Kuinka pian uusi kumppani esitellään lapsille?

Exäsi alentui näpäyttämään sinua hyödyntämällä lapsensa, hyi.

Itse ottaisin saman mittapuun, että kun kumppani esitellään vanhemille. Silloin yleensä ollaan jo suht pitkällä, että suhdetta kehtaa kutsua parisuhteeksi.

Miten se päiväkoti asiaan liittyy??

Päiväkoti liittyy siten, että lapsi on vielä aika pieni.

Samaa mieltä kuin ykkönen eli vasta kun kyse on pitkäaikaisesta, sitoutuneesta suhteesta, jossa muutenkin aletaan tutustua myös toisen sukuun ja ystäviin.

Heti ensimmäisenä aamuna tietenkin - mitä sitä turhia aikailemaan..!!

Siis vaikka heti, jos sen esittelee kaverina. Jos uutena isänä, ei koskaan.

itseni kohdalla ajattelen näin: Vähintään vuosi pitää kulua vanhempien erosta että lapset tottuu rauhassa isoon elämän muutokseen ja totuttuvat uuteen arkeen ilman toista vanhempaa päivittäin siinä. Siitä sitten pikkuhiljaa alkaa puhua että vanhemmalla on uusi kaveri ja pikku hiljaa tunnustella mitä lapsi siitä ajattelee ja tuntee. Itse en ainakaan muuttaisi yhteen uuden kanssa niin kauan kun lapsi asuu kotona. Ei mitään uusperhe virityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Siis vaikka heti, jos sen esittelee kaverina. Jos uutena isänä, ei koskaan.

Minä olisin päässyt parikymppisenä baarireissulla uudeksi isäksi itseäni pari vuotta vanhemmille muksuille. Ihan vetävä äityli, mutta pakenin baarin takaovesta pimenevään Savolaiseen yöhön...

M 44

Minä en ymmärrä miksei saa esitellä heti. Tutustuuhan lapset vanhempiensa kavereihin, naapureihin, hoitotäteihin jne. Onko se nyt niin kovin traumaattista tavata joku, joka saattaa joskus vaikka halata tai pussata sitä äitiä/isää. Kunhan ne vanhemmat pysyvät kuvioissa ja huolehtivat lapsistaan hyvin, ei mitkään uudet ihmiset hetkauta.

Itse aioin esitellä viikon päästä eli kolme viikkoa tapaamisesta. On ainoa mies jota tapailen eron jälkeen ja siitä on sentään vuosia.

Ap:n tapauksessa suhde voi olla jo vaikka miten vankalla pohjalla, sitähän me emme voi tietää. Usein eroa on valmisteltu jo liiton aikana vuosikausia.  Mutta itse asiaan: odotin itse puolisen vuotta psykologiystävän neuvosta, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli täysin turhaa. Miehen ex toimi kuten ap:n ex, oikeastaan vielä reippaammin, koska uusi isä muutti lapsen kotiin asumaan heti, kun isän auton perävalot olivat lakanneet näkymästä. Lapselle jäi se käsitys, että isä on yksinäinen ja lapsesta olisi tuntunut paremmalta, jos isälläkin olisi heti joku. Hän oli yrittänyt esitellä isälleen kumppaniehdokkaita ennen kuin tapasimme.

Omasta mielestäni vasta silloin kun ollaan kihlajaisten päivämäärä päätetty, tai kun tiedetään varmaksi että halutaan hyvin pian muuttaa yhteen. Jos tahti on nopea, niin sitten tietysti voi esitelläkin nopeasti. Jos ei ole aikomustakaan että suhteesta tulisi vakava, niin esittelyt on mielestäni turhaa. Sun tapauksessa ex todennäköisesti oli suhteessa jo kauan ennen kuin muutit pois, odotti vaan koska muutat pois ja hän voisi elää avoimesti uuden miehensä kanssa. Sori suorasukaisuuteni, mutta siltä tuo nyt kyllä vahvasti vaikuttaa.

Jos mun äidiltä kysyttäisiin niin vastaus olisi että heti tapaamista seuraavana aamuna kun sitä herättiin kuitenkin samasta sängystä.... olin alle 10v ja usein yksin yötä kotona, aamulla äidin sängystä löytyi sitten erilaisia miehiä. Noh, kuitenkin aina yksi kerrallaan.

Jos multa kysyttäisiin niin semmoinen puoli vuotta vois olla hyvä. Itse en näkisi välttämättömänä edes asua yhdessä uuden kumppanin kanssa niin kauan kun lapset asuvat kotona.

Sitten kun tietää, että uusi kumppani on pysyvä. Minulla se oli puoli vuotta.

Vierailija kirjoitti:

itseni kohdalla ajattelen näin: Vähintään vuosi pitää kulua vanhempien erosta että lapset tottuu rauhassa isoon elämän muutokseen ja totuttuvat uuteen arkeen ilman toista vanhempaa päivittäin siinä. Siitä sitten pikkuhiljaa alkaa puhua että vanhemmalla on uusi kaveri ja pikku hiljaa tunnustella mitä lapsi siitä ajattelee ja tuntee. Itse en ainakaan muuttaisi yhteen uuden kanssa niin kauan kun lapsi asuu kotona. Ei mitään uusperhe virityksiä.

Juu, lapsilla menee vuosi toipua erosta. Näin sanotaan. Se rauha heille pitää antaa.

Samaa mieltä, puoli vuotta. Jos mies jaksaa niin kauan pysyä mun menossa mukana niin sitten voi esitellä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksei saa esitellä heti. Tutustuuhan lapset vanhempiensa kavereihin, naapureihin, hoitotäteihin jne. Onko se nyt niin kovin traumaattista tavata joku, joka saattaa joskus vaikka halata tai pussata sitä äitiä/isää. Kunhan ne vanhemmat pysyvät kuvioissa ja huolehtivat lapsistaan hyvin, ei mitkään uudet ihmiset hetkauta.

Itse aioin esitellä viikon päästä eli kolme viikkoa tapaamisesta. On ainoa mies jota tapailen eron jälkeen ja siitä on sentään vuosia.

Minä esitin sen ainoan miehen kolmen vuoden päästä erosta. 1o-vuotiaani kyllä tajusi heti mistä on kysmyys, vaikka kaverina vain esittelin, emmekä mitenkään osoittaneet parisuhdetta, eikä mies jäänyt koskaan yöksi eikä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miksei saa esitellä heti. Tutustuuhan lapset vanhempiensa kavereihin, naapureihin, hoitotäteihin jne. Onko se nyt niin kovin traumaattista tavata joku, joka saattaa joskus vaikka halata tai pussata sitä äitiä/isää. Kunhan ne vanhemmat pysyvät kuvioissa ja huolehtivat lapsistaan hyvin, ei mitkään uudet ihmiset hetkauta.

Itse aioin esitellä viikon päästä eli kolme viikkoa tapaamisesta. On ainoa mies jota tapailen eron jälkeen ja siitä on sentään vuosia.

Minä esitin sen ainoan miehen kolmen vuoden päästä erosta. 1o-vuotiaani kyllä tajusi heti mistä on kysmyys, vaikka kaverina vain esittelin, emmekä mitenkään osoittaneet parisuhdetta, eikä mies jäänyt koskaan yöksi eikä mitään.

Mitä sitten? Jos vanhemmat pysyvät läheisissä välissä lapsiin ja heidän perusturvallisuudestaan huolehditaan eivätkä joudu riitelyä kuuntelemaan, niin onko tarpeen odotella. En ole vakuuttunut, mutta en väitä olevani oikeassa. Kunhan pohdin.

Minä en edes pystyisi tapailemaan ja seurustelemaan ellei mies kävisi meillä. Mitä sellaisesta suhteesta tulisi, jossa käydään kerran kahdessa viikossa jossain kahvilla 2h.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni vasta silloin kun ollaan kihlajaisten päivämäärä päätetty, tai kun tiedetään varmaksi että halutaan hyvin pian muuttaa yhteen. Jos tahti on nopea, niin sitten tietysti voi esitelläkin nopeasti. Jos ei ole aikomustakaan että suhteesta tulisi vakava, niin esittelyt on mielestäni turhaa. Sun tapauksessa ex todennäköisesti oli suhteessa jo kauan ennen kuin muutit pois, odotti vaan koska muutat pois ja hän voisi elää avoimesti uuden miehensä kanssa. Sori suorasukaisuuteni, mutta siltä tuo nyt kyllä vahvasti vaikuttaa.

Siis ihanko tosissani kihlaus ja yhteenmuutto sovitaan ennen kuin katsotaan miten lapset ja uusi kumppani tulevat toimeen keskenään ? Lapsilla ei siis ole mitään "sananvaltaa" vaan vanhempi käytännössä rakentaa uuden parisuhteen heidän selän takanaan? En ikinä olisi niin julma lapselleni, että kotiini yhtäkkiä muuttaisi hänelle ventovieras kihlattuni. Miten voisin edes rakastua ihmiseen, jonka kanssa en saisi yhteisiä kokemuksia siitä, millainen arkemme aidosti olisi. Ja siihen todellakin kuuluu lapseni. Hän menee kaiken edelle. En ikinä toisi hänen kotiinsa vierasta aikuista asumaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni vasta silloin kun ollaan kihlajaisten päivämäärä päätetty, tai kun tiedetään varmaksi että halutaan hyvin pian muuttaa yhteen. Jos tahti on nopea, niin sitten tietysti voi esitelläkin nopeasti. Jos ei ole aikomustakaan että suhteesta tulisi vakava, niin esittelyt on mielestäni turhaa. Sun tapauksessa ex todennäköisesti oli suhteessa jo kauan ennen kuin muutit pois, odotti vaan koska muutat pois ja hän voisi elää avoimesti uuden miehensä kanssa. Sori suorasukaisuuteni, mutta siltä tuo nyt kyllä vahvasti vaikuttaa.

Siis ihanko tosissani kihlaus ja yhteenmuutto sovitaan ennen kuin katsotaan miten lapset ja uusi kumppani tulevat toimeen keskenään ? Lapsilla ei siis ole mitään "sananvaltaa" vaan vanhempi käytännössä rakentaa uuden parisuhteen heidän selän takanaan? En ikinä olisi niin julma lapselleni, että kotiini yhtäkkiä muuttaisi hänelle ventovieras kihlattuni. Miten voisin edes rakastua ihmiseen, jonka kanssa en saisi yhteisiä kokemuksia siitä, millainen arkemme aidosti olisi. Ja siihen todellakin kuuluu lapseni. Hän menee kaiken edelle. En ikinä toisi hänen kotiinsa vierasta aikuista asumaan!

Näinhän sitä tällainen normaali vanhempi ajattelisi. Sitten on niitä toisenlaisia vanhempia, kuten minunkin exäni nyt ilmeisesti. Lapsemme ovat vuoroviikoin hänen luonaan, ja olen ollut siinä uskossa, että hän on ihan lapsistamme kiinnostunut ja haluaa heidän parastaan. Nyt hän sitten kuitenkin otti ja kihlasi naisen, jota lapsemme eivät ole edes tavanneet. Oikein kihlajaisjuhlia viettivät - lasten kutsu vissiin hukkui postissa. Näin sitä uuden onnen edessä unohtuu sellainen "pikku juttu" kuin toisen osapuolen lapset. Hups!

Mieheni erosi exästään heidän lapsen ollessa 2. Asuivat kuitenkin vielä yhdessä puolisen vuotta. Exä oli esitellyt uuden miehensä ilmeisesti jo ihan vauvasta asti. Minä tulin kuvioihin mukaan siinä vaiheessa kun ex oli muuttanut lapsen kanssa jo muualle ja mies oli muuttamassa vanhasta kodista myös. Tapasin lapsen, silloin siis reilu 2,5v ehkä kk kuluttua, minut esiteltiin kahville tulevana kaverina ja koska mies tapaa lasta vain joka toinen vkl ja niistä usein käyvät sukulaisissa ja mummolassa niin minusta kyllä puhuttiin mutta tapasin hyvin harvakseltaan. Sitten kun muutimme yhteen niin sitten tietysti olin isän kumppani mutta koska lapsi on ollut eron aikana niin pieni niin ei edes muista aikaa Kun äiti ja isä asui yhdessä. Muistaa että aina on ollut isällä minä ja äidillä se toinen mies.