Onko sulla sellaista tuttua 30-40v miestä joka olisi ihan hyvä mies, mutta sinkku?

Parisuhdemarkkinoilla heikko suorituskyky on yleensä myös huono asia. Mies suorittaa iskemistyötä jotenkin- nainen valkkaa siitä tarjotusta valikoimasta "kiinnostavimman" eli parhaan shown sillä hetkellä.

Kilttikunnonmies on siinä asiassa lähinnä altavastaaja kun lähtökohtaisesti iskemistyö on miehen tehtävissä Suomen parisuhdekulttuurissa ellei kyseessä ole miehistä pienin eliitti jota piirittää suurin osa seuraa hakevista kaikista naisista. Some on sekä mahdollisuus että rajoitus. Oli miten hyvä ruuneberoimaan kirjallisesti, livenä pitää onnistua myöskin.

Useinkaan ei ole tarpeen , kuten miehiltä, naisilta juurikaan löytyä rohkeutta ja show-taituruutta sosiaalisesti. Meikkaa, stailaa ja mene tarjolle sopivaan paikkaan käyt-sä-täällä-usein miehiä alkaa löytyä juttusille, you name it. Tuolla näkee umpiujoja naisia onnellisina sormuksineen. Mutta ne ujot kiltittavismiehet, ikisinkkuja löytyy mistä vain ilman vakavia puutteita elämän sisällössä.

Ujous on siinäkin myrkyllinen asia miehelle itselleen että jos ei tee mitään aloitteita, ei tule saamaan naisilta sitä responssiakaan edes pakkien muodossa. Moni ujomies onkin jäänyt turvaan sinne omalle mukavuusalueelleen jossa ei voita eikä häviä sosiaalisestikkaan. Todellisuus on erilainen kun ymmärtää että ujous on vain mielentila. Kuin auton käsijarru joka yrittää estää ettei auto karkaa parkki ruudusta. Mutta miksi jarrutella silloin kuin pitäisi painaa lisää kaasua?

Ujouden voittaminen lähtee omasta sisäisestä energiasta johon ehkä kaivataan ulkoisiakin muutoksia. Kun alkaa päästä tasapainoon itsensä kanssa voi ujouden kanssa elää vapautuneemmin. En väitä että umpi-ujosta tulee vaatteiden vaihdolla kuin Sarasvuo, vaan että alkaa itse määräämään ujouttaan eikä ujous itseään.

Suurin osa naisista tahtonee löytää miehen kumppanikseen omilla preferensseillä joka on jollain tapaa voittaja elämässään. Pieni osa naissista sen elämänkaraiseman särmikkään tilapäisen looserin jonka voisi rakastaa paremmaksi. Voitto sekin! Nollasumma-looserismies, harvoille.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku ainakin kuvaili varsin yksityiskohtaisesti itsensä muistan siitä pitkästä viestistä toteamuksen "olen täysin väritön ja hajuton". Juuri tuo tylsyys on se turn off.

Suomalainen nainenhan on tietysti itse aina todella menevä ja maailmaa nähnyt kosmopoliitti? Jos itse harrastaa lähinnä ystävien tapaamista, elokuvissa käymistä ja kuntosalin pump-tunneilla käymistä niin ei pitäisi olla mitään asiaa vaatia miehen harrastavan jotain laitesukellusta tai maailmanympärimatkailua.

Juttuhan kulminoituu viime kädessä (taas) rahaan. Kalliit harrastukset tulkitaan "meneviksi" (kuten vaikka se laitesukellus ja matkustaminen), kun taas vähemmän rahaa vaativat tulkitaan "tylsiksi" (elokuvissa käynti, lukeminen, kansalaisopiston kielikurssit jne.). Trendinä tuntuu olevan myös se, että jos harrastus vaatii joukon niin se on menevä, ja vastaavasti yksin tehtävät harrasteet ovat tylsiä. Liittyneekö tähän sitten se, että joukossa nainen pääsee näkemään miehen aseman kyseisessä yhteisössä, joka taas ei yksilöharrastuksissa käy ilmi?

Lisäksi sekin on tiedossa, ettei mies saa aloittaa jotain harrastusta siksi, että haluaa sen avulla tavata naisia. Moinen tulkitaan epätoivoiseksi. Toisin sanoen siihen menevään (eli kalliiseen) harrastukseen pitäisi olla jo valmiiksi kiinnostus. Ja tuo harrastus pitäisi olla riitävän maskuliininen, mutta ei liian maskuliniinen, koska niitä naisia pitäisi tavata kyseisen harrastuksen parissa.

Minua ei häiritse se, jos "menevä" nainen odottaa saavansa menevän miehen. Ongelmani on se, että paikallisen kirjaston lukupiirissä käyvä 36-vuotias Kelan arkistotäti edellyttää mieheltä harrastuksiksi Lapin vaelluksia, vuorikiipeilyä, maailman kulttuurikohteisiin matkustelua ja niin edelleen. Toki pitää olla 1) yli 180 cm pitkä, 2) tumma ja 3) lihaksikas. Vähintään 4) kolmea kieltä pitäisi osata puhua sujuvasti.

By the way: yllä kuvaamastani luettelosta täytän itse 3/4 kohtaa, mutta olen silti liian tylsä.

Ooon juuri tuollainen, pitkä rikas komea erittäin sosiaalinen ja suosittu ja sinkku. Mutta mitäs tytsyt luulette, kannattaako ottaa tavallista suomalaista naista sitten? Mua kysytään ihan hirveästi poikaystäväksi, mutta parhaiten homma on tasapainossa kun nainenkin on yhtä upea. Niitä vaan ei ole suomessa kovin paljoa, joten olen huomannut helpommaksi hommata sellaisen ulkomailta. Ja kun olen tosiaan varakaskin niin voin ihan hyvin jäädä sinne lämpimään samalla, ei tarvitse edes ketään raahata tänne nietosten keskelle.

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi. 

ei_helppoa_kellään kirjoitti:

Ooon juuri tuollainen, pitkä rikas komea erittäin sosiaalinen ja suosittu ja sinkku. Mutta mitäs tytsyt luulette, kannattaako ottaa tavallista suomalaista naista sitten? Mua kysytään ihan hirveästi poikaystäväksi, mutta parhaiten homma on tasapainossa kun nainenkin on yhtä upea. Niitä vaan ei ole suomessa kovin paljoa, joten olen huomannut helpommaksi hommata sellaisen ulkomailta. Ja kun olen tosiaan varakaskin niin voin ihan hyvin jäädä sinne lämpimään samalla, ei tarvitse edes ketään raahata tänne nietosten keskelle.

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi. 

"Kysytään poikaystäväksi" - eiköhän tuo kertonut riittävästi :-DDD

""Kysytään poikaystäväksi" - eiköhän tuo kertonut riittävästi :-DDD"

Joo viestiä puskee joka päivä, mutta olen todella kohtelias, puhun pitkään joka tytön kanssa silti, sillä en halua vaikuttaa mitenkään ylimieliseltä. 

ei_helppoa_kellään kirjoitti:

""Kysytään poikaystäväksi" - eiköhän tuo kertonut riittävästi :-DDD"

Joo viestiä puskee joka päivä, mutta olen todella kohtelias, puhun pitkään joka tytön kanssa silti, sillä en halua vaikuttaa mitenkään ylimieliseltä. 

Naiset lähettävät viestejä, joissa kysyvät sinua poikaystäväksi?

Ikää on noin 17 v, arvaan :-D

Noh noh älkääs ottako niin kirjaimellisesti, tietenkin naiset verhoavat aina todellisen viestinsä jonkun muun asian taakse, he saattavat kirjoittaa esim: "nyt lähestymiskielto on voimassa, älä enää soittele!!"

Ja näin pelaavat omaa halukasta peliään näissä alkavien parisuhteiden kuumissa kiemuroissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku ainakin kuvaili varsin yksityiskohtaisesti itsensä muistan siitä pitkästä viestistä toteamuksen "olen täysin väritön ja hajuton". Juuri tuo tylsyys on se turn off.

Suomalainen nainenhan on tietysti itse aina todella menevä ja maailmaa nähnyt kosmopoliitti? Jos itse harrastaa lähinnä ystävien tapaamista, elokuvissa käymistä ja kuntosalin pump-tunneilla käymistä niin ei pitäisi olla mitään asiaa vaatia miehen harrastavan jotain laitesukellusta tai maailmanympärimatkailua.

Juttuhan kulminoituu viime kädessä (taas) rahaan. Kalliit harrastukset tulkitaan "meneviksi" (kuten vaikka se laitesukellus ja matkustaminen), kun taas vähemmän rahaa vaativat tulkitaan "tylsiksi" (elokuvissa käynti, lukeminen, kansalaisopiston kielikurssit jne.). Trendinä tuntuu olevan myös se, että jos harrastus vaatii joukon niin se on menevä, ja vastaavasti yksin tehtävät harrasteet ovat tylsiä. Liittyneekö tähän sitten se, että joukossa nainen pääsee näkemään miehen aseman kyseisessä yhteisössä, joka taas ei yksilöharrastuksissa käy ilmi?

Lisäksi sekin on tiedossa, ettei mies saa aloittaa jotain harrastusta siksi, että haluaa sen avulla tavata naisia. Moinen tulkitaan epätoivoiseksi. Toisin sanoen siihen menevään (eli kalliiseen) harrastukseen pitäisi olla jo valmiiksi kiinnostus. Ja tuo harrastus pitäisi olla riitävän maskuliininen, mutta ei liian maskuliniinen, koska niitä naisia pitäisi tavata kyseisen harrastuksen parissa.

Minua ei häiritse se, jos "menevä" nainen odottaa saavansa menevän miehen. Ongelmani on se, että paikallisen kirjaston lukupiirissä käyvä 36-vuotias Kelan arkistotäti edellyttää mieheltä harrastuksiksi Lapin vaelluksia, vuorikiipeilyä, maailman kulttuurikohteisiin matkustelua ja niin edelleen. Toki pitää olla 1) yli 180 cm pitkä, 2) tumma ja 3) lihaksikas. Vähintään 4) kolmea kieltä pitäisi osata puhua sujuvasti.

By the way: yllä kuvaamastani luettelosta täytän itse 3/4 kohtaa, mutta olen silti liian tylsä.

En ymmärrä. Ihan oikeasti, en ymmärrä. Mistä ihmeen vaatimuksista puhut? Joo, se pump-tunneilla käyvä nainen netissä voi luetella kriteereinään, että miehen pitää harrastaa laitesukellusta ja matkailua - so? Siirry seuraavaan profiiliin. Niin minäkin tein, kun nettideittailin ja näin miehen profiilin, jossa hän haki esimerkiksi naisellista tai kaunista naista. Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa. Täysin riippumatta siitä, millainen itse on ja mitä tekee. Anna niiden pump-naisten jäädä rauhassa etsimään pitkää, tummaa, lihaksikasta maailmanmatkailijaa ja etsi sellainen nainen, joka etsii sinun kaltaistasi miestä. Jos netistä ei löydy niin tee samoin kuin minä tein: unohda netti.

Oli yksi tuollainen laitesukellusurheilumies, ammatissaankin kova suorittaja. Aina elämyksiä ja haasteita hakeva. Ihan kivaa seuraa, mutta meno hirvitti. Olisi ihan kiva vaan välillä rauhoittua ja olla paikoillaan. "Ethän sinä oikeasti voisi tykätä elämästä, missä leivot pullaa keittiössä?" Itse asiassa kyllä.

Itse tunnen lähinnä ongelmaisia sinkkuja nelikymppisiä miehiä. Ongelmat on riippuvuudet, masennus, työttömyys, rahaongelmat jne..

Vierailija kirjoitti:

--- Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa.---

Niin saakin, ei siitä ole kysymys. Minäkin saan ostaa itselleni Ferrarin ja rakennuttaa kartanon Alpeille. Kokonaan toinen asia on, onko minulla moiseen järkeviä edellytyksiä (tällä hetkellä).

Naisten ylisuuret luulot itsestään yhdessä ylimitoitettujen miehille asetettujen vaatimusten kanssa aiheuttavat yhteiskunnallisen ongelman. Tämä ongelma aiheutuu siitä, että yhteiskunnan tukien ja tasa-arvon ansiosta naiset ovat mieluummin sitten joko a) yksin tai b) alistuvat osaksi tavoittelemansa eliittimiehen haaremia.

Siinä vaiheessa kun yhden ja saman vuoden aikana viides 160-senttinen Kelan täti tai Alkon myyjä sanoo yhden treffin jälkeen "ei ole kipinää" on selvää, että jotain on pielessä. Asianmukainen tutustuminen kelpaa minulle aina, mutta ura, kaverit ja harrastukset ne on jo minullakin. En todellakaan aio ryhtyä samanlaisiin viihdytysoperaatioihin treffeillä kuin silloin joskus 18-vuotiaana lukiolaiskollina. Eikä pitäisi kyllä sen yli 35-vuotiaan kaupan kassankaan moista vaatia. Terveisin "esimiesasemassa työskentelevä luonnontieteiden maisteri".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa.---

Niin saakin, ei siitä ole kysymys. Minäkin saan ostaa itselleni Ferrarin ja rakennuttaa kartanon Alpeille. Kokonaan toinen asia on, onko minulla moiseen järkeviä edellytyksiä (tällä hetkellä).

Naisten ylisuuret luulot itsestään yhdessä ylimitoitettujen miehille asetettujen vaatimusten kanssa aiheuttavat yhteiskunnallisen ongelman. Tämä ongelma aiheutuu siitä, että yhteiskunnan tukien ja tasa-arvon ansiosta naiset ovat mieluummin sitten joko a) yksin tai b) alistuvat osaksi tavoittelemansa eliittimiehen haaremia.

Siinä vaiheessa kun yhden ja saman vuoden aikana viides 160-senttinen Kelan täti tai Alkon myyjä sanoo yhden treffin jälkeen "ei ole kipinää" on selvää, että jotain on pielessä. Asianmukainen tutustuminen kelpaa minulle aina, mutta ura, kaverit ja harrastukset ne on jo minullakin. En todellakaan aio ryhtyä samanlaisiin viihdytysoperaatioihin treffeillä kuin silloin joskus 18-vuotiaana lukiolaiskollina. Eikä pitäisi kyllä sen yli 35-vuotiaan kaupan kassankaan moista vaatia. Terveisin "esimiesasemassa työskentelevä luonnontieteiden maisteri".

Ymmärränkö oikein, että tasa-arvo on mielestäsi huono asia?

Mitä mahtavat olla pelkästään naisille maksettavat yhteiskunnalliset tuet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

--- Kyllähän jokainen saa hakea juuri sellaista kuin haluaa.---

Niin saakin, ei siitä ole kysymys. Minäkin saan ostaa itselleni Ferrarin ja rakennuttaa kartanon Alpeille. Kokonaan toinen asia on, onko minulla moiseen järkeviä edellytyksiä (tällä hetkellä).

Naisten ylisuuret luulot itsestään yhdessä ylimitoitettujen miehille asetettujen vaatimusten kanssa aiheuttavat yhteiskunnallisen ongelman. Tämä ongelma aiheutuu siitä, että yhteiskunnan tukien ja tasa-arvon ansiosta naiset ovat mieluummin sitten joko a) yksin tai b) alistuvat osaksi tavoittelemansa eliittimiehen haaremia.

Siinä vaiheessa kun yhden ja saman vuoden aikana viides 160-senttinen Kelan täti tai Alkon myyjä sanoo yhden treffin jälkeen "ei ole kipinää" on selvää, että jotain on pielessä. Asianmukainen tutustuminen kelpaa minulle aina, mutta ura, kaverit ja harrastukset ne on jo minullakin. En todellakaan aio ryhtyä samanlaisiin viihdytysoperaatioihin treffeillä kuin silloin joskus 18-vuotiaana lukiolaiskollina. Eikä pitäisi kyllä sen yli 35-vuotiaan kaupan kassankaan moista vaatia. Terveisin "esimiesasemassa työskentelevä luonnontieteiden maisteri".

Ja vielä kolmas kysymys: Eikö ihminen saisi mielestäsi valita yksinelämistä, jos sopivaa kumppania ei löydy?

Joo tunnen 38 v. miehen, joka on erittäin mukava, fiksu, todella komea, urheilullinen ja varakas. Tosin hän on myös työnarkomaani eikä sen takia ole aikaa parisuhteelle. 

Laskekaa vähän ikärajaa arvon naiset.

Olen hyvässä työssä oleva M26, on omistusasunto, auto, kaverit ja haaveilen perhe-elämästä. Henkisesti aivan täysin kypsä isäksi. Urheilen paljon, mutta en ole hairahtanut mihinkään fitness-soopaan. Tykkään laittaa ruokaa, enkä vietä jokaista viikonloppua baareissa. Yhdenillan juttua minusta ei saa. Maailman komein mies en ole koskaan ollut, enkä tule olemaankaan. Ulkonäköäni kuvailisin normaaliksi.

Ikäluokassani olevat naiset tuntuvat hakevan lähinnä kauniita kuvia instagramiin ja kilpailevan siitä kuka kaataa eniten miehiä. Se ei nappaa.

Käykää rohkeasti jutulle myös nuorempien miesten kanssa, ei sitä voi tietää millainen helmi sieltä löytyy.

Tsemppiä miehen hakuun!

Kyllä se on niin että kannattaa kiertää kaukaa +30 vuotiaat naiset. Jos ei nuoremmista löydy, silloin ulkomailta hakemaan. Näkee edellisistä kommenteista heidän tason suhteessa vaatimuksiin.

Minulla on kaveripiirissä 37v sinkkumies, kaikinpuolin kunnollinen, on kouluttautunut, hyvä työ, harrastuksia. Mutta on tolkuttoman ujo naisten suhteen. Ei ole koskaan seurustellut vakavasti eikä harrasta yhden yön juttuja. Haluaisi sopivan kymppanin kyllä. Eli kyllä niitä on. Niin, tunnen myös sinkkunaisia vastaavilla taustoilla.

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Ongelma on edelleen siinä, että jos tahtoisi tavata tällaisen ihanan miehen, niin häneen on ihan mahdotonta tutustua jos hän ei käy missään. Aikamoinen noidankehä siis. En silti ole sitä mieltä että pitää jatkuvasti rampata jossain, en minäkään jaksa sellaista. Mutta toivon kyllä tapaavani kumppanin perinteiseen tapaan eikä netin kautta.

Tämähän se iso ongelma onkin. Mistäs sinunkaltaisiasi naisi sitten voisi bongata tuolta ulkomaailmasta? En oikein usko siihen, että kannattaisi aloittaa esimerkiksi joku italian kielen iltakurssi vain sen takia, että siellä pienellä todennäköisyydellä voisi olla sinkkunaisia.

Vierailija kirjoitti:

gsdfgsdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gsfgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Ei, vaan puhuttiin siitä, mitä miehessä pitää olla ENNEN kuin häneen voi edes tutustua. Eli mies ei ole kiinnostava, jos hän ei sinkkuna ollessaan jatkuvasti ramppaa jossain menossa. Siinä vaan monesti käykin juuri niin, että mies ei niistä jatkuvista menoistaan luovu edes seurustellessa ja sitten ne ovatkin yhtäkkiä ongelma, kun nainen huomaa ettei ole aikaa sille yhteiselle tekemiselle. Eli jos tarkemmin ajattelee, kannattaakin suosia niitä miehiä jotka odottelevat, että löytyisi se kumppani jonka kanssa sitten voisi tehdä kaikenlaista kun ei sinkkuna tule lähdettyä mihinkään.

Minä en jaksa uskoa, että jos mies ei sinkkuna käy missään niin parisuhteessa hän yhtäkkiä muuttuisi aktiiviseksi. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta esimerkiksi (huom, vain esimerkki) elokuvat niin paljon, että hän kävisi elokuvafestaareilla, niin vaikea uskoa, että hän yhtäkkiä parisuhteessa niistä syttyisi. Jos hän ei sinkkuna matkustele, niin en usko että hän oikeasti rakastaisi matkustamista ja haluaisi parisuhteessakaan matkustella. Jos häntä ei sinkkuna kiinnosta harrastaa erilaisia likuntalajeja, niin ei hän oikeasti ole sporttinen parisuhteessakaan, jne.

Itselleni tuollainen "ei tule lähdettyä mihinkään" -mies olisi kertakaikkiaan kauhistus.

Ei sinun tarvitsekaan uskoa. Ja voin myöntää, että varmaankaan kaikissa tapauksissa mies ei muutukaan kumppanin tullessa kuvioihin. Siinä vaiheessa kumppani voi sitten sanoa, että meneminen on minulle tärkeää, joten tämä suhde ei voi pidemmän päälle toimia, jos emme tee yhdessä asioita. Kehotin vain siihen, ettei kukaan tuomitsisi tuntematonta miestä liikaa etukäteen, kun ei voi tietää miten kumppani muuttaa dynamiikkaa. Itse olen tyyppinä sellainen, että omin päin ollessani vetäydyn aika pieneen maailmaan, mutta kun tulee kumppani rinnalle niin kaikki aukeaa ihan eri tavalla. Minusta siinä on huima ero, joutuuko tekemään asioita yksin, vai onko joku jonka kanssa voi jakaa ne kokemukset. Sen takia myös on ihan eri intotaso lähteä tekemään asioita.

Ystävät? Miksi et tee asioita ystävien kanssa?

Ystäväpiiri ei ole kovin laaja ja tässä iässä tuppaa olemaan niin, että ne vähätkin ystävät ovat ukkoutuneet niihin parisuhteisiinsa. Tekevät siis perheen kanssa kaikenlaista joten ei muuta oikein ehdi, eikä siinä mitään. Enkä minä valita, ei minulla ole mitään suurta tarvetta mennä kovin usein kun kotonakin viihtyy. Seuraava nainen taas sitten muuttaa tilannetta jotenkin. Joko hän on samanlainen kotikissa kuin itsekin olen, tai sitten mennään ties minne. Tai kolmantena vaihtoehtona hän voi mennä mielensä mukaan ja itse liityn seuraan silloin tällöin. Näin se toimi edellisessä suhteessa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

ps. mitä on tämä valitus siitä etteivät miehet "käy missään"?

Joka ikinen tuntemani vähänkään menevämpi mies on parisuhteen edetessä saanut kuulla valitusta liiasta menemisestä.

 

Toisin sanottuna, naiset haluavat menevän ja sosiaalisen miehen joka _muuttuu_ kotimieheksi, ei miestä joka on jo valmiiksi kotimies.

Miten joku ei tajua?

Ongelma on se että "mies käy jossain". Nainen haluaa sosiaalisen miehen, jonka kanssa voi käydä YHDESSÄ jossain. Siksi mies saa kuulla valitusta. Miten näin selvä asia voi olla kenellekään noin vaikea?

Todellakin.

Sosiaalisella miehellä on laaja kaveripiiri ja paljon erilaisia menoja. Eli sinusta sosiaalisen miehen tulee hylätä kaverinsa ja menonsa, jotta voisi alkaa käymään naisen kanssa yhdessä jossain?

Tämä on todellakin naisille tyypillistä. Se mies halutaan jolla on jo kaikkea.

Ei toki sitä miestä joka nimen omaan haluaisi käydä naisen kanssa jossain ilman tarvetta hylätä miljoonaa kaveriaan ja harrastuksiaan naisen takia.

Ei, tällainen mies ei kiinnosta.

Minä löysin muuten oikein hyvän miehen, mutta hänellä ei ole ystäviä eikä harrastuksia, eikä hän juuri käy ulkona. Hänestä ei ollut kaveriksi minun harrastuksiin, koska vaikka hän lähti mukaan, hän ei siellä puhu kenellekään muulle mitään kuin minulle.

Hän katsoo elokuvia, mutta kotona. Hän on töissä, etänä kotona. Hän kuntoilee, kotinurkilla. Hän pelaa netissä, tietenkin kotoa käsin.

Käy aika ahdistavaksi olla hänelle kaikki sosiaalinen elämä... ja hän on surkeana kun seurustelen ystävien tai sukulaisten kanssa ilman häntä, kun pitäisi olla hänen seurana.

Ajan kanssakaan ei ole alkanut viihtyä kenenkään muun kuin minun kanssa.

Kiltti ja komea on, mutta...

Tuo on sitten jo vaikeampi ongelma, jos ei ole sosiaalisia taitoja tuon vertaa. Hänen tapauksessaan se kotiin linnoittautuminen johtunee aika pitkälti tuosta. Varmaan monella muullakin. Esimerkiksi minulla taas ei, vaikka kotityyppi olenkin. Exä sanoi, että minut voi heittää mihin tahansa sosiaaliseen tilanteeseen ja olen kuin kala vedessä.