Lue keskustelun säännöt.
Millaisia oireita tai piirteitä erityisherkällä AIKUISELLA usein on? Mitkä ovat normaaleja asioita, ja mitkä luokittelevat erityisherkäksi?
26.09.2017 |
Täällä puhuttu paljon erityisherkistä lapsista jotka eivät esim. siedä sitä että ruuassa on puolikasta hernettä suurempia palasia, mutta millaisia oireita erityisherkällä aikuisella on?
Aloin miettiä että olenko minä tuollainen vai että onko tämä suhteellisen normaalia vielä, koska:
1. En siedä meteliä, etenkin huutavat lapsiperheet kaikuvassa marketeissa aiheuttavat päänsärkyä ja pahin ääni on rääkyvän vauvan ääni jonka seurauksena saatan saada 1-2 vrk kestävän migreenin.
2. Vaatteiden niskalaput aiheuttavat ahdistavaa tunnetta kun ne raapivat ihoa. Onko ongelma minussa vai onko nuo laput muuttuneet halvemman ja terävämmän tuntuisiksi viime vuosina?
3. En meinaa sietää yli +25 asteen lämpöä, tulee huono ja vetämätön olo, sekä päänsärkyä ja vatsa reistailee.
4. Voimakkaat hajut aiheuttavat päänsärkyä ja hengenahdistusta. Joskus nenä alkaa vuotaa rankasti jos haistan että jossain lähistöllä esim. maalataan tai lähialueella levitetään asfalttia. Yleensä siivouslitkut aiheuttavat tätä myös, ei niinkään parfyymit tai kosmetiikka.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Elaine Aron on kirjoittanut aiheesta hyviä kirjoja, niihin kannattaa perehtyä. Olen itse erityisherkkä, mutta myönnän, että joskus komppaan tätä ajatusta, että erityisherkät ovat tunteidensa armoilla olevia vellojia, joiden pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni tms. Tuntuu, että vaikka nykyaika ei herkkyyttä ehkä niin suosi, niin kaikenlainen tunteella eläminen ja intuition seuraaminen, jatkuva sen kyttääminen, tuntuuko minusta nyt varmasti hyvältä (ja jos ei tunnu, heti tehdään umpimähkäinen muutos elämässä) on suosiossa. Sinänsä sellainen tunteiden riepoteltavana oleminen ei varmaan ole mikään erityisherkän ihmisen elämäntavoite vaikka jonkun Aronin mukaan, mutta käytännössä monet puolustelevat toisia satuttavia, päättömiä loikkiaan sillä, että "olen herkkä ja seuraan vaistoani" tai vaikeita asioita ei haluta kohdata, koska "ne satuttavat". Eli kuka tuntee itsensä erityisherkäksi, hänen kannattaa tutustua aiheeseen ja mm. noihin kirjoihin ja pyrkiä sitten iloitsemaan vahvuuksistaan ja vahvistamaan heikkouksiaan. Olen lukenut nyt muuta psykologian kirjallisuutta, myönteistä ajattelua, tavoitteiden asettamista jne. ja noloa myöntää, minulle oli yllätys, että tunteitaan voi kyllä ihan oikeasti hallita. Ennen esim. lasten ongelmat mullistivat koko elämäni, enkä voinut keskittyä mihinkään, ikään kuin se nyt olisi joku rakastavan äidin mitta!
Anteeksi, mutta ei erityisherkkä tarkoita jotain tunteellista sätkynukkea, vaan ihmistä joka ei kestä fyysisiä, todellisia tunteita! Kuten sukansaumoja, lämpötilavaihteluita, kovia ääniä, voimakkaita hajuja. Näin minä olen ymmärtänyt tai sitten olen ymmärtänyt väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, lue Elaine Aronin kirja Erityisherkkä ihminen. Jos samaistut siihen, saatat hyvinkin olla erityisherkkä. Mitään parempaakaan tapaa tunnistaan erityisherkkyys ei oikeastaan ole olemassa. Erityisherkkyystestit perustuvat pieneen määrään kysymyksiä, jotka ovat aika subjektiivisia. Toivon, että tieto erityisherkkyyden syntymekanismeista kehittyisi sen verran, että piirre voitaisiin todeta "oirekyselyn" lisäksi aivojen kuvantamistutkimuksilla tai geenitestillä. Nykyisellään erityisherkiksi itseään kutsuvien joukossa lienee paljon esimerkiksi sellaisia ihmisiä, joiden kokemukset selittyisivät myös esimerkiksi masennuksella, ahdistuneisuushäiriöillä, aistiyliherkkyyksillä ja autisminkirjon piirteillä. Erityisherkkyys on näistä erillinen ilmiö, vaikka voikin esiintyä niiden kanssa samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elaine Aron on kirjoittanut aiheesta hyviä kirjoja, niihin kannattaa perehtyä. Olen itse erityisherkkä, mutta myönnän, että joskus komppaan tätä ajatusta, että erityisherkät ovat tunteidensa armoilla olevia vellojia, joiden pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni tms. Tuntuu, että vaikka nykyaika ei herkkyyttä ehkä niin suosi, niin kaikenlainen tunteella eläminen ja intuition seuraaminen, jatkuva sen kyttääminen, tuntuuko minusta nyt varmasti hyvältä (ja jos ei tunnu, heti tehdään umpimähkäinen muutos elämässä) on suosiossa. Sinänsä sellainen tunteiden riepoteltavana oleminen ei varmaan ole mikään erityisherkän ihmisen elämäntavoite vaikka jonkun Aronin mukaan, mutta käytännössä monet puolustelevat toisia satuttavia, päättömiä loikkiaan sillä, että "olen herkkä ja seuraan vaistoani" tai vaikeita asioita ei haluta kohdata, koska "ne satuttavat". Eli kuka tuntee itsensä erityisherkäksi, hänen kannattaa tutustua aiheeseen ja mm. noihin kirjoihin ja pyrkiä sitten iloitsemaan vahvuuksistaan ja vahvistamaan heikkouksiaan. Olen lukenut nyt muuta psykologian kirjallisuutta, myönteistä ajattelua, tavoitteiden asettamista jne. ja noloa myöntää, minulle oli yllätys, että tunteitaan voi kyllä ihan oikeasti hallita. Ennen esim. lasten ongelmat mullistivat koko elämäni, enkä voinut keskittyä mihinkään, ikään kuin se nyt olisi joku rakastavan äidin mitta!
Anteeksi, mutta ei erityisherkkä tarkoita jotain tunteellista sätkynukkea, vaan ihmistä joka ei kestä fyysisiä, todellisia tunteita! Kuten sukansaumoja, lämpötilavaihteluita, kovia ääniä, voimakkaita hajuja. Näin minä olen ymmärtänyt tai sitten olen ymmärtänyt väärin.
Nuo kuvaamasi asiat kuuluvat aistiyliherkkyyden piiriin, ja se on monilla yksi osa erityisherkkyyttä. Sen lisäksi mm. Aronin "testissä" kysellään, vaikuttavatko toisten ihmisten tunteet sinuun miten voimakkaasti ym. Periaatteessa erityisherkkyydessä on kyse siitä, että ihminen kuormittuu keskiarvoihmistä nopeammin esim. äänistä, kiireestä, sosiaalisesta elämästä tms. ja hänen kannattaa säädellä kuormitusta sopivasti, koska ihminen toimii parhaiten sopivassa vireystilassa (eli ei ole ali- tai ylivirittynyt). En ole loppujen lopuksi monen kanssa kasvotusten jutellut erityisherkkyydestä, mutta ainakin täällä av:lla tuntuu olevan ihmisiä, joiden tuntemat erityisherkät piiloutuvat erityisherkkyyden taakse ja antavat itsensä olla tunteidensa riepoteltavina sätkynukkeina - vaikka niin ei todellakaan tarvitsisi olla. Ja kaiken kaikkiaan mielestäni nykyisin korostetaan vähän kummallisissakin määrin kaikkea oman sisimpänsä kuuntelemista nimenomaan sillä tavalla, että sitten poukkoillaan kuin aropuput pysähtymättäkään ajattelemaan tarkemmin. Kyllä ihmisen pitäisi olla itsensä herra, vaikka olisi miten herkkä - ilman, että sitä herkkyyttä tarvitsee tukahduttaakaan.
Vierailija kirjoitti:
erityisherkät piiloutuvat erityisherkkyyden taakse ja antavat itsensä olla tunteidensa riepoteltavina sätkynukkeina - vaikka niin ei todellakaan tarvitsisi olla.
Näissä aina haiskahtaa omahyväisyys ja ennen kaikkea se että tilanne esitetään valintana. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että olen kamppaillut tunne-elämän ongelmien kanssa koko ikäni, eikä minulla ollut puolet elämästäni tällaista valinnan mahdollisuutta. Koska en kerta kaikkiaan osannut, en edes ymmärtänyt mistä on. Se että lopulta tajusin tuon asian oli elämäni yksi parhaita ja tärkeimpiä asioita, ja sen jälkeen käytin jokaisen liikenevän hetken elämästäni tuon TAIDON opetteluun. Olkaa onnellisia te, jotka olette saaneet kotoanne sellaiset eväät, että tunnetaitojen perusasiat ovat hallussa, sen sijaan että yritätte lytätä niitä joilla ei ole.
Sekin että henkilöllä voi ihan aidosti ja oikeasti olla se kuvitelma, että minähän hallitsen tunteitani enkä ole niiden riepoteltavana sätkynukkena - ja hän voi olla siinä ihan väärässä. Ulkopuolisille näkyvän käytöksen kuvitellaan olevan tunteiden kanssa pärjäämistä, mutta se on vain fasadi jonka takana voi olla ihan hukassa ja pihalla. Tiedostamattaan, ei valintana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- pelkää / stressaa asioista mutta ei helposti mene ns. epämukavuusalueelle ratkaistakseen niitä. pelkää esim. metsää ja pimeyttä
Minäkin olen erityisherkkä enkä tosiaankaan pelkää pimeää tai metsää, mutta on hyvin todennäköistä, että ystäväsi on lapsena pakotettu johonkin aivan sietokyvyn yli menevään tässä asiassa, ja seurauksena ei ole siedättyminen ja tottuminen vaan trauma. Ja sitten aikuisena kun on niin tottunut kävelemään totaalisesti omien "vääränlaisten" tunteiden ja reagointitapojen yli, yritykset mennä epämukavuusalueelle ovat aina sitä samaa sietokyvyn ylitystä, jolloin ei taaskaan siedäty, vaan traumatisoituu yhä uudestaan ja uudestaan. Minulla on tästä musta vyö ja se on haitannut elämääni ihan järkyttävän paljon, ja on hirveä harmi, että olen ymmärtänyt tämän 20 vuotta liian myöhään. Nyt on traumaa trauman päällä.
Tavis katsoo erityisherkkää ja mietti että tuo ei mene pois mukavuusalueeltaan. Mukavuusalue tietysti mitataan sen mukaan mikä on hänen oma mukavuusalueensa. Todellisuudessa on paljon mahdollista, että erityisherkkä on jo pois mukavuusalueeltaan, ja ihan koko ajan. Eikä se mukavuusalue tule koskaan olemaan sama kuin taviksella, vaikka tavista kuinka harmittaisi. Jos pitäisi omasta elämästäni jonkinlainen yhteenveto tehdä, niin se on sitä, että elämä on valtava epämukavuusalue, jossa saa sinnitellä, tsempata ja ponnistella yli voimavarojensa koko ajan, ja lopputulos on se, että ethän sinä edes yritä, miksi olet tuollainen, tuo ei riitä, sinä et riitä... Varsinkin lapsuuden kokemuksen elämästä voisi tuolla lauseella kuitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hellanlettas sentään, ettäkö ihan patja on painanu jotain kohtaa epämukavasti tai paidan pesulappu ...?!
Hyi, yök tuommoisia "ihmishenkilöitä". Mitä ihmettä?!
On aivan Perustavanlaatuista Normaaliutta ihmisellä tuntea joskus (=yleensä elämässä) hieman "epämukavuutta", esim. nukkumapatjallaan... Kyllähän sitä joka ikisestä pään käännöksestä saa toki draaman aikaan, ei siinä mitään..., mutta oikeesti?!? Erityisherkkä on yhtäkuin Erityisen Hankala Ihmishahmo.
Siperiaan vaan oppimaan ihmisyyden rajoja tuollaiset nykyajan Erityis-henkilöt!
Ällöttää olla ihminen tänä päivänä...
Jos et osaa elää "hankaluuksien" kanssa niin kuole pois... jos osaat sitäkään.
erityis- kirjoitti:
Hellanlettas sentään, ettäkö ihan patja on painanu jotain kohtaa epämukavasti tai paidan pesulappu ...?!
Hyi, yök tuommoisia "ihmishenkilöitä". Mitä ihmettä?!
On aivan Perustavanlaatuista Normaaliutta ihmisellä tuntea joskus (=yleensä elämässä) hieman "epämukavuutta", esim. nukkumapatjallaan... Kyllähän sitä joka ikisestä pään käännöksestä saa toki draaman aikaan, ei siinä mitään..., mutta oikeesti?!? Erityisherkkä on yhtäkuin Erityisen Hankala Ihmishahmo.
Siperiaan vaan oppimaan ihmisyyden rajoja tuollaiset nykyajan Erityis-henkilöt!
Ällöttää olla ihminen tänä päivänä...
Jos et osaa elää "hankaluuksien" kanssa niin kuole pois... jos osaat sitäkään.
Juu, olet ihan asian ytimessä siinä että normaali kokee epämukavuutta joskus. Erityisherkällä on toinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä on se Tavisihminen nykyään?
Selittäisitkö asian niin että me "taviksetkin" ymmärretään? Yksinkertaisesti kysyn tässä, että Mikä on se Ongelma nykyihmisen elämässä, kun ei siedetä normaalia elämää eikä siitä aiheutuvia ääniä, hajuja yms...?
Millaisessa maailmassa te Erityishenkilöt haluatte asua?
Tuommoinen rimpuilu ja itsensä/ egonsa korostaminen ei johda yhtään mihinkään.
Kaikki me ollaan tällä planeetalla aivan samassa pisteessä. Synnytään, eletään ja kuollaan. Sen asian ku tajuaa, niin itse elämään suhtautuminen helpottuu suuresti. Aivan turha käyttää energiaansa esim. juurikin "eirtyisherkkänä ihmisoliona" elämiseen kun aivan kaikki palaa aina samaan alkupisteeseen.
Elämä tai no miksi tätä haahuilua tässä avaruudessa haluaakaan kutsua, palaa aina samaan pisteeseen. Elämä on kiertokulkua ja syntyminen/ kuoleminen on täysin normaali asia. Joku kuolee ja samalla toinen syntyy... Aina. Se on Elämä.
Miten on toinen asia erityisherkällä?
Selitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämä kirjoitti:
No mikä on se Tavisihminen nykyään?
Selittäisitkö asian niin että me "taviksetkin" ymmärretään? Yksinkertaisesti kysyn tässä, että Mikä on se Ongelma nykyihmisen elämässä, kun ei siedetä normaalia elämää eikä siitä aiheutuvia ääniä, hajuja yms...?
Millaisessa maailmassa te Erityishenkilöt haluatte asua?
Tuommoinen rimpuilu ja itsensä/ egonsa korostaminen ei johda yhtään mihinkään.
Kaikki me ollaan tällä planeetalla aivan samassa pisteessä. Synnytään, eletään ja kuollaan. Sen asian ku tajuaa, niin itse elämään suhtautuminen helpottuu suuresti. Aivan turha käyttää energiaansa esim. juurikin "eirtyisherkkänä ihmisoliona" elämiseen kun aivan kaikki palaa aina samaan alkupisteeseen.
Elämä tai no miksi tätä haahuilua tässä avaruudessa haluaakaan kutsua, palaa aina samaan pisteeseen. Elämä on kiertokulkua ja syntyminen/ kuoleminen on täysin normaali asia. Joku kuolee ja samalla toinen syntyy... Aina. Se on Elämä.
Sori mutta :DDD.
Erityisherkkänä aikuisena en kestä muiden ihmisten läsnäoloa määräänsä enempää, vaan kuormitun niin, että kaikki voimat lähtevät, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kuormituksen jälkeen keho tarvitsee unta ja mieli latautumista ja ennen kaikkea, hiljaisuutta. Aistin ja koen ihmiset hyvin voimakkaasti, heidän puheensa sisältöineen, heidän tunnereaktionsa ym. Monet muutkin asiat ihmisissä aiheuttavat minulle fyysisiä ja psyykkisiä tuntemuksia, jotka kuormittavat ja väsyttävät.
En kestä kovia ääniä, vaan ne aiheuttavat ahdistusta ja pahoinvointia, sekä muita fyysisiä oireita. En kestä tuoksuja. Eri tuoksuilla on erilainen vaikutus, jotkut auheuttavat päänsärkyä, toiset hengenahdistusta, jotkut ärsyttävät ja kirvelevät silmiä jne.
En kestä valoa. Saan herkästi päänsärkyä tai migreenin. Silmiin sattuu sellainen valo, jota muut eivät edes huomaa tai erityisemmin rekisteröi. Auringossa liikkuminen tai oleminen vie kaikki voimat ja aiheuttaa huonon olon jo ihan pienessä ajassa.
Tunnen asioita koko kehon potentiaalilla ja voimalla. Aistin helposti ihmisten tunnetiloja ja elämäntapahtumia oman kehoni ja psyykeen kautta. Se on raskasta, mutta tavallaan myös lahja, joka auttaa työssäni.
Olen kolmekymppinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
erityis- kirjoitti:
Hellanlettas sentään, ettäkö ihan patja on painanu jotain kohtaa epämukavasti tai paidan pesulappu ...?!
Hyi, yök tuommoisia "ihmishenkilöitä". Mitä ihmettä?!
On aivan Perustavanlaatuista Normaaliutta ihmisellä tuntea joskus (=yleensä elämässä) hieman "epämukavuutta", esim. nukkumapatjallaan... Kyllähän sitä joka ikisestä pään käännöksestä saa toki draaman aikaan, ei siinä mitään..., mutta oikeesti?!? Erityisherkkä on yhtäkuin Erityisen Hankala Ihmishahmo.
Siperiaan vaan oppimaan ihmisyyden rajoja tuollaiset nykyajan Erityis-henkilöt!
Ällöttää olla ihminen tänä päivänä...
Jos et osaa elää "hankaluuksien" kanssa niin kuole pois... jos osaat sitäkään.
Juu, olet ihan asian ytimessä siinä että normaali kokee epämukavuutta joskus. Erityisherkällä on toinen tilanne.
Niinno kerro miten "erityisherkkä" kokee epämukavat asiat niin täysin eri lailla kuin ns. tavis?
Kaikkihan me täällä ollaan ihmisiä? Vai eikö?
Kyllä normi-ihminen kokee myös epämukavuutta elämässään niinku jokainen tällä planeetalla.
Ei kukaan Normi-ihminen, kuten luokittelet meitä, kulje täällä ilman epäonnistumisia, pahaa mieltä, epämukavuutta sun muita "huonouksia". Erona on ainoastaan se, että ns. normi-ihminen osaa suhtautua asioihin omalta kannaltaankin katsottuna siten, että Hyväksyy epämukavuuden osaksi ihmiseloa!
Et sinä ihmisenä pääse ikinä pakoon kaikkia elämän hankaluuksia, eikä kuulukaan päästä.
Tuon takia en itse vaan ymmärrä mitä "erityisherkkä" ihminen oikeastaan hakee omalla erityisherkkyydellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten kestät avata silmäsi aamulla?
Jos valo ärsyttää ja on huonoa. Muut ihmiset aiheuttaa myös "huonoa" sinun elämääsi etkä kestä ihmisten kanssakäymistä toistensa kanssa kun tulee meteliä yms... Eli Mitä juuri Sinä Erityisherkkä sitten Kestät elämässä?
Vastaa tuohon kysymykseen ihan ajatuksen kanssa, jooko?
Kyllä minä itsekin aistin herkästi muiden ihmisten tunnetiloja normaalissa elämässä. Mitä sitte?
Tekeekö tuo juuri Minusta erityisenherkän... Näemmä tekee.
HÖHÖ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erityis- kirjoitti:
Hellanlettas sentään, ettäkö ihan patja on painanu jotain kohtaa epämukavasti tai paidan pesulappu ...?!
Hyi, yök tuommoisia "ihmishenkilöitä". Mitä ihmettä?!
On aivan Perustavanlaatuista Normaaliutta ihmisellä tuntea joskus (=yleensä elämässä) hieman "epämukavuutta", esim. nukkumapatjallaan... Kyllähän sitä joka ikisestä pään käännöksestä saa toki draaman aikaan, ei siinä mitään..., mutta oikeesti?!? Erityisherkkä on yhtäkuin Erityisen Hankala Ihmishahmo.
Siperiaan vaan oppimaan ihmisyyden rajoja tuollaiset nykyajan Erityis-henkilöt!
Ällöttää olla ihminen tänä päivänä...
Jos et osaa elää "hankaluuksien" kanssa niin kuole pois... jos osaat sitäkään.
Juu, olet ihan asian ytimessä siinä että normaali kokee epämukavuutta joskus. Erityisherkällä on toinen tilanne.
Niinno kerro miten "erityisherkkä" kokee epämukavat asiat niin täysin eri lailla kuin ns. tavis?
Kaikkihan me täällä ollaan ihmisiä? Vai eikö?
Kyllä normi-ihminen kokee myös epämukavuutta elämässään niinku jokainen tällä planeetalla.
Ei kukaan Normi-ihminen, kuten luokittelet meitä, kulje täällä ilman epäonnistumisia, pahaa mieltä, epämukavuutta sun muita "huonouksia". Erona on ainoastaan se, että ns. normi-ihminen osaa suhtautua asioihin omalta kannaltaankin katsottuna siten, että Hyväksyy epämukavuuden osaksi ihmiseloa!
Et sinä ihmisenä pääse ikinä pakoon kaikkia elämän hankaluuksia, eikä kuulukaan päästä.
Tuon takia en itse vaan ymmärrä mitä "erityisherkkä" ihminen oikeastaan hakee omalla erityisherkkyydellään?
Huokaus. No vaikka sitä hakee, että lapsena otettaisiin huomioon se että kaikki ei todellakaan ole samasta muotista ( ja niin kuin sinä). Olen ennenkin kirjoittanut tänne esimerkin siitä kuinka ollessani jotain neljännellä luokalla, osallistuin erääseen lapsille tarkoitettuun ja lasten kanssa työssään toimivien ihmisten järjestämään juttuun. Ohjaajat keksivät lapsille haasteen, joka vei tavalliset lapset hieman epämukavuusalueelleen, ja minut pakokauhualueelle. Kun kaikkein epäherkimmät lapset muodostivat innoissaan jonoa että saankomennäekanasaanhan, minä rukoilin että eihän minun tarvitse mennä. Mutta pakko oli, ja lopulta tein sen, itkien ja täristen. Samalla kun ohjaajat olivat erittäin tyhmpääntyneitä ja tylyjä. Jälkeenpäin en kokenut voittajaoloa tai minä tein sen, jee! -fiilistä, vaan toimin niin kuin aina ennenkin, olin musertunut ja tukahdutin sen kokonaan, koska mistään ei löytynyt ymmärrystä. Siitä eteenpäin kärsin vatsakivuista, joiden takia jouduin olemaan yön yli sairaalassa tarkkailtavana. Minulle tehtii sisätutkimuksia alapään kautta ja tästä alkoi ihan uusi traumatisoitumisen haara, koska taas jäin ilman tukea. Ja kaikki tämä yhden hassun lasten tehtävän takia. Olisiko ollut täysin mahdoton ajatus, kaikki pystyisivät osallistumaan omalla tavallaan, eikä se tapa ole kaikille sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erityisherkät piiloutuvat erityisherkkyyden taakse ja antavat itsensä olla tunteidensa riepoteltavina sätkynukkeina - vaikka niin ei todellakaan tarvitsisi olla.
Näissä aina haiskahtaa omahyväisyys ja ennen kaikkea se että tilanne esitetään valintana. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että olen kamppaillut tunne-elämän ongelmien kanssa koko ikäni, eikä minulla ollut puolet elämästäni tällaista valinnan mahdollisuutta. Koska en kerta kaikkiaan osannut, en edes ymmärtänyt mistä on. Se että lopulta tajusin tuon asian oli elämäni yksi parhaita ja tärkeimpiä asioita, ja sen jälkeen käytin jokaisen liikenevän hetken elämästäni tuon TAIDON opetteluun. Olkaa onnellisia te, jotka olette saaneet kotoanne sellaiset eväät, että tunnetaitojen perusasiat ovat hallussa, sen sijaan että yritätte lytätä niitä joilla ei ole.
Sekin että henkilöllä voi ihan aidosti ja oikeasti olla se kuvitelma, että minähän hallitsen tunteitani enkä ole niiden riepoteltavana sätkynukkena - ja hän voi olla siinä ihan väärässä. Ulkopuolisille näkyvän käytöksen kuvitellaan olevan tunteiden kanssa pärjäämistä, mutta se on vain fasadi jonka takana voi olla ihan hukassa ja pihalla. Tiedostamattaan, ei valintana.
Niin, en tiedä, kuinka paljon on näitä "sätkynukkeja" vai onko sekin jotakin av:n luomaa harhaa (täällä on paljon muitakin ihmistyyppejä, joihin en juuri tavallisessa elämässä törmää). En tarkoittanut olla töykeä ja huudella, että sen kuin valitsette ja teette, että kaikkihan sen osaa. Minä nimenomaan olen ihminen, joka ei ennen osannut. Tarkoitin juuri sitä, että en ennen tajunnutkaan, että on edes mahdollista opetella tuollaisia taitoja; ajattelin, että osa ihmisistä nyt vaan on sellaisia jotenkin luonnostaan. Ja siinä haluaisin vähän myönteisellä tavalla ravistella ihmisiä, että hakekaa tietoa, opetelkaa, kun nämä tosiaankin ovat taitoja, joita ei tarjottimella tarjota esim. koulussa. Olen siis erityisherkkä ja kun asiasta ensimmäisiä kertoja luin ja kuulin, tuli sellainen olo, että tässähän nyt on selitys sille, miksi ailahtelen ja ennen kaikkea miksi minulla on lupa ailahdella. Ihan muun kirjallisuuden (myönteistä ajattelua, tavoitteiden asettamista koskevaa) kautta koin oivalluksen, että minulla on mahdollisuus tehdä valintoja. Kun ennen menin automaattisesti tolaltani lapsen ongelmien takia, nyt minulla on se ajatus, että minun ei ole ikään kuin pakko mennä paniikkiin. Voin valita paremmin, voin toimia. Ei se sitä huolta lapsesta yms. tunteita tietysti poista, miksi pitäisikään poistaa, mutta sanoisinko, että se energia suuntautuu mielekkäämmin. Mutta ainakin omalla kohdallani asenteen hidas opettelu on vaatinut kyllä (mukavaa) vaivannäköä mm. lukemisen kautta.
E. Aron on kirjoittanut paljon, mutta evidenssiä siitä, että erityisherkät havaitsisivat ärsykkeet (havaintopsykologisissa kokeissa) jotenkin eri tavoin kuin muut, ei ole. Kyse on ehkä enemmän persoonallisuuspiirteestä kuin poikkeavasta havaintojärjestelmästä.
HÖHÖ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
erityis- kirjoitti:
Hellanlettas sentään, ettäkö ihan patja on painanu jotain kohtaa epämukavasti tai paidan pesulappu ...?!
Hyi, yök tuommoisia "ihmishenkilöitä". Mitä ihmettä?!
On aivan Perustavanlaatuista Normaaliutta ihmisellä tuntea joskus (=yleensä elämässä) hieman "epämukavuutta", esim. nukkumapatjallaan... Kyllähän sitä joka ikisestä pään käännöksestä saa toki draaman aikaan, ei siinä mitään..., mutta oikeesti?!? Erityisherkkä on yhtäkuin Erityisen Hankala Ihmishahmo.
Siperiaan vaan oppimaan ihmisyyden rajoja tuollaiset nykyajan Erityis-henkilöt!
Ällöttää olla ihminen tänä päivänä...
Jos et osaa elää "hankaluuksien" kanssa niin kuole pois... jos osaat sitäkään.
Juu, olet ihan asian ytimessä siinä että normaali kokee epämukavuutta joskus. Erityisherkällä on toinen tilanne.
Niinno kerro miten "erityisherkkä" kokee epämukavat asiat niin täysin eri lailla kuin ns. tavis?
Kaikkihan me täällä ollaan ihmisiä? Vai eikö?
Kyllä normi-ihminen kokee myös epämukavuutta elämässään niinku jokainen tällä planeetalla.
Ei kukaan Normi-ihminen, kuten luokittelet meitä, kulje täällä ilman epäonnistumisia, pahaa mieltä, epämukavuutta sun muita "huonouksia". Erona on ainoastaan se, että ns. normi-ihminen osaa suhtautua asioihin omalta kannaltaankin katsottuna siten, että Hyväksyy epämukavuuden osaksi ihmiseloa!
Et sinä ihmisenä pääse ikinä pakoon kaikkia elämän hankaluuksia, eikä kuulukaan päästä.
Tuon takia en itse vaan ymmärrä mitä "erityisherkkä" ihminen oikeastaan hakee omalla erityisherkkyydellään?
Minä ymmärsin tuon niin että erityisherkkä kokee epämukavuutta jatkuvasti tai ainakin useimmin kuin vain "joskus", jolloin se koko olemus on jo valmiiksi kireä ja ihan "tavallinenkin" stressi voi kiristää sitä jännettä lisää. Mikä taas on sinun motiivisi hyökätä erityisherkkiä kohtaan? Kuuluuko tällainen omista ominaisuuksista syyllistäminen niihin epämukavuuksiin, jotka kuuluvat normaaliin elämään ja täytyy muitta mutkitta hyväksyä. Minusta sinun asenteellisuutesi ei myöskään ole ympäristölle tervettä vaikka verosi ehkä maksatkin.
erityisenherkkä kirjoitti:
No miten kestät avata silmäsi aamulla?
Jos valo ärsyttää ja on huonoa. Muut ihmiset aiheuttaa myös "huonoa" sinun elämääsi etkä kestä ihmisten kanssakäymistä toistensa kanssa kun tulee meteliä yms... Eli Mitä juuri Sinä Erityisherkkä sitten Kestät elämässä?
Vastaa tuohon kysymykseen ihan ajatuksen kanssa, jooko?
Kyllä minä itsekin aistin herkästi muiden ihmisten tunnetiloja normaalissa elämässä. Mitä sitte?
Tekeekö tuo juuri Minusta erityisenherkän... Näemmä tekee.
Ainakin jokin asia elämässäsi tekee sinusta vihamielisen. Kannattaisi ehkä keskittyä omiin tunteisiin enemmän piiloaggression kasvattamisen sijaan. Tunnevammaisia on jo ihan liikaa...
Minulla on sitten ensimmäinen oire vielä tulematta, kun en ole koskaan kenellekään tästä puhunut, paitsi siskoni ja puolisoni kanssa.