Jaksaisitko tehdä sellaista työviikkoa, että vapaata vain

Paitsi jos on lääketieteenopiskelija, silloin voi ottaa työn vastaan, muttei vuoroja kuitenkaan tarvitse tehdä, koska opinnot. 

No en todellakaan. Mitä järkeä on elämässä jos 80% valveillaoloajasta menee töissä istumiseen?

Elämä on elämistä varten.

No, olen hoitaja ja viimeksi mulla on ollut vapaata enemmän kuin yksi päivä putkeen kolme viikkoa sitten. Ja kun vuorotyö vielä tekee sen että on "aina" töissä kun muut ovat vapaalla, ei nämä yhden päivän arkivapaat jotka vielä alkavat iltavuorosta ja loppuvat aamuvuoroon, oikein tunnu vapaalta. Tai edes levolta.

Minä en ole toimistotyöläinen, vaan vuorotyöläinen kaupassa, mutta en tosiaankaan suostuisi noin vähiin vapaapäiviin pitkäksi aikaa. Joku pari kuukautta ehkä menisi tiukan paikan tullen, mutta ei jatkuvasti. Mutta minulla onkin lapset ja opiskelut töiden lisäksi. En tiedä, jos olisin lapseton eikä olisi muuta tekemistä vapaa-ajalla. 

Noh, yhden vuoden tein 12-tuntisia päiviä 6 päivää viikossa. Fyysinen työ, vapaapäivä meni useasti sängyn pohjalla. Lähdinkin siitä sitten takaisin koulun penkille, ei oikein nappaa pidemmän päälle. Hevosalalla ihan normaali työviikko.

Nuorena pitää tehdä töitä. Niinhän se menee että parikymppisenä jaksaa ja sitten vanhemmiten tahti hyytyy. Sanoisin että ihan normaali opiskelijan työviikko. Itse kävin opiskelujen ohella kerran viikossa jakamassa postia, oli rankkaa, mutta nuorena sen jaksoi. Nyt en jaksaisi ja olen mielestäni ansainnut sen ettei tarvitse kun olen valmistunut ja töissä.

No väliaikaisesti jaksaa mitä vaan. Mun mielestä sun tilanteessa olisi hölmöä ottaa opinnoista vapaata ja olla tekemättä töitä paljon! Rahaa olet ilmeisesti keräämässä kuitenkin?

Ne toimistotyöläiset ajattelevat sen pitkänä, jatkuvana tilana. Sinä väliaikaisena, siksi asenne-erot.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena pitää tehdä töitä. Niinhän se menee että parikymppisenä jaksaa ja sitten vanhemmiten tahti hyytyy. Sanoisin että ihan normaali opiskelijan työviikko. Itse kävin opiskelujen ohella kerran viikossa jakamassa postia, oli rankkaa, mutta nuorena sen jaksoi. Nyt en jaksaisi ja olen mielestäni ansainnut sen ettei tarvitse kun olen valmistunut ja töissä.

Hei haloo, kävit kerran viikossa jakamassa postia luentojen jälkeen vs. Ap tekee parhaimmillaan 56-tuntisen työviikon ilman vapaapäiviä. Ei oo ihan sama asia.

Ap, burnout ei ole mikään leikin asia. Pyydät jommasta kummasta työpaikasta silloin tällöin vapaata, että saisit joka viikko edes sen yhden lepopäivän!

Vierailija kirjoitti:

No, olen hoitaja ja viimeksi mulla on ollut vapaata enemmän kuin yksi päivä putkeen kolme viikkoa sitten. Ja kun vuorotyö vielä tekee sen että on "aina" töissä kun muut ovat vapaalla, ei nämä yhden päivän arkivapaat jotka vielä alkavat iltavuorosta ja loppuvat aamuvuoroon, oikein tunnu vapaalta. Tai edes levolta.

yksi vapaapäivä on täysin eri asia kuin "vain yksi vapaapäivä putkeen".

Juuri eronneena opiskelijana olin päivät koulussa, vähintään kaksi iltaa töissä ja useimmat viikonloput, lapset ja kotikin piti hoitaa ja kouluunkin piti tehtäviä tehdä ja tenttejäkin oli. Jälkeenpäin olen ihmetellyt millä energialla, mutta ajattelin että saan vakituisen työpaikan tuosta työpaikasta kun valmistun, jos otan kaikki mahdolliset vuorot. Ja sain! Ikääkin oli 40v

Ap on pullamössö kun tuollaisia kyselee. Totta kai jaksaisin, jos on pakko. Typerää edes miettiä.

No en suostuisi, kaksi päivää viikossa täytyy olla vapaata että jaksaa.

Minulla oli kesällä kolme vapaapäivää putkeen. Tosin puhuin asiakkaan kanssa puhelimessa kahtena päivänä.

Yleensä on yksi vapaapäivä viikossa, silloinkin vastaan sähköposteihin tai puheluihin.

Yrittäjän arkea.

Tiedän erään maaseudun pikkukauppiaan, jolla oli yhtenä vuonna vapaata vain joulupäivä. Nyt tuskin sitäkään -mikäli on vielä kauppiaana- kun kaupat saavat olla auki joka päivä.