Hei. Tää on sulle, jos tavoittaisin sut näin.
Mä en tiedä nimeäsi. Tai tiedän etunimen, mut se ei auta. Ensin en huomannu sua lainkaan. Ainakaan mitenkään erikoisesti. Sitten tuli yks kesäinen päivä ja piristit sitä, ehkä tietämättäsi.
Siitä asti me ollaan katseltu toisiamme. Suoraan ja epäsuorasti. Mitään ei ole sanottu ääneen. Hymyt ja pienet teot välittävät tärkeimmän.
Mutta nyt se on ohi. Haluan siirtyä elämässäni eteenpäin enkä odottaa että tämä edistyisi. Siispä toivon, että luet tämän ja ymmärrät, että vaikka näemme, emme enää kipinöi toisillemme vaan tervehditään toisiamme ihmisvilinässä niinkuin tuttavat tekevät.
Ja kyllä, minä rakastan sinua.
Kommentit (55)
Tästä jäi paljon asioita pois. Kyllä rakastan vaikka se ehkä vahva tunne onkin jonkun mielestä kirjoittamani perusteella. En voi sanoa Rakkautta ensisilmäyksellä mutta rakkautta kuitenkin.
A.p
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Olen ollut hämillään jatkuvasta tuijottelusta
Hämilläni
Odota kun tästä vanhenen ja lihani riippuu ja kaulassa on heltta. Rakkautesi kuihtuuuupi pooois ☺
En tosiaan morjesta. Jos rakastat et käsittele näin minua, ei kukaan muukaan. Et ole sen erityisempi.
Tämä on ainoa keino tavoittaa, koska näen sut vain ihmisvilinässä. Käännät aina pään ja katsot taaksesi kuin minäkin. Enkä minä hylkää vaan luovun turhista unelmista.
Pidätkö minua jonain ajatustenlukijana? Miksi odotat, että minä tekisin jotain asialle, jolle itsekään et tee mitään?
Nostalgiaa vuodelta -85. Sen jälkeen ei kaukorakkauksia ole ollut. Kuuluu teini-iän huumaan
Ihan tosissasiko olet että tavoittaisit hänet täältä ja tänne laitat tällaiset viestit. Ehkä seuraavan kerran kun tämän etunimen kanssa kohtaat, et jää katsomaan häntä.
Näemme usein ja tiedämme toistemme etunimet. Olemme katselleet toisiamme ja tunteneet molemmat sen tunteen. Siitäkin on puhuttu. Mutta emme kumpikaan ole ottaneet sitä askelta joka tarvitaan käsikädessä kulkemiseen. Ja vaikka olisi hyvä jatkaa näin tämä raastaa minua liikaa ja haluan tässä kertoa, ettemme enää kohtaa kuin satunnaisesti, kuin kaksi kaukaista tuttua.
En ole vainonut sinua tuijotuksella, mahdotonta se olisikin. Kun vahva yhteys ei katkea on se katkaistava silloin kun sen voima ei vie eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Näemme usein ja tiedämme toistemme etunimet. Olemme katselleet toisiamme ja tunteneet molemmat sen tunteen. Siitäkin on puhuttu. Mutta emme kumpikaan ole ottaneet sitä askelta joka tarvitaan käsikädessä kulkemiseen. Ja vaikka olisi hyvä jatkaa näin tämä raastaa minua liikaa ja haluan tässä kertoa, ettemme enää kohtaa kuin satunnaisesti, kuin kaksi kaukaista tuttua.
En ole vainonut sinua tuijotuksella, mahdotonta se olisikin. Kun vahva yhteys ei katkea on se katkaistava silloin kun sen voima ei vie eteenpäin.
Tarvitsisitko sahaa?
Että oikein rakastat :-)