Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten sait nykyisen työsi?
Tai edelliset työsi viimeisten parin vuoden sisällä?
Itse näin ilmoituksen palstalla paljon parjatussa mol.fi:ssä, ja laitoin hakemuksen. Toisenkin työn löysin samalla tavalla, tosin sillä kertaa en saanut nimenomaan hakemaani paikkaa vaan firmasta tarjottiin mulle toista tehtävää. Sen sijaan vuokrafirmojen kautta on saanut jättää turhia hakemuksia, tai korkeintaan on tarjottu jotain yhdentekeviä hanttihommia muutaman viikkotunnin verran hankalilla työajoilla. Suhteista ei ole ollut MITÄÄN hyötyä.
Kommentit (216)
Mut myytiin nykyiseen paikkaan yrityskauppojen myötä kesken työpäivää vanhana työntekijänä. Laillista ihmiskauppaa siis 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin keikkatöissä tuntarina ja minulle tarjottiin vakiduunia ja sitten myöhemmin hain firman sisällä toista
Käytä oikeita sanoja äläkä mitään lässyn lässyn keksittyjä sanoja. Varmaan myös vedät hernaria samalla ja meet bussilla päättärille?
Työnsaantiasi voisi helpottaa kun opettelisit ensin käytöstavat ja suomenkielen.
Samaa mietin sinusta. Se on suomen kieli, eikä suomenkieli.
Vierailija kirjoitti:
Laitoin hutaisten hakemuksen vuokratyöpaikan avoimeen työhön. Tunnin päästä aspa soitti, antoi työnantajan numeron ja pyysi soittamaan. Seuraavana päivänä kävin työpaikalla ja kahden päivän päästä aloitin työt... kolmatta vuotta oon tuolla.
Kävi hyvä tuuri, sattuma, kohtalo tai jotain.
Olin aina jotenkin karsastanut vuokrafirmoja, turhaan. Tai ainakin tämä on sujunut ripeästi ja ystävällisesti.
N63
Minäkin sain edellisen työpaikan laittamalla "vähän sinnepäin" hakemuksen vuokrafirman sivulle. En uskonut hakemuksen johtavan mihinkään ja olinkin aidosti hämmästynyt kun sieltä soitettiin seuraavana päivänä. Lyhyt haastattelu ja sen jälkeen asiakasyrityksen edustaja haastatteli lyhyesti. Kaikki puhelimitse. Aloitin firmassa kaksi päivää myöhemmin perehdytysjaksolla. Muutama vuosi siinä vierähti, ihan asiallinen kokemus vaikka itse työ ei itseä kiinnostanut ollenkaan. Loppui aikanaan yleisen huonon taloudellisen tilanteen takia.
Hain harjoittelijaksi opintojen loppuvaiheessa ja sain paikan. Hyvissä ajoin aloin sitten petaamaan jatkoa ja kysyin pomoilta, josko heillä olisi tarvetta uudelle työntekijälle. Kävin vielä välissä toisessa paikassa harjoittelussa ja kirjoitin siinä samalla gradun, mutta palasin sitten takaisin aiempaan työpaikkaan toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Aiempia harkkapaikkoja olen kyllä saanut niin, että paikassa aiemmin töissä olleet ystävät ovat suositelleet. Ylipäätään omall alallani aina soitetaan suosittelijoille ja heillä on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miksi sain nykyisen työpaikan. Minusta tuntuu, että en ole riittävä. Onko se ollut niin, että huonoista vaihtoehdoista on valittu se vähiten huono. En sovellu työyhteisöön. Minusta puhutaan pahaa selän takana. Joku oli sanonut anonyymisti esihenkilölle, että kanssani on vaikea tehdä yhteistyötä enkä arvosta toisten työpanosta. Esihenkilö sanoi minulle, että minun pitää alkaa osoittaa arvostustani kollegoita kohtaan. Sanoin, että en ymmärrä yhtään, mistä moinen väite on peräisin, etten arvosta toisten työtä. Mitään pahaa en tietääkseni ole kenellekään sanonut. Tuollaisia syytöksiä heitellään anonyymisti ilmoille selittämättä mistä käsitys on syntynyt. Esihenkilö lohdutti, että kyllä se yhteistyö alkaa sujua paremmin, kun opettelee ilmaisemaan arvostusta toisia kohtaan.
Minusta kuitenkin tuntuu, että tuossa on takana kateutta. Saan parempaa palkkaa kuin useimmat kollegat, koska minulla on tohtorintutkinto. En sillä mitenkään pröystäile, mutta eräs miespuolinen kollegani on useamman kerran vihjaillut, että kohtahan ne akateemiset tutkimuspiirit odottaa. En ole vastannut siihen mitään. Onko se sitten ehkä tulkittu niin, että kanssani on vaikeaa tehdä yhteistyötä tai että kokisin olevani paljon osaavampi kuin muut. Kyllä saa vitsailla ja jutella, mutta minuun tai akateemisiin tutkintoihin kohdistuva huomauttelu tuntuu henkilökohtaiselta.
Olen hakenut myös muita työpaikkoja. Jos ihmisellä on päivittäin tunne, että ei ole riittävä tai toimii väärin tiedostamattaan, työyhteisössä olemisesta tulee taakka. Olen nyt pienellä lomalla ja pidän kertyneitä ylitunteja pois. Olin toivonut, että näihin päiviin tulisi työhaastattelukutsu, mutta eipä ole mitään kuulunut.
Hain paikkaa valtiolle.fi:ssä. Tosin oikeasti paikan sain, kun olin hankkinut hyvän koulutuksen ja laajan työkokemuksen aloittaen ihan paskaduuneista, kaupat ja mäkkärit tuli nuorena tutuksi.
Naurattaa nämä, jotka vaatii että heidän pitäisi suoraan voida kävellä jonnekin pysyvään hyväpalkkaiseen työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut lähes kaikki työ/kesätyöpaikkani suhteilla.. Kun joku tuttu on ollut firmassa töissä, jolle vaikkapa opiskelukaveri on suositellut minua. Ihan pyytämättä.
Pari paikkaa on irronnut myös siksi, ettei muita hakijoita juuri ollut. Imartelevaa..
Olen yksityisyrittäjänä AV-kääntäjänä (TV- ja suoratoistotekstittäjä), ja ensimmäiset asiakkaani sain, kun yliopisto-opintojen lopulla lähetin hakemuksia ja yhteistyöpyyntöjä yli 50 käännöstoimistoon. Eräs Suomen suurimmista tekstitysyhtiöistä etsi juuri silloin opiskelijoita kääntäjiksi, ja siellä tärppäsi. Sain myös muitakin asiakkaita enimmäkseen tekstittämisen mutta myös videopelikääntämisen saralla. Käännöspalkkiot olivat pitkään melko kehnoja, mutta onneksi useamman vuoden puurtamisen jälkeen olin saanut sen verran paljon kokemusta, että pystyin nappaamaan pari kunnollisesti maksavaa asiakasta. Jokaisen asiakkaani olen saanut täyttämällä hakemuksen heidän omilla sivuillaan, lähettämällä CV:ni ja tekemällä käännöskokeen. Yhtäkään asiakastani en ole kohdannut kasvotusten enkä ole joutunut käymään haastatteluissa. Ratkaisevin tekijä on yleensä ollut käännöskoe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistoon menin sisään ensimmäisellä yrittämällä. Sen jälkeen kun valmistuin perustin, oman firman ja asiantuntijana olen työni tehnyt. Mikä työelämässä muka on vaikeaa?
Minulla ei ole vielä monta työpaikkaa, jos ei nuoruuden kesätöitä lasketa,
Ensimmäisen oman alan työpaikan sain v. 2000. Palkkasivat palkkatuella, olin ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen ollut puoli vuotta työttömänä. Vaikka ala oli omaa alaa, työtehtävät oli ihan lasten hommia. Monistamista, niittaamista, kirjeiden postittamista, kokousten järjestelyjä. Jotain tietojakin siirtelin järjestelmästä toiseen kun tietokoneet kehittyi. Toivoin, että kun puolen vuoden palkkatuki päättyy, minua ei palkata. Kyllä vaan palkattiin vakituiseksi. Jonkin ajan päästä sain siirtyä niihin oikeisiin ammattitehtäviin. Siellä olinkin sitten 6 vuotta, kunnes poikani syntyi v. 2007. Irtisanouduin vanhempainvapaalla, koska en halunnut palata sinne. Elätin itseäni kotihoidontuella ja kävin tekemässä harvakseltaan kioskille sijaisvuoroja. Mies toi kuukausipalkan kotiin töistä.
V. 2012 palasin työelämään kahden lapsen äitinä. Sain osa-aikaisen työpaikan yksityiseltä ihan vaan kysymällä, olisiko töitä. Olin siellä kolme vuotta ja sitten siirryin kokoaikatyöhön saman yrityksen toiseen yksikköön. Sisäinen siirto siis.
Hain ensimmäisen kerran ihan oikeaa avoinna olevaa työpaikkaa v. 2018. Sain työn. Ehkä ei ollut paljon hakijoita. Tänä vuonna olen taas siirtynyt eri tehtäviin, mutta se johtui sisäilmasta. En pystynyt enää työskentelemään homerakennuksessa. Tuli niin paljon sairauslomia viime vuonna astman ja silmätulehdusten takia, että työterveyshuolto suositteli työnantajalle siirtämään minut toisiin työtiloihin. Tällä hetkellä siellä entisessä paikassa tehdään kai muuttoa joka tapauksessa, ja ilmeisesti paljastunut lopulta sellaisia syitä, ettei tilojen käyttöä enää suositella kenellekään. Sisäilmatutkimukset oli aiemmin luokka 3, ja kuulemma luokka 4 on sellainen, ettei saa enää käyttää päivittäiseen työskentelyyn. Minä en noista luokituksesta mitään ymmärrä, mutta se sisäilmatutkimusfirna noista luokituksista puhui aiemmin. Toivotaan, että pystyn nykyisessä työpaikassa olemaan. Puolet työurasta jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole vielä monta työpaikkaa, jos ei nuoruuden kesätöitä lasketa,
Ensimmäisen oman alan työpaikan sain v. 2000. Palkkasivat palkkatuella, olin ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen ollut puoli vuotta työttömänä. Vaikka ala oli omaa alaa, työtehtävät oli ihan lasten hommia. Monistamista, niittaamista, kirjeiden postittamista, kokousten järjestelyjä. Jotain tietojakin siirtelin järjestelmästä toiseen kun tietokoneet kehittyi. Toivoin, että kun puolen vuoden palkkatuki päättyy, minua ei palkata. Kyllä vaan palkattiin vakituiseksi. Jonkin ajan päästä sain siirtyä niihin oikeisiin ammattitehtäviin. Siellä olinkin sitten 6 vuotta, kunnes poikani syntyi v. 2007. Irtisanouduin vanhempainvapaalla, koska en halunnut palata sinne. Elätin itseäni kotihoidontuella ja kävin tekemässä harvakseltaan kioskille sijaisvuoroja. Mies toi kuukausipalkan kotiin töistä.
V. 2012 palasin työelämään kahden lapsen äi
MIHIN VASTAAT?
TÄLLAISTA EI PYYDETTY.
NOVELLIMUOTOINEN HUONO CV.
SUN OMA HUONOLAATUINEN ITSETILAAMASI JA KÄYTTÄMÄSI WC-PAPERI KOTONA.
ONKO PÖYTÄLIINA SAMAA SARJAA?
LAKANAT JA PYYHKEET?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen että kävi aika hyvä munkki, olin työtä vailla ahdistavan pienellä paikkakunnalla mitä tulee rajallisiin työmahdollisuuksiin. Ajattelin kylmän viileästi, että minne näistä vähistä firmoista haluaisin töihin, yksi vaan nousi ihan kirkkaasti heti mieleeni, s-postilla tarjosin sinne itseäni töihin, heti haastatteluun ja sukkana sisään! :D vaistoni muuten puhutteli minua oikein, sillä nyt onnistunutta työsuhdetta takana jo yli 10 vuotta! <3
Kysyin eräältä tutulta "olisko töitä?" Ja sattui olemaan. Puoli vuotta olen nyt ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin keikkatöissä tuntarina ja minulle tarjottiin vakiduunia ja sitten myöhemmin hain firman sisällä toista
Käytä oikeita sanoja äläkä mitään lässyn lässyn keksittyjä sanoja. Varmaan myös vedät hernaria samalla ja meet bussilla päättärille?
Työnsaantiasi voisi helpottaa kun opettelisit ensin käytöstavat ja suomenkielen.
Samaa mietin sinusta. Se on suomen kieli, eikä suomenkieli.
Hei urpo, minulla on aina riittänyt töitä. Voi johtua siitä että omaan hyvät käytöstavat, enkä ole pilkunnussija. Mieti sitä.
Hain yksityisyrittäjäksi kun työkkaristä ohjattiin. Nyt olenkin ollut vuosia konkurssin tehnyt entinen yksityisyrittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Hain paikkaa valtiolle.fi:ssä. Tosin oikeasti paikan sain, kun olin hankkinut hyvän koulutuksen ja laajan työkokemuksen aloittaen ihan paskaduuneista, kaupat ja mäkkärit tuli nuorena tutuksi.
Naurattaa nämä, jotka vaatii että heidän pitäisi suoraan voida kävellä jonnekin pysyvään hyväpalkkaiseen työhön.
Tämähän se. Sain ekan vakivirkani 39v. Sitä ennen ~15 v asiantuntijatyössä, opiskaeluaikoina ensin hesessä, sitten vuokratarjoilijana, hiukan oman alan kesäpätkiä.. Sitten projektityöntekijänä, kausityöläisenä, sijaisena... lopulta lohkesi.
Alue: Aihe vapaa
En tätä työtä halunnut, enkä hakenutkaan, mutta olen nyt tässä hommassa kun tähän tarvittiin ihminen tekemään tämä työ, eikä ketään muuta tähän ollut. Käytännössä olen pakotettuna tässä hommassa. Homma on hirveää orjatyötä ja pomo vielä hirveämpi, mutta en voi lähteä. Tänäänkin päivä alkoi pomon huudoilla, haukuilla ja valituksella. Myös kyttäys ja komentelu on jokapäiväistä. Mielenterveyteni on mennyt jo kauan sitten. Näihin hommiin on soveltuvia koulutuksia, mutta tiettyyn pisteeseen näitä hommia pystyy kuitenkin tekemään ilman alan koulutustakin. Itselläni ei ole alan koulutusta.