Onko tervettä inhota toista, jos ei ole sanaakaan vaihtanut?

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisessa tilanteessa on todennäköisemmin kyse kateudesta, eikä ihan vaan vihasta

Mistä ihmeen vihasta? Liian voimakas sana mun mielestä.

a.p

Käytöksensä on omituista, jopa jollain tapaa häiriintynyttä tai ei ainakaan hyvää käytöstä. En minäkään häneen halua tutustua, mutta tervehdin kuitenkin.

a.p

Niinpä.

Joku valehdellut jotain?

Osa ihmisistä vihaa käskystä tai ehkä eivät oikeasti vihaa, mutta kun joku kaveri vihaa niin seuraksi.

Sitten pitkät päivät tekemisen puutteen takia jauhetaan ja tosiasiat vääntyvät mitä kummallisemmiksi.

Jutut mehevöityvät ja lopulta niihin juttuihin alkaa uskoa.

Joku sen pahanpuhumisen alullepanija on, joku jolla oikeasti kaunaa.

Kokemus tällaisesta kun kerran luulottelut paljastuivat ihan sitten vain omiksi luuloiksi. Anteeksipyyntö olisi paikallaan silloin kun

menee tuollaiseen mukaan.

Olen sitä mieltä, että ensivaikutelma (oma eikö muiden puheet) on oikea. Pari kertaa olen joutunut pettymään kun alun inhotuksen jälkeen olen tykästynyt ihmiseen. Mutta loppupeleissä se ensiarvio on oikea.

vihaaminen on tekosyy, jolla oikeuttaa oman asennoitumisensa ja näköalattomuuteensa.

Toisilla se oma "vaisto" on vain oikeutus kohdella syytöntä huonosti.

Ei nähdä ihan vain sitä, että vaikka toisesta ei pidä tätä voi silti kohdella asiallisesti.

Eli ei tarvitse olla seurassa, voi etäisesti ehkä tervehtiä.

Joillakin on aiemmin ollut huonoja kokemuksia tietyn tyylisistä ihmisistä ja ihminen helposti siksi kohtelee samantyylistä ynseämmin kuin pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä.

Joku valehdellut jotain?

Enpä usko ja tyyppi ei pidä monesta muustakaan. Itsestäkin on valehdeltu et vihaisin kaikki. Todellisuudessa mun naama vaan on sellainen. Pitäis kai käydä faceliftissä et kelpais.

a.p