Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla nainen
26.09.2017 |
En jaksa kauheasti meikata tai laittaa hiuksia, kampaajalla käyn ehkä kolme kertaa vuodessa laittamassa monisävyvärjäyksen ja joskus vähän tasoitan latvoja (sitku hiukset alkaa taas olemaan liian pitkät ja raskaat), en keittele mehuja tai hilloja, ruuanlaittoa inhoan (mutta se on pakollista lasten takia), joskus voin leipoa piirakoita ja synttäreinä teen kakun, en rasvaile naamaani tai mitään muutakaan, meikit pesen pois suihkussa ihan suihkugeelillä. En silitä tai muutenkaan vouhkaile kotitöistä, pidän kodin siistinä ja siinä se, se ei ole mulle mikään intohimo. En myöskään huumaile sisustuksesta, tai ainakaan muodikkaasta sisustuksesta, tykkään omasta tyylistäni.
En innostu myöskään vaatteista, en aikuisten enkä lasten. Lapsille ostan milloin mistäkin vaatteita, kauniita kyllä ainakin omaan ja lasteni silmään, mutta en mitään merkkivaatteita. Itselleni tärkeää vaatteissa on mukavuus ja musta väri, koska se nyt kuuluu oman tyyliini.
Mulla ei koskaan ole työpaikoilla naisten kanssa mitään sen suurempaa yhteistä puhuttavaa, mulla ei ole kotona omaa pientä puutarhaa eikä kasvimaata ja mä en lähde syksyisin sienimetsään jne. En tiedä eksynkö aina väärään porukkaan kun kaikki puhuvat näistä samoista asioista, mutta aina joskus mua vaan ahdistaa. Miten tavata samanmielisiä ihmisiä?
Kommentit (26)
En tiennytkään että nuo mainitsemasi asiat tekevät naiseksi.
En käy koskaan kampaajalla tai värjää hiuksia, inhoan myös ruoanlaittoa, en välitä merkkivaatteista, en sisusta, en pidä puutarhaa, en sienestä, enkä todellakaan vouhkaile kotitöistä enkä tiedä naisia jotka jotenkin kotitöistä nauttisivat, mutta onhan ne pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kavereina miehiä ja naisia, mutta en ole huomannut suurta eroa jutun aiheissa. Naiset jotka ovat äitejä tosin puhuvat lapsistaan silloin tällöin. Mitkä sun kiinnostuksen kohteet ap on? Ehkä ne työkaverit puhuvat pinnallisista aiheista, koska eivät halua paljastaa liikaa omasta yksityiselämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän itseäni naisellisena naisena. En seuraa muotia, vaatteet ostan mukavuus etusijalla ja pidän vaatteet ihan loppuun. En meikkaa enkä värjää hiuksia. En pidä siivoamisesta eikä sotkut stressaa minua. Ruuanlaitto menettelee, mutta leipomisesta tykkään. Pidän rahasta hyvin paljon. En oikein ymmärtänyt aloitusta.
Ootko kuitenkin ihan naisen näkönen? Kohdellaanko sua naisena naisten joukossa?
Omassa epänaisellisuudessani eniten harmittaa juuri ulkonäkö. En oo koskaan kokenut, että mun "pitäisi" olla naisellinen muilta ominaisuuksin kuin ulkonäöltä. Sekin vain siksi että haluan ITSE olla nainen ja myös muiden näkevän mut niin. Yhteiskunnassa olevia naisen käytökseen liittyviä asioita pidän kuitenkin oikeasta naiseudesta irrallisina "keksintöinä". Eikä ne itsessään saa edes muita ihmisiä näkemään toista naisena. Ei riitä että meikkaa, keimailee mekossa ja korkkareissa, vaan pitää olla naisen keho. Silloin ehkä tuntee "epänaisellisenakin" kuuluvansa johonkin ja tulevansa nähdyksi omana itsenään.
Ei minua vielä kukaan mieheksi ole luullut. Ja vaikka luulisikin, niin itse tiedän olevani nainen. En ole vuosiin jaksanut miettiä, mitä muut minusta ajattelevat, koska ihmiset yleensä miettivät, mitä tuo toinen minusta ajattelee.
Ymmärrän kyllä AP:n pointin, ja yllätyin kuinka aggressiivisesti täällä on aloitukseen vastattu. Itselläni on aivan samankaltaisia tuntemuksia, en osaa olla muiden naisten kanssa, koska yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei vaan löydy. Lapsiakaan ei minulla ole, eikä tule, joten yhteisiä tekijöitä on ikäisteni naisten kanssa vielä vähemmän. Suurin osa tuntemistani naisista hössöttää ulkonäkönsä, muodin, kokkaamisen, sisustustamisen tai perheen ja parisuhdeasioiden ympärillä ainakin jossain määrin, jonka koen kuolettavan tylsänä. Ehkä liikun AP: n tavoin väärissä piireissä, mutta eipä ole tullut kovin monia hengenheimolaisia tähän mennessä vastaan. Ja sitten dumauskuoro aloittakoon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän itseäni naisellisena naisena. En seuraa muotia, vaatteet ostan mukavuus etusijalla ja pidän vaatteet ihan loppuun. En meikkaa enkä värjää hiuksia. En pidä siivoamisesta eikä sotkut stressaa minua. Ruuanlaitto menettelee, mutta leipomisesta tykkään. Pidän rahasta hyvin paljon. En oikein ymmärtänyt aloitusta.
Ootko kuitenkin ihan naisen näkönen? Kohdellaanko sua naisena naisten joukossa?
Omassa epänaisellisuudessani eniten harmittaa juuri ulkonäkö. En oo koskaan kokenut, että mun "pitäisi" olla naisellinen muilta ominaisuuksin kuin ulkonäöltä. Sekin vain siksi että haluan ITSE olla nainen ja myös muiden näkevän mut niin. Yhteiskunnassa olevia naisen käytökseen liittyviä asioita pidän kuitenkin oikeasta naiseudesta irrallisina "keksintöinä". Eikä ne itsessään saa edes muita ihmisiä näkemään toista naisena. Ei riitä että meikkaa, keimailee mekossa ja korkkareissa, vaan pitää olla naisen keho. Silloin ehkä tuntee "epänaisellisenakin" kuuluvansa johonkin ja tulevansa nähdyksi omana itsenään.
Ei minua vielä kukaan mieheksi ole luullut. Ja vaikka luulisikin, niin itse tiedän olevani nainen. En ole vuosiin jaksanut miettiä, mitä muut minusta ajattelevat, koska ihmiset yleensä miettivät, mitä tuo toinen minusta ajattelee.
Tunnistatko itsesi peilistä? Siis näetkö siellä naisen? Minä en, joten ei nää sitten varmaan muutkaan. Jotenkin tuntuu että et mieti joitain asioita, koska ne on tarpeeksi hyvin. Minusta olisi hienoa että oma naiseus olisi niin itsestään selvää, ettei sitä tarvitsisi edes miettiä. Silloin saattaisin ehkä vähän ylimielisestikin ihmetellä, että miten muut jaksaa niin turhista asioista välittää.
(Köyhilläkin aina raha mielessä.)
Ootko kuitenkin ihan naisen näkönen? Kohdellaanko sua naisena naisten joukossa?
Omassa epänaisellisuudessani eniten harmittaa juuri ulkonäkö. En oo koskaan kokenut, että mun "pitäisi" olla naisellinen muilta ominaisuuksin kuin ulkonäöltä. Sekin vain siksi että haluan ITSE olla nainen ja myös muiden näkevän mut niin. Yhteiskunnassa olevia naisen käytökseen liittyviä asioita pidän kuitenkin oikeasta naiseudesta irrallisina "keksintöinä". Eikä ne itsessään saa edes muita ihmisiä näkemään toista naisena. Ei riitä että meikkaa, keimailee mekossa ja korkkareissa, vaan pitää olla naisen keho. Silloin ehkä tuntee "epänaisellisenakin" kuuluvansa johonkin ja tulevansa nähdyksi omana itsenään.