Miksi diplomi-insinööreistä aina vitsaillaan? Mikä heissä on huvittavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammatissa ei mitään noin itsessään, vaan ne tyypit jotka edustavat tuota ammattikuntaa.

Voiko enää lokerossa elävämpää, muita väheksyvämpää tapausta olla kun insinöörit?

Tuollaiseen kun törmää ei voi olla kun nauramatta heille ja vitsailematta. Raukat ottavat tietenkin senkin tosissaan ja alkavat väsäämään siitäkin kaaviota kuinka se ei voi olla totta tai hauskaa.

Minunkin mieheni on DI, enkä kyllä tunnista ollenkaan tuollaista muiden väheksymistä. Mieheni on fiksu, lempeä ja ystävällinen. Ainoat asiat, joihin suhtautuu mielestäni turhankin jäykästi, ovat hengellisyys ja tietynlainen sivistymättömyys. Hänen ratkoa ongelmia on hyvin järjestelmällinen mutta suruihin ei kyllä tarjoa avuksi kaaviota vaan halauksen. Osaa myös nauraa itselleen. Eiköhän ole niin, että diplomi-insinööreihin mahtuu mukaan erilaisia persoonallisuuksia ihan siinä, missä muihinkin ihmisryhmien.

Hengellisyys nyt onkin ihan täyttä paskaa.

DI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä diplomi-insinööri sanoi akateemiselle humanistille?

- Yksi hampurilainen ja kokis.

Dippainssi on maalaisen ja vähän koulutetussa perheessä kasvaneen lapsen unelma-ammatti. Kuvitelma herrahissistä. Valitettavasti menee tässäkin pieleen. Humanistit kun yleensä tulevat korkeakoulutetuista varakkaista perheistä. Yhdysvalloissa mm. tunnustetaan jo, että vain eliitin jäsen voi alkaa humanistiksi. Maaseudun töllien pojille se tie on mahdottomuus, siksi suhtautuminen on mitä on.

Humanistin on syytä olla varakkaasta perheestä, palkalla ei juhlita... jos ensin edes saa töitä.

En tunne yhtään työtöntä humanistia. Alimmillaankin ovat päässeet aineenopettajiksi ja palkka on n. 4000/kk.

Kylää FM (hum) on ihan omalla tasollaan työttömyystilastoissa

https://www.akava.fi/files/22910/02_A_Tyottomat_Esimerkkeja_eraista_korkeakoulututkinnoista_dia1.jpg

Ja vertailun vuoksi DI:t

https://www.tek.fi/fi/uutishuone/tutkimukset/tyollisyystilastot

Peräti n. 300 henkilöä eroa. Veikkaanpa, että moni noista humanisteista on aineenopettajanaisia, joiden paikkakunnalla ei töitä sille aineelle ole, mutta eivät voi muuttaa koska mies ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma lienee siinä että DI ovat useimmiten suhteellisen urakeskeisiä ja palkkanauhan kautta kokevat olevansa hieman parempia kansalaisia. Tämä näkyy heidän suhtautumisessaan kanssaihmisiin. Olen itse työskennellyt jonkin verran asiakaspalvelijana ja valitettavan usein törmännyt vallitsevaan stereotypiaan inssien kohdalla - kokevat olevansa huomattavasti älykkäämpiä ihmisiä ja sen kautta voivansa kohdella muita alentavaan sävyyn. Vaikka todellisuudessa se "'äly" on toisten kirjoittamista kirjoista opittua eikä millään tavoin itse kehitettyä. Toki vaatii jotain että kahlaa ne oppikirjat läpi ja saa tutkinnon mutta tuntuu että se ko. henkilöiden älykkyys kohdentuu usein hyvin kapeaan osaamiseen. Esimerkiksi tunneäly on usein DI hakusessa. Stereotypia tämäkin mutta uskoisin valtaväestön kokevan tämän käyttäytymismallin epäkohteliaana ja siitä tämä mielipide ko. ammattikuntaa kohtaan.

Missä asiakaspalvelussa ilmoitetaan oma koulutus?

Ja kun DI kuolee niin se tutkinto kyllä muistetaan mainita kuolinilmoituksessa;(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma lienee siinä että DI ovat useimmiten suhteellisen urakeskeisiä ja palkkanauhan kautta kokevat olevansa hieman parempia kansalaisia. Tämä näkyy heidän suhtautumisessaan kanssaihmisiin. Olen itse työskennellyt jonkin verran asiakaspalvelijana ja valitettavan usein törmännyt vallitsevaan stereotypiaan inssien kohdalla - kokevat olevansa huomattavasti älykkäämpiä ihmisiä ja sen kautta voivansa kohdella muita alentavaan sävyyn. Vaikka todellisuudessa se "'äly" on toisten kirjoittamista kirjoista opittua eikä millään tavoin itse kehitettyä. Toki vaatii jotain että kahlaa ne oppikirjat läpi ja saa tutkinnon mutta tuntuu että se ko. henkilöiden älykkyys kohdentuu usein hyvin kapeaan osaamiseen. Esimerkiksi tunneäly on usein DI hakusessa. Stereotypia tämäkin mutta uskoisin valtaväestön kokevan tämän käyttäytymismallin epäkohteliaana ja siitä tämä mielipide ko. ammattikuntaa kohtaan.

Missä asiakaspalvelussa ilmoitetaan oma koulutus?

Ja kun DI kuolee niin se tutkinto kyllä muistetaan mainita kuolinilmoituksessa;(

No se tuskin on DI:n itsensä mainitsema. Tarkoittanee, että muut ovat olleet ylpeitä hänestä.

Olen "vain" amk-insinööriopiskelija ja isäni on myös amk-inssi. Meillä suurinta hupia on kertoilla uusia insinöörivitsejä toisillemme, pitää osata suhtautua itseensä ja ammattiinsa huumorilla. :D 

Täällä yksi DI naureskelee teille.

Kyllä, olen ihmissuhdetaidoton ihmisvihaaja. Se johtuu pääosin siitä, että suurin osa ihmisistä on mielestäni pinnallisia, yksiulotteisia ja kovin typeriä. On väsyttävää tehdä töitä tyhmien ihmisten kanssa (myönnettäköön, on silti joitakin ihmisiä jotka panoksellaan antavatkin jotain). Ihmisillä on myös kummallinen tarve jaaritella itsestään ja ongelmistaan, kun tavoite olisi kehittää ja saada asioita eteenpäin. Tämä siis töissä.

Siviilissä ongelma on edelleen sama. Ihmiset eivät halua kuin vaahdota itsestään. Esimerkiksi yhteiskunnallinen keskustelu pyörii yksiulotteisesti sen oman mielipiteen ympärillä, vaikka sillä yhdellä mielipiteellä ei globaalissa mittakaavassa ole mitään merkitystä. Voin kyllä puhua pinnallisia kuulumisia, lasten asioita, kuunnella valitusta töistä jne, mutta se ikävystyttää minua. Näissäkin asioissa minua hämmentää kuinka pihalla ihmiset ovat, viimeksi tänään joku äiti vaahtosi lapsen harrastuksessa kuinka hän oli juuri oppinut, mitä on tubettaminen. Neljäsluokkalaisen äiti, oikeasti kuinka pihalla voit olla lastesi maailmasta. No, mitä sitä voi odottaa, jos suurin kanssakäymisen muoto on ylitäydessä Dumbossa ryntäily lauantai-iltapäivänä.

Ymmärrän hyvin, miksi olen monen silmissä varmasti epäsosiaalinen ja tyly. Ja se ei haittaa minua pätkän vertaa.

Ylpeästi omituinen DI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne muut ollaan kateellisia. Monesti me tyhmät ihmetellään sitä, että jotkut jaksaa puurtaa siellä.

Muut tutkinnot on lähes ulkolukua. Ja eräs kasvatustieteilijä sanoikin, että perse siinä eniten kärsii kun lukee kasvatustieteitä. On proffa.

Eiköhän ihmistieteet ole ihan yhtä vaikeita vitsien diplomi inssille, kuin insinööritieteet meille "tyhmille".

Insinööreille nauretaan kun heille kaiken pitää olla "oikein" kun aikansa laskee löytyy totuus ja näin se vekotin saadaan toimimaan, mutta kun ihmiset eivät toimi niin, on niin monta muuttujaa, ettei voi laskea että kun teet näin, niin toinen ihminen toimii noin.

Ei todellakaan ole yhtä vaikeita. Ihmistieteitä voi lukea kevyenä iltalukemisena (vrt. tv:n saippuasarjat), kun on tottunut kovien tieteiden vaativuuteen opinnoissa ja työelämässä.

Kyllä juuri näin.

Minä olen painottanut että pitäisi keskustella enemmän differentiaaliyhtälöistä, integraaliyhtälöistä, predikaattilogiikasta, käyttöjärjestelmistä, kiinteän olomuodon fysiikasta, elektrodynamiikasta, ja niin edespäin. En tiedä kaikesta kaikkea, mutta olisi mukavaa keskustella kerran asiaa. Pidän myös vanhoista tietokoneista.

T. eräs diplomi-insinööri

Opiskelun ja työelämän kokemusten kautta sanoisin, että insinöörivitseissä on kyllä vähän perääkin. Noin neljäsosa diplomi-insseistä on tyypiltään sosiaalisesti kyvyttömiä, lapsekkaan suoraviivaisia ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ja huumorin nyansseja ymmärtämättömiä. Näille yhteiskunta, kulttuuri, elämä ja maailman ilmiöt ylipäänsä ovat jotenkin kapeasti nähtyjä ja yksinkertaisia asioita. Osa näistä jää ikuisiksi teininörttipojiksi, osalla on sentään aikuisempi olomuoto. T: DI

Huvittavaa meissä voi taviksen näkökulmasta olla sellainen jämptiys, suoraviivaisuus ja pyrkimys ratkoa asioita vatvomisen sijaan. Itse en ainakaan koe saavani mitään lisäarvoa asioiden pyörittelystä ja märehtimisestä. Se voi näyttäytyä tavallaan kapeana maailmankuvana, mutta totuus on, että yleensä asioille on yksi tai muutama riittävän hyvä ja monesti melko simppelikin ratkaisu, eikä kaikkien mahdollisten skenaarioiden raahaaminen mukana yksinkertaisiakin päätöksiä tehdessä oikeasti palvele ketään. Saati sitten se loputon rönsyily.

Monethan juuri rakastavat sitä rönsyilyä ja pitävät sitä sosiaalisena kyvykkyytenä. Itse pidän sitä typeränä ja turhana itsensä korostamisena, ja kuten ylläkin kirjoittanut totesi, minua ei kiinnosta pätkän vertaa, jos joku pitää minua omituisena tai tylynä tai simppelinä.

Aikaa voi sitten käyttää oikeasti merkityksellisiin ja monimutkaisiin asioihin.

t. yksi DI

Vierailija kirjoitti:

Käyvät koulua ihan hullunlailla, opiskelevat rakettitieteitä ja sitten käytännössä eivät osaa yhtään mitään ja ovat ihan käsiä joissain ihan tavanhommissa. :D

Totta kai "tavan" ruumiilliset hommat jätetään muiden tehtäväksi. Kannattaa vielä vähän kehua kuinka hyvin osaat tehdä tämän homman, itse en kyllä osaisi. Eipä siinä omaa erinomaisuutta puhkuessa tule sitten mieleen, että on juuri palveltu sitä huvittavaa diplomi-insinööriä.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa meissä voi taviksen näkökulmasta olla sellainen jämptiys, suoraviivaisuus ja pyrkimys ratkoa asioita vatvomisen sijaan. Itse en ainakaan koe saavani mitään lisäarvoa asioiden pyörittelystä ja märehtimisestä. Se voi näyttäytyä tavallaan kapeana maailmankuvana, mutta totuus on, että yleensä asioille on yksi tai muutama riittävän hyvä ja monesti melko simppelikin ratkaisu, eikä kaikkien mahdollisten skenaarioiden raahaaminen mukana yksinkertaisiakin päätöksiä tehdessä oikeasti palvele ketään. Saati sitten se loputon rönsyily.

Monethan juuri rakastavat sitä rönsyilyä ja pitävät sitä sosiaalisena kyvykkyytenä. Itse pidän sitä typeränä ja turhana itsensä korostamisena, ja kuten ylläkin kirjoittanut totesi, minua ei kiinnosta pätkän vertaa, jos joku pitää minua omituisena tai tylynä tai simppelinä.

Aikaa voi sitten käyttää oikeasti merkityksellisiin ja monimutkaisiin asioihin.

t. yksi DI

Hyvin sanottu. Minä vihaan myös sitä muka-sosiaalista-kyvykkyyttä, joka ei vie mitään eteenpäin, mutta tuleepahan kuultua jokaisen pienikin huoli. Maailma kaipaa tehokkuutta pikkujutuissa ja ajan panostamista sellaisiin asioihin, joilla voi viedä asioita eteenpäin. 

toinen DI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa meissä voi taviksen näkökulmasta olla sellainen jämptiys, suoraviivaisuus ja pyrkimys ratkoa asioita vatvomisen sijaan. Itse en ainakaan koe saavani mitään lisäarvoa asioiden pyörittelystä ja märehtimisestä. Se voi näyttäytyä tavallaan kapeana maailmankuvana, mutta totuus on, että yleensä asioille on yksi tai muutama riittävän hyvä ja monesti melko simppelikin ratkaisu, eikä kaikkien mahdollisten skenaarioiden raahaaminen mukana yksinkertaisiakin päätöksiä tehdessä oikeasti palvele ketään. Saati sitten se loputon rönsyily.

Monethan juuri rakastavat sitä rönsyilyä ja pitävät sitä sosiaalisena kyvykkyytenä. Itse pidän sitä typeränä ja turhana itsensä korostamisena, ja kuten ylläkin kirjoittanut totesi, minua ei kiinnosta pätkän vertaa, jos joku pitää minua omituisena tai tylynä tai simppelinä.

Aikaa voi sitten käyttää oikeasti merkityksellisiin ja monimutkaisiin asioihin.

t. yksi DI

Hyvin sanottu. Minä vihaan myös sitä muka-sosiaalista-kyvykkyyttä, joka ei vie mitään eteenpäin, mutta tuleepahan kuultua jokaisen pienikin huoli. Maailma kaipaa tehokkuutta pikkujutuissa ja ajan panostamista sellaisiin asioihin, joilla voi viedä asioita eteenpäin. 

toinen DI

Me humanistit kutsumme tuollaisia tyyppejä sivistymättömiksi moukiksi.

Tuntemani dipat ovat usein jopa autistisen suoraviivaisia elämäntavoissaan. He eivät osaa sosiaalisia kuvioita. Emotionaalisiin asioihinkin pitäisi tehdä kone korjaamaan puute.

Jos vauvaa täytyy kanniskella sylissä, inssi keksii hyssytysautomaatin, jonne vauva laitetaan. Jos vaimolla on huolia, jotka hän haluaisi jakaa miehelleen, dippamies kehittelee sähköisen korvan, johon vaimo voi huoensa kaataa. Korvasta kuuluu välillä puhetta:"Vai niin, no voi-voi, aha."

Osaavat myös hyväksikäyttää muita ihmisiä siekailematta. (Tätä en yleistä.)

Kuten yleensä, niin varsinkin suomalainen pilkkaa sitä mistä on kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Käyvät koulua ihan hullunlailla, opiskelevat rakettitieteitä ja sitten käytännössä eivät osaa yhtään mitään ja ovat ihan käsiä joissain ihan tavanhommissa. :D

Aika yleinen ja harhainen yleistys.

Tunnen sattuneesta syystä paljon insinöörejä. Todella monella on itse rakennetut veneet, talot ja harrastemoottoripyörät tai -autot. Suurin osa on oikeasti taitavia käsisistään. Sosiaalisia taitojakin on sen verran että kauppa käy ja kotona on kiva vaimo. Monet ehtii myös harrastuksissaan näkyville paikolle, ollaan yhdistyten hallituksissa ja junioreille valmentajia jne.

Jotenkin vaan nämä stereotypiat puske aina läpi, vaikka niillä ei juurikaan olisi todellisuuspohjaa. Toki se on totta että kädentaidoton sosiaalisesti kömpelö insinööri voi menestyä työssää, koska osaa suunnitella, mitoittaa ja laskea todella monimutkaisia asioita. Kivana seuramieheneä noista töistä ei selviäisi, mutta se ei ole pois suljettu että eikö tuo insinööritaitojen ekspertti myös voisi olla kiva seuramies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa meissä voi taviksen näkökulmasta olla sellainen jämptiys, suoraviivaisuus ja pyrkimys ratkoa asioita vatvomisen sijaan. Itse en ainakaan koe saavani mitään lisäarvoa asioiden pyörittelystä ja märehtimisestä. Se voi näyttäytyä tavallaan kapeana maailmankuvana, mutta totuus on, että yleensä asioille on yksi tai muutama riittävän hyvä ja monesti melko simppelikin ratkaisu, eikä kaikkien mahdollisten skenaarioiden raahaaminen mukana yksinkertaisiakin päätöksiä tehdessä oikeasti palvele ketään. Saati sitten se loputon rönsyily.

Monethan juuri rakastavat sitä rönsyilyä ja pitävät sitä sosiaalisena kyvykkyytenä. Itse pidän sitä typeränä ja turhana itsensä korostamisena, ja kuten ylläkin kirjoittanut totesi, minua ei kiinnosta pätkän vertaa, jos joku pitää minua omituisena tai tylynä tai simppelinä.

Aikaa voi sitten käyttää oikeasti merkityksellisiin ja monimutkaisiin asioihin.

t. yksi DI

Hyvin sanottu. Minä vihaan myös sitä muka-sosiaalista-kyvykkyyttä, joka ei vie mitään eteenpäin, mutta tuleepahan kuultua jokaisen pienikin huoli. Maailma kaipaa tehokkuutta pikkujutuissa ja ajan panostamista sellaisiin asioihin, joilla voi viedä asioita eteenpäin. 

toinen DI

Me humanistit kutsumme tuollaisia tyyppejä sivistymättömiksi moukiksi.

Siitä vaan, arvaappa kiinnostaako.

DI

Olen DI ja minut kutsuttiin jäseneksi tällaiseen rotarytyyppiseen klubiin. Muut olivat humanisteja, tai terveys- tai opetus-tai pankkialalla. Joka tapauksessa töissä, joissa puhutaan paljon ja ymmärretään ihmisiä.

Siinä oli vain se, että sitä klubin toimintaa olisi pitänyt suunnitella ja organisoida, varainkeruuta suunnitella ja organisoida, ja sitten toteuttaa talkoilla käytännössä ne tapahtumat.

Ekan kolme kuukautta vielä ymmärsin sitä tuntikausia kestänyttä keskustelua arvoista ja tavoitteista, sitten en enää meinannut jaksaa, kun ei siitä alkanut tulla mitään konkreettista toimintaa. Aika oli kumminkin pois perheeltä. Kun lopulta oli saatu päätettyä siitä tapahtumasta, niin minä olin lopulta yksi niistä harvoista, jotka oli käytännössä järjestämässä sitä, kantamassa tuoleja ja avaamassa ovia.

Insinöörit tosiaan ajattelevat aika yksioikoisesti. On ongelma, selvitetään mistä se johtuu, ratkaistaan se. Ehkä meitä monia ei juuri kiinnosta seurustelu seurustelun vuoksi kuin läheisten kanssa, eikä porukassa roikkuminen näyttäytymisen ja statuksen vuoksi. Ollaan sillä lailla sosiaalisesti rajoittuneita.

Vierailija kirjoitti:

Olen DI ja minut kutsuttiin jäseneksi tällaiseen rotarytyyppiseen klubiin. Muut olivat humanisteja, tai terveys- tai opetus-tai pankkialalla. Joka tapauksessa töissä, joissa puhutaan paljon ja ymmärretään ihmisiä.

Siinä oli vain se, että sitä klubin toimintaa olisi pitänyt suunnitella ja organisoida, varainkeruuta suunnitella ja organisoida, ja sitten toteuttaa talkoilla käytännössä ne tapahtumat.

Ekan kolme kuukautta vielä ymmärsin sitä tuntikausia kestänyttä keskustelua arvoista ja tavoitteista, sitten en enää meinannut jaksaa, kun ei siitä alkanut tulla mitään konkreettista toimintaa. Aika oli kumminkin pois perheeltä. Kun lopulta oli saatu päätettyä siitä tapahtumasta, niin minä olin lopulta yksi niistä harvoista, jotka oli käytännössä järjestämässä sitä, kantamassa tuoleja ja avaamassa ovia.

Insinöörit tosiaan ajattelevat aika yksioikoisesti. On ongelma, selvitetään mistä se johtuu, ratkaistaan se. Ehkä meitä monia ei juuri kiinnosta seurustelu seurustelun vuoksi kuin läheisten kanssa, eikä porukassa roikkuminen näyttäytymisen ja statuksen vuoksi. Ollaan sillä lailla sosiaalisesti rajoittuneita.

Tällainen olo minulla on töissä jatkuvasti. Erilaisissa kehitysprojekteissa istutaan palavereissa, tehdään lennokkaita visioita ja deadlinen lähestyessä aletaan miettiä, miksei mitään ole tehty - ei edes kunnolla dokumentoitu niitä ajatuksia.

Suunnittelu ja ideointi ovat kyllä olennaisia, mutta niistä pitää osata edetä käytäntöön.

DI

Kateus eikä mikään muu kun tienaavat kolme kertaa enemmän kuukaudessa kuin te.