Muistatko päivän kun sinulla alkoi kuukautiset? Kerro siitä!

Olin 11v vuonna 1996 kun minulla oli voimakasta kipua alapäässä ja huomasin, että minulla on alushousut veriset. Menin itkien äidin luokse kertomaan tästä ja kysyin tästä että mitä minulle tapahtuu? Äiti läimäytti minua avokämmenellä kasvoihin niin lujaa kuin jaksoin ja lukitsi minut kaappiin loppupäiväksi. Vasta muutettuani Suomeen 27-vuotiaana sain tietää, että jokainen nainen vuotaa joka kuukausi verta eikä minulla olekaan mitään kamalaa tautia johon olen kuolemassa. Olin silloin jo naimisissa oleva 9 lapsen äiti. Naimisiin jouduin miehen kanssa joka oli valittu miehekseni melko pian kun naisenkirous alkoi.

Tottakai muistai. Graduako olet tekemässä, vai muutenko vaan outo menkkautelija?

Kuukautiset alkoivat 1.4.2002, kyseiseltä päivältä löytyy vielä todistus. 😀 Olin telinevoimistelukilpailuissa ja kisoissa sitten alushousut täynnä vessapaperia. En jotenkin suoraan viitsinyt asiaa äidille kertoa, niin kirjoitin kirjeen että mitä tämä on?. Vaikka tiesin kyllä missä mennään. 👍😀 Ikää oli 11 vuotta.

Täytin samana päivänä 13, kun aloin vuotaa tummaa vuotoa. Luulin, että mulla on vähintään joku syöpä ja olin aivan ahdistunut. En kertonut kenellekkään ja askartelin paperista suojan, siteitä ei taloudestamme sillä hetkellä löytynyt vaikka meitä oli kolme teini-ikäistä tyttöä. Välillä käytin koko päivän samaa sidettä, kun ei ollut enempää. Kärsin myös lamauttavista kuukautiskivuista ja lääkekaapissa harvoin oli särkylääkkeitä. Siskolleni hankittiin kipujen vuoksi e-pillerit, minä sain kouristella ja oksentaa rauhassa.

On varmaan sanomattakin selvää, että nyt teini-ikäisen tyttären äitinä pidän huolen siitä, että kaapissa on aina kuukautissuojia ja särkylääkettä. Onneksi lapsellani ei ole kovia kipuja. En tiedä mikä äitini (ja isäni) ongelma oli.

En osa sanoa oliko ne ensimmäiset ikinä, mutta ainakin ensimmäiset jotka muistan. Olin kai täyttänyt just 16. Meidän vanhahko koira, joka oli mulle erittäin tärkeä tuli yhtäkkiä sairaaksi ja sain päivän varoitusajalla kuulla, että se pitää lopettaa. Muistan, että itkin huoneessani sellaisessa epätodellisessa shokissa enkä suostunut uskomaan asiaa, ja sitten huomasin menkkojen alkaneen, ja se saattaa olla jopa ensimmäinen kerta kun herätti jonkinlaisen pienen hämmentyneen reaktion. Ei tosin liity mitään muuta tunnejälkeä tuohon huomioon, sillä koira oli minulle sen hetkisen elämän tärkein asia ja sen poismeno oli pahin asia ikinä.

Ahdistaa, kun myöhemmin elämässä esim. lääkäri on kärttänyt tietoa niiden alkamisen ajankohdasta (niinkin tärkeästä syystä kuin tehdäkseen ennusteen lapsen aikuisiän pituudesta??) ja olen sanonut että en vaan muista, eikä tämä ole ollut riittävä vastaus vaan on jatkettu kyselyä, että miten niin sellaista ei muista ja olenko nyt varma ja sitten kysytty samat asiat seuraavalla kerralla uudestaan. Kaikilla ei ole ollut sellaista asiaa kuin onnellinen lapsuus ja teini-ikä ja itsekin olen harmistuksekseni aikuisena huomannut, että mulla on paljon aukkoja teiniajoilta ja tapahtumia, joita en tiennyt tapahtuneen, ja veikkaan että ne aukot liittyy pääasiallisesti kaikkeen traumaattiseen mitä on tapahtunut. Tämäkin muisto on tullut mieleeni vasta myöhemmin kun olen koittanut käydä kaikkea muuta siltä ajalta läpi.

Olin 10. Menkat alkoivat aamulla kaiken kouluunlähtökiireen keskellä. Ei siinä ehtinyt oikein mitään ajatella tai tehdä, lähdin vaan kouluun niine hyvineni... Koulun jälkeen oli pakko kertoa äidille, kun eihän minulla ollut harmainta aavistusta, miten terveyssiteitä käytetään jne. Olisin toivonut, ettei koko jutusta olisi tarvinnut tehdä numeroa. Tämä 80-luvulla.

Olin kasiluokalla ja tulossa koulutaksilla koulusta kotiin. Olin silloin 14 v.  Ja se 40 kilometrin taksimatka oli aika tuskaisaa viimeiset kilometrit. Onneksi housut eivät sotkeutuneet pahasti. Ne oli harmaat samettifarkut. Tietysti kerroin äidille

Olin täyttämässä 13v just ennen seiskaluokan alkua kun yksi ilta suihkussa huomasin asian. Lääkäriäiti ja siskosarja perheessä pitivät huolen että minäkin kuopuksena tiesin kuukautisista ja murrosiästä. Menin sanomaan äidille että kuukautiset alko. Äiti onnitteli ja sanoi että voin alkuun ottaa vessasta hänen siteitä, omia mulle ostettiin myöhemmin ja lisää tuli pyytämättä kun aina joku naisista tarvitsi. Eipä siinä mitään ihmeitä ja naiseuteen meillä suhtauduttiin avoimesti. Kivut alko vasta parivuotta myöhemmin ja ostin itse lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Täytin samana päivänä 13, kun aloin vuotaa tummaa vuotoa. Luulin, että mulla on vähintään joku syöpä ja olin aivan ahdistunut. En kertonut kenellekkään ja askartelin paperista suojan, siteitä ei taloudestamme sillä hetkellä löytynyt vaikka meitä oli kolme teini-ikäistä tyttöä. Välillä käytin koko päivän samaa sidettä, kun ei ollut enempää. Kärsin myös lamauttavista kuukautiskivuista ja lääkekaapissa harvoin oli särkylääkkeitä. Siskolleni hankittiin kipujen vuoksi e-pillerit, minä sain kouristella ja oksentaa rauhassa.

On varmaan sanomattakin selvää, että nyt teini-ikäisen tyttären äitinä pidän huolen siitä, että kaapissa on aina kuukautissuojia ja särkylääkettä. Onneksi lapsellani ei ole kovia kipuja. En tiedä mikä äitini (ja isäni) ongelma oli.

Missä on ongelma, kun 13-vuotias ei ole saanut koulusta tai kavereilta tietoa, että on sellainen asia kuin kuukautiset?

Täytin sinä vuonna 14. Jotain pientä vuotoa oli ollut aiemmin pari kertaa, joten siteet kulki mukana koululaukussa. Kuvittelin kuukautisten olevan ihan pikkujuttu, mutta kun ne sitten oikeesti alkoivat, olin kauhusta kankea. Kärsin voimakkaista kivuista ja vuodon määrä myös järkytti. Myöhemmin sain riesakseni vielä ikävät PMS-oireetkin.

Voin siis vilpittömästi todeta kohdunpoiston 52-vuotiaana olleen elämäni onnellisin päivä.

Juu muistan. Olin 12 v ja yötä mummolassa kun alkoi... En halunnut kertoa mummolleni. Käytin WC paperia suojana, koska en löytänyt mummon kaapeista mitään siteitä tms suojia. Laitoin äidilleni tekstiviestiä asiasta. Äiti sitten varasi kotiin siteitä mulle. Muistan vain, että pelästyin WC ssä asiaa, vaikka toki sitten hoksasin mistä kyse.

Olin kova uimaan ja mummo sitten vähän ihmetteli miksi en enään innostunut sitten yökylässä lähtemään uimaan...

Oltiin veljen kanssa mummolassa. Veljelleni kuitenkin tulin kertoneeksi asiasta, joka minua nykypäivänä vähän huvittaa. Muistan hänen reaktionsa ikuisesti 🤭😂

Oli pakkaspäivä maaliskuussa 1987. Tulin kotiin, näin veren, laitoin paksun siteen.

Olin 13 v ja päivä oli naisten päivä. 8.3.

Muistan nyt paikan jossa asuttiin. Parhaan kaverin. Koulun. Sen kun tein kuumaa toffeeta äidin häälahjavatiin joka meni lasimuruiksi.

Seurakuntatalon naapurissa ja clearasilin jota hain apteekista. Ruokavaraston, josta hain roiskeläppiä ja sorbettia.

Sen miten hormonit olivat hyrskynmyrskyn ja pojat aina mielessä.

Sen että oli yäkkisvaatteet ja punastelin mistä huomauteltiin ja sitten punastelin lisää.

Sen, että joillain oli poikkiksia ym ja itse pyrin sulautumaan seiniin...

Muistan ettei mitään kipuja tuona päivänä ollut, mutta läikähti ajatuksena että nyt en olekaan enää pelkkä tyttö.

Muistan. Ulkohussi ja kansa -uutisen tuli verta.Oli kansan utiset wc paperi . Peläsityin joksin sisälle perikunna talon ,näytin paperin palan ja minulle naurettin.Kansan-uutisista tein sitten terveysiteet,kun ainoa huoltajani isä kuollut.Perikunnan täysi ikäiset naiset ei minusta välttänyt kakkaan.

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiaana ja mietin ei saakeli mitä paskaa ja jatkuu vuosikymmeniä. En halua tulla naiseksi. Yök

Inhottava olo. Sen muistan

Mulla sama juttu. Vaikka minulle oli hyvissä ajoin kerrottu menkoista ja miten niiden kanssa toimitaan (kiitos hoitajaäitini), niin silti YÖK 🤮

Olin 12v. Kävin koulussa vessassa ja huomasin pikkuhousunsuojassa (oli jo valkovuotoa) pienen veriläntin. Ajattelin vain, että jaa nyt ne alkoi. Saman päivän iltana kerroin äidille ja hän totesi vain, että pitää sitten ostaa siteitä. Meillä ei ollut kuin muutama, kun äidillä oli jo ollut vaihdevuodet.

Mä olin 12-vee, kun huomasin pikkareissa tumman punaisen tahran. Olin kotona, kerroin mutsille. Aikaa on tästä kulunut kohta 30 vuotta ja edelleen mua vituttaa miks mutsi ei ostanut tampaxeja tai ylipäätään isompia siteitä. Kai sille itelleen riitti jotkut pikkuhousunsuojat, mutta ei mulle. Tokista menkoista lähtien verta tuli yli omien tarpeiden. Aina tuli läpi siitä puolikkaan nessun kokoisesta suojasta. Hävetti ihan pirusti. Meillä ei asioista puhuttu, enkä ujona tyttönä kehdannut pyytää. Varmasti pyykkikorista mun vaatteita nostellessaan hoksas, että verta on alus- ja päällihousuissa. 16-vee sitten menin ja ostin ite ekat tampaxit. Ekalla käyttökerralla jo huomasin miten paljon helpompaa oli, kun oli tampaxeja. Kyllä mä niitä kotona sitten piilottelin, kun en kehdannut sanoa niistäkään. Nyt en enää tarvii tampaxeja, kun alkaa ikä tehdä tehtävänsä. Olispa silloin nuorena tyttönä ollut yhtä helpot rättipäivät kuin nyt - nyt riittää ne pikkuhousunsuojat. Vois jo loppuu kokonaan, en jää kaipaamaan.

Olin 12-vuotias ja itse asiassa kaverillani yökylässä, kun kuukautiseni alkoivat ekaa kertaa. Tunsin jomotusta alavatsassa, ja vessassa käydessäni huomasin vuotavani - hyvin niukasti, mutta kuitenkin. En muistaakseni ollut kauhean yllättynyt. Joillakin kavereillani menkat olivat jo alkaneet (asia, joka piti aina paljastaa muille luokan tytöille koulussa), joten odotin omienikin alkavan. En vuotanut silloin paljoa, joten pelkkä vessapaperi riitti, ja kotiin päästyäni kerroin heti äidille, joka suhtautui asiaan ystävällisesti ja näytti, mistä siteitä löytyy. Myöhemmin alkuinnostuksen jälkeen tunsin kyllä harmitusta siitä, että tätä pitäisi nyt kestää monta kymmentä vuotta :D

Muistan. Olin 13 ja kerroin äidille, joka antoi siteitä. Olin jo tovin odotellutkin niitä.

Olin 13-vuotias. Kuudes luokka oli lopussa ja kesälomaan jäljellä enää viikko. Huomasin kotona, että pikkareihin oli tullut verta. En uskaltanut kertoa äitille jostain syystä heti ja käytin suojana vain vessapaperia. Seuraavana päivänä koulussa kerroin meidän luokan tytöille. Lähetin sitten koulupäivän aikana äitille tekstiviestin, että menkat alkoi, ja kotiin tultuani äiti oli vienyt mun sängylle siteitä.

Äiti oli kyllä puhunut mulle aikaisemmin kuukautisista ja pyytänyt kertomaan sitten kun ne alkaa. Silti se kertominen kasvotusten oli mulle tosi vaikeeta, jotenkin ehkä ujostelin tai häpesin asiaa.

Olin 12 vuotias.Aamulla huomasin että housut on TÄYNNÄ verta.Mulla oli ollut viikon maha niin kipee etten pystyny liikkumaan ja se jatku koko kuukautisten ajan.