Miten sait nykyisen työsi?

Vierailija kirjoitti:

Olin keikkatöissä tuntarina ja minulle tarjottiin vakiduunia ja sitten myöhemmin hain firman sisällä toista

Käytä oikeita sanoja äläkä mitään lässyn lässyn keksittyjä sanoja. Varmaan myös vedät hernaria samalla ja meet bussilla päättärille?

Ihan vailla odotuksia heitin tutulle vitsillä että 'ei teil mittää töitä olis siellä?'. Ja oli 😁.

Huomenna tulee tasan 6 vuotta kun alotin tuolla.

Soitin sinne kun edellinen työni oli juuri loppunut. Pääsin töihin seuraavana päivänä ja tuota työsuhdetta jatkui 30 vuotta.

Mikä on mol.fi? En ole koskaan kuullutkaan. Minä olen hakenut viimeisintä työpaikkaa kuntarekryn kautta, pääsin haastatteluun ja tulin valituksi. Kun työvuosia omalla ammattialalla yli 20 vuotta, yleensä pääsee kaikkiin haastatteluihin papereiden perusteella. En jaksa jaaritella hakemuksessa, miten reipas ja tunnollinen olen. Sillä ei ole kuntasektorilla mitään väliä, kun haastatteluun kutsutaan koulutuksen ja työkokemuksen määrän perusteella. Siellä haastattelussa voi sitten kehua olevansa reipas ja tunnollinen, jos haluaa.

Olin itsekin ison kunnan esihenkilötehtävissä 7 vuotta, ja aina rekrykoulutuksissa korostettiin, että kun haastatteluun kutsutaan, lasketaan työvuodet ja katsotaan pätevyys, mutta sukupuoli, perhetilanne, taustatiedot eivät saa vaikuttaa, ketkä valitaan haastateltavaksi. Tulee vaan turhaa syrjintäsyytöstä, jos myöhemmin joku hakija riitauttaa valinnan, jos hän on ollut pätevämpi jo lähtökohtaisesti. Sopivuutta arvioidaan vasta myöhemmin, ja se onkin sitten mysteeri, miten.

Olen haastatellut satoja hakijoita, ja aina siellä voi joukossa olla joku, joka on ollut hakutietojen mukaan täydellinen, mutta sitten itse haastattelu on vaikea. Tulee mieleeni eräs henkilö, joka ei oikeastaan vastannut mihinkään kysymykseen vaan asian vierestä. Ehkä oli harjoitellut etukäteen, mitä haluaa kertoa, tai sitten ei malttanut keskittyä, mitä kysyttiin. Ei tietenkään tee mieli valita sellaista henkilöä. Toisen kerran kävi niin, että haastateltava oli selkeästi päihtynyt haastatteluun tullessaan, ja siinä hetkessä pyysinkin häntä varaamaan uuden haastatteluajan, mutta ei hän uudestaan enää ottanut yhteyttä. En tiedä miten lain tulkinta olisi, jos tuo ihminen olisi ollut ainoa pätevä hakija ja sitten olisikin valittu epäpätevä. Joka tapauksessa kukaan ei tule ikinä valitsemaan ihmistä, joka on haastatteluun tullessaan päihtynyt. Tai jos ei katso lainkaan silmiin. Näitäkin on sattunut kohdalle, ja toki siinä tilanteessa toivoisi, jos hakijalla on jokin erityispiirre, niin hän itse kertoisi siitä. Se voisi selittää, miksi hän ei katso silmiin ja tuijottelee vain pöytää tai katsoo päin seiniä tai ikkunasta ulos. Ei se oikein ole korrektia kysyäkään, mikä vaivaa, jos vuorovaikutustilanteessa ei pysty katsomaan toista ihmistä kohti.

Pyydettiin töihin. Tehtiin palkka-, etenemis-kilpailutarjous.

Koulusta kyseltiin valmistuvilta kiinnostaisiko ketään yli 300km päässä oleva työpaikka. Hain, sain ja yhä vuosien jälkeen sama duuni. Sillä erolla vain, että nykyään olen muuttanut takaisin ja teen hommat etänä.

Laitoin hutaisten hakemuksen vuokratyöpaikan avoimeen työhön. Tunnin päästä aspa soitti, antoi työnantajan numeron ja pyysi soittamaan. Seuraavana päivänä kävin työpaikalla ja kahden päivän päästä aloitin työt... kolmatta vuotta oon tuolla.

Kävi hyvä tuuri, sattuma, kohtalo tai jotain.

Olin aina jotenkin karsastanut vuokrafirmoja, turhaan. Tai ainakin tämä on sujunut ripeästi ja ystävällisesti.

N63

Sain nykyisen työn tuurilla. Hain virkaa, pääsin haastatteluun ja toinen hakija tuli valituksi. Hänen piti aloittaa, mitta ei tullutkaan töihin. Minulle soitettiin samana päivänä, että tervetuloa, valitsimme sinut virkaan, koska olit ensimmäisellä varasijalla. Sanoin, että kiitos, ilman muuta tulen, 2 viikon päästä. Irtisanouduin saman tien entisestä työstä. Tuurilla tosiaan oli osuutta asiaan. Mysteeriksi jäi, miksi se alun perin virkaan valittu ei ollut edes ilmoittanut, ettei ota työtä vastaan. Ihan varmasti häneltä on kysytty, otatko paikan vastaan, kun on ilmoitettu valinnasta. Ihmiset tekevät nykyään ihan törkeitä ohareita, ei mitään käytöstapoja. Tuossakin tapauksessa kun on ehditty jo tehdä virkamääräys, sen peruminen tarkoittaa turhaa työtä. En sitä tarkoita, etteikö saa vaihtaa mieltään, mutta kyllä normaalit ihmiset yleensä osaa ilmoittaa, jos ei aio tulla töihin.

Tein kuten Persut nykyään neuvoo. Eli tarrasin niskastani otteen ja MENIN töihin. Seitsemänteentoista paikkaan sain jäädä. Töitä on piisannut, ihmiset eivät lopeta sontimista.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa jaaritella hakemuksessa, miten reipas ja tunnollinen olen. Sillä ei ole kuntasektorilla mitään väliä, kun haastatteluun kutsutaan koulutuksen ja työkokemuksen määrän perusteella. -----

Joka tapauksessa kukaan ei tule ikinä valitsemaan ihmistä, joka on haastatteluun tullessaan päihtynyt. Tai jos ei katso lainkaan silmiin. 

Eli siinä vaiheessa koulutus ja kokemus ei merkitsekään mitään, jos ei katso silmiin? 

Tämä ei liity viimeisimpään työhön valintaan, mutta edelliseen. Entinen kollega soitti, että nyt heillä on avoinna yksikön päällikön paikka, laita hakemus. Sanoin, että ette te kuitenkaan maksa minulle 3800€ kuussa. Sen verran sain nimittäin palkkaa ja luontaisetuja asiantuntijatyössä. Hän sanoi, että yksikön päällikkö tienaa suunnilleen 3500€, mutta laita nyt se hakemus. Laitoin sitten kuitenkin, vaikka ajattelin, että ei ne kuitenkaan maksa samaa palkkaa kuin silloisessa asiantuntijatyössä. Ilmeisesti kollega oli pohjustanut asiaa siellä organisaatiossa, koska haastattelussa kertoivat, että he olivat kaavailleet 300 euron henkilökohtaista lisää perustuen kyseisen yksikön päällikön työn vaativuuteen. Sanoin, että kyllähän minua sitten kiinnostaa, koska miksipä ei lähtisi uusiin haasteisiin, jos palkkakin säilyy samana. Minulle ilmoitettiin tunti haastattelun jälkeen, että minut on valittu.

Se on sitten eri tarina, miksi halusin sieltä pois. Se ei liittynyt palkkaan millään tavalla, vaan työmäärään ja jatkuvaan kiireeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kävi hyvä tuuri, sattuma, kohtalo tai jotain.

Olin aina jotenkin karsastanut vuokrafirmoja, turhaan. Tai ainakin tämä on sujunut ripeästi ja ystävällisesti. 

Jos kerran kyseessä oli tuuri, olisi voinut käydä niinkin, ettei tuuri olisi ollut puolellasi ja edelleen karsastaisit vuokrafirmoja. 

Vierailija kirjoitti:

haastattelussa kertoivat, että he olivat kaavailleet 300 euron henkilökohtaista lisää perustuen kyseisen yksikön päällikön työn vaativuuteen. Sanoin, että kyllähän minua sitten kiinnostaa, koska miksipä ei lähtisi uusiin haasteisiin, jos palkkakin säilyy samana. Minulle ilmoitettiin tunti haastattelun jälkeen, että minut on valittu.

Se on sitten eri tarina, miksi halusin sieltä pois. Se ei liittynyt palkkaan millään tavalla, vaan työmäärään ja jatkuvaan kiireeseen.

Eikö liittynyt palkkaan millään tavalla? Ei edes vaikka olisit saanut kymppitonnin kuussa?

Lähetin firmaab hakemuksen ja aloitin reilun kuukauden päästä siitä työt. Reilu kuukauden koska irtisanomisaika edellisestä työntekijän irtisanoutuessa oli kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa jaaritella hakemuksessa, miten reipas ja tunnollinen olen. Sillä ei ole kuntasektorilla mitään väliä, kun haastatteluun kutsutaan koulutuksen ja työkokemuksen määrän perusteella. -----

Joka tapauksessa kukaan ei tule ikinä valitsemaan ihmistä, joka on haastatteluun tullessaan päihtynyt. Tai jos ei katso lainkaan silmiin. 

Eli siinä vaiheessa koulutus ja kokemus ei merkitsekään mitään, jos ei katso silmiin? 

En ole tuo jolle kommentoit, mutta kyllähän se nykyisin on työssä kuin työssä, että niitä vuorovaikutustaitoja haetaan. Äitini on 63 v. ja hän vaihtoi siistijän työstä toiseen paikkaan, hoivakodin (iso vanhusten asumisyksikkö, monta ryhmäkotia) siistijän/apulaisen tehtäviin, kun siellä on monipuolisempaa, eli siivouksen lisäksi tiskaamista ja pyykinpesua. Hän sanoi, että haastattelussa oli kysytty lähes pelkästään, miten tulet ihmisten kanssa toimeen, oletko tiimityötaitoinen, osaatko hoitaa haastaviakin vuorovaikutustilanteita. Kyllä me yhdessä vähän naurettiin sille, että mitä vuorovaikutustaitoja pitää olevinaan olla, jos työtehtävät on siivousta, pissapyykin pesua ja astioiden tiskaamista laitoskäyttöisellä pesukoneella. Äiti kyllä sai sen työpaikan, ja hän on puhelias ja ulospäin suuntautunut. Pitääkin viikonloppuna kysyä, miten paljon siivoojan työssä on tarvittu niitä vuorovaikutustaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin keikkatöissä tuntarina ja minulle tarjottiin vakiduunia ja sitten myöhemmin hain firman sisällä toista

Käytä oikeita sanoja äläkä mitään lässyn lässyn keksittyjä sanoja. Varmaan myös vedät hernaria samalla ja meet bussilla päättärille?

Työnsaantiasi voisi helpottaa kun opettelisit ensin käytöstavat ja suomenkielen.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni suositteli minua työpaikassaan. Nyt ollaan siis samassa työpaikassa, mutta erilaisissa työtehtävissä tosin.

Oletko persujen kansanedustaja?

Kilpailijan edustajaa miellytti toimintani työmaalla ja teki tarjouksen josta en voinut kieltäytyä, palkka nousi +30%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haastattelussa kertoivat, että he olivat kaavailleet 300 euron henkilökohtaista lisää perustuen kyseisen yksikön päällikön työn vaativuuteen. Sanoin, että kyllähän minua sitten kiinnostaa, koska miksipä ei lähtisi uusiin haasteisiin, jos palkkakin säilyy samana. Minulle ilmoitettiin tunti haastattelun jälkeen, että minut on valittu.

Se on sitten eri tarina, miksi halusin sieltä pois. Se ei liittynyt palkkaan millään tavalla, vaan työmäärään ja jatkuvaan kiireeseen.

Eikö liittynyt palkkaan millään tavalla? Ei edes vaikka olisit saanut kymppitonnin kuussa?

Ei liittynyt palkkaan. Toki ihmisellä on aina omat menonsa ja jokaisellahan meillä on tarve tulla palkalla toimeen. Vaikka olisin saanut kymppitonnin kuussa, en olisi jäänyt, koska on arvokkaampiakin asioita kuin palkka. Ihminen tarvitsee myös lepoa ja hyvää mielenterveyttä. Kuka viitsii enää nykyaikana olla työssä, jossa tehdään töitä myös omalla vapaa-ajalla, on tiukat dead linet kaikelle tekemiselle, jokainen työpäivä stressaa ja jos sattuu sairastumaan vaikka koronaan, hätäilee, kuinka työt hoituu. Tietyt työpaikat ja niiden toimintakulttuuri on joustamatonta ja kriisistä kriisiin selviytymistä. Kaikki lähtee kuitenkin ylimmästä johdosta ja heidän käsityksestään, kuinka asioiden tulee toimia. Sanotaanko näin, että hyvää johtamista ei ole sellainen, jos ilmoitetaan torstaina iltapäivällä klo 14, että jokin seurantaraportti tai tilasto pitää olla toimitettu maanantaiaamuun mennessä. Tai vaikkapa maanantaina tulee viesti, että henkilöstötyytyvöisyyskyselyn tulokset pitää olla käsitelty henkilöstön kanssa sen viikon aikana. Kyllähän siinä hikeä pukkaa pintaan, jos kalenteri on valmiiksi täynnä sekä yksikön päälliköllä että yksikön muulla henkilöstöllä. Kun puhutaan curling-vanhemmuudesta, niin joissain organisaatioissa on myös curling-johtajuutta. Epäjohdonmukaista ja säännöt vaihtuu kesken pelin. Ensin hehkutetaan työn sujuvoittamista ja leanausta (lean) ja heti seuraavalla viikolla vaaditaan raportteja, tilastoja, ylimääräisen tiedon tuottamista. Sellaiseen työmäärään ja stressin määrään ei riitä vastineeksi edes kymppitonni.

Työhaastattelussa pöräyttelin peräpäätäni tarmokkaasti, haastattelija katsoi suu auki ihaillen ja palkkasi minut samantien!😲