Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

No, nythän herpeksestä tuli tuomio, kun uusi kumppani oli sitä kysynyt ja toinen kieltänyt ja herpes tarttui. Noin 15000 joutui maksamaan.

Eli kumppania ei voi enää vaihtaa kovin usein.

Tiedän parikin 40+ kaveria, jotka ovat kuvailemiasi kunnollisia sinkkuja. Toinen on vakavarainen, hyvätuloinen ja kunnollinen kaveri, joka  käyttää maltillisesti alkoholia ja on aina valmis auttamaan, erityisesti teknisissä asioissa. Toinen on huippuälykäs, huumorintajuinen kaveri joka on ollut hyvissä merkeissä lehdissä ja mediassa välillä esillä, ja on omalla harrastusalallaan suvereeni.

Vaan sinkkuja ovat. Eli sopii kysyä, mikseivät nämäkään kaverit sitten kuitenkaan kelpaa? Eivät ne hyvät miehet tunnu kelpaavan, kun eivät ole jänniksiä. Könsikäs köriläs kelpaa aina, varsinkin jos on jännä linnatuomio alla pahoinpitelystä tai muusta miehisestä.

Se kolmas kaveri jota kukaan ei muista kirjoitti:

Minä menen tuohon kategoriaan, siis olin ~40 vuonna 2017, kun AP aloitti ketjun. Olen sinkku, kunnollinen ja toivottoman tylsä. Ihan totta. Kaupan hiivapaketti on kiinnostavampaa seuraa kuin minä. Luen sijoituspalstoja, katson Netflixistä scifileffoja ja olen vain lievästi normipainon ylärajalla, joka johtuu istumatyöstä ja siitä, että aineenvaihdunta ei ole enää sama kuin 10v sitten. En ole edes ruma, mutten kovin komeakaan. Olisin varmasti loistava vakooja, kun ohi kulkiessa en jää kenenkään mieleen. Olen keskivertoa aavistuksen älykkäämpi ja työni on semivaativaa älyllisesti, mutta habitukseni on hieman sekainen tukka, ajamaton parta ja 5 vuotta vanha kauhtunut fleecetakki ryyditettynä yhteensopimattomilla farkuilla. Minua voisi kutsua ehkä muodin teurastajaksi, tai ainakin instabeibien karkoittajaksi. Voisin varmaan kävellä pulsun asussa Valkoisen talon pihalle ja kukaan ei epäilisi mitään, vaan luulisivat että olen taas joku huumepäissään oleva hörhö.

Toimiston nuoret naiset puhuvat minulle vain kun tarvitsevat erityisosaamistani, joka ei ole sosiaalista verbaaliakrobatiaa, seksikästä flirttailua tai särmikästä myyntityötä, vaan arkista IT-kauraa. Sosiaalisesti olen juuri sen verran introvertti, että suurin osa toimiston väestä luulee minun olevan tyhmä, juntti, persu tai kaikki kolme, vaikken persuja ole koskaan äänestänyt, enkä ketään koskaan loukkaa. Olen liian kiltti. Sillä olen päässyt n. kolme tusinaa kertaa friend zonelle. Saavutus sekin. Jotta elämäni ei mene aivan hukkaan, kirjoittelen mukahauskoja juttuja AV palstalle ja kuvittelen, että elämäni nainen tupsahtaisi kuin tilauksesta syliini ja pääsisin jälleen kerran friend zonelle. Ehkä saan neljänen tusinan kasaan ennen viiskymppisiä.

Wish me luck. ;)

Tuo aineenvaihdunta selitys on päästä keksittyä paskaa. Tuossa iässä ei aineenvaihdunta ole hidastunut ellei ole jotain sairautta. Eli nyt ylös, ulos ja lopeta se einesten mussutus ja tekosyiden keksiminen.

Normaalit miehet eivät ole sinkkuina tuossa iässä. Kyllä jotain vikaa on, kuten esimerkiksi tuon lainaamani kommentin miehellä laiskuus ja vastuunpakoilu. Lisäksi esim ruma ulkonäkö ja kouluttamattomuus ovat syitä olla sinkku. Monilla miehillä on myös taso liian korkealla. On hyväksyttävä, että kauniit ja fiksut naiset ottavat samantasoisia miehiä (ellei miehellä ole merkittävää varallisuutta, mutta niitähän suomen mittapuulla on vähän), ei mitään peräkammarin autisteja jotka pelaa tietokoneella.

Olen varmastikin tuttujen ja työkavereiden mielestä tällainen ikisinkku. Tämä johtuu siitä, että en kerro, jos olen tapailemassa jota kuta tai jopa seurustelun alkuvaiheilla. Varsinkaan töissä en puhu henkilökohtaisesta elämästäni. Pitkää vakituista suhdetta minulla ei kuitenkaan ole ollut yli kymmeneen vuoteen.

Täällä on lueteltu vain ulkoisia tekijöitä kuten koulutus tai ulkonäkö.Miten olisi luotettavuus,rehellisyys,hellyys,kyky tasa-arvoiseen suhteeseen jne

Vierailija kirjoitti:

Tiedän parikin 40+ kaveria, jotka ovat kuvailemiasi kunnollisia sinkkuja. Toinen on vakavarainen, hyvätuloinen ja kunnollinen kaveri, joka  käyttää maltillisesti alkoholia ja on aina valmis auttamaan, erityisesti teknisissä asioissa. Toinen on huippuälykäs, huumorintajuinen kaveri joka on ollut hyvissä merkeissä lehdissä ja mediassa välillä esillä, ja on omalla harrastusalallaan suvereeni.

Vaan sinkkuja ovat. Eli sopii kysyä, mikseivät nämäkään kaverit sitten kuitenkaan kelpaa? Eivät ne hyvät miehet tunnu kelpaavan, kun eivät ole jänniksiä. Könsikäs köriläs kelpaa aina, varsinkin jos on jännä linnatuomio alla pahoinpitelystä tai muusta miehisestä.

Tuo loppu nyt on ihan kuraa. Kuinka monessa keskiluokkaisessa suomalaisperheessä perheen isä on joku linnakundi? Ihan tavallisia miehiä naiset yleensä valitsee.

Jätit mainitsematta heidän ulkonäkönsä: ovatko esim. lihavia tai tosi laihoja tms. (ja monet lihavat ja laihat ovat parisuhteessa, mutta ehkä karsii potentiaalisia naisia ja kropalle voi tehdä jotain mahdollisuuksia parantaakseen).

Tuollaiset huippuälykkäät voivat myös olla sosiaalisesti kömpelöitä ja ylimielisen oloisia. Harva nainen on huippuälykäs, niin ehkä nainen kokee, että mies katsoo häntä nenänvartta pitkin, eikä mies arvosta sellaista äo 120 naista, jos itse on äo150. Ja huippuälykkäät naiset on harvassa (tämä ei ole haukku, olen nainen itsekin, mutta miehiä on ääripäissä, tyhmissä ja älykkäissä, naiset usein keskikastia).

Ei, toisella kierroksella olevat on just vähän yli 40v.

Ok. Mitä hyötyä on kirjoittaa että on sellaisia tuttavapiirissä- kun ei täällä voi yhteystietoja jakaa. On mullakin 28 v kaveri joka etsii vaimoa ja haluaisi perustaa perhettä

Vierailija kirjoitti:

Ok. Mitä hyötyä on kirjoittaa että on sellaisia tuttavapiirissä- kun ei täällä voi yhteystietoja jakaa. On mullakin 28 v kaveri joka etsii vaimoa ja haluaisi perustaa perhettä

Ei tämä ole mikään treffipalsta.

Mutta ei, en tunne ketään 40 v sinkkua jolla olisi asiat oikeasti kunnossa, sukupuolesta riippumatta.

Yleensä ongelma on siellä luonnepuolella, mun tuttavapiirissä kaikilla on töitä ja ne kulissit kunnossa, mutta ne luonteet...on erilaista mt-ongelmaa, käydään Thaimaassa jatkuvasti tai muuten ollaan niin järriköitä, ettei pariutuminen onnistu, kun jo silmiin katsominen ja tervehtiminen on työn takana.

Ei noista ole parisuhteeseen. Ja ei, se ei riitä  että käy töissä, ettei juo eikä ole ainakaan vielä ketään lyönyt, kun ei mitään suhdetta ole ollutkaan (eli ei tiedä, löisikö jos tilaisuus olisi). Tarvitaan se terve mieli myös.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on vaikka kuinka paljon tuttavapiirissä. Hyvätapaisia, koulutettuja, ihan hyvin tienaavia, kilttiluonteisia tuon ikäluokan miehiä, jotka haluaisivat kaikki parisuhteen ja perheen. Mun käy todella paljon sääliksi, koska eihän tuo mikään luonnollinen tila monellekaan ihmiselle ole. Joillekin tietysti.

Itse olen ollut 24-vuotiaasta asti pysyvässä parisuhteessa. Mikä sitten on ero minun ja näiden tuttavieni välillä? Minä olen melkein kaikkia heitä rumempi, lyhyempi ja laiskempi, alkoipa vieläpä kaljuuntumisenikin muita aiemmin. Mutta olin naisasioiden suhteen hyvin aktiivinen ja piiritin tyttöjä herkeämättä silloin parikymppisenä. Nämä kaverini olivat enemmän tyyppiä "kyllä kumppani osuu kohdalleen".

Kyllä tämä oman tuttavapiirin tarkastelu on minulle ainakin vahvistanut sen, että miehiä pitää neuvoa toimimaan vastakkaisen sukupuolen suhteen perinteisesti - aloitteellinen on pakko olla, koska muuten käy huonosti.

M37

Mä olen 38v nainen ja ollut parisuhteessa 23-35v ja sinä aikana sain myös kaksi lasta. Olen hyvätapainen, koulutettu, hyvin tienaava, kiltti en ehkä ainakaan ihan aina ;) , mutta toki kunnollinen ja lisättäköön vielä, että olen ihan hoikka ja urheilen, kun palstalta olen oppinut, että se on oleellista.

Nyt olen tapaillut näitä kuvailemiasi tuon ikäluokan miehiä ja mun on pakko kyllä todeta, että tähän ikään mennessä osa heistä on a) tinder-koukussa, eli vaikka mies sanoisi etsivänsä parisuhdetta ja olevansa ihastunut ja kaikinpuolin vaikuttaa hyvältä matchilta ja mieskin sen toteaa, niin silti mies ei luovu tinderistä, ja jatkaa paremman etsimistä, b) kangistuneita omiin rutiineihinsa, eli kun ovat olleet sinkkuna niin pitkään ja tottuneet tekemään kaiken oman mielen mukaan ilman, että tarvii tehdä kompromisseja tai huomioida kenenkään toisen toiveita, niin eivät enää kykene mukautumaan mihinkään tai joustamaan mistään. Saattavat lopettaa tapailun jonkun ihan naurettavalta tuntuvan asian vuoksi (esim. aamurutiinin erilaisuuden, wtf?).

Eli nämä miehet sanoo, että haluavat parisuhteen, mutta eivät oikeasti mieti, mitä se tarkoittaa, että elämässä on toinenkin ihminen hyvin lähellä (siis toisen toiveet, halut, rutiinit, haasteet jne.). Eivät oikeasti halua sitä ja jopa ahdistuvat, jos alkaa kehittyä tunteita.

Toki joku helmi voi löytyä ja itselle ehkä sopisikin mieluummin sellainen suhdemalli, jossa asutaan erillään, että itse en näe tuota em. kangistumista varsinaisesti esteenä. Nämä miehet kuitenkin sitten vielä selittävät, että haluavat lapsen ja nimen omaan yhteenmuuton jne., vaikka eivät ollenkaan vaikuta lapsiarkeen soveltuvilta (siinä kun pitää joustaa niistä omista menoista ja aikatauluista).

Näitä on vaikka kuinka paljon. Miehet ovat todella fiksuja ja ystävällisiä, osaavat hyvät käytöstavat, joustavat paljon omasta ajastaan auttaakseen muita ihmisiä ja ovat hyvin taipuvaisia huolehtimaan toisten asioista.

Osa tällaisista tuntemistani miehistä on kuitenkin sanonut suoraan, etteivät halua parisuhdetta koska se rajoittaa elämää niin paljon. Ja minä ymmärrän tämän: jos elämä on asettunut sellaiseen uraan, johon kuuluu työt, vapaus tulla ja mennä ihan miten itse haluaa, ja vapaailtoina sitten mahdollisesti vielä baarireissujakin, ja jos tämä kaikki on sitä mitä mies haluaa elämältä, niin ei siihen se parisuhde enää mahdu.

Jotkut näistä tuntemistani miehistä puolestaan eivät ole tyrmänneet ajatusta parisuhteesta, vaan suhtautuvat asiaan siten että se tulee jos on tullakseen. Heillä kuitenkin vaikuttaa olevan elämässä muut asiat tärkeämpiä kuin se, että etsisivät aktiivisesti parisuhdetta.

Yhden tällaisen lähes 40-vuotiaan miehen tiedän, jota olin jo pitänyt ikisinkkuna, kunnes hän viime kesänä esitteli yllättäen elämänsä ensimmäisen naisystävän. Oli hienosti ehtinyt elää elämäänsä ennen sitä, matkustella paljon, kouluttautua ja luoda uran, ja vasta nyt näytti olleen aika parisuhteelle - tai sitten hän tiesi aina mitä haluaa parisuhteelta, ja vasta nyt löytyi ensimmäinen sellainen nainen, jonka kanssa tällainen suhde oli mahdollista rakentaa.

Tällaiset miehet tosiaan peittyvät aika helposti sen äänekkäämmän miesmassan alle, joka viljelee sovinismia, karskia kielenkäyttöä ja huonoja käytöstapoja, minkä takia joskus voi tuntua siltä että hyviä miehiä on vaikeaa löytää. Ja ne miehet, joista välittyy onnellisuus, sosiaalisuus ja hyvät käytöstavat pitkälle ulospäin, ovat yleensä jo parisuhteessa. Mutta yleensä tällaiset miehet ovat ennen sitä parisuhdetta olleet juuri tuollaisia näkymättömämpiä tapauksia, jotka ovat kyllä huolehtineet muista mutta pitäneet matalaa profiilia asian osalta, kunnes kohdalle on osunut sellainen kumppani jonka kanssa on luotu parisuhde, ja miehestä on tullut itsevarmempi ja onnellisempi.

Silmät vain auki, tällaisia hyviä sinkkumiehiä on niin monessa paikassa että heidät kyllä löytää jos vain etsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä on vaikka kuinka paljon tuttavapiirissä. Hyvätapaisia, koulutettuja, ihan hyvin tienaavia, kilttiluonteisia tuon ikäluokan miehiä, jotka haluaisivat kaikki parisuhteen ja perheen. Mun käy todella paljon sääliksi, koska eihän tuo mikään luonnollinen tila monellekaan ihmiselle ole. Joillekin tietysti.

Itse olen ollut 24-vuotiaasta asti pysyvässä parisuhteessa. Mikä sitten on ero minun ja näiden tuttavieni välillä? Minä olen melkein kaikkia heitä rumempi, lyhyempi ja laiskempi, alkoipa vieläpä kaljuuntumisenikin muita aiemmin. Mutta olin naisasioiden suhteen hyvin aktiivinen ja piiritin tyttöjä herkeämättä silloin parikymppisenä. Nämä kaverini olivat enemmän tyyppiä "kyllä kumppani osuu kohdalleen".

Kyllä tämä oman tuttavapiirin tarkastelu on minulle ainakin vahvistanut sen, että miehiä pitää neuvoa toimimaan vastakkaisen sukupuolen suhteen perinteisesti - aloitteellinen on pakko olla, koska muuten käy huonosti.

M37

Mä olen 38v nainen ja ollut parisuhteessa 23-35v ja sinä aikana sain myös kaksi lasta. Olen hyvätapainen, koulutettu, hyvin tienaava, kiltti en ehkä ainakaan ihan aina ;) , mutta toki kunnollinen ja lisättäköön vielä, että olen ihan hoikka ja urheilen, kun palstalta olen oppinut, että se on oleellista.

Nyt olen tapaillut näitä kuvailemiasi tuon ikäluokan miehiä ja mun on pakko kyllä todeta, että tähän ikään mennessä osa heistä on a) tinder-koukussa, eli vaikka mies sanoisi etsivänsä parisuhdetta ja olevansa ihastunut ja kaikinpuolin vaikuttaa hyvältä matchilta ja mieskin sen toteaa, niin silti mies ei luovu tinderistä, ja jatkaa paremman etsimistä, b) kangistuneita omiin rutiineihinsa, eli kun ovat olleet sinkkuna niin pitkään ja tottuneet tekemään kaiken oman mielen mukaan ilman, että tarvii tehdä kompromisseja tai huomioida kenenkään toisen toiveita, niin eivät enää kykene mukautumaan mihinkään tai joustamaan mistään. Saattavat lopettaa tapailun jonkun ihan naurettavalta tuntuvan asian vuoksi (esim. aamurutiinin erilaisuuden, wtf?).

Eli nämä miehet sanoo, että haluavat parisuhteen, mutta eivät oikeasti mieti, mitä se tarkoittaa, että elämässä on toinenkin ihminen hyvin lähellä (siis toisen toiveet, halut, rutiinit, haasteet jne.). Eivät oikeasti halua sitä ja jopa ahdistuvat, jos alkaa kehittyä tunteita.

Toki joku helmi voi löytyä ja itselle ehkä sopisikin mieluummin sellainen suhdemalli, jossa asutaan erillään, että itse en näe tuota em. kangistumista varsinaisesti esteenä. Nämä miehet kuitenkin sitten vielä selittävät, että haluavat lapsen ja nimen omaan yhteenmuuton jne., vaikka eivät ollenkaan vaikuta lapsiarkeen soveltuvilta (siinä kun pitää joustaa niistä omista menoista ja aikatauluista).

Joo just näin. Ne toisen kerroksen sinkut pariutuvat, mutta ei juuri nelikymppinen. Heillä on jo ne omat kuviot ja rutiinit, joista eivät ole valmiit joustamaan. Joku itkevä vauva siihen sitten, niin viimeistään poistuvat taakse vasemmalle, kun se perhe ei ollutkaan sitä auvoa mitä on kuviteltu, vaan hoivaa ja omien tarpeiden laittamista toiseksi.

Se kolmas kaveri jota kukaan ei muista kirjoitti:

Minä menen tuohon kategoriaan, siis olin ~40 vuonna 2017, kun AP aloitti ketjun. Olen sinkku, kunnollinen ja toivottoman tylsä. Ihan totta. Kaupan hiivapaketti on kiinnostavampaa seuraa kuin minä. Luen sijoituspalstoja, katson Netflixistä scifileffoja ja olen vain lievästi normipainon ylärajalla, joka johtuu istumatyöstä ja siitä, että aineenvaihdunta ei ole enää sama kuin 10v sitten. En ole edes ruma, mutten kovin komeakaan. Olisin varmasti loistava vakooja, kun ohi kulkiessa en jää kenenkään mieleen. Olen keskivertoa aavistuksen älykkäämpi ja työni on semivaativaa älyllisesti, mutta habitukseni on hieman sekainen tukka, ajamaton parta ja 5 vuotta vanha kauhtunut fleecetakki ryyditettynä yhteensopimattomilla farkuilla. Minua voisi kutsua ehkä muodin teurastajaksi, tai ainakin instabeibien karkoittajaksi. Voisin varmaan kävellä pulsun asussa Valkoisen talon pihalle ja kukaan ei epäilisi mitään, vaan luulisivat että olen taas joku huumepäissään oleva hörhö.

Toimiston nuoret naiset puhuvat minulle vain kun tarvitsevat erityisosaamistani, joka ei ole sosiaalista verbaaliakrobatiaa, seksikästä flirttailua tai särmikästä myyntityötä, vaan arkista IT-kauraa. Sosiaalisesti olen juuri sen verran introvertti, että suurin osa toimiston väestä luulee minun olevan tyhmä, juntti, persu tai kaikki kolme, vaikken persuja ole koskaan äänestänyt, enkä ketään koskaan loukkaa. Olen liian kiltti. Sillä olen päässyt n. kolme tusinaa kertaa friend zonelle. Saavutus sekin. Jotta elämäni ei mene aivan hukkaan, kirjoittelen mukahauskoja juttuja AV palstalle ja kuvittelen, että elämäni nainen tupsahtaisi kuin tilauksesta syliini ja pääsisin jälleen kerran friend zonelle. Ehkä saan neljänen tusinan kasaan ennen viiskymppisiä.

Wish me luck. ;)

Tämähän on oikeasti kiinnostava tyyppi. Ihmisellä täytyy olla tarpeeksi älykkyyttä isterefletioon ja sen jälkeen hyvä huumorintaju itseironiaan. Oikeasti aika harva ihminen kykenee jälkimmäiseen.

On joo. Asiansa hoitava ihan hauskannäköinen työssäkäyvä mies. Talous kunnossa, ei käytä päihteitä juurikaan. Tupakoi kylläkin. Ei sellaisia mt-ongelmia vaikka lapsuus on vähän rikkonainen.

Vierailija kirjoitti:

Se kolmas kaveri jota kukaan ei muista kirjoitti:

Minä menen tuohon kategoriaan, siis olin ~40 vuonna 2017, kun AP aloitti ketjun. Olen sinkku, kunnollinen ja toivottoman tylsä. Ihan totta. Kaupan hiivapaketti on kiinnostavampaa seuraa kuin minä. Luen sijoituspalstoja, katson Netflixistä scifileffoja ja olen vain lievästi normipainon ylärajalla, joka johtuu istumatyöstä ja siitä, että aineenvaihdunta ei ole enää sama kuin 10v sitten. En ole edes ruma, mutten kovin komeakaan. Olisin varmasti loistava vakooja, kun ohi kulkiessa en jää kenenkään mieleen. Olen keskivertoa aavistuksen älykkäämpi ja työni on semivaativaa älyllisesti, mutta habitukseni on hieman sekainen tukka, ajamaton parta ja 5 vuotta vanha kauhtunut fleecetakki ryyditettynä yhteensopimattomilla farkuilla. Minua voisi kutsua ehkä muodin teurastajaksi, tai ainakin instabeibien karkoittajaksi. Voisin varmaan kävellä pulsun asussa Valkoisen talon pihalle ja kukaan ei epäilisi mitään, vaan luulisivat että olen taas joku huumepäissään oleva hörhö.

Toimiston nuoret naiset puhuvat minulle vain kun tarvitsevat erityisosaamistani, joka ei ole sosiaalista verbaaliakrobatiaa, seksikästä flirttailua tai särmikästä myyntityötä, vaan arkista IT-kauraa. Sosiaalisesti olen juuri sen verran introvertti, että suurin osa toimiston väestä luulee minun olevan tyhmä, juntti, persu tai kaikki kolme, vaikken persuja ole koskaan äänestänyt, enkä ketään koskaan loukkaa. Olen liian kiltti. Sillä olen päässyt n. kolme tusinaa kertaa friend zonelle. Saavutus sekin. Jotta elämäni ei mene aivan hukkaan, kirjoittelen mukahauskoja juttuja AV palstalle ja kuvittelen, että elämäni nainen tupsahtaisi kuin tilauksesta syliini ja pääsisin jälleen kerran friend zonelle. Ehkä saan neljänen tusinan kasaan ennen viiskymppisiä.

Wish me luck. ;)

Tuo aineenvaihdunta selitys on päästä keksittyä paskaa. Tuossa iässä ei aineenvaihdunta ole hidastunut ellei ole jotain sairautta. Eli nyt ylös, ulos ja lopeta se einesten mussutus ja tekosyiden keksiminen.

Normaalit miehet eivät ole sinkkuina tuossa iässä. Kyllä jotain vikaa on, kuten esimerkiksi tuon lainaamani kommentin miehellä laiskuus ja vastuunpakoilu. Lisäksi esim ruma ulkonäkö ja kouluttamattomuus ovat syitä olla sinkku. Monilla miehillä on myös taso liian korkealla. On hyväksyttävä, että kauniit ja fiksut naiset ottavat samantasoisia miehiä (ellei miehellä ole merkittävää varallisuutta, mutta niitähän suomen mittapuulla on vähän), ei mitään peräkammarin autisteja jotka pelaa tietokoneella.

Tuolla viimeisellä lauseella pudotat aika monen miespuolisen 30-40 -vuotiaan sinkun pois. Meitä on paljon ja tiedän pari, jotka voisivat olla oikeasti hyviä aviomiehiä/isiä. Pitäisi vain tulla sieltä kammarista hakemaan.

Ne miehet joilla on taustalla pitkiä parisuhteita ja taitoa ottaa toinen ihminen arjessaan huomioon, löytävät kyllä halutessaan parisuhteen. Naiset tunnistavat helposti miehestä sen joustavuuden ja kyvyn aitoon suhteeseen. 

Muut 30-40-vuotiaat sinkut, pitkäaikaiset sinkut, on juurikin sitä kastia, joka ei tule löytämään kestävää ja laadukasta parisuhdetta, koska ovat ruostuneet rutiineihinsa kun ketään ei ole ollut vierellä vuosikausiin, jopa vuosikymmeniin. He eivät niin sanotusti kohtaa lainkaan naisten odotusten ja toiveiden kanssa. Tänä päivänä kun naisten rima on auttamattoman korkealla. 

Puhumattakaan miesten mielenterveyden ongelmista, päihteiden käyttö, elämänhallinnan puutteellisuus, omituiset fetissit tai epähygienisyys tai feminiinisyys.

Kaikki 30-40v sinkut joita tunnen, miehet ja naiset yhtä lailla, on kyllä sangen moniongelmaisia yksilöitä. On mt-ongelmia, psyykelääkitystä, päihdeongelmaa, narsismia, täysin epärealistisia odotuksia siitä mitä kumppanin pitäisi olla, yms yms.

En näe että heistä yksikään olisi kykenevä toimivaan ja vastavuoiroiseen parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän harrastuspiireistä yhden, joka vastaa kuvausta. N. 40-v. koodarimies, ilmeisesti ihan hyväpalkkaisessa työssä, omistusasunto, ei lapsia. Pitkähkö, käy salilla, tukka löytyy päästä ja ainakin minun silmääni hän on ihan kivan näköinen. Luonteeltaan hän on älykäs ja perusystävällinen, ei juo, on ei-natiiviksi poikkeuksellisen hyvä englannissa. Löytyy harrastuksia ja ystäviä.

Mikä siis mättää? Hän kärsii ilmeisesti aika voimakkaasta sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka estää rennon juttelun kiinnostavien naisten kanssa. Sen sijaan että hän oikeasti tutustuisi naisiin, hän ihastuu etäältä erittäinen intensiivisesti ja alkaa piirittää naista "kaverina". Kun hän tulee torjutuksi, hän siirtyy lähes välittömästi seuraavaan kohteeseen, pahimmillaan samassa kaveriporukassa. On todella sääli, että hänellä on tällainen toimintamalli. Uskon, että sopivalle kumppanille hän olisi oikein hyvä mies.

Mitä käytännössä tarkottaa "piirittää naista kaverina" ja miten se eroaa tutustumisesta? 

Hän hakeutuu isossa porukassa koko ajan viereen istumaan tai muuten lähelle huomiota herättävästi. Luontevaa keskustelua hänen kanssaan ei synny, koska hän ei saa sanaa suustaan, paitsi tuskastuneita huokaisuja ja etukäteen mietittyjä onelinereita. Hän pyrkii myös tutustumaan ihastuksen kohteeseen kutsumalla häntä uudestaan ja uudestaan kotiinsa oman kaveriporukkansa illanvieton varjolla, vaikka olisi saanut useamman ei-vastauksen. Toiminnan läpinäkyvyydestä huolimatta hän ei kuitenkaan kerro suoraan olevansa ihastunut, vaan pyrkii minimoimaan torjutuksi tulemisen riskin esittämällä kaveria. Hänen strategiansa on siis tällainen: https://xkcd.com/513/

On kiusallista joutua tuollaisen pommituksen kohteeksi, koska siinä pitäisi torjua ihminen, joka ei varsinaisesti ole tehnyt aloitetta. Tuo olisi ehkä sympaattista toimintaa 15-vuotiaalta, muttei enää nelikymppiseltä mieheltä. On myös suuri turn off, että sama mies on yrittänyt iskeä puolta harrastusporukan naisista tuolla samalla tavalla ennen sinua.

Kyseessä on stereotyyppinen kiltti mies.

Olen 31-vuotias nuori miespuolinen henkilö Helsingistä, vaikka en kyllä oikein osaa ajatella itseäni kolmekymppisenä, ja usein minua luullaankin ulkonäköni perusteella noin viidestä viiteentoista vuotta nuoremmaksi. Yleisesti ottaen tulen kuitenkin toimeen monien eri-ikäisten ihmisten kanssa. Perusluonteeltani olen rauhallinen, ystävällinen, huumorintajuinen sekä joissakin asioissa ehkä hieman tyttömäinenkin. Kasvokkain tavattaessa olen todennäköisesti myös ujo – ainakin aluksi.

Itse tykkään kulkea luonnossa sekä kävellä ja ulkoilla muutenkin. Luonnossa liikkumisen lisäksi luonnontieteet kuuluvat omiin kiinnostuksen kohteisiini. Alkoholia en käytä juuri lainkaan ja tupakkaa en polta ollenkaan. Vapaa-aikoinani käyn usein ulkona kävelemässä, kiertelemässä kirpputoreilla tai kuuntelen musiikkia. Silloin tällöin tulee myös leivottua jotain, useimmiten jotain makeaa. Lisäksi olen ollut useaan kertaan isosena sekä avustajana oman kotialueeni seurakunnan rippikouluissa.

Vaikka tunnen moniakin ihmisiä, minulla ei tällä hetkellä ole oikein ketään sellaista kaveria, jonka kanssa olla ja viettää aikaa useammin kuin noin kerran vuodessa. Muun muassa useimmat peruskoulu- ja lukioaikaiset kaverini ovat jatkaneet kukin omiin suuntiinsa. Niinpä olenkin ollut jo useamman vuoden aika yksinäinen ja pääsääntöisesti olen viettänyt nykyisin lähes kaikki viikonloput sekä muut vapaa-aikani joko yksikseni tai olemalla vanhempieni kanssa.

Toivoisin mielellään naispuolista kaveria, joka olisi iältään jostain noin 16–26 vuoden väliltä, mutta ei se niin tarkkaa ole. Etsin itselleni siis sellaista kaveria, jonka kanssa voisi aluksi tutustua kirjoittelemalla, minkä jälkeen voisimme jossain vaiheessa mahdollisesti myös nähdä, viettää aikaa sekä tehdä jotain yhdessä. Toivoisin, että olisit valmis kirjoittelemaan aktiivisesti ja ettei yhteydenpito jäisi vain yhteen tai muutamaan sähköpostiviestiin. Listasin tähän viestin avainsanoihin joitakin asioita, joista itse pidän tai olen kiinnostunut. Sinun ei tarvitse pitää kaikista samoista asioista, vaikka tutustuminen saattaa olla toki helpompaa, mikäli löytyy edes joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Akateeminen, joka tekee koko ajan selväksi olevansa akateeminen. Jutut jatkuvasti "akateemiset perheet sitä, alemman sosiaaliluokan perheet tätä." Eli kovasti luokittelee ihmisiä ja läpi paistaa semmoinen ylimielisyys omasta akateemisuudesta johtuen. Myös syyllistyy välillä piikittelyyn ja ilkeilyyn.

Eli ei ehkä niin kovin hyvä catch kumminkaan, vaikka "ulkoisesti" puitteet tavallaan kohdillaan.