Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt kun minun pitää muistaa kaikki
25.09.2017 |
Sovittiin miehen kanssa että minä saan levätä tämän viikon koska kotona on lapsista vain yksi.
No illalla jo unohti lähettää sen yhdenkin nukkumaan. Aamulla ei muistanut herättää meitä ja lapselta puuttuu kaikk vaatteet koska mies ei valvonut mitä lapsi pakkaa mukaan tänne mökille. Ruoat jätti siivoomatta kaappiin pöydältä ja koirat oli repineet ne ympäriinsä.
Lapsella synttärit joita varten kävin eilen ostamassa kakun ja lahjan aamuksi mutta sekin meni pilalle koska herätys myöhässä.
Nyt oon täällä sitten sotkun keskellä kiukkuisena.
Niiiiiiin väsynyt vetämään kivirekeä ja aina olemaan se joka vahtii, muistuttaa ja muistaa.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Lämmöllä ajattelen puolisoani, jonka kanssa _kunnioitamme_ toinen toistamme. Vink vink.
Ei se että alistaa toisen yleiskoneeksi ja henk koht sihteerikseen ole mitään kunnioittamista. Tai se että toinen uupuu kun toinen ei tee mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi, että kun sinä JANKUTAT miehelle asioista, jotka hänen täytyy muistaa, niin ettei mikään perinne tai aamu/iltarutiini vaan mene sekaisin, niin miehen pitäisi olla tähän tyytyväinen ja tehdä kiltisti ja iloisesti kaikki asiat?
Jos yhdessä sovitaan ja toinen lupaa hoitaa, se pitäisi pystyä hoitamaan.
Ja kun mies iloisesti aina lupaa ja lupaa ja lopputulos on tää kaaos.
Minä en vaadi tekemään tietyllä tavalla, mutta jos lupaa hoitaa jiin sitten pitää hoitaa.
Plus wttä kyllä sen perheen toisen aikuisen pitäisi alunperinkin tajuta hoitaa ilman sopimisia ja muistutuksia jne. Lapset menee aina nukkumaan iltaisin, nousee aamuisin ja hampaat pestään jne. Ei se vaadi mitään tiedettä.
Mutta silti täytyy jankuttaa? Miksi?
Missä minä olen jankuttanut? Hehän lähti juosten autolle.
Ihan kuule tässä mitä äsken kirjoitit.." Ja jankutin koko eilisen päivän.."
Niin. Koska minä yritän etukäteen hysteerisena muistuttaa ja muistuttaa ja muistuttaa, että ei unohtaisi. Silti unohtaa.
Ja ei, ratkaisu ei voi olla, että unnohdetaan aina vaan kaikki. Tai se, että minä vaan alistun ja muistan aina vaan kaikki.
Ap
No, ei jankuttaminen ainakaan auta, joten lopeta se.
Mikä auttaa? Mies on kuin unissakävelevä taapero. Ei perheen toinen aikuinen.
Ap
Mites ihmeessä unissakävelevä taapero tekee työnsä työpaikalla? Kai hänet olisi potkittu pois, jos ei mitään työtehtäviä muistaisi..
En tiedä. Joku muistuttaa luultavasti kaikesta koko ajan.
Juurihan sanoit, ettei muistuttaminen = jankuttaminen auta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap joku avn tuttu jankkaaja vai miksi hän saa tällaisen teilauksen?
Syntymäpäivät on lapsille tärkeitä, rutiinit on lapsille tärkeitä, perinteet on lapsille tärkeitä. Jos lapset aina saavat syntymäpäivänä aamulla kakkua, niin tottahan lapsi pettyy kun jää ilman isän muistamattomuuden/piittaamattomuuden takia.
Mulla on syntymäpäiväaamuina tuplaherätys että ei vaan kävisi näin. Koska en ole aamuihminen ja saatan unohtaa, miksi pitää herätä normaalia aiemmin. Meillä viedään sänkyyn mehua kuohuviinilasissa, karkkeja ja keksejä tarjottimella. Jos jokin unohtuu, lapset ihan varmasti huomauttaa.
Ja isä oli kyllä herännyt. Juonut kaikessa rauahssa tyytyväisenä oman aamukahvinsa.
Unohti vaan meidät.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi, että kun sinä JANKUTAT miehelle asioista, jotka hänen täytyy muistaa, niin ettei mikään perinne tai aamu/iltarutiini vaan mene sekaisin, niin miehen pitäisi olla tähän tyytyväinen ja tehdä kiltisti ja iloisesti kaikki asiat?
Jos yhdessä sovitaan ja toinen lupaa hoitaa, se pitäisi pystyä hoitamaan.
Ja kun mies iloisesti aina lupaa ja lupaa ja lopputulos on tää kaaos.
Minä en vaadi tekemään tietyllä tavalla, mutta jos lupaa hoitaa jiin sitten pitää hoitaa.
Plus wttä kyllä sen perheen toisen aikuisen pitäisi alunperinkin tajuta hoitaa ilman sopimisia ja muistutuksia jne. Lapset menee aina nukkumaan iltaisin, nousee aamuisin ja hampaat pestään jne. Ei se vaadi mitään tiedettä.
Mutta silti täytyy jankuttaa? Miksi?
Missä minä olen jankuttanut? Hehän lähti juosten autolle.
Ihan kuule tässä mitä äsken kirjoitit.." Ja jankutin koko eilisen päivän.."
Niin. Koska minä yritän etukäteen hysteerisena muistuttaa ja muistuttaa ja muistuttaa, että ei unohtaisi. Silti unohtaa.
Ja ei, ratkaisu ei voi olla, että unnohdetaan aina vaan kaikki. Tai se, että minä vaan alistun ja muistan aina vaan kaikki.
Ap
No, ei jankuttaminen ainakaan auta, joten lopeta se.
Mikä auttaa? Mies on kuin unissakävelevä taapero. Ei perheen toinen aikuinen.
Ap
Mites ihmeessä unissakävelevä taapero tekee työnsä työpaikalla? Kai hänet olisi potkittu pois, jos ei mitään työtehtäviä muistaisi..
En tiedä. Joku muistuttaa luultavasti kaikesta koko ajan.
Juurihan sanoit, ettei muistuttaminen = jankuttaminen auta yhtään mitään.
Niin. Minä en tiedä, miten mieheni, dipl ins 42 vee, hoitaa työtehtävänsä. En ole ottanut kontolleni niiden(kin) valvomista.
Ap
Ap, ymmärrän sinua. Mies luultavasti ei arjessa pyöritä yhtä montaa rautaa tulessa kuin sinä ja siksi harmittaa, kun edes tällä kertaa ei osannut. Mutta ongelmana on se, että ilman miehen vastuuttamista, hän ei tule tätä oppimaankaan. Ja vastuuttamisen aloittaminen tarkoittaa juuri sitä, että mies tulee epäonnistumisten kautta oppimaan. Älä siis paikkaile miehen epäonnistumisia ja jatka vastaisuudessakin miehen ohjaksiin laittamista. Siinäpähän mokailee, kunnes oppii. Aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä, on jo aikakin että vastuu jakaantuu molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet ottanut tuon "minä teen kaiken"-roolin teidän parisuhteessanne jo alusta asti. Se ei yhtäkkiä tule muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet ottanut tuon "minä teen kaiken"-roolin teidän parisuhteessanne jo alusta asti. Se ei yhtäkkiä tule muuttumaan.
En ole.
Minä en edes pitänyt kaikkia perhevapaita, vaan olin tarkka, että nekin puolitetaan. Aina olen visuati antanut miehen tehdä omalla tavallaan. Minulla ei ole mitään kunnianhimoa loistaa täällä kotona.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrän sinua. Mies luultavasti ei arjessa pyöritä yhtä montaa rautaa tulessa kuin sinä ja siksi harmittaa, kun edes tällä kertaa ei osannut. Mutta ongelmana on se, että ilman miehen vastuuttamista, hän ei tule tätä oppimaankaan. Ja vastuuttamisen aloittaminen tarkoittaa juuri sitä, että mies tulee epäonnistumisten kautta oppimaan. Älä siis paikkaile miehen epäonnistumisia ja jatka vastaisuudessakin miehen ohjaksiin laittamista. Siinäpähän mokailee, kunnes oppii. Aikuinen ihminen kuitenkin kyseessä, on jo aikakin että vastuu jakaantuu molemmille.
Minä nimenomaan vastuutin häntä alusta asti. En esim pitänyt kuin puolet perhevapaista.
Juurikin siksi että minulla ei olisi kontollani kolmea lasta.
Mä niin arvasin, että se on DI!!! Pitäiskö sille kirjoittaa lista tai laittaa muistutuksia puhelimeen (itse tekee ne tietysti, mutta ohjata tekemään)? Vaivaa siitäkin on, mutta ei tarvitsisi koko ajan muistutella. Tekniikan ihmisenä voisi jotain sovellusta innostua käyttämäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele miehen kanssa, mitkä asiat tämä haluaa hoitaa koko ajan. Selvästikään se ei kykene tuohon että normaalisti ei hoida juuri mitään ja sitten pitäis hoitaa viikon kaikki.
Liekö sitten tyhmä, jostain ADHD:sta kärsivä vai vaan avuttomuuteen vaipunut.
Kun saatte sovittua mitä hän hoitaa (olkoot vaikka alkuun lasten nukkumaan laitto ja hammaspesut), kerro että on tosi kyseessä ja kyseisten asioiden on vaan hoiduttava jos mies haluaa suhteen jatkuvan.
Ellei ne silti hoidu, erotkaa.
Miehesi ei varmaan ole käytännön asioissa kovinkaan taitava. Ammattinsakin viittaa hiukan tähän suuntaan. Mutta ymmärrän, tuo on rasittavaa. En tiedä miten rautalangasta nuo elämänohjeet normaaleihin askareisiin pitäisi vääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani puolestasi ap. Älä välitä näistä kommenteista, ihme dissaamista.
Onko ap joku avn tuttu jankkaaja vai miksi hän saa tällaisen teilauksen?
Syntymäpäivät on lapsille tärkeitä, rutiinit on lapsille tärkeitä, perinteet on lapsille tärkeitä. Jos lapset aina saavat syntymäpäivänä aamulla kakkua, niin tottahan lapsi pettyy kun jää ilman isän muistamattomuuden/piittaamattomuuden takia.
Mulla on syntymäpäiväaamuina tuplaherätys että ei vaan kävisi näin. Koska en ole aamuihminen ja saatan unohtaa, miksi pitää herätä normaalia aiemmin. Meillä viedään sänkyyn mehua kuohuviinilasissa, karkkeja ja keksejä tarjottimella. Jos jokin unohtuu, lapset ihan varmasti huomauttaa.