Akateemisilla äideillä kovat koulutusvastimukset lastensa suhteen

Kun lapseni olivat pieniä, sanoin usein ääneen, että hyvästä koulutuksesta on hyötyä. Ei riitä, että osaa, pitää myös pystyä osoittamaan, että voi oppia lisää. Koulussa muiden lasten vanhemmat olivat kuin ap eli naureskelivat sille, että minun lapseni olivat motivoituneita ja saivat hyviä numeroita.Vanhempainillassa sain usein kuulla, että vähemmälläkin selviää eikä koulutksesta ole hyötyä.

Tänään kohtasin 2 vanhimman lapseni luokkakavereiden äitiä, jotka kysyivät, että "no tuliko siitä teidän Leosta mitään ja onko se edes töissä" ja saatoin kertoa, että ei hänestä tullut mitään, mutta hän opiskeli ahkerasti ja on nyt lähes valmis neurologi. En kysynyt, mitä luokkakavereista tuli, koska tiesin, että toinen on amfetamiinipsykoosin takia työkyvytön ja toinen elämäntapatyötön.

Koulutettujen äitien lapset opiskelee yleensä pitkälle. Ja älykkyys periytyy äidiltä.

Siksi se sinun poikasi jäi menestymättä, ap.

Ei vanhemmat lasten koulutuspolkuja päätä - ei ne akateemiset äidit niin kuin et sinäkään. Jos joku alkaa oikeasti puhumaan, että 9-vuotias suorittaa jonkin tietyn tutkinnon, niin se on todella outoa - en ole siihen törmännyt, vaikka useita perheitä tunnekin, joissa molemmilla vanhemmilla on akateeminen koulutus. 

Toki me akateemiset vanhemmat lasten koulutukseen panostamme - mutta viesti lapsille on koko ajan se, ettei reittejä kannata tukkia liian aikaisin. Kun pohja on kunnossa, niin on helpompi jatkaa eteenpäin sinne, minne haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lapseni olivat pieniä, sanoin usein ääneen, että hyvästä koulutuksesta on hyötyä. Ei riitä, että osaa, pitää myös pystyä osoittamaan, että voi oppia lisää. Koulussa muiden lasten vanhemmat olivat kuin ap eli naureskelivat sille, että minun lapseni olivat motivoituneita ja saivat hyviä numeroita.Vanhempainillassa sain usein kuulla, että vähemmälläkin selviää eikä koulutksesta ole hyötyä.

Tänään kohtasin 2 vanhimman lapseni luokkakavereiden äitiä, jotka kysyivät, että "no tuliko siitä teidän Leosta mitään ja onko se edes töissä" ja saatoin kertoa, että ei hänestä tullut mitään, mutta hän opiskeli ahkerasti ja on nyt lähes valmis neurologi. En kysynyt, mitä luokkakavereista tuli, koska tiesin, että toinen on amfetamiinipsykoosin takia työkyvytön ja toinen elämäntapatyötön.

Kuulostaa vähän leuhkalta. Minusta on turha vaahdota lasten koulutuksesta kun he ovat pieniä, kun ei vielä ole tosiaan mitään tietoa lasten tulevaisuudesta. 

En oikein osittain ymmärrä noita hyvin koulutettujen vanhempien vaateita koulutuksen suhteen.

Se on hyvä, että lapset opiskelevat ja sitä kautta saavat ammatin, mutta se ei voi olla vanhempien vaatimusten, kunnian, puoli pakottamisen ja prässäämisen tulos. 

Lapsi ei ole kuitenkaan vanhempien toiveiden täyttymysten mittari ja heidän onnistumisensa merkki vaan itsenäinen ihminen.

Meidän perhe on tasoa ins. ja hoitaja, mutta lapsia kehotamme opiskelemaan, mutta korostamme erityisesti, että toteuta elämäsi oman halusi eikä muiden halujen mukaan.

Miksi ei saisi vaatia? Helpomman kautta kun antaa lapsensa mennä, lapsi makaa kotona vaan ja kaataa kelarahat kaljana kurkusta alas. Sitten vingutaan ja vongutaan ja syytetään kaikkia muita. Onhan näitä nähty.

Alkoi vasta 9-vuotiaana? Meidän tuttavapiirissä se alkoi jo ennen kuin lapset olivat edes syntyneet. Ihan normisettiä. Harrastukset ja koulut pitää valita monesti jo hyvissä ajoin, jonottaa ja tukea sitä kasvun kehitystä siten, että läpäisee eri pääsykokeet ja tasot. Toki vanhemmat haluavat omien lapsien sitten aikuisena pärjäävän itse ja menestyvän.

Tässähän se Piagetin esiintuoma harha juuri onkin: ennen papisto määritti kuka pärjää kun valitsi ketä opettaa, nyt pärjäävät ne lapset joiden vanhemmat tietää miten (koulu)järjestelmässä edetään. Ne, jotka eivät pärjää, leimataan antamalla huonoja numeroita ja kertomalla heidän olevan luusereita, vaikka älyllisesti heissä ei mitään vikaa olisikaan.

Suvun mustalta lampaalta ei vaadittu yhtikäs mitään. Elämä kustannettiin puolesta. Ei saanut edes jotakin alimman koulutustason tutkintoa läpi. Aika meni juodessa, naisia kaataessa, huumeita käyttäessä ja välillä vankilassa. Täysi yteiskunnan elätti, kun vanhemmistaan aika jätti. Sitä vielä suojeltiin, että ihan syyttömänä olet aina tuomittu, eivätkä muut vain ymmärrä.

En ole äiti, akateeminen kyllä. Ei tulis mieleenkään jos olis lapsia, sanella mitä tekevät elämässään.

Vierailija kirjoitti:

En ole äiti, akateeminen kyllä. Ei tulis mieleenkään jos olis lapsia, sanella mitä tekevät elämässään.

Ei sanella pidäkään, mutta vaatia ja tukea riittävästi. Aina ei mennä sieltä, missä aita on matalin. Joutuu opettelemaan sitkeyttä ja kärsivällisyyttä samalla. Joskus hyvän lopputuloksen palkinto tulee vasta vuosien päästä. Ei heti karkkihyllyltä.

En ole vielä koskaan tavannut sellaista äitiä, joka sanoisi, mitä hänen 9-vuotias lapsensa isona opiskelee. Mutta sen sijaan aika iso osa lapsista hyötyy siitä, että vanhempi patistaa tekemään vähän töitä koulun eteen. Kaikkia ei tarvitse patistaa, vaan osa tekee töitä ihan oma-aloitteisesti.

Ja kyllähän se niin on, että joistakin lapsista näkee jo aika pieninä, mihin kiinnostus ja lahjakkuus suuntautuu. Omista lapsistani olisin yhdestä voinut jo 9-vuotiaana lyödä vetoa, että hän menee Aalto-yliopistoon tekniikan puolelle. Ja niinhän hän sitten meni. En minä sitä kuitenkaan toitottanut ympärinsä siinä vaiheessa, kun hän oli vielä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä koskaan tavannut sellaista äitiä, joka sanoisi, mitä hänen 9-vuotias lapsensa isona opiskelee. Mutta sen sijaan aika iso osa lapsista hyötyy siitä, että vanhempi patistaa tekemään vähän töitä koulun eteen. Kaikkia ei tarvitse patistaa, vaan osa tekee töitä ihan oma-aloitteisesti.

Ja kyllähän se niin on, että joistakin lapsista näkee jo aika pieninä, mihin kiinnostus ja lahjakkuus suuntautuu. Omista lapsistani olisin yhdestä voinut jo 9-vuotiaana lyödä vetoa, että hän menee Aalto-yliopistoon tekniikan puolelle. Ja niinhän hän sitten meni. En minä sitä kuitenkaan toitottanut ympärinsä siinä vaiheessa, kun hän oli vielä lapsi.

Tutkimusten mukaan se ei mene noin. Lapsi kasvaa sosiaalisessa ympäristössä ja tarkkailee toisten reaktioita omiin toimiinsa liittyen. Mikäli hän tekee jotain, joka saa sinut uskomaan hänen sopivan tekniikan opiskeluun, muutat käytöstäsi ja alat tavallaan ohjaamaan häntä kuvittelemasi persoonan suhteen. Tässä tietysti myös kaverit, päiväkoti ja koulu toimivat osana kehitystä.

En ole akateeminen ja isältään peri älykkyyden ja käy yliopistoa ensiksi 6 v ja sitten toiset 6 v kun erikoistuu. 

Kyllä siinä akateemiset vanhemmat alkaa nikottelemaan kun poika meneekin ammattikouluun metallipuolle!

Se luo lapselle itseluottamusta ja hyvän itsetunnon, kun kannustetaan tavoittelemaan suuria, sanotaan että kyllä sinä osaat ja pystyt. Painostaa tai valehdelka ei tietenkään saa, pääasia on että lapsi on onnellinen ja kokee olevansa hyväksytty. Ja että lapsi näkee että vanhempia kiinostaa hänen koulumenestyksensä ja ovat täysillä tsemppaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapseni olivat pieniä, sanoin usein ääneen, että hyvästä koulutuksesta on hyötyä. Ei riitä, että osaa, pitää myös pystyä osoittamaan, että voi oppia lisää. Koulussa muiden lasten vanhemmat olivat kuin ap eli naureskelivat sille, että minun lapseni olivat motivoituneita ja saivat hyviä numeroita.Vanhempainillassa sain usein kuulla, että vähemmälläkin selviää eikä koulutksesta ole hyötyä.

Tänään kohtasin 2 vanhimman lapseni luokkakavereiden äitiä, jotka kysyivät, että "no tuliko siitä teidän Leosta mitään ja onko se edes töissä" ja saatoin kertoa, että ei hänestä tullut mitään, mutta hän opiskeli ahkerasti ja on nyt lähes valmis neurologi. En kysynyt, mitä luokkakavereista tuli, koska tiesin, että toinen on amfetamiinipsykoosin takia työkyvytön ja toinen elämäntapatyötön.

Kuulostaa vähän leuhkalta. Minusta on turha vaahdota lasten koulutuksesta kun he ovat pieniä, kun ei vielä ole tosiaan mitään tietoa lasten tulevaisuudesta. 

Miksi sinusta on turha vaahdota siitä, että oppiminen ja osaaminen ovat tärkeitä? Jos asetat riman alas, et koskaan edes huomaa, että olisit pystynyt parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän se Piagetin esiintuoma harha juuri onkin: ennen papisto määritti kuka pärjää kun valitsi ketä opettaa, nyt pärjäävät ne lapset joiden vanhemmat tietää miten (koulu)järjestelmässä edetään. Ne, jotka eivät pärjää, leimataan antamalla huonoja numeroita ja kertomalla heidän olevan luusereita, vaikka älyllisesti heissä ei mitään vikaa olisikaan.

Eli syyllistät vanhempia, jotka tajuavat oppimisen arvon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä koskaan tavannut sellaista äitiä, joka sanoisi, mitä hänen 9-vuotias lapsensa isona opiskelee. Mutta sen sijaan aika iso osa lapsista hyötyy siitä, että vanhempi patistaa tekemään vähän töitä koulun eteen. Kaikkia ei tarvitse patistaa, vaan osa tekee töitä ihan oma-aloitteisesti.

Ja kyllähän se niin on, että joistakin lapsista näkee jo aika pieninä, mihin kiinnostus ja lahjakkuus suuntautuu. Omista lapsistani olisin yhdestä voinut jo 9-vuotiaana lyödä vetoa, että hän menee Aalto-yliopistoon tekniikan puolelle. Ja niinhän hän sitten meni. En minä sitä kuitenkaan toitottanut ympärinsä siinä vaiheessa, kun hän oli vielä lapsi.

Tutkimusten mukaan se ei mene noin. Lapsi kasvaa sosiaalisessa ympäristössä ja tarkkailee toisten reaktioita omiin toimiinsa liittyen. Mikäli hän tekee jotain, joka saa sinut uskomaan hänen sopivan tekniikan opiskeluun, muutat käytöstäsi ja alat tavallaan ohjaamaan häntä kuvittelemasi persoonan suhteen. Tässä tietysti myös kaverit, päiväkoti ja koulu toimivat osana kehitystä.

Ei ollenkaan aina pidä paikkaansa. Saman perheen lapset voivat olla hyvinkin eri aloihin suuntautuneita ja kiinnostuneita, mikä näkyy jo varhaislapsuudessa. Haluavat kehittää osaamistaan suuntaan, mikä tuo mielihyvää, on omasta mielestä mielenkiintoista ja motivoi. Sen eteen on lahjakkuuden lisäksi valmis tekemään töitä enemmän.

Jos lapsi on fiksu ja kyvykäs, se kyllä opettelee ja opiskelee asiat vaikka omatoimisesti, mikäli vanhempia ei kiinnosta. Paljon on myös niitä lapsia, joilla ei oikeasti rahkeet ja into riitä. Vanhemmat yrittävät silti piiskata eteenpäin kuin jotakin vanhaa raihnaista konia, mistä vaan ei irtoa enempää mitä toivotaan. Sitten se on opettajan vika, kun lapsi piirtelee mielummin paperiin tageja ja kuuntelee salaa toisella nappikuulokkeella musiikkia opetuksen sijaan. Harva elättää itsensä skeittauksella tässä maailmassa.