Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sinä olet saanut järjestettyä itsellesi 3–4 tuntia omaa aikaa ja vähintään kaksi tuntia parisuhdeaikaa joka päivä lapsen syntymän jälkeenkin?
Lapsen hankinta on tullut kumppanin kanssa puheeksi, ja lapsiperhe-elämän logistiikka mietityttää. Monen mukaan lapsen myötä ei tarvitse omasta elämästä luopua, mutta haluaisin kuulla, miten tämä käytännössä onnistuu.
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on helppo lapsi 13kk, joka nukkuu päivällä kaksi tuntia ja leikkii itsekseen kolmisen tuntia. Nukkuu heräämättä 13 tunnin yöunet. Omaa aikaa on paljon. Ennen kuin alapeukutatte, tämän lapsen aikaansamiseen meni kahdeksan vuotta ja monia eri hoitoja. Kahdeksan vuoden tuskan jälkeen olen iloinen että pääsen nyt helpommalla. Leikimme kyllä myös yhdessä, mutta lapseni rakastaa tavaroiden tutkimista ja pinoamista ihan itsekseen.
No on niitä lapsia sitten niin erilaisia. Mäkin aina väitän, että lapseni 13kk ikäinen on helppo, kun minusta hän on yleensä varsin hyväntuulinen ja hänen kanssaan on helppo tehdä eri asioita, esim. käydä ulkosalla jne, mutta ei hän kyllä tuollaista aikaa yksin tykkää olla ja nukkuu yöllä noin 8h ja senkin usein heräillen. Ei juurikaan itke yöllä, mutta herää ja melskaa ja itkee yleensä tietty sitten, jos ei huomioda häntä. Päiväunia nukkuu nykyään 1-2 kertaa yhteensä noin 2h päivän aikana. Sitä ei voi etukäteen oikein tietää mitä saa. Voi olla helppo vähään tyytyvä lapsi tai suuritarpeinen tai sitten jotain siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kokoaikatyössä kodin ulkopuolella? Mietin, että miten sinulla riittää aika ilman lapsiakaan? Ja ihan joka päivä tarvitset omaa aikaa? Ja ehkä teillä käy siivooja? Koska eihän tossa ainakaan kotitöihin jää aikaa, ellei sitten mirs hoida niitä sinun omalla ajallasi?
Minulla menee töihin työmatkoineen 8 tuntia päivässä. Kotitöihin ja kokkaamiseen menee keskimäärin tunti. Kieltämättä oman ajan ja parisuhdeajan rajat välillä hämärtyvät, koska esimerkiksi tuo valokuvaaminen on meille yhteinen harrastus, ja vaikkapa kirjan lukeminen vierekkäin sohvalla, koivet limittäin, on sekä omaa aikaa että parisuhdeaikaa. Introvertit ehkäymmärtävät... :)
En tarkalleen muista, koska minulla olisi viimeksi ollut sellainen päivä, ettei minulla olisi ollut omaa aikaa. Ehkä nuoruudessa jossakin leirillä, joka oli täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Se oli TODELLA uuvuttavaa. AP
Ehkä on parasta, että jätät ne lapset hankkimatta. Joudut todellakin tinkimään rankasti vapaa-ajastasi, jos teet lapsia. Ellet sitten ulkoista lähes täysin lapsesi hoidon, mutta mitä järkeä siinä olisi. Tarkoittaen, että miksi tekisit lapsen, kun et haluaisi kuitenkaan hoitaa häntä tarvittavaa määrää, kun oma aika on sulle niin kallista?
Oma aika on todella minulle kaikkein arvokkain resurssi. Ilman sitä en vain tule toimeen. Pidän työstäni, mutta olen kaikkein onellisimmillani, kun saan uppoutua johonkin tekemiseen, jonka olen itse valinnut ja jota teen vain itseni takia. Flow-tilaksikin sitä kai sanotaan. Tulee sellainen "nyt ollaan elämän ytimessä" -kokemus, jonka jotkut ehkä saavat sitten lasten kanssa olemisesta... No, suuteleminen ja seksi pääsee samaan...
En tiedä, vanhemmuus on kyllä sellainen asia, jonka haluaisin myös kokea. Se ei kuitenkaan ole tarve samalla lailla kuin oma aika on. Hankalaa... Olin siinä uskossa, että arkeen saa kyllä mahtumaan kaiken. AP
Ajattelitko hoitaa lasta kotona vai olla myös töissä? Jos haluat olla myös töissä, niin tunnit taitavat loppua kesken.
Työ+matkat 9h
Nukkuminen 7h
Oma aika 3h
Parisuhde 2h
Ruuan teko+syöminen 1h
Suihku +hampaat ym. 0,5h
=22,5 h
Lapselle jäisi maksimissaan se 1,5 tuntia joten töissä ollessa ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on helppo lapsi 13kk, joka nukkuu päivällä kaksi tuntia ja leikkii itsekseen kolmisen tuntia. Nukkuu heräämättä 13 tunnin yöunet. Omaa aikaa on paljon. Ennen kuin alapeukutatte, tämän lapsen aikaansamiseen meni kahdeksan vuotta ja monia eri hoitoja. Kahdeksan vuoden tuskan jälkeen olen iloinen että pääsen nyt helpommalla. Leikimme kyllä myös yhdessä, mutta lapseni rakastaa tavaroiden tutkimista ja pinoamista ihan itsekseen.
No on niitä lapsia sitten niin erilaisia. Mäkin aina väitän, että lapseni 13kk ikäinen on helppo, kun minusta hän on yleensä varsin hyväntuulinen ja hänen kanssaan on helppo tehdä eri asioita, esim. käydä ulkosalla jne, mutta ei hän kyllä tuollaista aikaa yksin tykkää olla ja nukkuu yöllä noin 8h ja senkin usein heräillen. Ei juurikaan itke yöllä, mutta herää ja melskaa ja itkee yleensä tietty sitten, jos ei huomioda häntä. Päiväunia nukkuu nykyään 1-2 kertaa yhteensä noin 2h päivän aikana. Sitä ei voi etukäteen oikein tietää mitä saa. Voi olla helppo vähään tyytyvä lapsi tai suuritarpeinen tai sitten jotain siltä väliltä.
Niin on. Ja voi olla että toisen kanssa on aivan erilaista. Meillä kyllä vaikuttaa sekin että olin itse aivan samanlainen. Olin kyllä kerhossakin, mutta pidin eniten siitä, että sain katsella mitä muut tekevät. En ollut osallistujatyyppiä :) Aika paljon on tuurista kiinni. Meillä isä on kyllä enemmänkin ekstrovertti joten katsotaan mihin suuntaan lapsemme menee. Ehkä murrosikä on vaikeampi sitten meillä. Mutta kyllä teidänkin arki kuulostaa tosi mukavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kokoaikatyössä kodin ulkopuolella? Mietin, että miten sinulla riittää aika ilman lapsiakaan? Ja ihan joka päivä tarvitset omaa aikaa? Ja ehkä teillä käy siivooja? Koska eihän tossa ainakaan kotitöihin jää aikaa, ellei sitten mirs hoida niitä sinun omalla ajallasi?
Minulla menee töihin työmatkoineen 8 tuntia päivässä. Kotitöihin ja kokkaamiseen menee keskimäärin tunti. Kieltämättä oman ajan ja parisuhdeajan rajat välillä hämärtyvät, koska esimerkiksi tuo valokuvaaminen on meille yhteinen harrastus, ja vaikkapa kirjan lukeminen vierekkäin sohvalla, koivet limittäin, on sekä omaa aikaa että parisuhdeaikaa. Introvertit ehkäymmärtävät... :)
En tarkalleen muista, koska minulla olisi viimeksi ollut sellainen päivä, ettei minulla olisi ollut omaa aikaa. Ehkä nuoruudessa jossakin leirillä, joka oli täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Se oli TODELLA uuvuttavaa. AP
Ehkä on parasta, että jätät ne lapset hankkimatta. Joudut todellakin tinkimään rankasti vapaa-ajastasi, jos teet lapsia. Ellet sitten ulkoista lähes täysin lapsesi hoidon, mutta mitä järkeä siinä olisi. Tarkoittaen, että miksi tekisit lapsen, kun et haluaisi kuitenkaan hoitaa häntä tarvittavaa määrää, kun oma aika on sulle niin kallista?
Oma aika on todella minulle kaikkein arvokkain resurssi. Ilman sitä en vain tule toimeen. Pidän työstäni, mutta olen kaikkein onellisimmillani, kun saan uppoutua johonkin tekemiseen, jonka olen itse valinnut ja jota teen vain itseni takia. Flow-tilaksikin sitä kai sanotaan. Tulee sellainen "nyt ollaan elämän ytimessä" -kokemus, jonka jotkut ehkä saavat sitten lasten kanssa olemisesta... No, suuteleminen ja seksi pääsee samaan...
En tiedä, vanhemmuus on kyllä sellainen asia, jonka haluaisin myös kokea. Se ei kuitenkaan ole tarve samalla lailla kuin oma aika on. Hankalaa... Olin siinä uskossa, että arkeen saa kyllä mahtumaan kaiken. AP
Ajattelitko hoitaa lasta kotona vai olla myös töissä? Jos haluat olla myös töissä, niin tunnit taitavat loppua kesken.
Työ+matkat 9h
Nukkuminen 7h
Oma aika 3h
Parisuhde 2h
Ruuan teko+syöminen 1h
Suihku +hampaat ym. 0,5h
=22,5 hLapselle jäisi maksimissaan se 1,5 tuntia joten töissä ollessa ei ole mahdollista.
Työhön ja työmatkoihin menee minulla 8 tuntia, mutta toisaalta tarvitsen myös 8 tunnin yöunet, joten se ero tasoittuu tuossa. Aika kovat numerot ladoit pöytään. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on helppo lapsi 13kk, joka nukkuu päivällä kaksi tuntia ja leikkii itsekseen kolmisen tuntia. Nukkuu heräämättä 13 tunnin yöunet. Omaa aikaa on paljon. Ennen kuin alapeukutatte, tämän lapsen aikaansamiseen meni kahdeksan vuotta ja monia eri hoitoja. Kahdeksan vuoden tuskan jälkeen olen iloinen että pääsen nyt helpommalla. Leikimme kyllä myös yhdessä, mutta lapseni rakastaa tavaroiden tutkimista ja pinoamista ihan itsekseen.
No on niitä lapsia sitten niin erilaisia. Mäkin aina väitän, että lapseni 13kk ikäinen on helppo, kun minusta hän on yleensä varsin hyväntuulinen ja hänen kanssaan on helppo tehdä eri asioita, esim. käydä ulkosalla jne, mutta ei hän kyllä tuollaista aikaa yksin tykkää olla ja nukkuu yöllä noin 8h ja senkin usein heräillen. Ei juurikaan itke yöllä, mutta herää ja melskaa ja itkee yleensä tietty sitten, jos ei huomioda häntä. Päiväunia nukkuu nykyään 1-2 kertaa yhteensä noin 2h päivän aikana. Sitä ei voi etukäteen oikein tietää mitä saa. Voi olla helppo vähään tyytyvä lapsi tai suuritarpeinen tai sitten jotain siltä väliltä.
Niin on. Ja voi olla että toisen kanssa on aivan erilaista. Meillä kyllä vaikuttaa sekin että olin itse aivan samanlainen. Olin kyllä kerhossakin, mutta pidin eniten siitä, että sain katsella mitä muut tekevät. En ollut osallistujatyyppiä :) Aika paljon on tuurista kiinni. Meillä isä on kyllä enemmänkin ekstrovertti joten katsotaan mihin suuntaan lapsemme menee. Ehkä murrosikä on vaikeampi sitten meillä. Mutta kyllä teidänkin arki kuulostaa tosi mukavalta.
Niin, vähän voi saada mahdollista osviittaa minkälainen lapsesta voisi tulla, kun katsoo millaisia vanhemmat ovat, mutta mitään varmaa siitä ei voi päätellä. Meillä tuo vähäunisuus ja heräily taitaa olla ikävä kyllä peräisin multa. Mäkin olen aina nukkunut vähän ja olen herkkäuninen. Siinä mielessä tietty hyvä, koska vähäunisuuteni vuoksi kestän hyvin yöheräilyjä ja lyhyempiä yöunia. Mutta kyllä mä silti odottelen, että rauhottuisi nuo yöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkeen ei todellakaan saa mahtumaan kaikkea. Ei vauva-aikana ja kun lapset on pieniä. Jos et ole halukas tinkimään omasta ajastasi 6-7vuoden ajan, voit unohtaa koko lapsijutun.
Hyvin onnistuu. Lasten takia ei tarvitse luopua mistään. Palstalta opin tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu. Lasten takia ei tarvitse luopua mistään. Palstalta opin tämän.
Kaikki palstatotuudet eivät toimi tosielämässä. Nämä, jotka sanoo, ettei elämä muutu lainkaan lastensaannin jälkeen, niin täytyy olla jotain tosi outoa elämässään. Ainakaan sellaiseen elämään ei voi kuulua kovinkaan paljon mitään rutiineja, harrastuksia, ihmissuhteita tms. Mutta vaikka elämässä ei olisi mitään sisältöä ennen lapsia, niin siltikään ei voi väittää, ettei lapset muuta mitään, koska sittenhän siinä aiemmin tyhjässä elämässä on sisältöä lasten saamisen jälkeen. Järjetön väite ettei lapset muuta mitään. Paitsi jos he tietty pitävät lapsiaan suljettuna kellarissa ja heittää kerran päivässä jotain ruokaa sinne, niin ehkä sitten se elämä ei hirveästi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin onnistuu. Lasten takia ei tarvitse luopua mistään. Palstalta opin tämän.
Kaikki palstatotuudet eivät toimi tosielämässä. Nämä, jotka sanoo, ettei elämä muutu lainkaan lastensaannin jälkeen, niin täytyy olla jotain tosi outoa elämässään. Ainakaan sellaiseen elämään ei voi kuulua kovinkaan paljon mitään rutiineja, harrastuksia, ihmissuhteita tms. Mutta vaikka elämässä ei olisi mitään sisältöä ennen lapsia, niin siltikään ei voi väittää, ettei lapset muuta mitään, koska sittenhän siinä aiemmin tyhjässä elämässä on sisältöä lasten saamisen jälkeen. Järjetön väite ettei lapset muuta mitään. Paitsi jos he tietty pitävät lapsiaan suljettuna kellarissa ja heittää kerran päivässä jotain ruokaa sinne, niin ehkä sitten se elämä ei hirveästi muutu.
Harva aikuinen on niin asperger kuin ap, että ei tule toimeen ilman tuntikausien omia aikoja tai parisuhdeaikoja. Useimmat kykenevät harrastamaan ja hoitamaan parisuhdettaan luovemmin ja vähemmässä ajassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin, että lapsi kasvoi murrosikäiseksi.
Onko se todellakin niin omituista, että tarvitsee omaa aikaa joka päivä? Olen seurustelut vain toisten introverttien kanssa, joten saatan elää kuplassa. Asperger en ole. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on helppo lapsi 13kk, joka nukkuu päivällä kaksi tuntia ja leikkii itsekseen kolmisen tuntia. Nukkuu heräämättä 13 tunnin yöunet. Omaa aikaa on paljon. Ennen kuin alapeukutatte, tämän lapsen aikaansamiseen meni kahdeksan vuotta ja monia eri hoitoja. Kahdeksan vuoden tuskan jälkeen olen iloinen että pääsen nyt helpommalla. Leikimme kyllä myös yhdessä, mutta lapseni rakastaa tavaroiden tutkimista ja pinoamista ihan itsekseen.
Autisti?
Näin se meni: äiti ja isä töissä, sen jälkeen lautakunnissa, valtuustossa,kissanristiäisissä - arkenä näin vanhempia vain aamulla. Onneksi oli Alma, Eila, Pirjo, Sinikka ja pari muuta, jotka meistä huolehtivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Au pairin hommaamalla saat omaa aikaa.
Onko sulle mitenkään mahdollista miinustaa paria tuntia tuosta omasta ajasta ja vaikka puoli tuntia parisuhdeajasta? Sitten voisi toimiakin, ainakin jos lapsellanne on hyvät unenlahjat. Tietysti äitiyslomalla sitä omaa aikaa voi lopulta saada paljonkin, jos lapsi nukkuu parit päikkärit silloin, kun mies on töissä.
Ai kauhee. Vinkkinä sanoisin, ettei missään nimessä lapsia jos elämältä kaipaa rauhaa ja omaa aikaa. Pääsi tulee hajoamaan ensimmäisen kuukauden aikana kun pikkutyyppi roikkuu tississä kiinni ja kannat sitä yötä myöden. Ja Seuraavat neljä vuotta on tuota. Ja kun se vatsavaivainen pieni vihdoin hetkeksi nukahtaa sun pitää tuijottaa sen unta ettei se mee ja kätkytkuole tmv.
Totuus on se, että sitä omaa aikaa tai parisuhdeaikaa ei edes kaipaa vaan päälimmäisenä on ajatus, että jossain vaiheessa sais vielä nukkua itsekin tai jopa ehtis vessaan tai käymään suihkussa. Eli elämä opettaa pois hömpötyksistä, kuten oma-aika tai parisuhdeaika jos tähän hommaan lähtee.
And I'm being serious now!
Koskaan ei tiedä mitä saa, itsellä adhd-lapsi, täysin vahdittava oli pitkään ja herää edelleen yölläkin vaikka on jo kouluiässä eli omaan aikaan et voi luottaa edes yöllä.
Ja sitten tietysti oksennustaudit, korvatulehduskierteet, täit, kihomadot... aamupalat, läksyt, harrastuksiin viennit, iltasadut, painajaiset, kaverisynttärit, vanhempainillat...
Vierailija kirjoitti:
Onko se todellakin niin omituista, että tarvitsee omaa aikaa joka päivä? Olen seurustelut vain toisten introverttien kanssa, joten saatan elää kuplassa. Asperger en ole. AP
Minulle riittää, kun saan illalla lukea sängyssä kirjaa. Kaikki hsrrastuksetkin ovat yhdessä tekemistä kuten kuorolaulu ja lentopallo.
Vierailija kirjoitti:
Onko se todellakin niin omituista, että tarvitsee omaa aikaa joka päivä? Olen seurustelut vain toisten introverttien kanssa, joten saatan elää kuplassa. Asperger en ole. AP
Olen "äärimmäinen" introvertti. Vieraiden seurassa vietetty aika on aina uuvuttavaa, jonka jälkeen tarvitsen kotia ja omaa rauhaa. Kuitenkin sinkkuaikoihin verrattuna oma aika ei nykyään tarkoita täysin yksin oloa, vaan "yksin yhdessä" olemista. Kaikkien ollessa kotona, jokaisen tehdessä jotain omaa, se on sitä omaa aikaa. Sitä omaa aikaa minulla on päivittäin reilun tunnin verran lasten alkaessa nukkumaan.
Lasten kanssa et saa täysin yksinäistä aikaa. Mutta: lapsen kanssa vietetty aika on minulle sitä "omaa" aikaa. Oma lapsi on täysin eri asia kuin vieras ihminen. Sitä voi ehkä verrata aiemmassa kommentissasi mainitsemaasi "yhteiseen omaan" aikaan puolison kanssa, kummankin tehdessä omia asioitaan samalla nauttien toisen läsnäolosta.
Senkin yhteisen oman ajan määrä kuitenkin vähenee lasten myötä, ja erittäin todennäköisesti siihen on myös tyytyväinen.
Oma neuvoni on: Jos haluat lasta niin paljon, että olet valmis uhraamaan päivittäisen oman aikasi lapsen kanssa yhteiseen olemiseen, hanki lapsi. Jos todella tarvitset yksinäistä omaa aikaa 3-4 tuntia päivästä, älä missään nimessä hanki lasta.
Alue: Aihe vapaa
Jos molemmat vanhemmat ovat työssä ja kumpikin tarvitsee 3 tuntia päivässä omaa aikaa ja sen lisäksi vielä kaksi tuntia sellaista aikaa, jolloin läsnä ei ole muita kuin he kaksi, niin ilman nannya homma ei onnistu.