Sinkkunaisten ongelma - ovat liian älykkäitä miehille

Suurin osa tämän ketjun miehistä ei ole kyllä koskaan tavannut oikeasti älykästä naista.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tämän ketjun miehistä ei ole kyllä koskaan tavannut oikeasti älykästä naista.

Suurin osa tämän ketjun miehistä ei ole tavannut minkäänlaista naista ;-)

En tuhlaisi kovin paljon energiaa heidän kanssaan keskusteluun, kunhan vierailiin ETA:n tauolla.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisten viiden vuoden aikaan tapaamieni sinkkunaisten ongelma ei todellakaan ole ollut liika älykkyys. :D

Sinä valitsit heidät.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tämän ketjun miehistä ei ole kyllä koskaan tavannut oikeasti älykästä naista.

Ei niin, koska he tapaavat vertaisiaan.

Ehkä näin mutta älykkyydellä ei yksinään pärjää naisten haussa, pitää olla sen lisäksi komeakin eli aika täydellinen pitää miehen olla että on aviomies-ainesta

Olen mies joka osaa puhua filosofiasta, politiikasta yms mutta olen varattu :)

Jos nyt sattumalta olisinkin tätä mieltä, en kokisi erittäin fiksuksi mennä mainostamaan asiaa tabloideissa.

Ehkä se älykkyys ei sitten olekaan niin tärkeä ominaisuus, jos sillä ei pysty tuollaista ongelmaa ratkaisemaan/estämään joutumasta tuollaisiin ongelmiin?

Vierailija kirjoitti:

erinäkemysasiasta kirjoitti:

Aha?

Itse taas koulutettuna miehenä olen havainnut päinvastaisen ongelman. Naiset ovat kyllä halukkaita keskustelemaan "älykkäistä" aiheista, mutta itse keskustelun sisältö onkin kaukana älykkäästä.

Keskustelun taso esim. historiallisista kohteista on yleensä luokkaa "oi olin siellä lomareissussa, oli niin ihanaa, all-inclusive, joo ja oli se kiva paikka kun siellä oli niitä kaivauksiakin...".

Lähinnä tulee mieleen että naisilla on halu tuntea kuuluvansa korkeampaan luokkaan, ja myös näyttää se muille. Mutta substanssi puuttuu.

Itse yritin kerran keskustella yhden ex-tyttöystävän kanssa filosofiasta mutta naisen kommentit ja ne kuuluisat älykkäät ajatukset rajoittu lähinnä ennalta opeteltuun termistöön eikä asioiden ymmärtämiseen ja argumentaatioon. 

Yleinen yliopiston käyneiden keskustelutapa. Luetellaan ulkoa opeteltuja asioita, mutta mitään ei oikeasti ymmärretä.

parisuhdestrategiaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

samapostaaja kirjoitti:

smartphone kirjoitti:

Minä sopisin melko hyvin kuvaukseen.

Olen älykäs, mutta naista ei nuorena löytynyt. Oli pituusrajat, komeusrajat, piti osata vietellä ja olla hauska sosiaalisissa tilaisuuksissa. Näitä ei mainittu ääneen, mutta toteutuneissa valinnoissa ne näkyivät. Hyvinkin moni nuori nainen valitsi pitkän ja komean yksinkertaisemman miehen, josta ei sitten ollutkaan keskustelukumppaniksi.

Kolmekymppisenäkään ei oikein löytynyt, kun olin pienituloinen. Kunnianhimoisuus ja määrätietoisuus olivat varsin tärkeitä asioita tuossa iässä. Elämässä pitää mennä eteenpäin, kuulemma.

Nyt olen lähempänä neljääkymmentä ja vihdoin asiat ovat kääntyneet, useastakin syystä. Vuosien aikana olen menettänyt kiinnostukseni akateemisiin naisiin. Haenko mitä parikymppisenä nörttinä missasin, yrittäen elää kadotettua nuoruutta? Luultavasti. Peilaanko huonot naiskokemukseni kaikkiin akateemisiin naisiin? Luultavasti. Olkoon sitten niin. Nyt minua kiinnostavat hauskat naiset, olivat he sitten älykkäitä tai ei. Filosofiset keskustelut voin käydä ystävien kanssa.

Se mitä yritän tällä sanoa, on että kun mainitaan "älykkyys", oikeasti se tarkoittaa jotain muutakin akselilla ulkonäkö, raha ja status. Jos oikeasti älykkyys on tärkeintä, pelkästään älykkäitä miehiä löytyy kyllä. Ainakin heille jotka etsivät älykkönsä nuorina eikä vasta kolmekymppisinä kun älyköillä on hyvä ammatti ja enemmän kysyntää.

Muuten, tämä "akateemisen naisen syndrooma" on selkeästi yleistymässä. Avaan tässä omien naistuttavieni pohjalta mistä on kyse.

Monet heistä, ollessaan nuorempia, etsivät miehestä seuraavia ominaisuuksia:

- älykkyys

- ulkonäkö

- itsevarmuus

Biologisten vaistojensa pohjalta he ikävä kyllä menivät ulkonäkö ja itsevarmuus "edellä". Tässä komeiden ja itsevarmojen miesten joukossa oli älykkäitä miehiä, ja näiden joukossa miehiä jotka olivat halukkaita vakiintumaan siitä huolimatta että kyseisille valioyksilöille oli tarjolla useita kauniita, hauskoja ja älykkäitä naisia. Mutta näitä miehiä oli, ja on, vain vähän.

Naiset jotka eivät löytäneet valioyksilöään, laskivat kriteerejään kun paineet perheen perustamisesta laskivat. Mutta samanaikaisesti seuraavan "tason" miehet olivat muuttuneet kysytyiksi aviomieskandidaateiksi saatuaan hyvät ammatit ja lisää itsevarmuutta. Monet näistä, totuttuaan saamaan kylmää olkapäätä yliopiston naisilta, valitsivat kilttejä ja empaattisia vähemmän koulutettuja naisia, mahdollisesti muutamaa vuotta nuorempia joilla ei ollut vielä kiirettä hankkia lapsia.

Alas, meillä oli lauma kolmekymppisiä akateemisia sinkkunaisia hämmästelemässä miksei akateemista sinkkumiestä löydy - vaikka laskisi kriteerejä entisestään.

Tämä on kyllä ihan hyvin tiivistetty. Seurasin samaa käyttäytymistä ikään kuin aitiopaikalta. Sain parikymppisenä valita juuri sen naisen, jonka halusin ja jota muutkin halusivat. Erottiin tosin, kun hän halusi mennä ulkomaille opiskelemaan ja minä jäädä Suomeen.

Opiskeluaikoina pystyi valitsemaan käytännössä kenet tahansa sinkun naisen parisuhteeseen. Nyt valmistumisen jälkeen ne minun jälkeeni "kakkoseksi" jääneet alkaa valikoida niitä pariin kertaan kierrätettyjä ykköslistan naisia, jotka on joutuneet iän vuoksi laskemaan rimaa. Iso osa pariutuukin pysyvästi. Itse otin sieltä ykköslistalta pari vuotta nuoremman naisen ja elämä hymyilee, ensimmäinen muksu tuloillaan. :)

Parinvalinta on kyllä todella karua peliä. Näin siis arvostetulla akateemisella alalla, jossa keskimäärin on varsin fiksua sakkia.

M29

Niinpä. Itse olin parikymppisenä neloslistalla, eli seksuaalis-romanttisessa mielessä 100% näkymätön. Kolmekymppisenä olin kolmoslistalla, eli mies joka saatetaan nostaa potentialisten joukkoon mikäli kakkoslistalta ei saa ketään.

Oman vaikeutensa tuo se, että kakkoslistankin naisella on mahdollisuus hauskanpitoon kuten seksisuhteiluun ykköslistan miesten kanssa. Sitoutumisella ja miehen "tasokkuudella" on negatiivinen korrelaatio; mitä vähemmän sitoutumista vaaditaan, sitä "tasokkaampi" mies on mahdollista saada ainakin hetkeksi.

Ajoituksen vaikeus parien yhteen sovittamisessa perustuu siihen että siinä missä älykkyys on useasti ajan kanssa arvoaan nostava resurssi, kauneus ei sitä ole.

mm. Chapmanin yliopisto on julkaissut aiheesta tutkimuksen. Siinä todettiin että mitä menestyneemmäksi mies kokee itsensä, sitä selkeämmin kauneus ja hoikkuus muodostuvat ykköskriteereiksi. Älykkäästi toimivan naisen siis olisi kannattavinta sitouttaa mahdollisimman hyvän potentiaalin omaava mies iässä jossa hän on miesten silmissä kiinnostavammillaan.

 

Yksi sana. Asperger.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa että naisista viisaimmat ovat lesboja. Ihan todella. Jos edes mietitte, niin ottakaa nainen. Kohtelee teitä paljon paremmin kuin minä tai 99% sukupuoleni edustajista.

Mutta kun haluan miehisen miehen, enkä mitään kaltaistasi pojua tai naista.

N26

WT ALERT. Kai sulla on rakennekynnet ja ripsienpidennykset sinä naisellinen nainen.

oksettaa vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

erinäkemysasiasta kirjoitti:

Aha?

Itse taas koulutettuna miehenä olen havainnut päinvastaisen ongelman. Naiset ovat kyllä halukkaita keskustelemaan "älykkäistä" aiheista, mutta itse keskustelun sisältö onkin kaukana älykkäästä.

Keskustelun taso esim. historiallisista kohteista on yleensä luokkaa "oi olin siellä lomareissussa, oli niin ihanaa, all-inclusive, joo ja oli se kiva paikka kun siellä oli niitä kaivauksiakin...".

Lähinnä tulee mieleen että naisilla on halu tuntea kuuluvansa korkeampaan luokkaan, ja myös näyttää se muille. Mutta substanssi puuttuu.

Itse yritin kerran keskustella yhden ex-tyttöystävän kanssa filosofiasta mutta naisen kommentit ja ne kuuluisat älykkäät ajatukset rajoittu lähinnä ennalta opeteltuun termistöön eikä asioiden ymmärtämiseen ja argumentaatioon. 

Yleinen yliopiston käyneiden keskustelutapa. Luetellaan ulkoa opeteltuja asioita, mutta mitään ei oikeasti ymmärretä.

Kyse on monilla (naisilla) juuri tuosta että halutaan puhua ns. älykkäistä asioista (toisten kuullen/nähden somessa, ei niinkään älykkäällä (=uusia näkökulmia tuovalla) tavalla. Luetellaan vaikkapa noita matkakohteita mutta jos yrittää sitten miettiä että miksi me tykätään matkustella, niin alkaakin haukottelu tai vähättely hei, älä nyt jaksa! tooosi kiinnostavaa, not! tai jopa "lopeta, kaikki katsoo meitä/kenenkään muun mies ei puhu tollasia tyhmiä".

Moni nainen kokee ongelmaksi sen, että mies ei ole kiinnostunut oikein mistään, on "henkisesti laiska". Jos itse seuraa mitä tässä maailmassa tapahtuu, on utelias tietämään lisää ja haluaa pohtia edes jollain lailla analyyttisesti (ja sitä ei ole raivoaminen ja uhriutuminen siitä kuinka feministit pilaavat maailman) erilaisia ilmiöitä ja niiden syitä niin silloin on aika vaikea tyytyä elämänkumppaniin jolle elämänsisällöksi riittää kun saa ruokaa ja seksiä. Jos jostain ollaan intohimoisen kiinnostuneita niin se jokin on urheilu, räiskintäpelit, autot tai muu vastaava, ei mikään älyllinen. Näitä miehiä on todella paljon.

Miesten on tätä kai vaikea ymmärtää, heille kun paljon naisia useammin riittää jos vain kumppanin ulkonäkö miellyttää, oli henkisesti mitään yhteistä tai ei.

”””” Sinkkunaisten ongelma - ovat liian älykkäitä miehille. ””””

Kiitos koko syyskuun parhaista nauruista !

On nämä hepsankeikat vaan sitten hauskoja.

Minun on ainakin ollut helppo löytää näitä "sivistyneitä" miehiä. Ihan kiva joo jos osaa jutella kaikenmaailman politiikasta, mutta: kun minua ei niin kauheasti kiinnosta. Paljon hankalampaa on löytää emotionaalisesti älykäs mies, kirjoista lukemalla voi oppia vaikka mitä. Mitä ihmettä minä teen miehellä joka osaa kaikenmaailman tieteellistä tietoa? Ei se minua tai meitä sen onnellisemmaksi parisuhteessa tee.

Emotionaalinen/tunneäly on harvinaista ja jos sellaista kohtaan (vieläpä paketissa joka osaa myös nauraa eikä ole itsesäälissä/vihassa)  niin silloin tiedän löytäneenin aarteen. Minä arvostan sitä että on oppinut jotain elämästä ja osaa nähdä tätä elämän elokuvan hieman syvemmin. Nämä miehet on harvassa. 

N. 33

Ongelma näyttää aika selvältä siis. Miehet etsivät naista, eivät filosofian paneelikeskustelua. Naisilta tuntuu nykyään se olennaisin, eli naiseus olevan hukassa. Mutta mitä muuta voi odottaa tältä kulttuurilta, joka puskee koko ajan voimakkaammin sukupuolien häivyttämistä kaikissa muodoissaan. Siinä on biologinen olento ihmeissään, kun ei tahdo pariutuminen enää onnistua.

Naiset älykkäitä? Anna mun kaikki kestää.

Niin älytöntä tunneälypaskaa kuin naisilta nykyään kuulee ei ole kuullut historian saatossa vielä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Naiset älykkäitä? Anna mun kaikki kestää.

Niin älytöntä tunneälypaskaa kuin naisilta nykyään kuulee ei ole kuullut historian saatossa vielä koskaan.

Joo täyttä paskaa tollanen tunneäly. Mitä se ees tarkottaa? Kuka sitä tarvii, häh? Joo on ne akat kyl tyhmii!

Tämän ketjun luettuani voin vaan ihmetellä miten me suomalaiset edes pariudutaan ja tehdään lisää suomalaisia? Tuntuu olevan vaikeaa tuohua tuo parinvalinta, varsinkin akateemisissa piireissä. Te nyt 20-30 vuotiaat sinkut, jotka nyt kärvistelette sinkkuina, niin tekisi mieli saada teiltä viestiä 20 vuoden päästä ja kuulla miten parisuhdekuviot sitten lopulta menikään.

Naisille vaan vinkkinä, että jokaiselle teille ei vaan löydy George Clooney-lookalikea 130 ÄO:lla, joten rimaa vaan alemmas ja mitä aikaisemmin tämän tajuatte, niin sitä parempi mahdollisuus teillä on saada jokseenkin kelvollinen mies kainaloon, ns. kakkoskorin mies.

Itsellä on onneksi aina riittänyt naisia lukioajoista lähtien, oli sitten kyse seksikumppaneista, kihlatuista, yhdenyönjutuista tai aviopuolisosta.  On ainakin tullut koettua melkoinen kattaus suomalaisia naisia ja voin kertoa, että "joka lähtöön" on riittänyt erilaisia persoonia akateemisista kouluttamattomiin lähiölumppuihin.

Summa summarum..... jokainen elämäni nainen on vastannut kyseisen elämäntilanteen tarpeeseen ja on ollut juuri oikea siinä hetkessä.

M46

erinäkemysasiasta kirjoitti:

Aha?

Itse taas koulutettuna miehenä olen havainnut päinvastaisen ongelman. Naiset ovat kyllä halukkaita keskustelemaan "älykkäistä" aiheista, mutta itse keskustelun sisältö onkin kaukana älykkäästä.

Keskustelun taso esim. historiallisista kohteista on yleensä luokkaa "oi olin siellä lomareissussa, oli niin ihanaa, all-inclusive, joo ja oli se kiva paikka kun siellä oli niitä kaivauksiakin...".

Lähinnä tulee mieleen että naisilla on halu tuntea kuuluvansa korkeampaan luokkaan, ja myös näyttää se muille. Mutta substanssi puuttuu.

Mielestäni tämä on sama ongelma ihan sukupuoleen katsomatta. Ne jotka vikisevät haluavansa puhua politiikasta koska ovat niin "älykkäitä" puhuvat usein ihan pehmeitä kyseisestä aiheesta, umpimielisesti ja muilta nieltyjen mielipiteiden kautta. Ihan poliittisesta suuntautumisesta riippumatta, oli sitten ylimielisin vihervassari tai idioottimaisin persu. Älykkääksi tituleerataan liian usein sitä ithmistyyppiä joka haluaa valittaa ja päteä kaikesta potiessaan jotain uskomatonta ylemmyydentunnetta jonka naamioi maailmantuskaksi.

Mutta siltikin oman havaintoni mukaan miehet haluavat nimenomaan älyllisesti ja sosiaalisesti tyhmän naisen koska miehinen itsetunto ei kestä sitä jos nainen on ylempänä tai edes samalla tasolla. Puhumattakaan palkan määrästä.