Naisopiskelija jätti jälkeensä hävityksen: Vuokra-asunnosta paljastui jätteiden meri sekä lemmikkien surullinen kohtalo

Vierailija kirjoitti:

Muakin kiinnostaa, että mikä mt ongelma saa tämmöstä aikaan? Eihän tuolla voi asua vaan jos ei välitä _yhtään_? skitsofrenia? Tuossa ei vissinkään ollut aikaa kauan nainen asui kämpässä, mutta ei tuo määrä roskaa ihan hetikään lattialle ilmesty.

Mulla alkaa osittain syödyt ruoka-annokset ja roskat kertyä ensin pöydille, ikkunalaudoille ja sitten lattialle, kun tarpeeksi stressaannun ja masennun. Siihen hajuunkin tottuu. Monesti kyllä ahdistaa ajatellakaan kotiin menemistä, kun tietää mikä siellä odottaa, mutta asialle ei saa tehdyksi mitään ja toisaalta kaaos on ihan kotoista. Nyt on muutama kuukausi mennyt mielenterveydellisesti paremmin ja sen huomaa kodin kunnossa: kaikki paikoillaan, pölyä vain on ehtinyt kertyä koko sen ajan eli koirat juoksee nurkissa.

Näyttää ihan nistin kämpältä. Haju on varmaan yhtä ihana.

Eräs lähisukulaiseni vetää yhtä jos toista substanssia päivittäin ja kämppä näyttää tuolta, mutta eläimet ovat vielä elossa. Kyseessä on ihan "normaali" työssä käyvä kansalainen.

Minulla on bibo, eikä asuntoni ole koskaan näyttänyt tuollaiselta. Ei edes psykoosin (tai masennuskauden) aikana. Kissakin ruokitaan päivittäin. Vuokrat ja laskut maksetaan ennen kuin mitään muuta ostetaan. Ai niin, olen niin "paha" tapaus, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joi. Mistähä pedofiilihunter Parantainen sai kesällä tuomion? Mm. laittomasta henkilörekisteristä, mihin oli saanut nimet mm. julkisista tuomiolauselmista.

No onhan olemassa laillisia henkilörekisterejä myös. Lakia pitää muuttaa seuraavasti:

- jos tuomitaan törkeästä eläinsuojelurikoksesta, automaattisesti ikuinen eläintenpitokielto

- henkilön tiedot tallennetaan eläintenpitokieltorekisteriin, jota pitää yllä asianmukainen viranomainen

- jokainen, joka myy tai muuten luovuttaa eläimen toiselle, velvoitetaan tarkistamaan rekisteristä onko henkilöllä oikeus pitää eläintä

- jos laiminlyö tarkistusvelvollisuuden ja luovuttaa eläimen henkilölle jolla on eläintenpitokielto, ja joka sitten syyllistyy eläinsuojelurikokseen uudelleen, myös luovuttajalle ankara sanktio.

Kyllä näitä tapauksia saadaan todella paljon vähennettyä jos vaan tahtoa löytyy.

Kerrohan, onko eläintenpitokieltorekisteri tuosta noin vaan kenen tahansa nähtävissä vai vaatiiko selaaminen jotain toimenpiteitä? Vai onko kenties niin, että rekisteriä ei edes voi selata vaan haetaan tiettyä henkilöä nimen perusteella?

Se, joka haluaa ostaa tai muuten ottaa itselleen eläimen, hommaa itse rekisteriotteen, ihan kuten esim. rikosrekisteristä (tästä on jo yli 20 vuotta aikaa mutta jouduin aikanaan sellaisen hankkimaan työpaikkaa varten ja muistaakseni sain paperin jossa sanottiin että minusta ei ole rikosrekisterissä mitään merkintöjä).

Eli kyseessä ei ole lista nimiä, joita kuka tahansa voi selata tirkistelymielessä niin kuin nämä rekistereitä vaativat elämämkoululaiset kuvittelee.

Miksi ei uutisessa lue toimitettiinko nainen hoitoon? Pahasti sairastan tuollainen on.

Kilttimiehen rakkaus olisi voinut pelastaa tuon naisen. Ja ehkä kissatkin.

Vierailija kirjoitti:

Toisia täällä kiinnostaa enemmän ne kissat kuin henkisesti sairaan ihmisen kohtalo. Että näin Suomessa.

Järkyttyneenä panin merkille saman.

Se on kai sitä vieraantumista, mikä nykymaailmassa vallitsee.

Näistä kommenteista taas huomaa kuinka syy yritetään vierittää vuokranantajalle, perheelle, koululle... Jos nainen opiskeli yliopistossa niin siellä ei liiemmin kysellä ihmisiltä mitä kuuluu. Ei siellä opettajilla riitä aika ja kiinnostus kysellä jokaisen lomailijan perään. VOAS:lla on aika paljon niitä kämppiä, mistä rahoista ajattelitte että laittavat kuukausittain jonkun tsekkaamaan kaikki asunnot? Miten olisi sellainen, että jokaiselle kuuluu vastuu omasta itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Näyttää ihan nistin kämpältä. Haju on varmaan yhtä ihana.

Eräs lähisukulaiseni vetää yhtä jos toista substanssia päivittäin ja kämppä näyttää tuolta, mutta eläimet ovat vielä elossa. Kyseessä on ihan "normaali" työssä käyvä kansalainen.

Minulla on bibo, eikä asuntoni ole koskaan näyttänyt tuollaiselta. Ei edes psykoosin (tai masennuskauden) aikana. Kissakin ruokitaan päivittäin. Vuokrat ja laskut maksetaan ennen kuin mitään muuta ostetaan. Ai niin, olen niin "paha" tapaus, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Oireet vaihtelevat mielen sairauksissa aika paljon saman diagnoosin "sisälläkin".

Minusta ei päältäpäin asunnon tilasta pysty päättelemään, onko päihdeongelma vai muu mielen sairaus syynä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin voinut olla tuo nainen. Sairastuin masennukseen opiskeluaikana, en poistunut kotoa viikkoon ja sittenkin vaan ruokakauppaan, en tietysti käynyt koulullakaan. Koti oli kaatopaikka, ei noin paha kuin tuo iltiksen kämppä, mutta kuitenkin roskapusseja saattoi kertyä viisi ennen niiden ulosviemistä, roskia oli muutenkin lattialla esim jos nenäliina tippui tai posti toi mainoksia, ne jäi lattialle. Ehkä kerran kuussa sain siivouspuuskan joka esti täyden kaaoksen. En halunnut nähdä ketään ja kuljin tukka rasvaisena lökäpöksyissä ulkona jos sinne jouduin menemään. Kotona vain söin, katsoin telkkaa ja nukuin. Esimerkiksi vessa oli pesemättä monta kuukautta ja ruoka homehtui kaappiin, saatoin vain avata jääkaapin oven ja katsoa että jaaha, tuossa kasvaa hometta, ja sulkea oven tekemättä asialle mitään.

Opiskelupaikassani ketään ei kiinnostanut. Ei ketään. Yksikään opettaja ei laittanut meiliä että hei, katsoin osallistujalistasta ettet ole käynyt kurssilla kahteen kuukauteen, mikä on? Kukaan kurssikaveri ei kysellyt perään. Opo ei ollut yhteydessä, ei kukaan hallinnosta. Sainkohan noin vuoden päästä kirjeen postissa, että minut on erotettu oppilaitoksesta, opiskeluoikeuteni on päättynyt. Tunsin itseni täysin turhaksi, luuseriksi. 

No, minulla asiat kääntyivät parempaan, sain itseäni ns. niskasta kiinni olosuhteiden pakosta. Koulu toki jäi kesken ja teen matalapalkkaista kassahommaa kouluttamattomana, mutta koti on nykyään siistimpi kuin suurimmalla osalla ja masennus tulee vain silloin tällöin kylään. Mutta kovin helposti olisin voinut päätyä tuon opiskelijanaisen kaltaiseksi. Suomessa syrjäytyy helposti, ihmiset ovat etäisiä ja ''kiireisiä'' ja kaikkien pitäisi pärjätä yksin, ajatellaan että jos ei pärjää niin sitten se on yhteiskunnan tehtävä hoitaa, ei että itse voisi kysyä toiselta mitä kuuluu.

Mulla muuten lähes sama tarina paitsi että omasta ulkonäöstäni pidin huolen ettei kukaan vaan olis alkanut aavistaa että jotain on vialla. Samalla tavalla likavaatteet kertyi kasoiksi kunnes parin kuukauden välein tuli raivokas minä korjaan kaiken -puuska ja pesin pyykkituvassa tyyliin kuusi koneellista. Postit ja laskut oli metrin korkuisissa kasoissa keittiön pöydällä avaamattomina kun en vain pystynyt reagoimaan niihin. Yhdessä vaiheessa en avannut jääkaappia puoleen vuoteen, sitten muuton lähestyessä hinkkasin kärpästen raatoja ja mädäntyneen ruuan valumia kumihanskat kädessä ja yökkäilin. (En ole tätä kertonut kenellekään aiemmin.)

Töissä kävin suihkun kautta siististi meikattuna joka päivä ja yritin esittää kavereille mahdollisimman normaalia, kotiin tullessa painuin suoraan (lakanattomaan) sänkyyn ja nukuin seuraavaan aamuun. Viikonloppuisin pahimmillaan 18 tuntia vuorokaudesta.

Jos joku olisi tässä vaiheessa sanonut esim. töissä tai useimmille tutuille että olen masentunut niin olisi saanut vastaansa epäuskoisia katseita. "Sähän nauroit koko ajan", sanoi yksi kaveri jälkeenpäin. "Mä vaan jossain vaiheessa tajusin että sä et ollut *hymyillyt* varmaan kolmeen vuoteen."

Miksi piti kirjoittaa naisopiskelija..koska jos kyseessä olisi ollut mies-siinä olisi lukenut vain opiskelija..ihan varmana..

Joka tapauksessa todella karmivaa.. Suomen tila mielenterveyspuolella ja ihmisten yksinäisyyden kanssa.

Nais-ja kissaparat:( ja vuokranantaja myös..

Vierailija kirjoitti:

Kilttimiehen rakkaus olisi voinut pelastaa tuon naisen. Ja ehkä kissatkin.

tuokin mieluummin kuolisi kuin ottaisi kilttimiehen.

Näissä hamstrauskertomuksissa harmittaa se täydellinen välinpitämättömyys sen sairaan ihmisen vointia kohtaan. Lasketaan eurolleen asunnon tuhoja ja päivitellään eläinten kärsimyksiä, ihmisellä ei ole väliä.

Tämäkin nainen on ilmeisesti ensin ollut hamstraaja, sitten mennyt täysin psykoosiin, ollut sairaalassa 3kk,

jonka aikana kissat kuolleet ja ruoat homehtuneet jääkaappiin.

Sukulaiset ovat pesseet kätensä hankalasta tyttärestä/ siskosta/ lapsenlapsesta/ serkkutytöstä, kukaan ei välitä hänestä tai hänen terveydestään.

Miten kukaan ei tiennyt kissoista, vaan ne saivat kuolla janoon ja nälkään?

Eikö ketään muuta kiinnosta, missä tuo nainen oli monta kuukautta ja missä kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Näissä hamstrauskertomuksissa harmittaa se täydellinen välinpitämättömyys sen sairaan ihmisen vointia kohtaan. Lasketaan eurolleen asunnon tuhoja ja päivitellään eläinten kärsimyksiä, ihmisellä ei ole väliä.

Tämäkin nainen on ilmeisesti ensin ollut hamstraaja, sitten mennyt täysin psykoosiin, ollut sairaalassa 3kk,

jonka aikana kissat kuolleet ja ruoat homehtuneet jääkaappiin.

Sukulaiset ovat pesseet kätensä hankalasta tyttärestä/ siskosta/ lapsenlapsesta/ serkkutytöstä, kukaan ei välitä hänestä tai hänen terveydestään.

Miten kukaan ei tiennyt kissoista, vaan ne saivat kuolla janoon ja nälkään?

Eikö ketään muuta kiinnosta, missä tuo nainen oli monta kuukautta ja missä kunnossa?

Jos hänellä ei ollut läheisiä ihmisiä. Joku ehkä on tiennyt kissoista, mutta on olettanut 'läheisempien" pitävän huolta niistä. Kaikki ovat olettaneet kissa-asian olevan kunnossa.

Se, miksi tällaista tapahtuu, selittyy ketjun kommenteilla. Lähes kaikki huutavat jotakin ulkopuolista tahoa auttamaan ja tukemaan; yksilöllä nyt TIETENKÄÄN ei voi olla mitään vastuuta mistään. Nainen elää paskassa ja kiduttaa lemmikkejä, no, se on yhteiskunnan vika. Kun ei tueta ja ollaan niin etäisiä ja ihmiset jätetään yksin.

Yksilönvastuu. Se puuttuu nykyään kokonaan.

Masentuneellakin tai narkilla on yksilönvastuu. Heidän velvollisuutensa on ETSIÄ apua, ei odottaa, että sitä tullaan kotisohvalle tarjoamaan.

Käsittämätöntä, mitä kaikkea sitä yksiöllisyyden nimissä jaksetaankin "ymmärtää" ja sitä kautta hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenellekään kommentoijalle tule mieleen, että kyseessä voisi olla henkilö jolla on jotain mielenterveysongelmia?

Ei sillä kyllä tämä henkilö kuulostaa kaikinpuolin ihan normaalilta ja terveeltä. Haloo! Käytä nyt edes hieman järke.

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoiseen asentoon kuollut tuo yksi kissa.

hienoa, että olet tehnyt tässä asiassa tärkeän huomion.

Vierailija kirjoitti:

Se, miksi tällaista tapahtuu, selittyy ketjun kommenteilla. Lähes kaikki huutavat jotakin ulkopuolista tahoa auttamaan ja tukemaan; yksilöllä nyt TIETENKÄÄN ei voi olla mitään vastuuta mistään. Nainen elää paskassa ja kiduttaa lemmikkejä, no, se on yhteiskunnan vika. Kun ei tueta ja ollaan niin etäisiä ja ihmiset jätetään yksin.

Yksilönvastuu. Se puuttuu nykyään kokonaan.

Masentuneellakin tai narkilla on yksilönvastuu. Heidän velvollisuutensa on ETSIÄ apua, ei odottaa, että sitä tullaan kotisohvalle tarjoamaan.

Käsittämätöntä, mitä kaikkea sitä yksiöllisyyden nimissä jaksetaankin "ymmärtää" ja sitä kautta hyväksyä.

No mutta ystävä hyvä kun se yksilönvastuu ON oikeastaan yhtä kuin yhteiskunnan vastuu. Yksilönvastuu toteutuisi tässä tapauksessa niin päin että lähipiirin ihmiset, JOKU ko. naiseen kontaktissa ollut olisi kysynyt ja ottanut selvää, auttanut tai tehnyt jotain, nimenomaan siksi koska nainen itse ei selvästikään ollut siihen kykenevä. Jättäisitkö uimataidottoman hukkumaan? Mitäs ei ole opetellut uimaan. Voitko kertoa missä vaiheessa kouluampujien olisi tullut ottaa itseään niskasta kiinni? Vaan ei siinä, itsepähän syrjäytyvät niinkö. Turhaan me vankiloita pidetään yllä, ottakoot murhamiehet itse vastuuta tekosistaan. Tai vaikkapa Aarniokin, kyllä se varmaan ajan mittaan olisi tullut katumapäälle.

Jännä asia näissä mt/masentunut/juoppo/narkki paskiaisissa on että tukipäivinä päästään kuitenkin pankkiautomaatille. Ei väsytä eikä ahdista tuolloin. Mä olisin hyvä sosihminen, muhun ei uppoisi mikään paskanjauhanta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin voinut olla tuo nainen. Sairastuin masennukseen opiskeluaikana, en poistunut kotoa viikkoon ja sittenkin vaan ruokakauppaan, en tietysti käynyt koulullakaan. Koti oli kaatopaikka, ei noin paha kuin tuo iltiksen kämppä, mutta kuitenkin roskapusseja saattoi kertyä viisi ennen niiden ulosviemistä, roskia oli muutenkin lattialla esim jos nenäliina tippui tai posti toi mainoksia, ne jäi lattialle. Ehkä kerran kuussa sain siivouspuuskan joka esti täyden kaaoksen. En halunnut nähdä ketään ja kuljin tukka rasvaisena lökäpöksyissä ulkona jos sinne jouduin menemään. Kotona vain söin, katsoin telkkaa ja nukuin. Esimerkiksi vessa oli pesemättä monta kuukautta ja ruoka homehtui kaappiin, saatoin vain avata jääkaapin oven ja katsoa että jaaha, tuossa kasvaa hometta, ja sulkea oven tekemättä asialle mitään.

Opiskelupaikassani ketään ei kiinnostanut. Ei ketään. Yksikään opettaja ei laittanut meiliä että hei, katsoin osallistujalistasta ettet ole käynyt kurssilla kahteen kuukauteen, mikä on? Kukaan kurssikaveri ei kysellyt perään. Opo ei ollut yhteydessä, ei kukaan hallinnosta. Sainkohan noin vuoden päästä kirjeen postissa, että minut on erotettu oppilaitoksesta, opiskeluoikeuteni on päättynyt. Tunsin itseni täysin turhaksi, luuseriksi. 

No, minulla asiat kääntyivät parempaan, sain itseäni ns. niskasta kiinni olosuhteiden pakosta. Koulu toki jäi kesken ja teen matalapalkkaista kassahommaa kouluttamattomana, mutta koti on nykyään siistimpi kuin suurimmalla osalla ja masennus tulee vain silloin tällöin kylään. Mutta kovin helposti olisin voinut päätyä tuon opiskelijanaisen kaltaiseksi. Suomessa syrjäytyy helposti, ihmiset ovat etäisiä ja ''kiireisiä'' ja kaikkien pitäisi pärjätä yksin, ajatellaan että jos ei pärjää niin sitten se on yhteiskunnan tehtävä hoitaa, ei että itse voisi kysyä toiselta mitä kuuluu.

Ihan oikeasti? Oppilaitoksissa ja kursseilla voi olla tuhansia oppilaita, luulet että yhden tai 10 henkilön poissaolon joku huomaa? Aina jonkun muun pitää, joku muu on syyllinen, jonkun muun tehtävä on pitää huolta minusta!?

Sitä varten on läheiset ja ne omat ystävät, jotka saattavat huomata asioiden muuttuneen. Ei yhteiskunta ole joku tuolla, se olet sinä ja minä. Minulla ei ainakaan valitettavasti resurssit riitä muiden ongelmien ratkaisemiseen, hyvä kun saan omat asiani hoidettua.

Lähinnä tuli kuvat nähtyäni tunne, että toivottavasti nainen on päässyt psykiatriseen hoitoon. Pitää olla jo todella sairas, että tuollaisissa oloissa voi elää ja tappaa kissansa nälkään. Naista syyllistäville tiedoksi, vakavasti masentunut tai esim. psykoosista kärsivä ei välttämättä pysty/osaa hakeutua enää hoitoon, vaan muut joutuvat hänet sinne toimittamaan. Jos ei ole kokenut vakavaa mt-ongelmaa, on vaikea kuvitella sitä lamaannusta/ kaaosta mihin sairaus ihmisen vie. Kadulla sydärin tai epilepsiakohtauksen saanutta tuskin kukaan syyllistäisi mikset hakeutunut hoitoon, vaan häntä mentäisiin auttamaan ja kutsuttaisiin ambulanssi jne. Miksi vakavat mielenterveysongelmat olisivat tästä mitenkään poikkeus?