Loppuraskauden mielialavaihteluista ja unettomuudesta..
Hei!
Minulla viikkoja takana 32+4 ja olen tulla hulluksi pääni kanssa :)
Olen todella väsynyt, mutta silti en pysty nukkumaan. En yöllä enkä päivällä. Olen kokeillut jo lähes kaikkea. Tyynyjä eri puolella vartaloa, nukkumapaikan vaihtoa. (Viimeyönä nukuin ensin omassa sängyssä josta siirryin sohvalle ja sohvalta vielä vierassänkyyn jossa jotenkuten sain nukuttua)
Lämmintä maitoa juon joka ilta, mutta senkin " teho" tuntuu loppuneen. Rättiväsyneenä nousen joskus keskellä yötä syömään jonka jälkeen uni tulee joskus pariksi tunniksi.
Onko teillä hyvät saman kokeneet hyviä neuvoja. Kaikki käy, jopa vanhanaikaiset " niksit" :)
Miten yön keskellä kehää kiertäviä ajatuksia pystyisi rauhoittamaan, koska niistä unettomuuteni pääosin varmasti johtuu.
Entä mielialanvaihtelut? Jokainen päivä ennen synnytystä tuntuu jotenkin loputtomalta odottamiselta ja olen ehkä hieman masentunutkin, johtunee tästä ainaisesta väsymyksestä..
Miehen kanssa kaikki on enemmänkin kuin hyvin, voisiko mummoni kuolema vaikuttaa jotenkin myös fiiliksiin, vaikka hän tekikin sitä jo monia vuosia emmekä olleet erityisen paljon tekemisissä? Vai onko tämä vain osa normaalia raskautta? Odotan esikoistani eli ei siis ole aikaisempaa kokemusta.
Kiitos jo etukäteen..
Kommentit (4)
Esikoisen kanssa tällaisia ongelmia ei ollut. Nukuin ihan tukkina synnytykseen asti, korkeintaan saatoin hiukan herkemmin heräillä, joinain öinä mutta pääsääntöisesti nukuin helposti 8-10h yöunet.
Nyt en ole vajaaseen 3kk:n nukkunut kuin torkahduksia. 1-2h välein nousen täysin pirteänä pystyyn ja vessaan. Joskus uni tulee uudelleen, joskus ei todellakaan. Nousen silloin ylös syömään ja surffaamaan. Yöt ovat piinaa ja pitkiä. Vähän väliä katson kelloa. Korkeintaan unta siis tulee vuorokaudessa 1-2 tunnin pätkinä yhteensä 5h. Syvää unta ei ollenkaan.
Sain onneksi unilääkkeitä äitiyspolilta, jotta saan edes jonkinlaista unta nukuttua, kun mulla tuli usempi viikko täysin valvottua ja olin ihan seota todella.
Unilääkkeitäkään ei kuiténkaan kannata joka yö ottaa vaan 2-3 iltana ja sitten pitäisi selvitä muutama yö ilman, ettei tule riippuvuutta.
Mietin tässä, että tietääköhän tämä siten yökukkuja-vauvaa? Nimittäin esikoinen on ollut todella sikeäuninen ja on jo ihan pienestä asti nukkunut pitkät yöunet. Saa nähdä sitten.
Unta on illalla tosi vaikeaa saada siksikään, kun pallea puutuu toisella kyljellä ja olo muuttuu sietämättömän tuskalliseksi ja toisella kyljellä taas alkaa särkemään selkää ja tulee rytmihäiriöitä sekä hengenahdistusta. Selälläänkään ei henki kulje, joten on toivotonta yrittää löytää mitään asentoa missä pystyisi nukkumaan.
Tässä tulikin jo pitkä lista valitusta :)
Nauttikaa te, jotka saatte nukuttua ihan synnytykseen asti.
unsku rv 34+4
..ja muutkin. Kannattaa varmasti puhua esim. neuvolassa unettomuudesta ja masennuksesta, varmasti läheisen menetys voi vaikuttaa omaan vointiin. On tärkeätä sinun ja vauvan kannalta, että saat riittävän unen ja saat helpotusta noihin kehämäisiin ajatuksiin. Unilääkkeitä voidaan tuossa vaiheessa jo käyttää varsin turvallisesti, mutta erityisesti ajattelisin, että olisi hyvä, että pääset juttelemaan jonkun kanssa. Ei kannata yrittää sinnitellä yksin! Voimia!
t. Sirje
näistä vastauksista. Olikin viime kerralla ennen neuvolaa mielessä että pyytäisin jotain keskusteluapua, mutta pää on sellainen seula nykyään että unohtui mainita koko asia.
Toivottavasti ensi kerralla " tajuaisin" muistaa puhua asiasta :)
Odotan toista viikoilla 34, en ole myöskään n 2 kk enää nukkunut kuin koiran unta, herään 10 kertaa vessaan, joka paikkaan sattuu, Oksettaa /kuvottaa, jonka takia suurimmaksi osaksi en saa unta, olen myös todella masentunut, en ole päivääkään raskaudesta nauttinut, odotan vain että vauva syntyisi nopeasti......
Neuvolasta ovat jo kysyneet haluanko keskustella jonkun kanssa kun olen niin väsynyt, uupunut ja masentunut, mutta en tarvitse henkistä tukea, koska tämä on niin fyysistä pahaa oloa, tiedän että olo helpottuu kun vauva syntyy....myös unilääkkeitä ovat tarjonneet, mutta en ole vielä uskaltanut ottaa, kun pelkään että jää koukkuun?
Mutta tuo olosi on ihan normaalia loppuraskauden " OLOTilaa" , joka helpottaa kun vauva syntyy, yritä nukkua päivällä, itse en siihen pysty kun esikoinen Viilettää koko päivän ja vaatii huomiota jatkuvasti.
Kaikille raskaus ei ole niin helppoa ja odotus vain ihanaa onnea, joillekin raskaus voi olla odella vaikeaa, niin kuin minulla, mutta enää ei sinullakaaan ole paljoa jäljellä, koeta vain jaksaa, ulkoile /kävele iltaisin niin saat ehkä nukuttua paremmin.
Nukkumiseen korkeita tyynyjä pään alle, polvien väliin tyyny, tukemaan selkään,oikealla kyljellä nukkuminen (vas. kuulemma painaa suuria laskimoita enenmmän ja tekee pahaa oloa). Mies illalla hieromaan selkää tai jalkoja, rentouttaa!