Muistatko päivän kun sinulla alkoi kuukautiset? Kerro siitä!

Muistan päivän hyvin, sillä kyseessä oli rippipäiväni (eli olin 14). Olimme jo kappelilla muiden nuorten kanssa, kun vessassa huomasin menkkojen alkaneen, ja siitä tuli aivan kamala paniikki sitten. Uskaltauduin kuitenkin kysymään sidettä toisilta tytöiltä ja onnekseni sellainen joltain löytyikin, kaikilla muilla kun olivat kuukautiset jo aiemmin alkaneet. Kerroin äidille vasta myöhemmin.

Muistan vähän liiankin hyvin :D Koulu oli juuri loppumassa kun tunsin lämpimän huljahduksen valuvan housuihin. Ajattelin sen olevan valkovuotoa joka oli mulla alkanut pari vuotta aiemmin. Kotona vessassa odottikin verinen näky ja kävin jostain syystä paniikissa itkemään. Soitin äidille töihin itkien, että kuukautiset taisi alkaa. Äiti pääsi töistä ja tuli pullien kanssa kotiin hyvin onnellisena :D Illalla olin omassa huoneessa ja kuulin kun äiti kertoi isälle uutisen. Jostain syystä se hävetti minua silloin, en tiedä miksi kun äiti oli kuitenkin jo vuosikausia niistä puhunut. Tiesin jo alle kouluikäisenä, että näin tulee naisille käymään. Se oli toisaalta aikamoinen ihme koska olin syömishäiriöinen ja reilusti alipainon puolella. Ehkä äitini oli siksikin niin onnellinen. Olin 13-vuotias.

Oli perjantai 13. päivä ja koulun vessassa huomasin verta pikkuhousuissa. Olin silloin 11 vuotta. Muistan sen hämmennyksen tunteen. Tungin vessapaperia alkkareihin enkä pystynyt keskittymään koulussa mihinkään. Äidille en saanut kerrottua millään, mutta hän onneksi huomas kun vessan renkaalle oli jäänyt verta.

Me oltiin koululuokan kanssa laskettelureissulla, jossa oltiin yksi yö ihanalla mökillä. Se olisi ollut hauskaa, mutta kuukautisten alkaminen juuri silloin pilasi kaiken. Olin 12-vuotias. Muistan sen aina. Siteitä ei ollut mukana eikä särkylääkettä, sillä en osannut aavistaa ennen reissulle lähtöä, että se tapahtuisi juuri nyt. Oli kivaa pitää vessapaperia kuukautissuojana ja kärsiä pahoinvoinnista lähes kaksi päivää. Meillä oli mukana kaksi opettajaa, joista toinen oli nainen, mutta en kehdannut sanoa hänelle asiasta mitään. Kotona reissun jälkeen surin asiaa äidille, joka oli kyllä lohduttavaa ja äiti pahoitteli että reissu meni pilalle, mutta sanoi, että ei tälle oikein voinut mitään. Onneksi kukaan koulukavereista ei huomannut mitään, se oli kyllä hyvä puoli!

Muistan. Olin 13v. ja sinä päivänä piti mennä yhden ystäväni synttäreille. Taisi olla hiihtolomaviikko. Vatsa ja pää oli jo aamusta todella kipeitä ja taisin tuolloin saada ensimmäisen migreenikohtauksenkin. Itkin ja vapisin sohvalla peiton alla ja äitini käski mitata kuumeen, jota ei ollut ja otin sitten Buranaa. Äiti väläytti myös päivystykseen lähtemistä tuon kivuliaisuuden takia ja itketti lisää ja harmitti, kun en ystävän synttäreille päässyt. Sitten nousin sohvalta ja tunsin, kun jotain lämmintä valahti housuihin. Kerroin äidille, joka sitten antoi siteen ja sehän selitti sitten kaikki oireet. Seuraavana päivänä varattiin aika terkkariin pääkivun vuoksi ja siitä sitten sainkin migreenilääkkeet hormonaaliseen migreeniin, joka vaivaa edelleen, mutta pysyy lääkityksellä kurissa.

Muistan selvästi, olin 11v (1994) ja olin vuotta vanhemman siskoni luokkalaisen synttäri bileissä.

Oltiin menossa läheiseen uimarantaan uimaan ja ennenkun lähdettiin, alko menkat.

Tajusin heti mistä oli kyse, etin kaverin kylpyhuoneesta siteitä (ja löysin!) sekä kerroin siskolle ja synttärisankarille asiasta.

Juhlissa oli mua vanhempaa väkee ja kaikki siinä ihasteltin kun olin nuorin ja ainoo jolla menkat:D

Menin hetkeks uimaan mutta side turpos sen verran että loppuajan hengasin rannalla.

Vierailija kirjoitti:

Muistan selvästi, olin 11v (1994) ja olin vuotta vanhemman siskoni luokkalaisen synttäri bileissä.

Oltiin menossa läheiseen uimarantaan uimaan ja ennenkun lähdettiin, alko menkat.

Tajusin heti mistä oli kyse, etin kaverin kylpyhuoneesta siteitä (ja löysin!) sekä kerroin siskolle ja synttärisankarille asiasta.

Juhlissa oli mua vanhempaa väkee ja kaikki siinä ihasteltin kun olin nuorin ja ainoo jolla menkat:D

Menin hetkeks uimaan mutta side turpos sen verran että loppuajan hengasin rannalla.

siis 2004.

Olin vähän alle 13v, ja olin jo odottanutkin niiden alkamista hartaasti, lukenut kiinnostuneena kaikki vihkoset ym asiasta.

Yllättäen ne alkoivat viimeisillä tunneilla koulussa (onneksi ei vuotanut läpi). Huomasin asian vasta kotona. Ja laitoin vaan normaalisti siteen, joita itsellä onneksi oli valmiina.

Kului jonkin aikaa välissä että uskaltauduin kertomaan äitille.(jonka kanssa ei muutenkaan ollut kovin läheiset välit). Se totesi vaan "ihanko totta, ethän narraa". Pyysin tuomaan kaupasta siteitä tai tamponeja, ja luulin että asia olisi sillä käsitelty, ja saisin niitä säännöllisesti jatkossa. No, se toi jonkun paketin halpis pikkuhousut suojia, sitten ei mitään... Eli ostin sitten itse siteeni, ja myöhemmin tamponini. (ja rintsikat toki)

Äitillä itsellään alkoi varmaan vaihdevuodet noihin aikoihin.

Sillä ei itsellään ollut enää siteitä, ja suhtautuminen noihin asioihin oli jotenkin vihamielistä. Esim. Joskus pahan riidan päätteeksi tyhjensi huoneeni roskiksen sänkyyni. Ilmeisen tietoisena että siellä on käytettyjä siteitä(penkoi huoneeni läpi aina muutenkin vähän väliä).

Raivosi joskus kun sänky oli sotkeutunut kun menkat oli alkaneet yllättäen yöllä. Tosin jonkin aikaa sen jälkeen rippileirille lähtiessä huoneeni pöydällä odotti side-ja tamponipaketit. Vieläpä oikeaa merkkiä kummatkin. Ilmeisesti huonettani penkoessa oli nähnyt mitä käytän.

Kuukautiskivut olivat myös järkyttävät melkein alusta astien sitten kehdannut pyytää tai saanut särkylääkettä. Joskus olin sitten ostanut niitä halvalla Tallinnan reissusta, jonkun 100kpl purkin Buranaa vastaavaa, ja oikeaa Buranaa. Ämmä löysi sitten nämä ja alkoi tivata mitä teen sellaisella määrällä särkylääkkeitä. Takeltelin jotain päänsärystä tms.

Löytyisi noita vastaavia juttuja vaikka kuinka. Että olkaa onnellisia keillä asiaan on suhtauduttu normaalisti.

En nyt tosin itsekään olisi mitään kakkua ja juhlia halunnut mutta niin🙄

muistanhan minä:)

olin 10 vuotias ja tulin ulkoa kotiin.

oli jotenki jännä alavatsakipu, tiesin mitkä menkat olivat, ja olin oottanut jopa niitä(dumass)

noh, menin vessaan ja alushousuissa oli pieni ruskeahko läikkä:/

säikähdin hiukan mutten välittänyt.

menin pesulle ja sitte iltapalalle. en kehannu äidille sanoo eka mitään.

seuraavana päivänä kivut oli aika kovat.

välitunnit oli hirveitä koska sattu nii bergeleesti. sitten tulin kotiin ja kerroin äidille, ja tässä sitä ollaan, vieläki kärsimässä:/

Oli jouluaatto sinä vuonna, kun olin 12. Häpeä ja järkytys oli. En kenellekään kertonut. Olen tähän päivään saakka katkera äidille, kun hänelle ei voinut, eikä vieläkään voi, puhua mistään henkilökohtaisesta.

Muistelen jo nyt myötätunnolla itseäni, kun yritin itsekseni selviytyä, lapsiparka🥲 Merkkasin päivämääriä päiväkirjaan, kun olin jostain lukenut, että niin kuuluu tehdä ja pihistin äidin kevyitä pikkuhousunsuojia, kun ei ollut rahaa, eikä itsekään päässyt kauppaan.

Olin 13 v. Huomasin jäljen pikkuhousuissa ja kerroin äidille.

Taisi olla kaverin 15-vuotissynttäreiden (itse en ollut vielä täyttänyt) jälkeen, kun huomasin kotona, että housuissa oli jotain ruskeaa. Siinä vaiheessa ei vielä kellot soittaneet, mutta seuraavana päivänä kun housut taas sotkeutuivat, tajusin kuukautisten alkaneen. Oli kesä ja äiti oli pihalla töissä, kerroin hänelle ja vähän juteltiin. Eka vuoto oli lyhyt ja seuraavat kaksi tuli lähes puolen vuoden välein, eli totuttelussa pääsi melko helpolla. Siteitä oli jo kotona tullut joitain mallikappaleita mainosten/koulun kautta, ja niillä pärjäilin ihan hyvin alun. Ostin itse lisää, kun kuljin jo kirkonkylällä koulussa kauppojen lähellä.

Kuukautisista ei ollut kotona ikinä juteltu aiemmin, eikä sen jälkeenkään juurikaan puheltu. Äidillä itselläänkin oli alkaneet varsin myöhään, eikä me muutenkaan hirveästi puheltu tuollaisista asioista, vaikka tavallaan hyvissä väleissä ja läheisiä ollaankin.

Kun ansku työnsi kuiviltaan aanukseeni

Olin 11-12, tarkalleen en muista. En muista kumpi näistä oli ensin. Luulen, että koulun tapahtumat.

Muistan, että olin koulussa ja vatsa oli kipeä. Noustessani penkistä huomasin jotain rusehtavaa penkillä. Jotenkin siistin sen pois huomaamattomasti, tai ainakaan kukaan ei sanonut siitä.

Toinen muisto on kotoa, kun katsottiin telkkaria ja tuli tarve käydä pissalla. Kävin, ja tuli jotain rusehtavaa. Siistin ja menin takaisin sohvalle. Kohta tunsin, kun jotain tuli pikkuhousuihin, ja menin taas vessaan.

Tuntuu, etten silloin jotenkin tajunnut, mistä on kyse, vaikka kuukautisista tiesinkin. En kertonut äidille, ja kun hän sai tietää jonkin ajan päästä, hävetti kauheasti. Äidin reaktion olen ymmärtänyt vasta vanhempana; häntä varmasti harmitti, että oli tietyllä tavalla epäonnistunut äidin roolissa siinä kohtaa, kun en halunnut tai uskaltanut kertoa hänelle tällaisesta asiasta, vaan piilottelin sitä viimeiseen saakka.

Tuntuu, että vasta aikuisena lapsihaaveen myötä olen hyväksynyt ja ymmärtänyt kuukautiset aivan eri tavalla, joku henkinen lukko on poistunut.

Alkoi juuri kun olin ennen seiskaluokkaa 13v. synttäreiden aikoihin. Olin silloin vielä kesälomaa isän luona. Minulle oli onneksi kerrottu kuukautisista jo paljon aikaisemmin, joten tiesin hyvin, mistä oli kyse. Monilla kavereilla oli alkanut jo vuosi tai pari aikaisemmin. Ajatuksena oli, että aijaa, nyt ne siis alkaa. Onneksi menkkani alkoivat aika hillitysti, eikä mitenkään supervuotamalla, vähän vaan vereksi erotettavaa paperissa. vessakäynnillä. Oli aamupäivä ja isä oli kotona olohuoneessa tekemässä töitä. Muistan kertoneeni asiasta sanomalla, että iskä, mun kuukautiset taisi alkaa. Olen perheen neljäs tyttö jolla alkoi kuukautiset, itseasiassa pikkusiskollakin alkoi minua aikaisemmin, joten isä siis tiesi mistä oli kyse, näytti missä on siteitä ja varmisteli, että tiedän aiheesta kaiken tarvitsemani, kehotti myös kysymään lisää jos jotain kysyttävää olisi. Muistan senkin, että lähdettiin käymään myöhemmin aamupäivällä kaupassa ja sieltä sain valita haluamiani siteitä ja isä kehotti että valitse vaan niin monta pakettia kuin halua, voi kokeilla erilaisia. Ostettiin myös kirjakaupasta minulle kalenteri, mihin voin merkitä menkkani. Lisäksi käytiin hampurilaisella.

12-vuotiaana ja mietin ei saakeli mitä paskaa ja jatkuu vuosikymmeniä. En halua tulla naiseksi. Yök

Inhottava olo. Sen muistan

MITÄ SE SINULLE: Mitä se sinulle kuuluu! On henkilökohtainen asia!

Olin 13v, vanhemmat eronneet ja olin viikonloppuna isäni luona. Huomasin verta housuissa ja sulloin vessapaperia housuihin ja soitin tomerasti isälleni töihin. Hän vastasi ja pamautin suoraan: "voitko tuoda mulle kuukautissiteitä kun tuut kotiin". Isä oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi sitten: "joo".

Kun hän tuli kotiin, hän kysyi minulta miksen ole kertonut hänelle että minulla on jo kuukautiset alkaneet. Ja vastasin siihen, että koska ne alkoivat NYT.

Isäni oli todella ihana. Lähti uudestaan kauppaan hakemaan mulle herkkuja ja kyseli monta kertaa, miltä minusta tuntuu. Minua huimasi vähän ja pötkötin sängyssä, iskä kantoi kaikenlaisia herkkuja mulle 😍.

Isäni ei ollut mikään hyvä isä monessakaan mielessä, mutta tämän asian hän hoiti hienosti. Siitä jäi hyvä muisto. ❤️

Rippileirillä alkoi ja onneksi ei kovin suurella vuodolla. Kävi niin, että rippileiriltä kaverini kysyi minulta, että onko mulla siteitä kun hänellä on kuukautiset. Totesin siihen että niin on minullakin elämäni ensimmäiset ja luulin paskoneeni housuun kun kävin vessassa. Naurettiin asialle ja turvauduttiin vessapaperiin kumpikin. Eikä puhettakaan että olisin äidille asiasta sanonut, oli sen verran umpimielinen ilmapiiri kotona. Ihmettelen kyllä että millä rahalla sain siteet aina hankittua kuitenkin.

Kuukautiskivut jäi elävästi mieleen, oli elämäni pahimpia kipuja, joihin ei mikään särkylääke tepsinyt. Onneksi suurin osa kipupäivistä sattui vapaille, vain muutama jäi mieleen että olin esim koulussa ja pakko oli lähteä pois kesken päivän. Apulannan biisin sanoista "Kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla" tulee menkkakivun muistot mieleen.