Kaupassa ja leikkipuistossa käyntiä Saksassa (viitaten heiluvahammas-tapaukseen Suomessa)
Maassa maan tavalla, mutta haluan kertoa miten voi myöskin hoitaa nämä "pakolliset" kanssakäymiset vieraiden kanssa.
Olin leikkipuistossa lasteni kanssa. Saksassa siis. Kun tulin puistoon, vanhempien päät kääntyivät suuntaani, he sanoivat "Hallo!" tai nyökkäsivät ja hymyilivät. Joka ikinen. Vastasin hymyillen "Hallo!".
Kun joku lapsi lähestyi omia lapsiani, sanoimme kaikki lapselle "Hallo" ja hän sanoi myös. Lapset saattoivat alkaa jutella jostain ja leikkiä yhdessä tai leikkivät vierekkäin omiaan.
Kun lähdimme pois puistosta, sanoimme lähellä oleville vieraille "Tschüß" ja he vastasivat. Yksivuotias lapseni vilkutti myöskin ja sai aikuiselta vilkutusta takaisin. Kun olimme leikkipuiston portilla menossa ulos, 1v lapseni vilkutti vieläkin ja ovesta tuli samaan aikaan sisälle isä lapsensa kanssa, isä vilkutti 1v lapselleni ja sanoi hymyillen "Hallo".
Tänään olin kahdessa "halpis"ruokakaupassa, vastaavia kuin Lidl, toinen oli nimeltään Aldi.
Aldin kassalla ostoskärryissä istuva 1v lapseni kitisi sillä olin laittanut hedelmäpatukan, joka oli hänelle, ostoshihnalle.
Myyjä hymyili ystävällisesti ja kysyi lapseltani "Mikäs sua harmittaa?" Selitin että hän haluaisi syödä jo tuon hedelmäpatukan. Myyjä skannasi sen ekana ja ojensi lapselleni, sanoin kiitos ja avasin sen lapselleni, hän alkoi syödä sitä. Myyjä skannasi ostoksiani ja katseli hymyillen lastani ja kysyi samalla tältä "Maistuuko?" :)
Sitten kävin toisessa kaupassa, myöskin Lidliä vastaava edullinen, sillä ekasta ei löytynyt oreganoa. 1v lapseni äänteli kaupassa, ei huutanut mutta päästeli ääniä tyyliin Eee eee eee. Hyllyä täyttävä miestyöntekijä katsoi lastani ja hymyili. Lihatiskillä pyysin mitä halusin ja se työntekijä tiskin takana kysyi "Saako pikkuiselle antaa siivun leikkelettä?" :)
Kassalla kassahenkilö tervehti ja sanoi "Ompa herttainen pikkumies! Mikä hänen nimensä on?" Sanoin nimen ja hän jatkoi "XY, haluaisitko ilmapallon? Osaako hän puhua?" Sanoin että ei osaa puhua mutta tykkää kyllä ilmapalloista. Myyjä ojensi lapselle ilmapallon :) Myyjä skannasi ostoksiani ja jutteli samalla "No, XY, kiva kun tulit tänne kauppaan! Tulethan toisenkin kerran?" :D
Lähdimme molemmat hymyillen kotiin.
En todellakaan suuttuisi, jos kukaan ei sanoisi mitään ystävällistä. En ikinä menisi valittamaan asiasta kaupan nettisivuille. Mutta kyllä tuollaiset pikkujutut kivalta tuntuu, ilmankin pärjää mutta hyvin se jutustelu sujui skannatessakin.
T. Saksamamma
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessa ollaan möllejä joka paikassa, oltiin sitten maalla tai kaupungissa. Menkää ulkomaille niin näette miten normaalit ihmiset käyttäytyy.
Mikäköhän on syy tähän mölliyteen? Olisiko meidän poliitikot vaikka? Eivät välitä tippaakaan mitä tavan kansalaisten elämään kuuluu. Aivan liian monella se on elämänilotonta päivästä toiseen kitkutusta, kun rahat eivät riitä. Ole siinä sitten pirtsakka ja jaksa smalltalkata, kun ulkona enimmäkseen sataa/tuulee/on pimeää. Voi kilin kellit. Ja kun vielä muistaa että meillä on ylisuuri julkinen sektori ja kaikki on säänneltyä, niin ihmiset on ehdollistettu kyttäämään toisiaan.
Joistakin historiallisista uutisfilmeistä voi bongata kansalaisten hymyjä, mutta se olikin aikakautta jolloin näitä seteliselkärankapoliitikkoja ei ollut vaan oli kunnia-asia hoitaa työnsä vastuullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena pakko kysyä. Mikä sai aloituksessa aikaan alapeukutuksen? En vastusta sitä mielenilmaisua, vaan yritän ymmärtää miksi?
Olisko kyse kulttuurierosta tai tavoista.
Ja ensimmäisissä esimerkeissä olivat kaikki viettämässä vapaa-aikaa.
Suomessa olisi tungettelevaa mennä jonkun lapselta kysymään jotain tai kommentoida yleensäkään mitään. Varsinkin jos vieras mies alkaisi puhua pikkulapselle kaupassa niin äiti kutsuisi varmaan vartijan paikalle, selvittämään että mikäs mies tämä on.
Lisäksi kassajonossa kaikenlainen viivyttely tai jo rupattelu suomessa aiheuttaa jonossa olevissa närkästystä.
Lisäksi suomessa saadaan "someraivo" aikaan mistä hyvänsä. Se Lidlissä ollut lapsi, voihan olla kyse siitä ettei kassa yksinkertaisesti huomannut lasta, kaupassa on kuitenkin niin monta ihmistä jotka puhuvat kaikki samaan aikaan niin ehkä sen lapsen kommentti jäi siksi huomiotta. Ja mistä myyjä tiesi onko lapsi iloinen vai surullinen kun hammas heiluu, joku toinen olisi tuossa tilanteessa lapselle hymyilyn ajatellut olevan loukkaavaa, että myyjä nauroi vaan kun lapsella heiluu hammas tms
Lisäksi jos jokaisesta pikkuasiasta jaksaa loukkaantua niin muuta ei ehdi tekemään kun olemaan loukkaantunut.
Ilmankos tämä ketju on saanut näin monta yläpeukkua.
Nimittäin sen olen SUOMALAISISSA huomannut, että he mielellään kehuvat jotakuta silloin, kun voivat samaan hengenvetoon haukkua jotakuta.
Jos siis tyypillinen suomalaisuus ärsyttää, niin kannattaa katsoa peiliin. Sieltä voi kurkistaa juuri se tyypillinen suomalainen.
Minusta tämä ketju oli loistava esimerkki siitä, että suomalaiset todella ovat ilkeitä ihmisiä. He ovat ilkeitä jopa silloin, kun ovat "hyvällä asialla".
Vierailija kirjoitti:
Itku tulee kun ajattelen omaa taso eroa kuinka hän tervehti rapussa naapureita. Ihan nätisti sanoi ppäivä tai hei ohi mennessään. Ihmiset vain ei tervehdi takaisin. Eli loppui lapseltakin tuo kamala käytös.
Menin itse vanhempain iltaan luoķkaan. Siellä istui n.
7 ihmistä ja tervehdin kaikkia yleisesti. Kukaan ei vastannut? Tulee epäilyttävä olo. Olenko jollain mustalla listalla. Minun on vaikea tervehtiä ihmisiä yleisissä vessoissa, niin kuin jossain maissa tehdään. Mutta vanhempainilta tuntuu että siinä olemme samalla asialla. Eli tavallaan tarpeeksi yhteistä tervehtemiseen.
Eikös siellä vessassakin tavallaan olla samalla asialla? :D
Itsekin vuosikaudet Saksassa asuneena näen AP:n pointin. Onhan täällä erilaista ystävällisyyttä ja sosiaalisuutta kuin Suomessa. Mutta voi pojat, täällä osataan valittaa! Tuntuu että aina joku on vinossa ja huonosti, ja usein ystävällinen small talk perustuu juuri siihen valittamiseen. Viihdyn täällä enkä haikaile Suomeen asumaan, mutta oma kokemukseni on se, että Suomessa voi reilusti olla mitä on ja saa ennen kaikkea olla rauhassa. Jokaista paikkaa oppii inhoaman, jos keskittyy niihin ikäviin puoliin ja suomalainen tapa tuntuu olevan, että märehditään niitä huonoja puolia sen sijaan että nähtäisiin se kaikki kaunis ja hyvä! Ja ei, en ole paremman elämän perässä ulkomaille paennut, vaan toinen vanhimmistani on saksalainen ja täällä olen lapsuuteni viettänyt. Välissä asuin Suomessa ja kävin lukioni ja opiskelin siellä, joten sekin on nähty.
Kerrotko vielä, ap, mistä maasta olikaan kyse? Jäi hieman epäselväksi.
Pää
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos tämä ketju on saanut näin monta yläpeukkua.
Nimittäin sen olen SUOMALAISISSA huomannut, että he mielellään kehuvat jotakuta silloin, kun voivat samaan hengenvetoon haukkua jotakuta.
Jos siis tyypillinen suomalaisuus ärsyttää, niin kannattaa katsoa peiliin. Sieltä voi kurkistaa juuri se tyypillinen suomalainen.
Minusta tämä ketju oli loistava esimerkki siitä, että suomalaiset todella ovat ilkeitä ihmisiä. He ovat ilkeitä jopa silloin, kun ovat "hyvällä asialla".
En tiedä ymmärsinkö oikein mutta jos ymmärsin niin olen samaa mieltä. Tuntuu hieman rasittavalta, että suomalaisia pitää aina mollata käytöstapojen puutteesta. Olen ollut sekä töissä, että opiskelemassa Euroopassa ja Aasiassa. Niissä maissa joissa asuin, oli hyvä ja huonoja puolia. Suomessa ja suomalaisissa on myös hyviä ja huonoja puolia. Joskus kannattaa katsoa peiliin. Nyt asun Suomessa isohkossa kaupungissa ja täällä ihmiset tervehtivät esim. puistoissa jos heitä tervehtii, kerrostalossamme kaikki tervehtivät toisiaan, kaksi lastani ja muut talossa asuvat lapset saavat myös tervehdyksen ja usein jutustelua päivän kulusta tms. Kaupan kassat tervehtivät ja toivottavat hyvät päivänjatkot.
Suomalaiset haluaa olla yksin. Me ollaan erakkoja. Ennen kuin menee rappukäytävään pitää varmistaa ettei kukaan naapureista ole siellä. Jos on niin äkkiä ovi kiinni ja uusi yritys myöhemmin.
Jos joku puhuu sulle niin se haluaa jotain pahaa. Vältä ihmisiä!
Kun katselen tuota omaa poikaani, kun se heiluttelee sormella irtoamassa olevaa maitohammastaan, niin jollen tietäisi mitä poika tekee, voisin luulla hänen ilveilevän ja irvistelevän. Tulipa mieleen siis, että olisiko tämä Lidlin kassatyttö itsekin kuvitellut lapsen irvistelevän eikä siksi ollut huomaavinaan. Eri asia toki jos hän kuuli lapsen sanovan, että hammas heiluu, mutta sitähän kukaan ei tiedä että kuuliko. Lidlissä on monesti ainakin täällä Joensuussa aika meluista. Ihmiset puhuvat, kassat piippaa ja jatkuvasti kuulutetaan lisää myyjiä kassoille tai apua pullonpalautukseen. Minulla on usein vaikeuksia kuulla myyjän puhetta, joten voisiko olla, että myyjäkään ei välttämättä kuule satunnaisen lapsen sormi suussa puhumia juttuja?
Ei vissiin käynyt tuolla hammasmammalla mielessäkään tällainen, kun oli kiire lynkkaamaan myyjää somessa? Ihmettelen että miksi oletusarvoisesti vain ajattelee toisen olevan ilkeä ja välinpitämätön, eikä mieti, että ehkä asialle on ihan luonnollinen selitys. Lisäksi ihmettelen, että miten se kassaneiti lopulta sitten käyttäytyi. Hammasmamman ekassa postauksessa hän ei huomioinut lasta lainkaan, keskustelun jatkuttua jonkun aikaa, hän oli jo "ollut vittuuntunut ja osoittanut vitutuksensa lapselle"... Jännästi tarina muuttui Hammasmamman kiihtyessä ja ajautuessa puolustuskannalle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Suomessakin on maalla vielä tuollaista. Kaupungissa ollaan töykeitä ja koppavia.
T. Maajussi
Mutta eihän tuo pidä paikkaansa!
Monellako pikkupaikkakunnalla tervehditään vastaantulijoita, jotka eivät ole tuttuja?
Kaupungissa voi puhua niitä näitä ihan vieraan ihmisen kanssa.
Yksilöiden välisistä sosiaalisista taipumuksista nää kohtaamiset ovat eniten kiinni. Mutta mun kokemukseni mukaan maalla pitäydytään olemaan tutuille seurallisia.
Asun ison kaupungin keskustan tuntumassa, ja tässä yksi aamu halasin tuntematonta pappaa lyhyen juttelun päätteeksi.
Luojan kiitos Suomessa ei ole tuollaista, vaan täällä saa olla hiljaa ja omassa rauhassaan.
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan naurattaa nämä "mystiset ulkomaat", joissa on kaikki aina paremmin. Huonointa asiakaspalvelua olen saanut Italiassa, jossa myyjä esitti, että minua ei olisi ollut ja vältteli minua. Ei vastannut tervehdyksiin tai kysymykseen. Jossain vaiheessa, kun hän huomasi, että en ollut lähtemässä mihinkään, suostui myymään yhden postimerkin minulle. :D
Mutt kiva, että apn kokemus on ollut miellyttävä! Itse epäilen, että alkuperäisessä hammastapauksessa heiluvan hampaan näkeminen on tehnyt pahaa, eikä siksi ole kyennyt paljon lasta katsomaan. Jotkut on herkkiä tuollaisille asioille.
Kiinnostaa tämä. Oletko varma, ettei sinulla ollut esimerkiksi sellainen paita päällä, jossa oli joku teksti suomeksi ja merkitsee italiaksi jotain ihan muuta? Tai teitkö huomaamattasi eleen, joka täällä on normaali, mutta jota ulkomailla pidetään loukkaavana ja moukkamaisena? Tai saattaahan olla että myyjällä oli huono päivä, tai sitten puolisonsa oli juuri jättänyt hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus usassa lasten kanssa asuessani. Suomalaiset ei osaa käyttäytyä, mutta sitähän ei myönnetä. Heittäydytään jonkun ulkokultaisen kommentin taakse "maassa maan tavalla" ja laitetaan suu mutruun.
Mitä hienoa on siinä, että päin naamaa esitetään ylintä ystävää, mutta selän takana haukutaan? Yhdysvalloissa toimii todellakin nuoleskelukulttuuri. Jos sinä ihailet kieroa peliä, niin muuta toki Yhdysvaltoihin.
Eiköhän tuota selkäänpuukottamista tapahdu kaikkialla ja erityisesti piireissä, joissa vähäisistä resursseista taistelee iso joukko ihmisiä. En kokenut mitään erityisempää nuoleskelukulttuuria siellä asuessani, sen enempää kuin Suomessakaan. Kaikissa piireissä on yksilönsä ja porukkansa, jotka kartoittavat uuden naaman, onko tyypistä hyötyä. Itse en viihdy sellaisissa piireissä. Miksi minun pitäisi usaan muuttaa... Muuta itse ja avaa silmäsi maailmalle.
Minä saan kyllä pääasiassa oikein hyvää palvelua joka paikassa ja lapseni huomioidaan positiivisesti usein. Ja asun ja asioin Helsingissä. Olen toki itsekin ystävällinen ja kohtelias kaikille. Mutta mä en pidä erityisen huonona käytöksenä sitäkään, jos nyt vaikka kaupan kassa ei erityisesti huomioi lastani. Se ero on minulla ja heiluhammasmammalla. En todellakaan kitisisi somessa tai laatisi vihaista ja töykeän oloista valitusta kaupalle tuollaisesta pikkujutusta.
Olen sitä mieltä, että olisi se kassaneiti varmaan voinut vaikka hymyillä lapselle, mutta kyllä lapsen äiti teki kärpäsestä härkäsen tässä. Hän tuli itse käyttäytyneeksi tökerömmin kuin kassaneiti josta valitti. "En tuu sun kassalle vaikka olisit ainoa kassa kaupassa." Minusta tuollainen on lapsellista ja typerää uhoamista. Itse olen joskus vastaavassa tilanteessa ajatellut vaan, että toisella on varmaan huono päivä, ja sitten olen unohtanut koko asian.