Lue keskustelun säännöt.
Tiedoksi vanhemmille: lapsettomuudesta on minulle paljon hyötyä, mutta se ei ole syy, miksi olen lapseton
Monet vanhemmat kritisoivat vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkiksi ja pinnalliseksi, koska heidän mukaansa me jätämme lapset tekemättä, jotta meillä olisi olisi paremmin mahdollisuuksia kutoa sukkaa tai juosta baareissa. Tässä menevät kuitenkin sekaisin lapsettomuuden SYYT ja lapsettomuuden HYÖDYT.
Se, ettei tarvitse heräillä yöllä, on enemmän vapaa-aikaa, voi harrastaa vapaasti, käyttörahaa on enemmän jne. ovat mukavia bonuksia, mutta eivät ne voita lapsettomuuden kannalle ketään, joka palavasti haluaa lapsia. Todellinen syy olla hankkimatta lapsia on melkein aina se, ettei ole halua hankkia lapsia.
Minulla ei ole hevosta, ja vaikka on kivaa, ettei minun tarvitse juosta tallilla ja maksaa eläinlääkäripalkkioita, en minä niiden vuoksi ole hevoseton. Minua ei vain hevostelu kiinnosta yhtään, niin kuin ei lapsiperhe-elämäkään kiinnosta.
Kommentit (659)
Vierailija kirjoitti:
Hyi että, vieraidet kersat vaan oksettaa, samoin prismaperheet vaippakärryineen🤮.. Omat oliskin ihan eri asia💛🤗
Hyi, mieti miten paljon ne sun persrusinas ällöttäisi kaikkia muita... hyi yrjö. Oksentaisin sun ja sun pikku äperöisesi päälle jos kohdalle osuisitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin ymmärrä näitä vela-aiheisia juttuja... Miksi kukaan haluaisi, että joku joka ei halua lapsia, hankkisi niitä?
Ihan todella monen velan perhe, suku ja muu lähipiiri kauppatädistä lähtien haluaa. Usein hyvin äänekkäästi.
Ettekö epäkypsässä itsekkyydessänne kykene sitäkään ymmärtämään, että ehkä omille vanhemmillenne voi olla todella suuri suru se, että he jäävät ilman lapsenlapsia? Ei, se ei ole SYY miksi teidän pitäisi lisääntyä. Mutta heilläkin on oikeus ilmaista toiveensa ja pettymyksensä. Piste. Kaupantätiä ei hittojakaan kiinnosta lusäännytkö vai et, mutta vanhempiasi saattaa kiinnostaa, ja heillä on siihen oikeus.
Ei heillä ole mitään oikeutta ilmaista pettymystään kenenkään muun lisääntymispäätöksistä kuin omastaan. Jos vanhempani itsekkäästi halusivat tehdä lapsia ja esim minut, se on heidän valintansa. Mutta ei heidän tule odottaa että omat lapset haluavat tehdä samoin. Toivottavasti kukaan ei tee lapsia sen takia, että saisi joskus lapsenlapsia. Ei sellaista ole oikeutta toivoa ainakaan ääneen. Mielessään toki voi miettiä mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta: oletko liberaali, punavihreä, homoliittojen yms. kannattaja?
Mainitsen vielä, miksi heitin tällaisen. Itselläni on paljon naispuolisia tuttuja, jotka ovat veloja. He ovat myös poliittisesti liberaaleja. Viime aikoina olen tutustunut myös useisiin konservatiivisiin kristittyihin. Heillä taas on ihanteena iso lapsiluku.
En ole mikään yhteiskuntatieteilijä enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä, kun monet tutkijat väittävät nuoremmista sukupolvista tulevan vanhempia konservatiivisempia. Mutta ilmeisesti kyse ei ole siitä, että he olisivat konservatiivisempia kuin omat vanhempansa. Nykyään vain lapsia syntyy enemmän uskovaisille/konservatiiveille, kun taas liberaaleista suuri osa on veloja tai hankkii 1-2 lasta. Esim. eräs 9 lapsen äiti sanoi kerran, että ei se mitään vaikka Tahdon2013 meni läpi, koska lapsissa on tulevaisuus ja asiat muuttuvat... Eli saattaa se vihreiden nousukiito vielä loppua.
Tämä on jännä juttu, ja itsekin miettinyt. Meillä uskiksilla (muillaki kuin lessuilla) on edelleen vahvat perhearvot, haluamme lapsia ym, eli onko kohta niin, et meitä onkin enemmistö :D
Toisaalta uskon, että aina asiat menee sykleissä, eli hyvin voi olla niin, että 15 vuoden päästä nuori sukupolvi haluaakin lapsia, muutkin kuin uskovaiset.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen vasta epäitsekästä onkin. Että on sitten vanhana joku joka käy katsomassa.
Ja se lapsi ei siis saa muuttaa toiselle puolelle maata saati ulkomaille. Vai onko oletus ja vaatimus, että se sieltä toiselta puolelta maapalloa lentää muutaman kerran kuussa käymään kun siksihän se tehtiin, että käy katsomassa? Tai tätä aina tarjotaan syyksi hankkia lapsia, että ne käy katsomassa vanhainkodissa.
Jos on velojen perustelut kummallisia, niin ei sen fiksumpia ole nämäkään :D
Olen samaa mieltä siitä, että lapset hankitaan tai jätetään hankkimatta itsekkäistä syistä.
Kaikki yhteiskunnat kuitenkin perustuvat ylisukupolviseen jatkumoon, maailma on rakennettu siten. Yhteiskuntien kannalta lasten syntyminen on siis käytännössä välttämätöntä.
En silti suosittele lasten tekemistä kenellekään sellaiselle, joka ei pidä lapsista -tai tietää mahdollisesti varmana, että ei halua lapsia.
Syntyvilläkin on oikeus olla haluttu ja rakastettu.
Itse "panttasin" raskaaksi tulemista, koska mielestäni vanhemmuus oli asia, johon tulee olla valmis, eli vanhemmuuus edellytti mielestäni "kehittyneempää ihmistä" . En todennäköisesti olisi koskaan ajatuksissani ollut valmis, mutta myönnyin mieheni toiveisiin, viimeinkin.
Vähänpä tiesin ennen lapsia. Vähiten ymmärsin siitä, kuinka lapset kasvattavat vanhempiaan vanhemmuuteen.
En koe joutuneeni luopumaan mistään - no, kenties pikkulapsiaikana lukemiseen käyttämästäni ajasta ja jossain määrin tietysti itseeni käytetystä rahasta, mutta sitä en ole kokenut negatiiviseksi. En ole jäänyt paitsi mistään tärkeästä.
Lapset toivat elämääni aivan uuden ulottuvuuden ja valtavasti sisältöä. Oikeastaan heidän avullaan aloin nähdä asioita positiivisemmassa valossa. Olen saanut jakaa heidän kanssaan niin ilon kuin surun tunteita, jännitystä erilaisista asioista, eli olla vahvasti mukana heidän elämässään. Olen saanut kokea olevani rakastettu - ja mikä tärkeää, olen saanut kokea olevani tarpeellinen jollekulle. En siis vain ole, vaan olemassaoloni on jollekulle tarpeellinen. Erittäin vastuuttava, mutta myös huikean hieno tunne.
Ihan rehellisesti on sanottava, että olisin jäänyt tunnepuolella paljosta paitsi ilman lapsia. Tosin, jos en heitä olisi tehnyt, en olisi myöskään tietoinen, mistä jään paitsi, enkä siis olisi osannut sitä edes kaivata:)
Kenties olisin käyttänyt ilman lapsia energiaani vielä vahvemmin uran luomiseen, vaikka siinä ei nytkään ole valittamista, päinvastoin.
Lapsemme ovat jo aikuisia, olen isoäiti. Yksi lapsistamme ei aio tehdä lapsia. Hyväksyn sen täysin, hän on ajatellut asiaa monipuolisesti ja on omin, perustelluin syin lapseton. Se riittää. Minun ei kuulu määritellä, miten lapseni elävät elämänsä. Minulle riittää se, että he ovat edelleen vahvasti mukana elämässäni.
Lapsenlapset ovat aloittaneet uuden kierroksen. Olen myös hyvin tarpeellinen mummon roolissa ja nautin siitä täysin sydämin. Arvostan suhdettamme ja sitä, että minut koetaan niin luotettavana, että voi kertoa ihan kaikista asioista. Heidän avullaan olen myös paremmin tietoinen nykyajasta, enkä niin helposti jättäydy vain omien kokemusteni varaan, ymmärtämättä, tai hyväksymättä, että maailma muuttuu.
Kerroin tässä oman kasvutarinani vanhemmuuteen, jollaiseen en aikoinaan uskonut yltäväni. Virheitä toki mahtuu mukaan, niitä teemme kaikki. Olennaista on oppia niistä ja olla toistamatta samojaa virheitä. Ja olla anteeksiantavainen myös itseä kohtaan, kuten myös muita.
Jos tällä onnistuin rohkaisemaan jotakuta, joka painii samanlaisten ajatusten kanssa, hyvä.
Jos taas sain velat ymmärtämään, kuinka paljon vanhemmuus muille merkitsee, hyvä.
Mutta edelleen- syyt lasten tekemiseen ja tekemättä jättämiseen lähtevät aina itsekkyydestä. Omista haluista ja toiveista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi että, vieraidet kersat vaan oksettaa, samoin prismaperheet vaippakärryineen🤮.. Omat oliskin ihan eri asia💛🤗
Hyi, mieti miten paljon ne sun persrusinas ällöttäisi kaikkia muita... hyi yrjö. Oksentaisin sun ja sun pikku äperöisesi päälle jos kohdalle osuisitte.
Ilmeisesti kuitnekin aika moni ajattelee samalla tavalla kuin tuo edellinen. Omat lapset ovat monelle ihan eri asia kuin muiden lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En täysin ymmärrä näitä vela-aiheisia juttuja... Miksi kukaan haluaisi, että joku joka ei halua lapsia, hankkisi niitä?
Ihan todella monen velan perhe, suku ja muu lähipiiri kauppatädistä lähtien haluaa. Usein hyvin äänekkäästi.
Ettekö epäkypsässä itsekkyydessänne kykene sitäkään ymmärtämään, että ehkä omille vanhemmillenne voi olla todella suuri suru se, että he jäävät ilman lapsenlapsia? Ei, se ei ole SYY miksi teidän pitäisi lisääntyä. Mutta heilläkin on oikeus ilmaista toiveensa ja pettymyksensä. Piste. Kaupantätiä ei hittojakaan kiinnosta lusäännytkö vai et, mutta vanhempiasi saattaa kiinnostaa, ja heillä on siihen oikeus.
Ei heillä ole mitään oikeutta ilmaista pettymystään kenenkään muun lisääntymispäätöksistä kuin omastaan. Jos vanhempani itsekkäästi halusivat tehdä lapsia ja esim minut, se on heidän valintansa. Mutta ei heidän tule odottaa että omat lapset haluavat tehdä samoin. Toivottavasti kukaan ei tee lapsia sen takia, että saisi joskus lapsenlapsia. Ei sellaista ole oikeutta toivoa ainakaan ääneen. Mielessään toki voi miettiä mitä haluaa.
Kyllä heillä on oikeus olla siitä pettynyt ja oikeus se pettymys ilmaistakin. Mitä ihmettä sinä nyt oikein höpötät? Jokaisella meillä on oikeutemme pettyä mihin tahansa sitten petymmekin ja oikeus myös se ilmaista!
Sinulla ei ole mitään valtuuksia kieltää heitä ilmaisemasta pettymystään, jos he niin haluaisivat tehdä. Kyllä he saa siitä kertoa ihmisille ihan vapaasti. Tässä maassa on sananvapaus.
Juu, mielessään voi miettiä mitä tahtoo, mutta aivan yhtä lailla voi mietteensä ilmaista sanomallakin. Ei se ole kiellettyä keneltäkään. Sinä et ole mikään kenenkään suun tukkija.
Ja kyllä ne vanhemmat on ihan oikeutettuja odottamaan omilta lapsiltakin ihan mitä sitten odottavatkin. Vaikka niitä lapsenlapsia. Ei ole tässä maassa kielletty myöskään asioiden toivomista eikä odottamista. Sinäkin saat odottaa vanhemmiltasi, että he eivät sinulle mitään mistään toiveistaan puhu. Siitä huolimatta he saavat odottaa ja toivoa. Ja vaikka siitä puhuakin. Vai menetkö poliisin pakeille tekemään rikosilmoituksen, kun vanhempasi sanovat, että he toivoisivat lapsenlapsia?
Mua ei kiinnosta, miksi joku on lapseton. Lapsista kysyminen on silti ihan normaali puheenaihe, sille jota aihe kiinnostaa.
Jokainen elää tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy miettiä tarkemmin niitä hyötynäkökohtia, mitä ap toi esille. Pikkulapsesta voi tietysti vaikeissa tilanteissa olla vain riesaa, mutta kymmenvuotiaista tai peräti jo parikymppisistä voi olla jo suurtakin hyötyä. Saati sitten aikuisista lapsista.
Tulee mieleen kärjistettynä esimerkkinä se yksi amerikkalainen amazing race -sarja, missä perheet kilpaili toisiaan vastaan. Siinä yhdessä perheessä oli äiti, pari tytärtä ja jotain 16-17 -vuotias poika. Poika suoritti kirkkaasti kaikki fyysistä voimaa ja jaksavuutta ja nopeutta vaativat tehtävät. Olen huomannut, että parikymppisestä poikalapsesta on jo merkittävästi hyötyä arkielämän tilanteissa. Eihän niistä jonneista aina tietenkään ole, mutta uskoisin, että suurimmassa osassa tapauksia kuitenkin on. Meilläkin sujuu ketterästi voimia vaativat tehtävät ja monet muutkin, puhumattakaan jos tulee joku tietsikkaongelma tai muu vastaava. Kyllä omista jälkeläisistä on hyötyä koko elämän ajan sen jälkeen, kun ne on aikuisiksi saatu. Poikkeukset on aina asia erikseen.
Minusta vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole verrattavissa esim. vapaaehtoiseen hevosettomuuteen. Lapsi perheessä vaikuttaa ihmisiin koko heidän loppuelämänsä yli sukupolvien. Ihminen ja perhe on enemmän kuin eläin tai harrastus. Minulla on kaksi lasta, jotka olen itsekkäästi halunnut. Jokainen tehkööt omat valintansa omista syistään. Ihmisen arvo on silti mielestäni aina suurempi kuin jonkin muun asian ja arvokkainta mitä minulla on, on perheeni. Arvoistahan tässä kai pohjimmiltaan on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te perheelliset ette sitten varmaan ymmärrä sitä, miten PALJON meiltä lapsettomilta kysytään selityksiä lapsettomuuteemme. Jännä juttu, että jos ei se kerran ketään kiinnosta, niin miksi sitä saa aina olla selittämässä? Plus että jos nyt vaikka itse en ole VAPAAEHTOISESTI lapseton, niin usein oletetaan. En halua kertoa sairaskertomuksiani kaikille.
Ei varmaan homoja kiinnosta selittää heterokyselijöille "kyllä se mieli vielä muuttuu" ja "miksi käännyit homoksi?" -juttuja omine perusteluineen siitä, että oliko isäsuhde huono vai etsitkö vielä itseäsi. Hohhoijaa.
Ihan kaikki niitä kyselyitä saa. Ja sen jälkeen jos tekee yhden lapsen, kysellään, että etkös tekisi toista? Ja jos on molemmat samaa sukupuolta, niin sitten kysellään, että koskas teette sitä toista sukupuolta.
Sellaista se on. Muut kuin velat ei vaan kuvittele, että ihan oikeasti kaikkia hirveästi kiinnostaisi, kunhan se nyt on sellaista höpinää, ja rajoittuu enimmäkseen omaan lähipiiriin. Tai että he olisi maailman ainoita ihmisiä, joiden perhepolitiikka "kiinnostelee" ympäristöä.
K
Juuri näin se menee.
Ja jostain kumman syystä velat aina hokee täällä vauvapalstalla sitä että mitä mahtavia hyötyjä siitä on kun ei ole lapsia ja sitten itkee perään että miksi te aina sanotte että me ei tehdä lapsia vaan niiden hyötyjen takia...
Kun kaikki joilla on lapsia ymmärtää täysin sen, että lapsia tehdään jos niitä halutaan, oli hyödyt ja haitat mitä hyvänsä ja sama juttu kun ei haluta, jos ei halua niin ei halua ja sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Tsääääh kirjoitti:
Lapset ovat ihania siihen saakka, kunnes eivät menekään yläasteen jälkeen kouluun vaan alkavat vetämään huumeita. Tai siihen saakka kunnes tulevat yh:iksi 16-vuotiaana. Tai kunnes opiskelevat kovasti ja muuttavat ulkomaille, eivätkä koskaan palaa. Tai viimeistään kun huomaat, että he eivät käy sinua vanhainkodissa katsomassa kuin Jouluna.
Lapsia ei kannata tehdä itselleen seuraksi vanhuuteen, mikä tuntuu olevan itseään pettävien vanhempien lempipuolustus.
Jos sinua ärsyttää toisten vakaumus olla tekemättä lapsia, katso peiliin ja myönnä että kuuluisit samaan kasvavaan ihmisryhmään, mutta teit virheen. Teit lapsia.
Ei mua ainakaan henkilökohtaisesti hetkauta tosielämässä kenenkään tarve tehdä tai olla tekemättä lapsia. LÄhinnä mua ihmetyttää nämä jatkuvat avautumiset asiasta, ja kuvitelmat siitä, että meitä " äityleitä" asia jotenkin kiinnostaisi.
Ei kiinnosta.
Se mikä näissä keskusteluissa lähinnä huvittaa ja ärsyttää, on lapsettomien käsittämätön kapeakatseisuus suhteessa siihen, mitä lapsien kanssa eläminen on, ja erityisesti nämä " eiköhän jokainen tuolla kaupassa ja kaduilla kulkija tiedä mitä lasten kanssa eläminen on". No ei tiedä. Yhtään mitään ei tiedä siitä, mitä on elää oman lapsen kanssa, ei mitään niistä parhaista hetkistä, ei mitään siitä tunne-elämän kirjosta, mikä lapsen myötä aukeaa.
Ja joo, meillä on kissoja ja koiria ja puolisoita kaikilla, kyllä me tiedetään mitä niiden mukana tulee ja millaisia tunteita. Se mikään ei vaan ole samanlaista kuin omien lasten kanssa.
Eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää, ettei sitä halua kokea, oma valinta. Mutta väittää että TIETÄISI siitä jotain, se on paskapuhetta.
Kuvitteletteko, että se on jotenkin vain höpöhöpöä ja sattumaa, että oman lapsen kuolema on tutkitusti se kaikkein pahin kokemus, minkä ihminen voi kokea? Ei oman hevosen tai koiran ( jos siis on ollut MYÖS niitä lapsia).
Lisäksi nää perustelut lapsettomuuteen " haluan nukkua aamuisin pitkään" - lapset on pieniä vain hetken. Ihan kuin jokainen lapsia tehnyt heräisi joka helvetin aamu loppuelämänsä ajoissa, koska lapset.
Ja sitten tämä " tehdään lapsia ettei olla vanhoina yksin". Kyllä ne lapset on syntymänsä jälkeen läsnä koko elämän ajan. En mä ainakaan ajattele, ( enkä ole suhteessa omiin vanhempiinikaan näin toiminut), että kun lapset saa aikuisiksi, niin niihin ei pidetä yhteyttä, vaan sitten josku 40 v päästä taas alan itkeä niiden perään, että tulkaa katsomaan mammaa vanhainkotiin.
Lapset tehdään, koska halutaan PERHE. Ja sen perheen kanssa eletään koko elämä. Ja se on ihanaa niille jotka sen haluaa. Kaikkien ei halua, eikä tarvitse. Mutta ihan turha tulla selittämään millaista lapsiperhe-elämä on vaikkapa mulle, joka just eilen sydän onnesta pakahtuen katsoin kun mun ihana teinipoika ja tyttöystävänsä mun kanssa puuhastelivat meidän mökin talvikuntoon, ja sen jälkeen käytiin yhdessä syömässä, ja meillä vaan oli niiiiiiiin kivaa. Kun sehän siinä perheen perustamisessa on tarkoitus: saada elinikäisiä upeita ihmissuhteita.
Juuri näin. Vaikka puhutaan että on vauvakuume, niin useimmilla ei ole kyse siitä vauvasta, vaan lapsesta yleensäkin ja perheestä. Lapsi on vauva vain vuoden, sitten lopun elämää se on perheenjäsen, ihminen, joka elää omaa elämäänsä vanhempiensa rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te perheelliset ette sitten varmaan ymmärrä sitä, miten PALJON meiltä lapsettomilta kysytään selityksiä lapsettomuuteemme. Jännä juttu, että jos ei se kerran ketään kiinnosta, niin miksi sitä saa aina olla selittämässä? Plus että jos nyt vaikka itse en ole VAPAAEHTOISESTI lapseton, niin usein oletetaan. En halua kertoa sairaskertomuksiani kaikille.
Ei varmaan homoja kiinnosta selittää heterokyselijöille "kyllä se mieli vielä muuttuu" ja "miksi käännyit homoksi?" -juttuja omine perusteluineen siitä, että oliko isäsuhde huono vai etsitkö vielä itseäsi. Hohhoijaa.
Ihan kaikki niitä kyselyitä saa. Ja sen jälkeen jos tekee yhden lapsen, kysellään, että etkös tekisi toista? Ja jos on molemmat samaa sukupuolta, niin sitten kysellään, että koskas teette sitä toista sukupuolta.
Sellaista se on. Muut kuin velat ei vaan kuvittele, että ihan oikeasti kaikkia hirveästi kiinnostaisi, kunhan se nyt on sellaista höpinää, ja rajoittuu enimmäkseen omaan lähipiiriin. Tai että he olisi maailman ainoita ihmisiä, joiden perhepolitiikka "kiinnostelee" ympäristöä.
K
Ehkei se sitten tunnu niin pahalta, kun kysytään "no koskas teette Pentille leikkikaverin?" kun lapsi siinä jo on. Kuin tapauksessa, että ei ole yhtään lasta (ei omasta halusta) ja kysellään, koska teet ensimmäisen..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Totta paljota luopuu, jos lapsenteosta luopuu, mutta toki jokaisen oma asia, ei sitä minulle tarvitse perustella ontuvilla hevosvertauksilla.
Hevosvertaus kuvaa asiaa täydellisesti vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta. Ajatus oman lapsen hankkimisestä on yhtä relevantti ja painokas kuin oman lämminverisen omistamisesta. Tämä on juuri se, mitä moni vanhempi tai lapsia haluava ei tajua: me emme ajattele samalla lailla ja arvosta samoja asioita. -ap
Tiiäkkö: ketään ei kiinnosta haluaako joku toinen lapsia tai ei...
Kyllä minun sukulaisianj ainakin näyttää kiinnostavan ja ihan hitosti kiinnostaakin.
T. Vela
Luuletko, että sun sukulaiset parveilee täällä?
En - todella toivon, etteivät parveile. Vastasin vain väitteeseen, jonka mukaan KETÄÄN ei kiinnosta tekeekö joku lapsia vai ei.
No pitäiskö sun kertoa tämä asia niille sun sukulaisille sillä foorumilla missä he parveilevat. Tai kirjoita niille vaikka kirje.
Vai onko susta vaan kiva trollata vauva-palstalla?
En todellakaan ole trollannut. Äiti ja muut suvun naiset kyselevät aina tavatessamme, että koskas sinä aiot hankkia lapsia ja että eikö olisi ihanaa kun olisi perhe. Vastaan aina, etten halua sellaista mutta eivät he tunnu uskovan. Tuskin kirjekään auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole tavannut ketään lapsetonta, vapaaehtoisesti tai tahtomattaan, joka ei olisi ollut onnensa kukkuloilla kun saikin oman vauvan.
Oma lapsi kasvattaa eri tavalla elämään, ei sille mitään voi. Toisaalta erilaisia elämännäkemyksiä voi syntyä muistakin kokemuksista kuin vanhemmuudesta, esimerkiksi ulkomailla kehitysavussa työskennellyt ihminen voi nähdä maailman eri tavoin kuin ikänsä kaupungissa asunut ihminen. Ei heilläkään välttämättä ole yhteisiä puheenaiheita. Jokainen tehköön omat ratkaisunsa elämässä. Vapaaehtoisesti lapsettomia en tunne yhtäkään yli 50-vuotiasta, jotka eivät ratkaisuaan katuisi. Ehkä niitä tyytyväisiäkin veloja vielä jatkossa tapaan?
Täällä yksi (puoliksi) vapaaehtoisesti lapseton. (Saattaisin pystyä saamaan lapsen kalliilla hedelmättömyyshoidolla.) Ulkopuoliset eivät uskokaan, kuinka paljon olen ollut ilmaisena lapsenhoitajana yksinhuoltajasukulaisen lapsille. Olin jopa vuosia työttömänä osin siksi, kun hälytys tulla hoitamaan lapsia saattoi tulla tunnin varoitusajalla, jos sukulainen sairastui. Tiedän niin paljon lapsiperhearjesta kuin lapseton vain voi tietää. (Suostuin järjestelyyn lasten takia, koska muuten olisi joutunut tekemään lasun lasten jäädessä heitteille ja perhe olisi hajonnut.) Ei huvita ryhtyä samaan enää toista kertaa, joten vauvakuume on kadonnut täysin. Kiitosta en saanut ja nykyään kyseisten lasten äiti valehtelee kaikille, että olisin mennyt kylään kutsumatta, vaikka todellisuudessa se aina kerjäsi ja uhkaili menemään hoitamaan sen lapsia. Lisäksi pelastin lapsia monet kerrat putoamasta tai hukkumasta, kun niiden äiti vain otti jossakin aurinkoa. Sen jälkeen lapsettomuus on ihan hyvä vaihtoehto.
Vielä tuohon yksinhuoltajasukulaisen lapsien hoitoon sen verran, ettei kompromisseihin, esim. silloin tällöin sukulaislasten hoitajana toimimiseen, ollut mahdollisuutta, koska aina jos sanoi ettei pääse hoitamaan lapsia, niiden äiti laittoi välit kokonaan poikki. Sitten joutui olemaan huolissaan lapsista. Lapsia hoitaessa näki samalla, että niiden äiti tuli edes jotenkin kotona yksin toimeen eikä pahoinpidellyt lapsia kovin paljoa.
Lisäksi jos olisin hankkinut itse lapsen, äitiydestä olisi muodostunut kilpailutilanne tuon lapsiaan laiminlyöneen (ja lyöneen) äidin kanssa, eikä äitiys mielestäni ole suorittamista.
Tämä saattaa olla lapsettomille järkyttävä tieto. Älä siis jatka lukemista, jos olet kovin herkkä.
Jokainen vanhempi on elänyt myös lapsetonta elämää ja tietää millaista se on. Kukaan ei ole ollut syntymästään saakka vanhempi.
Lapsettomat taas eivät ole kokeneet millaista on olla vanhempi, vaikka he julistavat tietävänsä kaiken vanhemmuuden iloista ja suruista. Eivät he tiedä. He voivat kuvitella tietävänsä, mutta se on vain kuvitelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi (puoliksi) vapaaehtoisesti lapseton. (Saattaisin pystyä saamaan lapsen kalliilla hedelmättömyyshoidolla.) Ulkopuoliset eivät uskokaan, kuinka paljon olen ollut ilmaisena lapsenhoitajana yksinhuoltajasukulaisen lapsille. Olin jopa vuosia työttömänä osin siksi, kun hälytys tulla hoitamaan lapsia saattoi tulla tunnin varoitusajalla, jos sukulainen sairastui. Tiedän niin paljon lapsiperhearjesta kuin lapseton vain voi tietää. (Suostuin järjestelyyn lasten takia, koska muuten olisi joutunut tekemään lasun lasten jäädessä heitteille ja perhe olisi hajonnut.) Ei huvita ryhtyä samaan
enää toista kertaa, joten vauvakuume on kadonnut täysin. Kiitosta en saanut ja nykyään kyseisten lasten äiti valehtelee kaikille, että olisin mennyt kylään kutsumatta, vaikka todellisuudessa se aina kerjäsi ja uhkaili menemään hoitamaan sen lapsia. Lisäksi pelastin lapsia monet kerrat putoamasta tai hukkumasta, kun niiden äiti vain otti jossakin aurinkoa. Sen jälkeen lapsettomuus on ihan hyvä vaihtoehto.
Kuulostat läheisriippuvaiselta.
Olisit vaan tehnyt sen lasun etkä sotkenut omaakin elämääsi yhden ongelmaisen yh-äidin takia.
Väität tietäväsi mitä on lapsiperhe-elämä, mutta et sinä tiedä. Tiedät hyvin millaista elämää jossakin perheessä eletään ja miten sen perheen lapsia hoidetaan, mutta et voi tietää millaista lapsiperhe-elämä olisi omassa perheessäsi. Se elämä kun on kaikilla erilaista. Lapset ovat erilaisia ja vanhemmatkin ovat erilaisia. Se elämä muodostuu eri ihmisten ominaisuuksista.
Omassa perheessäni elämä on rauhallista ja tasapainoista. Olemme miehen kanssa kumpikin rauhallisia ja sopeutuvia ja lapset ovat perineet samat ominsisuudet.
Meidän elämämme on hyvin erilaista kuin vaikkapa miehen kaksoisveljen perheen elämä. En minä tietäisi miten heidän perheessään pitäisi toimia, enkä edes sitä millaista heidän lapsiperhe-elämänsä on ja millaisena he sen kokevat vaikka olen sitä läheltä nähnyt.
Ei meistä kukaan voi oikeasti tietää millaista toisen ihmisen elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tosiaan haluaako niitä lapsia vai ei... paljosta joutuu luopumaan. Kokemuksesta tiedän...
Yleensä aina, muutos on jollain tasolla vaikea. Silloinkin, kun muuttaa elämäänsä niin kuin itse haluaa. Esim. ulkomaille muutto voi olla vaikeaa jossain välissä, vaikka sinne olisi aina halunnutkin muuttaa. Myös se hevosen omistaminen on välillä vaikeaa ja rankkaa, vaikka sitä hevosta olisi aina halunnut. Kuitenkin, kun ihminen tekee päätöksen, ja muutoksen suuntaan johon haluaa, niin ne vaikeudet eivät paina vaakakupissa kuin väliaikaisesti. Jos ajattelee että varsan hommaamalla on viikon päästä arvokisoissa esteillä, tai Espanjaan muuttamisen jälkeen osaaa kielen jo viikossa, niin sellaiselle tulee aika iso pettymys. Jos ihminen on sitä lajia että vain välitön hyväolo saa hänet toimimaan, niin sitten hän sellainen on, eikä sitä muuteta kuin omalla muuttumisella.
Jos muuttaa ulkomaille, joutuu luopumaan asunnostaan täällä, ja niistä kotikadun kahviloista, jos ottaa hevosen, joutuu luopumaan vapaa-ajasta ja rahasta siltä osin kuin hevosenpito sitä vaatii. Sama koskee lasten tekoa. Tottakai.
Ihan kaikki niitä kyselyitä saa. Ja sen jälkeen jos tekee yhden lapsen, kysellään, että etkös tekisi toista? Ja jos on molemmat samaa sukupuolta, niin sitten kysellään, että koskas teette sitä toista sukupuolta.
Sellaista se on. Muut kuin velat ei vaan kuvittele, että ihan oikeasti kaikkia hirveästi kiinnostaisi, kunhan se nyt on sellaista höpinää, ja rajoittuu enimmäkseen omaan lähipiiriin. Tai että he olisi maailman ainoita ihmisiä, joiden perhepolitiikka "kiinnostelee" ympäristöä.
K