Miksi mies ei siedä minkäänlaisia tunneilmaisuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toista ei voi muuttaa, itseään voi." Mutta haluatko muuttua itse tunnekylmäksi?

Meinaatko, että mies saa minut muutettua tunnekylmäksi? Ei ole siltä tuntunut. Mutta pitää pitää asia mielessä, ettei niin pääse salakavalasti tapahtumaan.

Ap

Kun toinen tarpeeksi kauan vähättelee ja kritisoi sinun tapaasi näyttää tunteita, alat lopulta piilotella niitä häneltä, kunnes saavutat pisteen, että et edes osaa tai uskalla itkeä. t: eri

Mikä mies? Kaikki ihmiskunnan miespuoliset jäsenet? Vai joku sinun tuntemasi mieshenkilö? Onko hän isäsi? Aviopuolisosi?

Laita aloituksiin selvyyden vuoksi nimi, jos puhut jostain tietystä miespuolisesta henkilöstä. Esimerkiksi näin: "Matti Möttönen ei siedä minkäänlaisia tunneilmaisuja" Voivat sitten Matin tuntevat osallistua keskusteluun ja kertoa näkemyksensä, miksi Matti Möttönen ei siedä minkäänlaisia tunneilmaisuja.

Mammat: kasvattakaa poikanne itkemään, kertokaa, että negatiiviset tunteetkin saa näyttää eikä niitä tarvitse hävetä. Ei tule näitä itkua pelkääviä miehiä enää. Kiitos, jatkakaa.

Luulen, että kotikasvatus on syynä. Olen itse perheestä, jossa tunteita ei ole näytetty, ja positiiviset ja negatiiviset tunteet on aina lakaistu maton alle. Jos esim. lapsena oli paha mieli, tai olin kipeä, niin itku kuitattiin aina sanomalla että "ei ne asiat itkemällä miksikään muutu". Jos olin koulussa saanut hyvän koenumeron, tai olin saanut mummolta lahjaksi jonkun uuden lelun, ja olin iloinen asiasta, niin sanottiin että "älä nyt viitsi leuhkia siinä tuolla tavalla". Ikinä ei siis lohdutettu tai kannustettu.

Minun on nyt aikuisiällä ollut pakko opetella empatiakykyä, etten vahingossa töksäyttele vastaavia asioita. Silti muiden tuntemuksiin suhtautuminen on kotikasvatuksen vuoksi hyvin vaikeaa. En usko, että miehesikään on tuollainen tahallaan, häneen on vaan istutettu sellaiset käyttäytymismallit, joita ei niin vaan pysty muuttamaan.

Hyvin todennäköisesti häneltä itseltään on kovalla kädellä karsittu lapsuudessa itkeminen ym. tunneilmaisut, ja siksi ei sallisi niitä muillekaan. Ei myöskään osaa lohduttaa, suhtautua ymmärtäväisesti jne., koska hän ei itse ole saanut sellaista kohtelua aikoinaan. Ihminen kohtelee muita hyvin usein siten kuin häntä itseään on kohdeltu. Sitä pitää normaalina sellaista kohtelua, mihin on tottunut. Ja lapsuudenperheestä omaksutut asenteet pysyvät tiukasti mukana, ellei niitä tajua missään vaiheessa kyseenalaistaa. Tuo ettei muista lapsuudestaan mitään, johtuu myös todella usein siitä että lapsuudessa on paljon tapahtumia mitä psyyke ei kestä ajatella, ja ne on siksi visusti piilotettu alitajuntaan.

Todennäköisesti mies ei tule tuosta muuttumaan ilman perusteellista terapiaa. Ihmiset pystyy tekemään joitain muutoksia käytöksessään siksi että puoliso pyytää, mutta jos se käytös johtuu isoista traumoista niin ihmiset ei useinkaan osaa itse ilman ammattilaisen apua tehdä asialle mitään. Ja jotenkin kuulostaa siltä, että miehesi ei ollenkaan ottaisi todesta eikä näkisi tarpeelliseksi tehdä mitään muutosta, jos kertoisit hänelle tuntemuksistasi ja toiveistasi tuohon liittyen. Mitään ei tapahdu, koska kaikki muutos lähtee itsestä, sekin että menee terapiaan saamaan ammattiapua. Voithan tietenkin asettaa suhteen jatkumisen ehdoksi, että mies ei jatkossa enää tuomitse sun itkemistä vaan suhtautuu empaattisesti ja lohduttaa, mutta luulenpa että tämä ei tule onnistumaan....

Kerroit myös että teillä ei ole mitään vihan ilmaisuja, miksi? Onko sun kiellettyä tässä suhteessa suuttua miehelle? Miten mies reagoisi jos suuttuisit? Onko sun lapsuudessa ollut kiellettyä suuttua esim. vanhemmille? Suuttuminen on ihan normaali asia jota ei tarvi viimeiseen asti vältellä. Aina ei tarvi keskustella rakentavasti ja samalla padota keskustelukumppania kohtaan tuntemiansa vihan tunteita, voi myös huutaa pahimman kiukun ulos, ei kukaan vahingoitu siitä. Pelkäätkö sä että tapahtuu jotain ikävää jos suutut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toista ei voi muuttaa, itseään voi." Mutta haluatko muuttua itse tunnekylmäksi?

Meinaatko, että mies saa minut muutettua tunnekylmäksi? Ei ole siltä tuntunut. Mutta pitää pitää asia mielessä, ettei niin pääse salakavalasti tapahtumaan.

Ap

Kun toinen tarpeeksi kauan vähättelee ja kritisoi sinun tapaasi näyttää tunteita, alat lopulta piilotella niitä häneltä, kunnes saavutat pisteen, että et edes osaa tai uskalla itkeä. t: eri

Kiitos huomiosta! Viisaita ja hyödyllisiä lauseita! Kuten muillakiin vastaajilla!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä mies? Kaikki ihmiskunnan miespuoliset jäsenet? Vai joku sinun tuntemasi mieshenkilö? Onko hän isäsi? Aviopuolisosi?

Laita aloituksiin selvyyden vuoksi nimi, jos puhut jostain tietystä miespuolisesta henkilöstä. Esimerkiksi näin: "Matti Möttönen ei siedä minkäänlaisia tunneilmaisuja" Voivat sitten Matin tuntevat osallistua keskusteluun ja kertoa näkemyksensä, miksi Matti Möttönen ei siedä minkäänlaisia tunneilmaisuja.

Tässä ainakin saatiin vastaanottaa ihan selkeää ja voimakasta tunneilmaisua. Virkistävää :-)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehessä liikaa pohjalaisgeenejä.

Tai ihan vain liikaa suomalaisgeenejä :D

Vierailija kirjoitti:

 En usko, että miehesikään on tuollainen tahallaan, häneen on vaan istutettu sellaiset käyttäytymismallit, joita ei niin vaan pysty muuttamaan.

En ole ajatellutkaan, että mies tahallaan olisi sulkeutunut. Hän näyttää ahdistuksensa ja surunsa kuitenkin niin selkeästi eleillään, ettei ole vaikea ymmärtää, että hän on itsekin ymmällään. Mutta joutuuhan sitä joskus vähän mielessään tietoisesti hokemaan, että ei hän tarkoita mitään pahaa, ei hän tarkoita loukata. Tuota hokemalla saan itselleni lohtua ja voimaa jälleen kerran mennä eteenpäin.

Ap

Periaatteessa pysyviä muistikuvia kyllä syntyy esim. vuoden vanhalla. Mutta ei välttämättä. Olennaista pysyvien lapsuusmuistojen syntymisessä on se, että niitä on kielellistetty ja toistettu sen lapsen kanssa silloin lapsena. Eli lapsen kanssa on juteltu tilanteita, muisteltu mitä eilen tapahtui ja muisteltu mitä vaikka mökkireissulla tapahtui. Tai katsottu vaikka yhdessä valokuvia ja juteltu niistä tai sanotettu lapselle ääneen että sinä osaat hienosti tämän ja tämän asian tai kommentoitu että sinä ole sellainen ja sellainen lapsi  tms. siis kuvailta ääneen lasta hänelle itselleen. Sellaisessa perheessä, jossa lapsen ja vanhemman välillä on poikkeuksellisen vähän puheeseen perustuvaa vuorovaikutusta, voi lapsuusmuistot jäädä hyvin hatariksi (esim. vakavasti masentunut vanhempi, poissaoleva vanhempi tms voi olla tällaisen tilanteen "syynä"). En tiedä koskeeko tämä miestäsi, mutta tuli vain mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin todennäköisesti häneltä itseltään on kovalla kädellä karsittu lapsuudessa itkeminen ym. tunneilmaisut, ja siksi ei sallisi niitä muillekaan. Ei myöskään osaa lohduttaa, suhtautua ymmärtäväisesti jne., koska hän ei itse ole saanut sellaista kohtelua aikoinaan. Ihminen kohtelee muita hyvin usein siten kuin häntä itseään on kohdeltu. Sitä pitää normaalina sellaista kohtelua, mihin on tottunut. Ja lapsuudenperheestä omaksutut asenteet pysyvät tiukasti mukana, ellei niitä tajua missään vaiheessa kyseenalaistaa. Tuo ettei muista lapsuudestaan mitään, johtuu myös todella usein siitä että lapsuudessa on paljon tapahtumia mitä psyyke ei kestä ajatella, ja ne on siksi visusti piilotettu alitajuntaan.

Todennäköisesti mies ei tule tuosta muuttumaan ilman perusteellista terapiaa. Ihmiset pystyy tekemään joitain muutoksia käytöksessään siksi että puoliso pyytää, mutta jos se käytös johtuu isoista traumoista niin ihmiset ei useinkaan osaa itse ilman ammattilaisen apua tehdä asialle mitään. Ja jotenkin kuulostaa siltä, että miehesi ei ollenkaan ottaisi todesta eikä näkisi tarpeelliseksi tehdä mitään muutosta, jos kertoisit hänelle tuntemuksistasi ja toiveistasi tuohon liittyen. Mitään ei tapahdu, koska kaikki muutos lähtee itsestä, sekin että menee terapiaan saamaan ammattiapua. Voithan tietenkin asettaa suhteen jatkumisen ehdoksi, että mies ei jatkossa enää tuomitse sun itkemistä vaan suhtautuu empaattisesti ja lohduttaa, mutta luulenpa että tämä ei tule onnistumaan....

Kerroit myös että teillä ei ole mitään vihan ilmaisuja, miksi? Onko sun kiellettyä tässä suhteessa suuttua miehelle? Miten mies reagoisi jos suuttuisit? Onko sun lapsuudessa ollut kiellettyä suuttua esim. vanhemmille? Suuttuminen on ihan normaali asia jota ei tarvi viimeiseen asti vältellä. Aina ei tarvi keskustella rakentavasti ja samalla padota keskustelukumppania kohtaan tuntemiansa vihan tunteita, voi myös huutaa pahimman kiukun ulos, ei kukaan vahingoitu siitä. Pelkäätkö sä että tapahtuu jotain ikävää jos suutut?

Hyviä pointteja taas paljon. Lapsuuden olosuhteet tietenkin mietityttävät, mutta enpä minä voi tietää millaista siellä lapsuudenperheessä on ollut. Tietysti vähän tunnen vanhempiaan, mutta en osaa heistä sen kummempaa sanoa. Isän sanat joskus vähän kolahtivat, kun sanoi, että lasten pitää itse pärjätä ja oppia mitä elämässä tarvitaan. Se tuntui minusta karulta ja hylkäävältä. Mutta ei muuta kummempaa ole ollut.

Terapiaa olen miehelle suositellut. Mutta kun ei sinne itse halua, niin milläs aikuista miestä pakotan.

Suuttuminen on kyllä sallittua. Tarkoitin sanoa vain, ettei meillä ole sellaisia raivokohtauksia, jotka olisivat pelottavia. Jos suutun miehelle, niin hän vetäytyy puhumattomaksi. Siitä on sitten aika pitkä tie päästä taas normaalitilaan, joten pyrin mieluummin rakentavaan keskusteluun missä keskustelu voi edetä koko ajan. Mutta sitä padottua vihaa meillä varmasti on kummallakin sisällä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Toista ei voi muuttaa, itseään voi." Mutta haluatko muuttua itse tunnekylmäksi?

Meinaatko, että mies saa minut muutettua tunnekylmäksi? Ei ole siltä tuntunut. Mutta pitää pitää asia mielessä, ettei niin pääse salakavalasti tapahtumaan.

Ap

Ajan kuluessa kun vastakaikua ei saa, niin itsekin vaipuu tunneapatiaan. Ei tuo varmaan yleensä ole pysyvä olotila vaan vastaanottavamman tulevan kumppanin kanssa tilanne voi korjautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehessä liikaa pohjalaisgeenejä.

Tai ihan vain liikaa suomalaisgeenejä :D

Kieltämättä kaikki suomalaisista miehistä kertovat biisit tuntuvat sopivan mieheeni erittäin hyvin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 En usko, että miehesikään on tuollainen tahallaan, häneen on vaan istutettu sellaiset käyttäytymismallit, joita ei niin vaan pysty muuttamaan.

En ole ajatellutkaan, että mies tahallaan olisi sulkeutunut. Hän näyttää ahdistuksensa ja surunsa kuitenkin niin selkeästi eleillään, ettei ole vaikea ymmärtää, että hän on itsekin ymmällään. Mutta joutuuhan sitä joskus vähän mielessään tietoisesti hokemaan, että ei hän tarkoita mitään pahaa, ei hän tarkoita loukata. Tuota hokemalla saan itselleni lohtua ja voimaa jälleen kerran mennä eteenpäin.

Ap

Kannattaa myös vakavasti harkita, onko mies sellainen jonka kanssa kannattaa ja haluat rakentaa elämän yhdessä. Voi tuntua epäreilulta jättää mies tuollaisen takia, mutta jos mies ei itse tilannetta näe ja halua asiassa kehittyä, on sinulla raskas elämä edessä.

On eri asia ymmärtää miksi toinen toimii tietyllä tavalla ja hyväksyä se käytös. Pohdi, onko miehen tapa sellainen mitä pystyt sietämään elämässäsi. Esimerkiksi usein syy ihmisen väkivaltaiseen käytökseen on nähtävissä ja ymmärrettävissä, mutta se ei tee väkivallasta hyväksyttävää. Oli traumat miten pahoja tahansa, ihminen on aina itse vastuussa teoistaan ja traumojen selvittämisestä. Sinäkin ansaitset empatiaa, välittämistä ja tunteiden kohtaamista elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

 Sellaisessa perheessä, jossa lapsen ja vanhemman välillä on poikkeuksellisen vähän puheeseen perustuvaa vuorovaikutusta, voi lapsuusmuistot jäädä hyvin hatariksi (esim. vakavasti masentunut vanhempi, poissaoleva vanhempi tms voi olla tällaisen tilanteen "syynä"). En tiedä koskeeko tämä miestäsi, mutta tuli vain mieleen.

Tämä voi hyvinkin koskea miestäni. Hän puhuu hyvin vähän. Vastaa vain lyhyesti. Hyvin harvoin intoutuu kertomaan mitään tarinaa tai ajatuksiaan. Väkisinkin on tullut mieleeni, että onko siellä lapsuudenkodissa juteltu lainkaan, kun mieskään ei ole oppinut puhumaan.

Ap

Tulee mieleen, että oisko toi mies masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 En usko, että miehesikään on tuollainen tahallaan, häneen on vaan istutettu sellaiset käyttäytymismallit, joita ei niin vaan pysty muuttamaan.

En ole ajatellutkaan, että mies tahallaan olisi sulkeutunut. Hän näyttää ahdistuksensa ja surunsa kuitenkin niin selkeästi eleillään, ettei ole vaikea ymmärtää, että hän on itsekin ymmällään. Mutta joutuuhan sitä joskus vähän mielessään tietoisesti hokemaan, että ei hän tarkoita mitään pahaa, ei hän tarkoita loukata. Tuota hokemalla saan itselleni lohtua ja voimaa jälleen kerran mennä eteenpäin.

Ap

Kannattaa myös vakavasti harkita, onko mies sellainen jonka kanssa kannattaa ja haluat rakentaa elämän yhdessä. Voi tuntua epäreilulta jättää mies tuollaisen takia, mutta jos mies ei itse tilannetta näe ja halua asiassa kehittyä, on sinulla raskas elämä edessä.

On eri asia ymmärtää miksi toinen toimii tietyllä tavalla ja hyväksyä se käytös. Pohdi, onko miehen tapa sellainen mitä pystyt sietämään elämässäsi. Esimerkiksi usein syy ihmisen väkivaltaiseen käytökseen on nähtävissä ja ymmärrettävissä, mutta se ei tee väkivallasta hyväksyttävää. Oli traumat miten pahoja tahansa, ihminen on aina itse vastuussa teoistaan ja traumojen selvittämisestä. Sinäkin ansaitset empatiaa, välittämistä ja tunteiden kohtaamista elämääsi.

Voi huokaus. Olet kyllä oikeassa, että minäkin ansaitsen empatiaa ja välittämistä. Tuo mies kyllä niitäkin osoittaa, mutta niin pienesti, että usein sitä on vaikea havaita.

Ja sitten toisaalta myös mies ansaitsee noita. Hänellä ei oikein ole kavereita. Eikä ketään muuta kuin minä. Vanhemmat tietysti, mutta ei heillä välit ole sellaiset, että mies heille kertoisi huolistaan ja murheistaan.

Mutta näinhän se kuitenkin menee, että minä olen vastuussa omasta onnestani ja mies omastaan. Tietenkin suhteemme on muutakin kuin tämä ketjun ongelma. Mies osaa antaa minulle luottamusta ja turvaa sekä tyyneyttä elämään. Välillä myös yllättää odottamattomasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että oisko toi mies masentunut.

Niin hän itse sanoo. Minusta se on paljon muutakin.

Ap

En tietenkään tiedä, että meneekö miehesi puhumattomaksi (kun suutut) siksi että menee jotenkin lukkoon vai pitääkö tarkoituksella mykkäkoulua. Mutta ajattelin vain mainita, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa ja myös yksi (näköjään aika tehokas) keino hallita / estää sun vihan ilmaisu. Tuo kuulostaa kyllä vähän siltä, että miehen mielestä sun ei oo sallittua suuttua hänelle.

Ap olen pahoillani mutta tuosta ei ehkä tule mitään. Mies on niin lukossa että tuollainen ei muuta nopeasti, ja mies näköjään ei ole halukas muuttumaan tai menemään terapiaan tms. Ota aikalisä ja mieti tilannetta kunnolla. (Jos jätät hänet niin ilmestyy ovellesi itkemään mutta sekään ei kyllä tarkoita että olisi ollenkaan muuttunut.)

t. monta kertaa saman läpikäynyt