Lue keskustelun säännöt.
Tiedoksi vanhemmille: lapsettomuudesta on minulle paljon hyötyä, mutta se ei ole syy, miksi olen lapseton
Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.
Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.
Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.
Kommentit (659)
Mua aina vaan huvittaa tämä julistaminen. Nytkin oikein otsikoitu ”Tiedoksi vanhemmille” niin kuin joku koulun tiedote😂😂😂
Miksi meidän vanhempien mielipide on niin tärkeä? En minäkään tiedota lapsiani lapsettomille, sekasyömistäni vegaaneille jne...
Jotain epävarmuutta varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te perheelliset ette sitten varmaan ymmärrä sitä, miten PALJON meiltä lapsettomilta kysytään selityksiä lapsettomuuteemme. Jännä juttu, että jos ei se kerran ketään kiinnosta, niin miksi sitä saa aina olla selittämässä? Plus että jos nyt vaikka itse en ole VAPAAEHTOISESTI lapseton, niin usein oletetaan. En halua kertoa sairaskertomuksiani kaikille.
Ei varmaan homoja kiinnosta selittää heterokyselijöille "kyllä se mieli vielä muuttuu" ja "miksi käännyit homoksi?" -juttuja omine perusteluineen siitä, että oliko isäsuhde huono vai etsitkö vielä itseäsi. Hohhoijaa.
Ihan kaikki niitä kyselyitä saa. Ja sen jälkeen jos tekee yhden lapsen, kysellään, että etkös tekisi toista? Ja jos on molemmat samaa sukupuolta, niin sitten kysellään, että koskas teette sitä toista sukupuolta.
Sellaista se on. Muut kuin velat ei vaan kuvittele, että ihan oikeasti kaikkia hirveästi kiinnostaisi, kunhan se nyt on sellaista höpinää, ja rajoittuu enimmäkseen omaan lähipiiriin. Tai että he olisi maailman ainoita ihmisiä, joiden perhepolitiikka "kiinnostelee" ympäristöä.
K
Tämä. Aina joku arvostelee ja mitä siitä välittämään. Tiedän, että meitäkin seläntakana arvostellaan ku on neljäs lapsi tulossa. En välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin ymmärrä näitä vela-aiheisia juttuja... Miksi kukaan haluaisi, että joku joka ei halua lapsia, hankkisi niitä?
Ihan todella monen velan perhe, suku ja muu lähipiiri kauppatädistä lähtien haluaa. Usein hyvin äänekkäästi.
Ettekö epäkypsässä itsekkyydessänne kykene sitäkään ymmärtämään, että ehkä omille vanhemmillenne voi olla todella suuri suru se, että he jäävät ilman lapsenlapsia? Ei, se ei ole SYY miksi teidän pitäisi lisääntyä. Mutta heilläkin on oikeus ilmaista toiveensa ja pettymyksensä. Piste. Kaupantätiä ei hittojakaan kiinnosta lusäännytkö vai et, mutta vanhempiasi saattaa kiinnostaa, ja heillä on siihen oikeus.
Ei heillä ole mitään oikeutta ilmaista pettymystään kenenkään muun lisääntymispäätöksistä kuin omastaan. Jos vanhempani itsekkäästi halusivat tehdä lapsia ja esim minut, se on heidän valintansa. Mutta ei heidän tule odottaa että omat lapset haluavat tehdä samoin. Toivottavasti kukaan ei tee lapsia sen takia, että saisi joskus lapsenlapsia. Ei sellaista ole oikeutta toivoa ainakaan ääneen. Mielessään toki voi miettiä mitä haluaa.
Kyllä heillä on oikeus olla siitä pettynyt ja oikeus se pettymys ilmaistakin. Mitä ihmettä sinä nyt oikein höpötät? Jokaisella meillä on oikeutemme pettyä mihin tahansa sitten petymmekin ja oikeus myös se ilmaista!
Sinulla ei ole mitään valtuuksia kieltää heitä ilmaisemasta pettymystään, jos he niin haluaisivat tehdä. Kyllä he saa siitä kertoa ihmisille ihan vapaasti. Tässä maassa on sananvapaus.
Juu, mielessään voi miettiä mitä tahtoo, mutta aivan yhtä lailla voi mietteensä ilmaista sanomallakin. Ei se ole kiellettyä keneltäkään. Sinä et ole mikään kenenkään suun tukkija.
Ja kyllä ne vanhemmat on ihan oikeutettuja odottamaan omilta lapsiltakin ihan mitä sitten odottavatkin. Vaikka niitä lapsenlapsia. Ei ole tässä maassa kielletty myöskään asioiden toivomista eikä odottamista. Sinäkin saat odottaa vanhemmiltasi, että he eivät sinulle mitään mistään toiveistaan puhu. Siitä huolimatta he saavat odottaa ja toivoa. Ja vaikka siitä puhuakin. Vai menetkö poliisin pakeille tekemään rikosilmoituksen, kun vanhempasi sanovat, että he toivoisivat lapsenlapsia?
Eli kellä tahansa on oikeus olla pettynyt ja ilmaista mielipiteensä muiden ihmisten elämänvalinnoista? Joo, on sananvapaus mutta sillä on seurauksia. Voisin minäkin siiis mennä rehellisyyden ja sananvapauden nimissä mennä toitottamaan mielipiteitäni kelle tahamsa: ruma tukkatyyli, liian lihava, liian monta koiraa olet hankkinut. Toki saan tehdä näin, mutta se on huonoa käytöstä ja olisi minulle ihan oikein, jos nämä ihmiset eivät enää haluaisi olla kanssani tekemisissä.
Vanhempani saavat odottaa minulta mitä tahansa ja sanoa sen ääneen, mutta jossain kohtaa tulee se raja vastaan ja voin tehdä omat ratkaisuni sen perusteella (seuraukset). En koe että heillä saa olla juurikaan toiveita tai vaatimuksia _minun_ elämääni kohtaan. Minä en niitä jäisi kuuntelemaan vaan hankkisin parempaa seuraa. Sellaisia ihmisiä, jotka kunnioittavat minua eivätkä koe tarvetta toitottaa mielipiteitään minun elämästäni pyytämättä.
Se että joku on päättänyt omasta halustaan puskea minut alapäästään ulos ei anna heille mitään oikeutta omata mitään mielipiteitä minun elämääni kohtaan sen jälkeen kun olen täysi-ikäistynyt, ja siitä on jo yli vuosikymmen. Tai siis en koe että se on oikeutettua joten en haluaisi olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä ketkä eivät elämänvalintojani kunnioita.
Aivan ihana aloitus, joka kiteytti hyvin omatkin tuskailuni aiheen äärellä! Tuntuu ihan älyttömältä miten monen päähän ei mahdu ajatus siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat elämältään eri asioita. Tunnen paljon ihania ja fiksuja äitejä, mutta ihmisiä kun ollaan niin mukaan mahtuu muutama paukapääkin (samaa tyyppiä löytyy kaikista ihmisryhmistä.) Nämä paukapäät eivät pysty käsittämään ihmisten erilaisuutta ja kokevat uhkaavana sen jos joku tekee elämässään erilaisia valintoja kuin itse tekee. Kai se on jonkinlainen henkisen köyhyyden merkki ettei kykene asettamaan itseään toisen ihmisen saappaisiin. Lapsikeskusteluissa tämä kypsymättömyys korostuu kun lapsia haluamattomat täytyy perustella jollain tavalla pahoiksi, tyhmiksi, itsekkäiksi ja niin edelleen. Mikään perustelu tälle ihmisryhmälle ei kelpaa, joten syvempi keskustelu aiheesta ei ole millään tavalla fiksua. Samaa ajattelutapaa löytää myös toisesta ääripäästä, veloista jotka hirnuvat vahingoniloisesti miten hirveitä lapset ja tyhmiä äidit ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te perheelliset ette sitten varmaan ymmärrä sitä, miten PALJON meiltä lapsettomilta kysytään selityksiä lapsettomuuteemme. Jännä juttu, että jos ei se kerran ketään kiinnosta, niin miksi sitä saa aina olla selittämässä? Plus että jos nyt vaikka itse en ole VAPAAEHTOISESTI lapseton, niin usein oletetaan. En halua kertoa sairaskertomuksiani kaikille.
Ei varmaan homoja kiinnosta selittää heterokyselijöille "kyllä se mieli vielä muuttuu" ja "miksi käännyit homoksi?" -juttuja omine perusteluineen siitä, että oliko isäsuhde huono vai etsitkö vielä itseäsi. Hohhoijaa.
Ihan kaikki niitä kyselyitä saa. Ja sen jälkeen jos tekee yhden lapsen, kysellään, että etkös tekisi toista? Ja jos on molemmat samaa sukupuolta, niin sitten kysellään, että koskas teette sitä toista sukupuolta.
Sellaista se on. Muut kuin velat ei vaan kuvittele, että ihan oikeasti kaikkia hirveästi kiinnostaisi, kunhan se nyt on sellaista höpinää, ja rajoittuu enimmäkseen omaan lähipiiriin. Tai että he olisi maailman ainoita ihmisiä, joiden perhepolitiikka "kiinnostelee" ympäristöä.
KEhkei se sitten tunnu niin pahalta, kun kysytään "no koskas teette Pentille leikkikaverin?" kun lapsi siinä jo on. Kuin tapauksessa, että ei ole yhtään lasta (ei omasta halusta) ja kysellään, koska teet ensimmäisen..?
Silloin voi sanoa, että kovasti toivotaan ja yritetään, mutta ei ole tullut. Useimmilta tulee varmasti myötätuntoa. Velan hevosvertauksiin luultavasti saa huvittuneen naurun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän kyllästyin sukulaisten painostukseen, joten ilmoitin olevani lisääntymiskyvytön. Sain sääliä ja kärkkäät tätöset siirtyivät piinaamaan seuraavaa lapsetonta. Vähän ärsyttää, mutta en jaksanut vänkäystä. Saivatpahan sen vastauksen mitä tahtoivatkin: minussa on pakko olla jotakin vikaa.
Jos saisin nyt päättää uudelleen tekisinkö sitä yhtäkään,en tekisi!
Helpompi lähtee maailmalle ilman lasta,lapsella on koulut,kaverit ja mummot.
Ne kaverit kaverit kuitenkin lapsella häviää vartuttua,mutta "lapsi" jää uusine ongelmineen.
Suomen yhteiskunta on tehnyt nuorille niin vaikeaksi elämämisen,että siinä kärsii äitikin,yöt miettii selviääkö se elämästään mitenkään.
Tälläistä taakkaa en haluaisi toisille,niin säälittää ihmiset jotka tekee lapsia.
Nuorilla perheillä raha tiukassa,isot asuntolainat ja ilmapiiri suomessa ankea.
En tiedä mikä tai ketkä tämän ahdasmielisen ajatusmaailman saivat Suomeen 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton, enkä koe tarvetta lisääntyä. Se mikä eniten ihmetyttää, on joidenkin velojen tarve avautua valinnoistaan vauvafoorumeilla. Tai millään foorumeilla. Antaa kaikkien elää niinkuin omalle tuntuu. Aikuisten, lasten, vanhempien ja lapsettomien aikuisten. Viestii mun mielestä epävarmuudesta, onko oma valinta oikea tai hyväksyttävä, jos sitä on tarve ruotia jatkuvasti.
Tätä keskustalua sivusta seuranneena haluan todeta yhden asian. Arvon velat, me perheelliset hyväksymme teidän valintanne olla hankkimatta lapsia. Meillä on teille yksi pyyntö: hyväksykää myös te vapaaehtoisesti lapsettomat meidän perheellisten lapset. Lapset ovat myös ihmisiä. Antakaa meidän perheellisten käydä sushiravintoloissa, ravintoloissa, kaupoissa, keskustassa, kauppakeskuksissa, antakaa meidän äitien imettää vauvojamme, antakaa meidän olla perheitä ja lastemme olla lapsia ilman jatkuvaa haukkumista, syyttelyä, julistusta siitä miten lapsemme ovat ällöttäviä ja te ette moisia haluaisi kotiinne riehumaan, vinkumaan, olemaan sotkuisia. Antakaa lapsemme kiukutella karkkihyllyllä, se ei ole teiltä mitään pois. Ottakaa vaikka kauppaan/muualle korvatulpat mukaan, jos lasten äänet ärsyttävät. Me perheelliset emme kerta kaikkiaan enää jaksa tätä vihamielisyyttä tämän yhteiskuntamme pienimpiä kohtaan. Arvostakaamme kaikki lapsia, vaikka kaikki meistä eivät heitä haluaisikaan tähän maailmaan tehdä. Kiitos, jatkakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, enkä koe tarvetta lisääntyä. Se mikä eniten ihmetyttää, on joidenkin velojen tarve avautua valinnoistaan vauvafoorumeilla. Tai millään foorumeilla. Antaa kaikkien elää niinkuin omalle tuntuu. Aikuisten, lasten, vanhempien ja lapsettomien aikuisten. Viestii mun mielestä epävarmuudesta, onko oma valinta oikea tai hyväksyttävä, jos sitä on tarve ruotia jatkuvasti.
Tätä mieltä minäkin. Tässä kun otsikoitu oikein tiedoksi. Miksi se vapaaehtoinen lapsettomuus pitää tiedottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
En ole sama, kuin aiemmpi kommentoja, mutta tuo vertaus edelleen on minunkin mielestä ontuva. Tai voihan sen lukea siltä kannalta (kuten monelle onkin todellisuutta), että on monia, jotka haluaisivat hevosen, mutta raha tai aika tai osaaminen ei riitä. Lisätään tähän vielä, että monet hevosta haluavat on lapsia, niin aika kaukana ollaan, jos verrataan asiaa aikuisen haluihin ja valintoihin. Lisäks hevosen haluamisessa on kyse harrastuksesta, ei omasta jälkeläisestä. Lienee biologiset vietit aika eri tasoilla noiden kahden asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapsen saaminen(siis ei aina edes pysty saamaan lapsia, se saaminen on lahja) on tärkeintä mitä minulle on tapahtunut. Elämän jakaminen ja jatkuminen on ihan eri asia kuin eläisi hevosen kanssa tai haluaisi hevosen. Näihin sisältyy ihan eri maailma. Ap ei halua lapsia, se on hänen valinta.. Minä olen halunnut lapsen ja saanut. ap ei. Jokaisen oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kovasti tästä tiedotteesta, vaikka en täysin ymmärrä miksi se pitää meille vanhemmille tiedottaa.
T. Vanhempi
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustalua sivusta seuranneena haluan todeta yhden asian. Arvon velat, me perheelliset hyväksymme teidän valintanne olla hankkimatta lapsia. Meillä on teille yksi pyyntö: hyväksykää myös te vapaaehtoisesti lapsettomat meidän perheellisten lapset. Lapset ovat myös ihmisiä. Antakaa meidän perheellisten käydä sushiravintoloissa, ravintoloissa, kaupoissa, keskustassa, kauppakeskuksissa, antakaa meidän äitien imettää vauvojamme, antakaa meidän olla perheitä ja lastemme olla lapsia ilman jatkuvaa haukkumista, syyttelyä, julistusta siitä miten lapsemme ovat ällöttäviä ja te ette moisia haluaisi kotiinne riehumaan, vinkumaan, olemaan sotkuisia. Antakaa lapsemme kiukutella karkkihyllyllä, se ei ole teiltä mitään pois. Ottakaa vaikka kauppaan/muualle korvatulpat mukaan, jos lasten äänet ärsyttävät. Me perheelliset emme kerta kaikkiaan enää jaksa tätä vihamielisyyttä tämän yhteiskuntamme pienimpiä kohtaan. Arvostakaamme kaikki lapsia, vaikka kaikki meistä eivät heitä haluaisikaan tähän maailmaan tehdä. Kiitos, jatkakaa.
Ei tällaista kahtiajakoa näy elämässä, ainakaan siinä missä itse elän. Ihmisillä on lapsia tai ei, molemmat OK. Monet tuttavistani ovat tehneet lapset vanhempina kuin nämä vela-avautujat, eli ovat eläneet pitkään lapsetonta elämää ilman, että kukaan asiasta kyselee. Esimerkiksi itse sain ensimmäisen lapseni 35 vuotiaana vaikka olimme parisuhteessa jo yli 10 vuotta ennen tuota, eikä kukaan, edes vanhempani kysellyt mitään lapsien "tekemisestä". Nyt kun lapset ovat jo aikuisia, saatan itsekin olla se kiukkuisesti katsoja jos vanhemmat tuovat lapset ravintolaan riehumaan, meillä lapset kulkivat mukana paremmissakin ravintoloissa, mutta heille otettiin mukaan kirjoja tms. että pysyivät paikallaan, enkä koskaan imettänyt näkyvästi vaikka ravintoloissa imetinkin. Eli tuossakaan ei ole rintamalinja vela-lapselliset, ihmiset suvaitsevaisempia oman elämäntilanteen tms. mukaan. Turhia tiedotuksia nämä, eletään ja annetaan toistenkin elää omilla tavoillaan.
Arvon riippuliidon vähättelijät!
Ymmärrän, että ette ole uskaltautuneet kokeilemaan riippuliitoa moninaisista syistä jotka ovat teille kaikille tosia ja hyviä. Ehkä ei ole rahaa harrastaa, ehkä ei henkisiä resursseja tai peräti mt-ongelmaa kuten korkeanpaikankammoa. Ehkä teissä on jokin muu pikkuvika mikä tekee teistä vähän huonompia ihmisiä, mutta sitä ei tietenkään saa ääneen sanoa koska se on huonoa käytöstä. Ajatella voi kukin mitä haluaa, eikä sillekään nyt oikein mitään voi että seurueessa jossa 9 kymmenestä on riippuliitäjiä, se yksi jää vähän ulkopuoliseksi. Se on ikävää mutta luonnollista. Jos ei riippuliidä, pitää ymmärtää että tämä jalo harrastus yhdistää ihmisiä ainutlaatuisella tavalla.
Jotkut pelkäävät, että jos he hankkisivat riippuliitimen, he saisivat jonkin maanantaikappaleen jonka kanssa liitämisestä ei tulisikaan mitään. Mutta takuu olisi umpeutunut, uutta ei olisi varaa hankkia eikä kukaan toinen harrastaja tietenkään huoli huonokuntoista liidintään. Joten sillä pitää mennä mitä on, hyväksyä se että liidintä vain pitää korjailla ja säätää ahkerasti, ja treenata hyvät lihakset että pystyy ohjailemaan jäykkää liidintä. Mutta tiedättekö mitä? Useimmat kuitenkin kasvavat sen tilanteen tasalle ja oppivat nauttimaan liitämisestään ja pärjäämisestään vähän vaativamman liitimen kanssa.
Tai sitten voi olla että itse loukkaantuu liitäessä, tai käy jotain muuta ikävää niin ettei liitäminen olekaan kovin antoisaa tai onnistu enää ollenkaan. Se riski on otettava, mutta toisaalta pitää tiedostaa ettei riski ole suuri. Ja kerran riippuliitäjä on aina riippuliitäjä, hänellä on ymmärrystä ja arvokasta kokemusta liitämisestä ja hän näkee maailman aina riippuliitäjän silmin. Tätä kokemusta harva vaihtaisi pois, vaikka kaikki ei menisikään putkeen.
Niin, on monia syitä ajatella ettei liitäminen itselle sovi tai ettei sitä halua. Eikä ketään saakaan painostaa. Mutta pitää kuitenkin tehdä tiettäväksi että riippuliitäjän elämä on parasta elämää, riippuliitäjillä on ainutlaatuinen kyky kasvaa ihmisenä ja niin edelleen. Että kuitenkin mahdollisimman harvat nuoret tajuaisivat että vaikka olisi epävarma olo, muitakin rahanreikiä, aikaa eikä kunnollisia säilytystiloja liitimelle, niin kannattaa silti kokeilla jos se vain mieleen juolahtaa. Jos ihminen hukkaa mahdollisuutensa liitää, se on kuitenkin sääli, eikä hän rakenna samalla tavalla onnellisten, tasapainoisten riippuliitäjien yhteiskuntaa kuin me jotka omistaudumme liitämiselle.
On niin surullista että jotkut isovanhemmat joutuvat kokemaan sen surun ja osattomuuden mikä heitä kohtaa jos lapset eivät jatkakaan rakasta harrastusta. Ilmoittavat, etteivät he huoli hienoja liitimiä perinnöksi. Tuntuu että he väheksyvät ja halveksivat, kun sanovat haluavansa mieluummin keskittyä uraan, perheeseen tai muihin harrastuksiin eivätkä pistää tikkua ristiin liitoharrastukselle. Jotkut eivät kuulemma vaivaudu edes maksamaan riippuliitoseuran jäsenmaksua. Eihän se velvoita edes itse liitämään, vaan vain tukee harrastusta. Minusta on todella itsekästä että jos ei itse halua liitää, niin ei ole sitten valmis edes tukemaan muiden liitoharrastusta ja huolehtimaan yhteiskunnan tulevaisuudesta.
Itselle onneksi tuskin käy näin. Ollaan kasvatettu lapset siihen ajatukseen että riippuliito on luonnollinen osa elämää ja että sitten kun aikuistutaan, on aika ryhtyä itse huolehtimaan siitä että pystyy harrastamaan sitä. Olen myös tarjoutunut maksamaan riippuliitoharrastuksen kustannuksia, ja tukemaan kaikin tavoin harrastusta jos se on siitä kiinni. Ja tietenkin olen tehnyt selväksi että ne lapset jotka jatkavat suvun harrastusta, tulevat olemaan etuoikeutettuja perinnönjaossa ja muutenkin. Mutta jos joku kuitenkin tulisi aivopestyksi, olisi hyvä jos olisi jotain ryhmiä minne voisi mennä käsittelemään ja saamaan itkupotkuraivareita siitä etten enää mahda mitään sille että MINUN LAPSET eivät j***lauta TOTTELE!!!
On turha sanoa, että me lapsettomat olisimme vapaamatkustajia, koska ulkomailta saa tuotettua valmiita aikuisia meitä hoitamaan. Ei jokaisen tarvitse tehdä sitä omaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Arvon riippuliidon vähättelijät!
Ymmärrän, että ette ole uskaltautuneet kokeilemaan riippuliitoa moninaisista syistä jotka ovat teille kaikille tosia ja hyviä. Ehkä ei ole rahaa harrastaa, ehkä ei henkisiä resursseja tai peräti mt-ongelmaa kuten korkeanpaikankammoa. Ehkä teissä on jokin muu pikkuvika mikä tekee teistä vähän huonompia ihmisiä, mutta sitä ei tietenkään saa ääneen sanoa koska se on huonoa käytöstä. Ajatella voi kukin mitä haluaa, eikä sillekään nyt oikein mitään voi että seurueessa jossa 9 kymmenestä on riippuliitäjiä, se yksi jää vähän ulkopuoliseksi. Se on ikävää mutta luonnollista. Jos ei riippuliidä, pitää ymmärtää että tämä jalo harrastus yhdistää ihmisiä ainutlaatuisella tavalla.
Jotkut pelkäävät, että jos he hankkisivat riippuliitimen, he saisivat jonkin maanantaikappaleen jonka kanssa liitämisestä ei tulisikaan mitään. Mutta takuu olisi umpeutunut, uutta ei olisi varaa hankkia eikä kukaan toinen harrastaja tietenkään huoli huonokuntoista liidintään. Joten sillä pitää mennä mitä on, hyväksyä se että liidintä vain pitää korjailla ja säätää ahkerasti, ja treenata hyvät lihakset että pystyy ohjailemaan jäykkää liidintä. Mutta tiedättekö mitä? Useimmat kuitenkin kasvavat sen tilanteen tasalle ja oppivat nauttimaan liitämisestään ja pärjäämisestään vähän vaativamman liitimen kanssa.
Tai sitten voi olla että itse loukkaantuu liitäessä, tai käy jotain muuta ikävää niin ettei liitäminen olekaan kovin antoisaa tai onnistu enää ollenkaan. Se riski on otettava, mutta toisaalta pitää tiedostaa ettei riski ole suuri. Ja kerran riippuliitäjä on aina riippuliitäjä, hänellä on ymmärrystä ja arvokasta kokemusta liitämisestä ja hän näkee maailman aina riippuliitäjän silmin. Tätä kokemusta harva vaihtaisi pois, vaikka kaikki ei menisikään putkeen.
Niin, on monia syitä ajatella ettei liitäminen itselle sovi tai ettei sitä halua. Eikä ketään saakaan painostaa. Mutta pitää kuitenkin tehdä tiettäväksi että riippuliitäjän elämä on parasta elämää, riippuliitäjillä on ainutlaatuinen kyky kasvaa ihmisenä ja niin edelleen. Että kuitenkin mahdollisimman harvat nuoret tajuaisivat että vaikka olisi epävarma olo, muitakin rahanreikiä, aikaa eikä kunnollisia säilytystiloja liitimelle, niin kannattaa silti kokeilla jos se vain mieleen juolahtaa. Jos ihminen hukkaa mahdollisuutensa liitää, se on kuitenkin sääli, eikä hän rakenna samalla tavalla onnellisten, tasapainoisten riippuliitäjien yhteiskuntaa kuin me jotka omistaudumme liitämiselle.
Ootko oikeasti näin saatanan tyhmä, vai esitätkö vaan?
Hyvä juttu, että koet sen noin - minusta kenenkään ei pidä lisääntyä, jos ei sitä todella halua. Minä halusin, ja sainkin kolme lasta. En tunne jääneeni mistään paitsi, koska paitsi jääminenhän merkitsee, että jää ilman jotain, mitä haluaisi kovasti, mutta ei voi sitä saada. Lapseni olivat myös ns. helppoja, koska nukkuivat koko yön (noin seitsemän tuntia) ihan vauvasta asti. Minulla ei ollut siis edes hankalaa vauva-aikaa.
Nyt lapseni ovat aikuisia, ja heistä on edelleen jatkuvasti minulle iloa - seuraa, he auttavat minua, jos apua tarvitsen, heidän elämäänsä on ilo seurata (sopivan etäältä).
En usko, että sinäkään olet oman valintasi takia jäänyt mistään paitsi, vaan kuten sanoit, olet siitä paljon hyötynyt. Se on hienoa - me molemmat olemme saaneet haluamamme ja hyödymme.