen keinoalkuisuudesta ja ilkimykset alkaisivat kiusata ja käyttää sitä lasta vastaan. Se saattaisi olla lapsen minäkuvalle vaarallista silloin ja kasaantuneena myös myöhemmin teini-ikäisenä. 

Totta, pitääkin miettiä vielä tuota kertomisen ajankohtaa.. Olet varmaan oikeassa siinä, että on järkevämpää odottaa että lapsi on jo kouluikäinen. -ap

Me kerroimme, juuri sen takia että aiomme lapsellekin kertoa jo heti pienestä pitäen ja koemme olevan hassua jos lapsi itse sen sukulaisilleen menisi kertomaan. Emme myöskään koe että asiassa on mitään hävettävää tai salattavaa. Toivottavasti pystymme iskostamaan tämän myös lapselle itselleen, että hän on ihana ja arvokas ja ainutlaatuinen, huolimatta siitä miten on saanut alkunsa. Hän on nyt reilun vuoden, joten asiasta ei ole vielä puhuttu.

Yksi lisäargumentti kertomisen puolesta on myös se, että mahdollisten sisarusten tulon utelu on maltillisempaa, kun kyselijät tietävät ongelmistamme.

Meillä oli sekundääristä lapsettomuutta, eka tuli helposti. Tokakin tuli lopulta luomuna, kokeiltiin välissä 2x inseminaatiota. Olen kertonut joillekin omille läheisilleni, koska se oli minulle vaikeaa aikaa. Miehen suku ei tiedä eikä saakaan tietää, koska ongelmat johtuivat miehen selittämättömästä häiriöstä, ja mies ei halua huolestuttaa vanhempiaan ja varsinkin anoppi on taipuvainen hysteriaan.

Meillä kaverit ja sukulaiset tiesi jo ennen hoidon onnistumista. Ei haluttu salailla

Meillä on hoidot alkamassa talven aikana ja tätä on pähkäilty. Todennäköisesti pidetään asia omana tietona, koska minun äiti on hirveä hysteerikko ja sitten pitää selittää kaikki, siis ihan KAIKKI. Mielellään änkäisi varmaan aina lääkärille mukaankin... lisäksi äiti on lörpöttelijä, äitille on varmaan fyysisesti mahdotonta pitää asioita omana tietonaan, itse taas arvostan yksityisyyttäni enkä pidä ajatuksesta että kaikki tutut ja tutun tutut tietäisivät minun terveysasioitani. Miehen äiti on myös lörpöttelijä, joten paras vain varmaan pysyä hissukseen :D

Ei ole kerrottu kuin parille ihmiselle. Mielestäni kukaan eitee sillä tiedolla mitään enkä jaksa keskustella aiheesta kenenkään kanssa. Ei me kerrottu luomulapsen tekotavastakaan mitään ;)

Up