En osaa olla nainen

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kauheasti meikata tai laittaa hiuksia, kampaajalla käyn ehkä kolme kertaa vuodessa laittamassa monisävyvärjäyksen ja joskus vähän tasoitan latvoja (sitku hiukset alkaa taas olemaan liian pitkät ja raskaat), en keittele mehuja tai hilloja, ruuanlaittoa inhoan (mutta se on pakollista lasten takia), joskus voin leipoa piirakoita ja synttäreinä teen kakun, en rasvaile naamaani tai mitään muutakaan, meikit pesen pois suihkussa ihan suihkugeelillä. En silitä tai muutenkaan vouhkaile kotitöistä, pidän kodin siistinä ja siinä se, se ei ole mulle mikään intohimo. En myöskään huumaile sisustuksesta, tai ainakaan muodikkaasta sisustuksesta, tykkään omasta tyylistäni.

En innostu myöskään vaatteista, en aikuisten enkä lasten. Lapsille ostan milloin mistäkin vaatteita, kauniita kyllä ainakin omaan ja lasteni silmään, mutta en mitään merkkivaatteita. Itselleni tärkeää vaatteissa on mukavuus ja musta väri, koska se nyt kuuluu oman tyyliini.

Mulla ei koskaan ole työpaikoilla naisten kanssa mitään sen suurempaa yhteistä puhuttavaa, mulla ei ole kotona omaa pientä puutarhaa eikä kasvimaata ja mä en lähde syksyisin sienimetsään jne. En tiedä eksynkö aina väärään porukkaan kun kaikki puhuvat näistä samoista asioista, mutta aina joskus mua vaan ahdistaa. Miten tavata samanmielisiä ihmisiä?

No jopas olet poikkeusyksilö, ei ihme, että et osaa jutella tavallisten puusilmien kanssa. Kuitenkin sinulla on lapsi, meikkaat, käytä kampaajalla, laitat ruokaa, leivot, ostat vaatteita......ihan tavallisten ihmisten hommaa. Mistä sä nyt sitten ahdistut? Oletko niin kovasti paljon älykkäämpi kuin kaikki muut, että ei vaan pysty kykenemään ?

Ihania nämä lumihiutaleet. Kerrot, mitä et ole, mutta et kerro, mitä olet tai mikä tekemäsi tai ajattelemasi on niin kovin erityistä.

Eikö olisi tylsää olla vaan samanmielisten kanssa. Minulla on hyvin erityyppisiä ystäviä kuin itse olen. Jonkun kanssa voin mennä sienimetsään kun taas jonkun toisen kanssa esim. remontoimaan asuntoa. Ei kaikki asiat voi kiinnostaa kaikkia. Minua esim. ei kiinnosta ihmisten lemmikkieläimet pätkääkään, mutta hetken voin kuunnella ja kohteliaasti sanoa, että en ole mikään lemmikkieläinten ystävä.

Ap, kuulostat kovin mukavalta ihmiseltä. Sellaiselta oikealta.

Aika tarkka mielikuva sulla siitä, mitä on olla nainen tai millainen naisen pitäisi olla. Kannattaa vähän laajentaa sitä omaa käsitystään, niin on ehkä helpompi löytää niitä muitakin piirteitä naisista.

No ei kai naiseudessa mitään tuollaisia "vaatimuksia" ole, en tunne ainuttakaan ihmistä joka olisi juuri tuollainen tai tykkäisi kaikesta mistä luettelit.

En ymmärrä. Mistä lähtien on joku ohjekirja, miten olla nainen? Ketä edes kiinnostaa? 

Itse käyn kampaajalla, meikkaan, laittaudun, pidän klipsipidennyksiä, ripsiä ja näin. Teen näitä koska haluan eikä voisi tuon vähempää kiinnostaa muiden odotukset. Vaikutat hirveän ahdasmieliseltä ja vanhanaikaiselta Ap. 

Tiedoksi: on olemassa hyvinkin erilaisia naisia.

Ihan normaali suomalainen nainen olet.

Minusta sä kuulostat aivan tavalliselta ihmiseltä. Onko sun mielestä naisena oleminen jotain prinsessa-barbie-bimbo-kodinhengetär-täydellisyyttä? Aika tyhmä olet jos noin ajattelet. Naisia on joka lähtöön, ihan kuten miehiäkin. 

Mitenhän noi liittyy naisena olemiseen? Olen nainen. En meikkaa (kuin juhliin). Käyn kampaajalla 2-4 kertaa vuodessa. Miesvaltaisessa työssä. Siivoan sen verran, että on siistiä, muuten en kotia laittele. Pukeudun rennosti, en shoppaile huvinvuoksi. Tykkään satunnaisesti kokata ja leipoa.

Itse tunnen olevani oikea hepsankeikka naiseksikin siitä huolimatta että minä olen todella kiinnostunut tietokoneista, olen töissä varaosaliikkeessä, harrastan kalastusta, osaan käyttää aseita ja haaveilen autojen ruuvaamisesta ja kunnostamisesta.

Toisaalta rakastan siivoamista, kokkaamista ja varsinkin leipomista. Kesällä käytän hameita ja korkokenkiä. Minua kuvaillaan usein leidiksi/missityyppiseksi. Olen toisinaan hieman blondi vaikka opiskelenkin yliopistossa. Joku sanoisi hajamielinen professori mutta kaunis nainen on aina yksinkertaisesti ihan vaan TYHMÄ kun hän tekee virheitä tai hassuja mokia. Ei väsynyt, stressaantunut eikä mitään muuta inhimillistä joka selittäisi ajatushäiriöt. Tähänkin olen tottunut.

P.S kävin kampaajalla viimeksi helmikuussa 2014

Vastauksena otsikkoon... Ei naiseus ole tekemisten, suoritusten ja kokemusten varassa, vaan se on biologinen ominaisuus. Naisia on monenlaisia, eivät kaikki juokse sienimetsissä ja meikkaa yms.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mistä lähtien on joku ohjekirja, miten olla nainen? Ketä edes kiinnostaa?

Itse käyn kampaajalla, meikkaan, laittaudun, pidän klipsipidennyksiä, ripsiä ja näin. Teen näitä koska haluan eikä voisi tuon vähempää kiinnostaa muiden odotukset. Vaikutat hirveän ahdasmieliseltä ja vanhanaikaiselta Ap. 

Olet altistunut samoille ympäristön paineille kuin ap., mutta sinulle on tuntunut luontevalta ottaa nuo asiat osaksi elämääsi. Et edes mieti asiaa etkä siksi ymmärrä, että joku muu voi olla ilmiöstä tietoinen. Et todellakaan tee noita asioita sattumalta vaan olet saanut idean ympäristöstäsi.

En tiedä liittyykö noiden asioiden omaksuminen niinkään naisena olemiseen (sukupuoleen) vaan jonkinlaiseen joustavuuteen asioiden omaksumisessa. Minä olen jäykkä kokeilemaan uutta ja noudattamaan jotain epäkäytännöllisiä tapoja. Tunnen itseni oudoksi, kun kengissä on vähänkin korkoa. En saisi ikinä ideaa pitää epäkäytännöllisiä kenkiä, ellen kuvittelisi sen olevan yhteiskunnassa tällä hetkellä naisellisuuden korostamista. Joku toinen pitää niistä kengistä enemmän, koska hän on "joustavampi" ja voi ottaa erilaisia rooleja tuntematta käytöstään "teeskentelyksi".

Ihminen joka ei turhia pohdiskele vaan ottaa asiat rennosti itsestäänselvyyksinä, ei varmaan tajunnut tästä hölkäsen pöläystä (jos kukaan muukaan).

Ärsyttää kun en osaa käyttää oikeita sanoja. Kun kirjoitin "ympäristön paineille", en tarkoittanut sitten mitään paineita, vaan ympäristön vaikutteita, esimerkkejä, tapoja ym.

nro 13

Tuotako on olla nainen?

Kun unohtaa sukupuoliroolit, niin elämä on helpompaa. Kenenkään ei ole pakko olla mitään. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ei ole pakko olla sukupuoleton, ns. neutraali. Jos ajatus 50-luvun amerikkalaisen lähiön täydellisestä kotiäidistä ahdistaa, niin se ei ole sun juttu, mutta jos on niin siitä vaan!

Pakko ei ole tänäpäivänä olla sellainen kuin muut olettaa/odottaa.

Ylläri, täällä vedettiin herneet nenään ja luettiin rivien välistä asioita. Niinkuin itse sanoin, taidan olla vääristä piireistä, koska kaikki tuntemani 30+ naiset puhuvat näistä asioista. En jaksa lähteä oikomaan näitä asioita enää tässä ketjussa tai kertomaan itsestäni enempää, annan pölyn laskeutua ja teen myöhemmin vähän harkitumman aloituksen, ettei mua heti kivitetä.

Ap

Minä pidän itseäni naisellisena naisena. En seuraa muotia, vaatteet ostan mukavuus etusijalla ja pidän vaatteet ihan loppuun. En meikkaa enkä värjää hiuksia. En pidä siivoamisesta eikä sotkut stressaa minua. Ruuanlaitto menettelee, mutta leipomisesta tykkään. Pidän rahasta hyvin paljon. En oikein ymmärtänyt aloitusta.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mistä lähtien on joku ohjekirja, miten olla nainen? Ketä edes kiinnostaa?

Itse käyn kampaajalla, meikkaan, laittaudun, pidän klipsipidennyksiä, ripsiä ja näin. Teen näitä koska haluan eikä voisi tuon vähempää kiinnostaa muiden odotukset. Vaikutat hirveän ahdasmieliseltä ja vanhanaikaiselta Ap. 

Huomaatko muuten itse, että jos sellainen ohjekirja olisi, noudattaisit sitä aika hyvin? Sinä vaan teet sitä mielelläsi, joku muu ei. Sinä koet nuo vapaaehtoiseksi, joku muu taas törmää siihen, ettei kuulukaan muuten oikein joukkoon. Ympäristölläkin on vaikutusta sellaisen tuntemuksen muodostumiseen.

Ap määrittelet asemaasi aika paljon negaation kautta. Mitkä ovat ne asiat, joista olet itse kiinnostunut?

Olen itse jollain tapaa poikatyttömäinen. Semmoista homemaker-vaistoakin löytyy, mutta olen ajattelu- ja kommunikaatiotavaltani enemmän maskuliininen. Nykyiset kaverit, suurin osa miehiä, ovat opintojen ja harrastusten kautta. Ja ovat tosiaan ihan kavereita, tai ainakin pitkään jaksaneet olla seurassani ilman että seksiä on harrastettu :) Yksi syy opintoalan valintaani oli se, että ajattelin ihmisten siellä olevan jotenkin itseni kaltaisia ajattelutavaltaan. Jos haluan puhua ruoanlaitosta, voin puhua siitä oman äitini kanssa. Muut eivät paljon välitä.

Oletko jostain piireistä joissa ajatellaan, että niiden kaverien pitäisi olla automaattisesti naisia tai naisten tietyistä asioista kiinnostuneita? Voiko tuollainen olla vielä nyky-Suomessa ongelma? Ilmeisesti voi. Mutta silloin kannattaa kyllä hieman irtautua omasta elinpiiristä, eikä mene kauan että vaihtoehtoja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ylläri, täällä vedettiin herneet nenään ja luettiin rivien välistä asioita. Niinkuin itse sanoin, taidan olla vääristä piireistä, koska kaikki tuntemani 30+ naiset puhuvat näistä asioista. En jaksa lähteä oikomaan näitä asioita enää tässä ketjussa tai kertomaan itsestäni enempää, annan pölyn laskeutua ja teen myöhemmin vähän harkitumman aloituksen, ettei mua heti kivitetä.

Ap

Öh, ylläri on että sinä sen herneen vedit nenääsi. En ymmärrä mistä löytäisit saman henkistä porukkaa, kun nuo ominaisuutesi eivät määrittele mitään ryhmää.

Ehkä voit perustaa fb-ryhmän: tahtomattaan ei-stereotyyppiset yli 30-v. tavalliset naiset, jotka eivät keskustele aiheista x, y, z. Mainitsemasi aiheet ovat ehkä sellaisia yleisiä jonnin joutavia aiheita, joista ihmiset, jotka eivät oikeasti ole läheisiä keskenään puhuvat.

En tiedä auttaisko, jos sulla mitään mielenkiinnon kohteita ylipäätään on, niin hakea niiden mukaan jotain ryhmiä. Kai joku

Käpistelijä-äidit ryhmä on? Tms.

Siis ihan vilpittömästi en kettuile.