Voiko eronnut yh-äiti saada kunnollisen miehen?

Eikö ole vaikeaa hankkia lapsille hoitajaa aina joka kerta että pääsee treffeille?

Jos ei tarvitse olla työssäkäyvä ja saa viirata vähän päässä.

Kyllä voi! Minäkin löysin!

Tuskin.

Toisin kuin täällä halutaan uskotella, elävässä elämässä äideilläkin on vientiä sinkkumarkkinoilla. Itselläni oli enemmän kuin koskaan. Tätä nykyä olen suhteessa mahtavan, minua jonkun verran nuoremman, lapsettoman miehen kanssa. On kunnollinen :)

Voi. Aina on joku betamies kuka suostuu, koska ei ole ikinä aiemmin ollut suhteessa. 

Meitä kyllä riittää. Etsi sieltä rumemman puoleisista kilttien miesten joukosta

Totta kai, hyviä miehiä tulee esim. petetyksi ja jätetyksi (niin järjetöntä kuin se onkin) jatkuvasti, mutta älä luule että he vapaalla kulkevat. Pidä silmällä jotain huonomman vaimon saanutta ja ole lohduttamassa kun sen aika on... ;) niin ne muutkin tekee, jotka hyvän miehen haluavat.

Mikä saa sinut pitämään itseäsi alaluokan edustajana, en ymmärrä. Kyllä minulle, kuten olen muuten täälläkin ennen kirjoittanut saattaisi vallan erinomaisesti sopia ja tai käydä kumppaniksi sinkku yh, joka on itseni lailla akateeminenkin ja kaiketi ihan ok -näköinenkin ja oloinen. 

Mutta, mutta toki on myönnettävä, että tällainen vaatisi hivenen enemmän. Tarkoitan, että ei riittäsi "vain" se, että minä ihastuisin ja rakastuisin tähän yksinhuoltajaan, vaan pitäisin selvänä, että haluaisin aikaa myöten luoda myös mahdollisimman hyvät ja mutkattomat välit myös naisen lapsiin.

Toisaalta jo ennen kuin vosimme sanoa olevamme "virallisesti yhdessä" e. suhteemme olisi jo vakavammalla pohjalla, niin aika monta käännettä ja mutkaa olisi kuljettavana, eikä sitä ainakaan helpottane se, että pitäsin ilmeisenä, että samalla tulisi olla tietoinen siitä, missä lapset ovat tuolloin ja miten ne pärjäävät sen aikaa, jos jonkun kerran haluaisimme viettää aikaa vain kaksin, tai keksisin jotain sponttaanimpaa tekemistä.

- Toki näin sanoessani oletan, että lapset ovat vielä verraten nuoria. - Sillä jos ja kun potenttiaalinen kumppanini olisi suunnilleen ikäiseni tai vaikka hivenen vanhempikin niin hänen olisi tullut saada jälkikasvua erinomaisen nuorena, jos lapset olisivat jo hyvin vanhoja.

Sellaista kumppania en haluaisi tai suhtautuisin ainakin hyvin ennakkoluulisesti, jos hän kertoisi, että hänellä on kyllä lapsi(a) mutta ei ole laps(i)en kanssa  missään tekemisissä,eikä haluaisi ollakaan.    

Voit löytää tai olla löytämättä. Älä kuitenkaan mene siihen halpaan, että uskovaiseksi itseään kutsuva olisi kelvompaa aviomiesainesta. Itselläni on vähän samankaltainen tilanne kuin ap:llä. Lapset vaan ovat elämässäni ykkössijalla, että ei oikein ole saanut treffejä viriteltyä. Enää ei ole kiire. Elämä voi olla hyvää miehen kanssa tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Aina on joku betamies kuka suostuu, koska ei ole ikinä aiemmin ollut suhteessa. 

Meitä kyllä riittää. Etsi sieltä rumemman puoleisista kilttien miesten joukosta

En ole koskaan edes yrittänyt mitään alfamiehiä, en edes silloin, kun olin nuori ja lapseton. Oon kiinnostunut hiljaisista nörttimiehistä ja taivaanrannan maalareista (tosin raittiista sellaisista), tosin tietääkseni he ovat pääosin niitä ns. "kilttimiehiä" ja kilttimiehillä on tunnetusti vaatimukset korkealla. Myös yh-isä kävisi hyvin, tosin heitäkin lienee todella harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa sinut pitämään itseäsi alaluokan edustajana, en ymmärrä. Kyllä minulle, kuten olen muuten täälläkin ennen kirjoittanut saattaisi vallan erinomaisesti sopia ja tai käydä kumppaniksi sinkku yh, joka on itseni lailla akateeminenkin ja kaiketi ihan ok -näköinenkin ja oloinen. 

Mutta, mutta toki on myönnettävä, että tällainen vaatisi hivenen enemmän. Tarkoitan, että ei riittäsi "vain" se, että minä ihastuisin ja rakastuisin tähän yksinhuoltajaan, vaan pitäisin selvänä, että haluaisin aikaa myöten luoda myös mahdollisimman hyvät ja mutkattomat välit myös naisen lapsiin.

Toisaalta jo ennen kuin vosimme sanoa olevamme "virallisesti yhdessä" e. suhteemme olisi jo vakavammalla pohjalla, niin aika monta käännettä ja mutkaa olisi kuljettavana, eikä sitä ainakaan helpottane se, että pitäsin ilmeisenä, että samalla tulisi olla tietoinen siitä, missä lapset ovat tuolloin ja miten ne pärjäävät sen aikaa, jos jonkun kerran haluaisimme viettää aikaa vain kaksin, tai keksisin jotain sponttaanimpaa tekemistä.

- Toki näin sanoessani oletan, että lapset ovat vielä verraten nuoria. - Sillä jos ja kun potenttiaalinen kumppanini olisi suunnilleen ikäiseni tai vaikka hivenen vanhempikin niin hänen olisi tullut saada jälkikasvua erinomaisen nuorena, jos lapset olisivat jo hyvin vanhoja.

Sellaista kumppania en haluaisi tai suhtautuisin ainakin hyvin ennakkoluulisesti, jos hän kertoisi, että hänellä on kyllä lapsi(a) mutta ei ole laps(i)en kanssa  missään tekemisissä,eikä haluaisi ollakaan.    

Noh, siis lähinnä teen päätelmiä nettikirjoittelun perusteella, kun eipä kukaan sellaisia ole livenä minulle tokaissut. Ymmärrän, että lastenhoito varsinkin tutustumisvaiheessa on merkittävä juttu, jotta pääsee tutustumaan siihen uuteen ihmiseen. Itselläni siis lapset ovat vielä varsin pieniä.

Yleensä aikuisilla nelikymppisillä on lapsia, olivat sillä hetkellä suhteessa tai ei. Useimmat heistä haluavat nimenomaan kumppanin, jolla on jo lapsia. Vain nuorten deittimaailma suosii lapsettomia.

Kyllä kaikki mun tutut sinkku yh-mammat on löytänyt uuden miehen helposti! Ovat kylläkin kauniita. Eivätkä edes akateemisia. Ihan hyvät miehet ovat löytäneet :)

Minä taas en ole löytänyt miestä vaikka lapsia ei ole. En ole kasvoiltani kovin kaunis.

Miten kukaan voi pitää sinua minkään arvoisena jos et itsekään pidä? Jos itse tiedät olevasi tavallinen kansalainen niin miten ne lapset muuttavat arvon tunnetasi? Miksi lapsia pitää hävetä? Olet äiti, jos joku mies ei lapsiasi halua katsella niin jatkakoon matkaa.

Sitä päivää ei tule että pyytelisin anteeksi lapseni olemassaoloa miehen takia, tai kenen tahansa joka kuvittelee että yksinhuoltajuus korrelisoisi yhdessä sen kuuluisan elämänkoulun kanssa.

Minä ainakin löysin yli 35-vuotiaana ihanan vuotta aiemmin pitkästä suhteesta eronneen miehen, joka ei ollut eronsa jälkeen löytönyt ketään sopivaa, deittaillut kyllä. Meillä oli siis molemmilla takana pitkä suhde, avioero sekä lapsia. Elämänarvot hyvin samanlaiset ja jokin vain kolahti :-) Nyt oltu jo pitkään naimisissa. Ja mies on muuten komea, fiksu, hyvässä työssä, osallistuva, urheilullinen ja ihana bonusisä lapsilleni. Eli kyllä niitä helmiä tuolla liikkuu vapailla markkinoilla :-)

Voi saada vaikka kenet jos uskaltaa vaan tehdä itse aloitteen

Minä en seurustele yh-äitien kanssa, mutta parikin kaveriani on iskenyt itselleen sinkkumammat Tinderistä. Kummatkin sellasia hiljaisia insinöörityyppejä. Varmaan ihan hyvä mätsi tuollainen äidillisempi, vähän vanhempi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kunnon miehellä tarkoitat aidskyrpäistä gambialaista elintasopakolaista, niin kyllä.

Kuule meitä monella tavoin hyviä ja kunnollisia sinkkumiehiä on, jotka emme sairasta aidsia saati että olisimme mainitsemiasi elinatasopakolaisia. - Mutta ainakin minä tunnen oman rajoittuneisuuteni, niin hyvin, että en kuvittele saati luule, että osaisin samalla kertaa hurmaamaan sekä yh-naisen että hänen lapsen tai lapset, heti heidät tavatessani. (Näin siitä huolimatta, että muutoin haastan monin tavoin itseäni säännöllisen epäsäännöllisesti). 

 Ja jos nainen hyvin pian alkaisi vakuuttelemaan, että minä olen hänelle "se" The number one, niin kyllä siinä vähintään otsani rypitsyisi ja kulmakarvain kohoaisivat (kysyen, että mitä hel..a.)

Haluan uskoa, että yh-naiselle tärkeintä olivat hänen lapsi tai lapset; minä voin, sitten tuota kokonaisuutta parhaimmilaan vain täydentää. En kilpailla ykköspaikasta lapsien kanssa siitä kuka (tai ketkä) ihmiset merkitsevät naiselle eniten.  

- - Toki nyt kun aattelehdin on asioita, joissa saattaisin haluta olla naiselle se paras, koska kyllähän kahden aikuisien suhteeseen kuuluu myös asioita, jotka eivät kuulu kenellekään muulle kuin näille kahdelle ja joita ei ole tapana siten jakaa, myöskään lasten kanssa, eikä kuten sanottu kenenkään muunkaan kanssa.     

Tiedän kahden lapsen äidin, joka pääsi hyvän aviomiehen löydettyään muuttamaan kaupungin vuokra-asunnosta Helsingin Marjaniemeen omakotitaloon. Muuttomieskin oli onnitellut.

Olen myös miettinyt, että elän naimattomana niin kauan, kunnes lapset ovat aikuisia ja etsin aitten puolison vähemmän ikä- ja YH-taustan osalta "rasistisesta" maasta.