Lue keskustelun säännöt.
Lasten tavaroiden myynti - rahat vanhempien taskuun?
27.09.2017 |
Olen ihan järkyttynyt, kun joidenkin vanhempien mielestä heille kuuluu rahat lasten tavaroiden myymisestä, vaikka ja etenkin jos tavarat on heidän lapselle lahjana ostettuja! Tai logiikalla "myyjä pitää rahat".
Lain mukanhan tavara omistusoikeus siirtyy kun lahjan antaa tai jos vanhemmat ostaa lapselle lapsen käyttöön sängyn, pöydän tms niin se on sitten lapsen - ei enää sen vanhemman.
Esimerkkitapaus. Äiti möi kaikki lapsen vaatteet, lelut ja huonekalut. Piti rahat itsellään. Osan oli ostanut itse lapselle, osa oli lapsen itsensä ostamia tai lahjaksi saatuja sukjlaisilta, kummeilta ja kavereilta.
Äiti perusteli että hän pitää rahat koska hän möi ja oli maksanutkin osan.
Saako samalla logiikalla lapsi nyt myydä äidin lahjaksi saadut tavarat ja (samalla myös muidenkin äidille antamat tavarat) ja pitää itse rahat koska itse ne myykin? Mitä luulette suuttuuko äiti?
En nyt ole käräjille menossa mutta lakimieheltä asiaa kysyin ja hän kertoi että tavarat on sen jolle ne on ostettu tai lahjaksi saatu. Piste.
Mulle tämä oli itsestään selvää, ettei muiden tavaroita voi myydä ja etenkään vielä pitää rahoja itse mutta ilmeisesti monen mielestä se on ihan ok. Lapsen oikeutta omaisuuteen ei kunnioiteta, ei edes vaikka lapsi olisi aikuinen.
Eikö kaikki äidit/isät hahmota että lapsi on erillinen henkilö eikä aikuisen jatkumo?
Kommentit (64)
Mistähän ap on saanut päähänsä, että lapsen käyttöön ostetusta sängystä tulee lapsen omaisuutta? Ei sellaista lakia ole olemassakaan. Lapset omilla rahoillaan ostamat tavarat kyllä ovat lapsen omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öh kyllä minä aion lapsen rattaat ja vauvasängyn myydä enkä säilöi hamaan hautaan saakka :D
niin minäkin, koska eivät ole lapsen omaisuutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä isä. Pitääkö siis säilöä 18 vuotta joka helistin ja potkupuku?
Ap varmaan tarkoittaa lähinnä, ettei lapselle ole jätetty mitään lapsen saamia lahjoja, vaan ne on myyty kuten hopeinen kummilusikka, rakkain nukke, kello ja skootteri.
Tarkoittaa skootteria mutta kirjoittaa koulupöydästä?
Saivartelua.
En nyt varsinaisesti ole lapselle sänkyä ostanut lahjaksi, tarkoituksena oli muutenkin laittaa lapsen sänky kiertoon sitten seuraavalle lapselle ja lopulta lahjoittaa pois. Aion kyllä aina ostaa uuden sängyn kun lapsi/lapset niitä tarvii. Kaikki lapsen vaatteet menee myös nuoremmalle käyttöön. Olen myynyt joitain tavaroita ja rahat niistä pitänyt - eli ostanut sitten seuraavaa koko olevat kurahousut, kumpparit, kypärän jne.
Meillä ei ole minkäänlaista kiinnostusta muuttaa taloon joka olisi niin iso että siellä mahtuisi edelleen elämään, mutta myös säilömään yhden tai kahden tai useamman lapsen jokainen tavara mitä ovat koskaan omistaneet. Kun kaikillehan pitäisi siis ostaa kaikki omat vaatteet, omat syöttötuolit, omat potat jne. tällä ap:n logiikalla.
Maksetaan kuitenkin lapselle ihan kaikki mitä hän tarvii, asuminen, ruoka, lelut, herkut, päivähoitomaksut jne. Aiomme maksaa hänelle kaikki uudet vaatteet, ajokortin, yms yms. mitä hän haluaakaan. Aion myös avustaa häntä kun lapsi on vielä vaikka 50v. jos apua tarvii. En siis tunne huonoa omatuntoa että olen silloin tällöin myynyt parilla kympillä lapsen "tavaroita".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä isä. Pitääkö siis säilöä 18 vuotta joka helistin ja potkupuku?
Ap varmaan tarkoittaa lähinnä, ettei lapselle ole jätetty mitään lapsen saamia lahjoja, vaan ne on myyty kuten hopeinen kummilusikka, rakkain nukke, kello ja skootteri.
Tarkoittaa skootteria mutta kirjoittaa koulupöydästä?
Saivartelua.
Tai sitten sinulla karkasi mopo ja ylitulkitsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnistan ainakin jollakin tasolla ap:n tuntemukset. Ajattelen asiaa lapsen näkökulmasta. Kun minä olin lähtenyt opiskelemaan, niin äitini alkoi lahjoitella sukulaisille ja tutuille minun tavaroitani. Ei minulla sinänsä lahjoittamista vastaan mitään ollut, mutta mielestäni hänen olisi ensin pitänyt kyllä kysyä minulta, onko tavaroissa sellaisia, jotka haluan ehdottomasti säilyttää ja jota todennäköisesti vielä tarvitsenkin. Osa lukiokirjoista oli häipynyt ja juuri niiden joukossa oli ihan tarpeellisia opuksia, mm. kielten kieliopit, jotka sitten jouduin ostamaan, koska tarvitsin niitä opinnoissani. Mukana meni myös vanhoja leikkikaluja ja kirjoja, joita olin säilönyt vintille. Eihän niillä juuri rahallista arvoa ollut, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän. Se taas ei merkinnyt äidilleni mitään. Ja todettakoon vielä, että kaikki lahjoitetut tavarat eivät suinkaan olleet äitini kustantamia, vaan omilla kesäansioilla hankittuja. Joku nyt tietysti kysyy, miksi en vienyt tavaroita mukanani, kun muutin kotoa, mutta siihen aikaan opiskelijat asuivat ahtaissa alivuokralaishuoneissa eikä tilaa ollut millekään ylimääräisten tavaroiden säilömiselle.
Ja kävitte äidin kanssa yhdessä läpi ennen lähtöäsi opiskelemaan mitä haluat säästää ja mitä et?
Olet väärässä ap ja laki on myös sitä mieltä. Aikuinen, täysi-ikäinen ihminen voi käydää kauppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä myytiin skootteri ja ostettiin tilalle kevari. Vaikka skootteri oli lapsen lahjaksi saama.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä myytiin skootteri ja ostettiin tilalle kevari. Vaikka skootteri oli lapsen lahjaksi saama.
Me olemme vielä pahempia, annoimme isoveljen mopon pikkusiskolle, eikä saanut mitään edes tilalle. Se isoveljen mopo oli joo lahja meiltä, mutta, lahja on se käyttöoikeus, ei omistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo ihan yksoikonen asia.
Jos kasvavan lapsen kalusteita tai vaatteita myydään uusien isompien tieltä, niin käytännössä silloin rahat menee uusien hankintaan.
Jos on lahjaksi saatu tai lapsen omilla rahoilla ostettu, niin silloin näkisin rahat lapselle kuuluviksi.
Eli ite kyllä miettisin aina tapauskohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Siis häh? Kun lapsi kasvaa pois pinnasängystä, se myydään ja ostetaan uusi isompi sänky tilalle, niin ilmeisesti ap:n mielestä on tapahtunut joku rikos?? Varsinkin jos sänky on vaikka ollut isovanhempien ostama? Pinnasänkykö pitäisi varastoida vaikka keskelle olkkaria (ei mahdu mihinkään muualle), jotta lapsi voi sen sitten ottaa mukaansa, kun muuttaa aikanaan pois :D. Juu, varmasti.
Eikun nimenomaan ok jos ostetaan sille lapselle jotain niillä rahoilla. Kuten just pinnasänky -> isompi sänky.
Väärin mun mielestä on että myydään tavarat ja ostetaan itselle jotain kivaa.
Tässä esimerkkitspauksessa kirjoitusten jälkeen äiti möi kaikki tyttärensä tavarat, myös ne lelut mitkä oli säästänyt laatikkoo. Muistoksi. Huonekalut joista osa saatu isovanhemmilta, muuramen työpöytä ja hyllyt jotka olisi ottanut mukaan jne.
Rahat ei ainakaan tässä tapauksessa mennyt enää "elatukseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistähän ap on saanut päähänsä, että lapsen käyttöön ostetusta sängystä tulee lapsen omaisuutta? Ei sellaista lakia ole olemassakaan. Lapset omilla rahoillaan ostamat tavarat kyllä ovat lapsen omaisuutta.
Ap jatkaa
Siis kysyin lakiemieheltä ja hän oli sitä mieltä että sänky on lapsen jos se on hänen käyttöön ostettu.
Nyt puhutaan tosiaan isommasta lapsrsta eikä mistään pinnasängyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaatteet ja sängyt nyt tietenkin saa laittaa kiertoon mutta stiä vähän ihmettelin kun käly myi lapselle teetetyn ja nimikoidun puisen keinuhevosen pois. Siinä kai oli isovanhemmilla ajatus että se jäisi muistoksi, olisivat ottaneet sen säilytykseenkin jos tilanpuutetta olisi ollut.
No miksi ne isovanhemmat antoi lahjan joka ei olekaan lahja?
Tää on juurikin niiiiin raivostuttavaa. Sukulainen antaa jotain joka onkin jokin kummallinen epäoma. Meillä siskoni ja äitini kyttäävät juur noin joka kolttua ja kapinetta.
Joita me ei olla pyydetty, jotka ei ole ikätasoisia ja joita ei edes käytetä.
Mutta niin vain meidän kodissa on tavaroita jotka ei ole meidän muttei oiekin muidenkaan ja joiden oloauhteita meillä saa käydä nuuskimassa.
Se oli lapsen lahja, ei kälyn. Lapselta ei kysytty saako sen myydä. Veikkaan että lapsi ei itse halunnut siitä eroon, sen verran kiintynyt siihen oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on vieläkin katkera kun äitinsä antoi pois 30 v sitten hänen matchbox-autokokoelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaatteet ja sängyt nyt tietenkin saa laittaa kiertoon mutta stiä vähän ihmettelin kun käly myi lapselle teetetyn ja nimikoidun puisen keinuhevosen pois. Siinä kai oli isovanhemmilla ajatus että se jäisi muistoksi, olisivat ottaneet sen säilytykseenkin jos tilanpuutetta olisi ollut.
Todella ikävä lahja. Vaikka isovanhemmat olisivat ottannet sen säilytykseen, niin mihin se olisi pantu sen jälkeen, kun isovanhemmista aika jättää?
Meillä yksi lapsi sai lahjaksi keinuhevosen. Onneksi ei ollut mikään nimikoitu, sillä annettiin se aikanaan eteenpäin toiseen perheeseen. Omat lapset eivät sillä montaa kertaa keinuneet, vaan se oli pääasiassa vain tilaa vievä kapistus. Ajatuksena keinuhevonen on ihan kiva ja tykkään siitä itsekin, mutta käytännössä se ei vaan toiminut ainakaan meillä, vaikka tilaakin oli. Ymmärrän hyvin, jos joku ahtaammassa asunnossa asuva ei halua säilyttää keinuhevosta kuin rajallisen ajan,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaatteet ja sängyt nyt tietenkin saa laittaa kiertoon mutta stiä vähän ihmettelin kun käly myi lapselle teetetyn ja nimikoidun puisen keinuhevosen pois. Siinä kai oli isovanhemmilla ajatus että se jäisi muistoksi, olisivat ottaneet sen säilytykseenkin jos tilanpuutetta olisi ollut.
Todella ikävä lahja. Vaikka isovanhemmat olisivat ottannet sen säilytykseen, niin mihin se olisi pantu sen jälkeen, kun isovanhemmista aika jättää?
Meillä yksi lapsi sai lahjaksi keinuhevosen. Onneksi ei ollut mikään nimikoitu, sillä annettiin se aikanaan eteenpäin toiseen perheeseen. Omat lapset eivät sillä montaa kertaa keinuneet, vaan se oli pääasiassa vain tilaa vievä kapistus. Ajatuksena keinuhevonen on ihan kiva ja tykkään siitä itsekin, mutta käytännössä se ei vaan toiminut ainakaan meillä, vaikka tilaakin oli. Ymmärrän hyvin, jos joku ahtaammassa asunnossa asuva ei halua säilyttää keinuhevosta kuin rajallisen ajan,
No todennäköisesti ne isovanhemmat nyt kuitenkin elävät siihen asti kun se lapsi osaa itse päättää säilyttääkö keinohevosen vai ei.
Kaikki ei toki arvosta omia lapsuudenlelujaan mutta esimerkiksi mulle lapsuuteni nukkekoti on edelleen tärkeä ja olen tosi onnellinen että se on säästetty vaikka en siitä joskus teinivuosina niin välittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän ap on saanut päähänsä, että lapsen käyttöön ostetusta sängystä tulee lapsen omaisuutta? Ei sellaista lakia ole olemassakaan. Lapset omilla rahoillaan ostamat tavarat kyllä ovat lapsen omaisuutta.
Ap jatkaa
Siis kysyin lakiemieheltä ja hän oli sitä mieltä että sänky on lapsen jos se on hänen käyttöön ostettu.
Nyt puhutaan tosiaan isommasta lapsrsta eikä mistään pinnasängyistä.
No siis silloinhan poismuuttava lapsi alivuokraa huoneensa jollekin huumeveikolle vanhemmilta kysymättä... hänen käytössäänhän se huone on ollut. Kyllä se raja menee siinä kun tavara kannetaan lapsen omaan asuntoon käytettäväksi... ellei silloinkin muuta sovita. Eli onko saatesanat "saat sängyn lainaan" vai "saat sängyn".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän ap on saanut päähänsä, että lapsen käyttöön ostetusta sängystä tulee lapsen omaisuutta? Ei sellaista lakia ole olemassakaan. Lapset omilla rahoillaan ostamat tavarat kyllä ovat lapsen omaisuutta.
Ap jatkaa
Siis kysyin lakiemieheltä ja hän oli sitä mieltä että sänky on lapsen jos se on hänen käyttöön ostettu.
Nyt puhutaan tosiaan isommasta lapsrsta eikä mistään pinnasängyistä.
Ai AP suvatsi tulla tänne "jatkamaan" ihan yhden viestin voimin.
Arvon AP ei kuitenkaan ottanut kantaa muihin hänelle esitettyihin epämieluisiin(?) asioihin.
Onko AP kenties teini-ikäinen?
Haluan kyllä nyt jo tietää minkä nimisen lakimiehen mielestä ei ole eroa tavaran haltijalla ja omistajalla?
Jos minä ostan sängyn, minä omistan sen. Jos minä annan samassa talossa asuvalle teinilleni sen sängyn hänen käyttöönsä, se VOIDAAN toki katsoa hänen sängykseen, muttei hän sitä omista.
Tällä logiikalla teini kohta omistaa talon, jossa asuu.
Olisi niin kovin kiva, jos AP vielä jatkaisi iällään, minkä-ikäisestä lapsesta on kyse, onko äiti vienyt sängyn alta? etkö nyt nuku missään? MITÄ ON TAPAHTUNUT???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän ap on saanut päähänsä, että lapsen käyttöön ostetusta sängystä tulee lapsen omaisuutta? Ei sellaista lakia ole olemassakaan. Lapset omilla rahoillaan ostamat tavarat kyllä ovat lapsen omaisuutta.
Ap jatkaa
Siis kysyin lakiemieheltä ja hän oli sitä mieltä että sänky on lapsen jos se on hänen käyttöön ostettu.
Nyt puhutaan tosiaan isommasta lapsrsta eikä mistään pinnasängyistä.
Kyllä se lapsen sänky on vanhempien omaisuutta. Vanhemmat ovat sen ostaneet omilla rahoillaan (ja ne lapsilisätkin ovat vanhempien omia rahoja), ja Sotkan kuitissa on vanhemman nimi. Olet tainnut olla tekemisissä valelakimiehen kanssa.
Minä tunnistan ainakin jollakin tasolla ap:n tuntemukset. Ajattelen asiaa lapsen näkökulmasta. Kun minä olin lähtenyt opiskelemaan, niin äitini alkoi lahjoitella sukulaisille ja tutuille minun tavaroitani. Ei minulla sinänsä lahjoittamista vastaan mitään ollut, mutta mielestäni hänen olisi ensin pitänyt kyllä kysyä minulta, onko tavaroissa sellaisia, jotka haluan ehdottomasti säilyttää ja jota todennäköisesti vielä tarvitsenkin. Osa lukiokirjoista oli häipynyt ja juuri niiden joukossa oli ihan tarpeellisia opuksia, mm. kielten kieliopit, jotka sitten jouduin ostamaan, koska tarvitsin niitä opinnoissani. Mukana meni myös vanhoja leikkikaluja ja kirjoja, joita olin säilönyt vintille. Eihän niillä juuri rahallista arvoa ollut, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän. Se taas ei merkinnyt äidilleni mitään. Ja todettakoon vielä, että kaikki lahjoitetut tavarat eivät suinkaan olleet äitini kustantamia, vaan omilla kesäansioilla hankittuja. Joku nyt tietysti kysyy, miksi en vienyt tavaroita mukanani, kun muutin kotoa, mutta siihen aikaan opiskelijat asuivat ahtaissa alivuokralaishuoneissa eikä tilaa ollut millekään ylimääräisten tavaroiden säilömiselle.