Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset eivät pidä minusta, enkä ymmärrä miksi
21.09.2017 |
Tämä vaivaa minua todella paljon. Nyt viime aikoina on sattunut kaksi tapausta, jotka jäivät vaivaamaan:
Olin erässä harrastusryhmässä, jossa meitä oli seitsemän jäsentä. Mielestäni tulin kaikkien kanssa toimeen, juttelin ja yritin olla ystävällinen. Harrastusryhmä loppui ja huomasin Facebookista, että suurin osa oli siellä kavereita keskenään. Minua ei kukaan pyytänyt kaveriksi.
Toinen tapahtuma oli sellainen, että järjestettiin tapaaminen uusien ystävien hakemiseen. Kukaan ei siis entuudestaan tuntenut toisiaan. Tässäkin tapaamisessa yritin olla aktiivinen, mutta antaa myös muille suunvuoroa. Silti loppuillasta huomasin, että kaikki muut tuntuivat jakaantuvan pieniin porukoihin ja minä jouduin väkisin roikkumaan mukana. Esim. kun olimme baarissa ja ilmoitin meneväni vessaan, kukaan ei reagoinut. Kun tulin vessasta, muut olivat hävinneet baarin toiselle puolelle. Tästäkään tapaamisesta ei jäänyt käteen mitään.
Nyt taas huomasin Facesta, että eräs entinen luokkalainen on poistanut minut kavereista, mutta jättänyt listalleen kaikki muut luokkalaiset.
Minusta ei selvästikään pidetä, mutta en keksi sille syytä. Olen välillä vähän omiin ajatuksiin uppoava, mutta yritän kuunnella, keskustella ja hymyillä. Karsimaa minussa ei kyllä ole pätkääkään, olen vähän ujohko. Silti haluaisin kavereita, mutta näistä jää aina luu käteen. Harmittaa.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
No en näköjään saa täälläkään suurta suosiota. :D
No ainakin yksi hyvä puolesi on itseironia :D , pidä siitä kiinni.
No ei. Vakavissaan olen vähän samassa tilanteessa kuin sinä, paitsi en ole ujo. Mutta olen vähän "outo", ajatukseni kulkee vähän eri sfääreissä kuin muiden enkä osaa sellaista arjesta juoruilua ja sellaista höpisemistä. Siksi en löydä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanlainen. Ainoa vastaus mitä olen saanut on liittynyt ujoutee. Mutta en ole sellainen ärsyttävä ujo joka ei vastaa kysyttäessä tai puhu ikinä mitään tai muuta outoa ja epäkohteliasta... Ja aina siitä ujoudesta jaksetaan jauhaa vaikka oltaisiin sekuntti puhuttu kanssani niin tehdään sellainen johtopäätön että ei kanssani kannata edes yrittää. Olen huomannut sen just tosta että toiset alkaa hyvin pian juuri kuvailemallasi tavalla jättää ulkopuolelle, eivät ota enää katsekontaktia yms...
Sama täällä. Pitäisi olla sellaisia nörttien iltamia, joihin saisi tulla vain sosiaalisesti rajoittuneita yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
No en näköjään saa täälläkään suurta suosiota. :D
Asenne. Tunnut itse jo valmiiksi ajattelevan, ettei kukaan pidä sinusta tai halua tutustua ja sitten etsit merkkejä siitä asian varmistumiseksi. Käännä katse toiseen suuntaan.
Minä olen ihan samanlainen. Luulen, että kun on luonteeltaan "vaisu" höystettynä ylikiltteydellä niin kukaan ei kiinnostu susta.
Itsevarmuus viehättää.
Torin kyllä toinen tällainen hiirulainen voi löytää toisen hiirun ja ystävystyä.
Etsi kaveriksi samanlainen kuin sinä👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vaikea tuohon on mitään sanoa sinua tapaamatta. Harmillinenhan tuo tilanne on. Mutta ehkä sinun pitäisi yrittää olla itse aktiivisempi. Miksi odottaa, että joku kutsuu Facebookissa kaveriksi sen sijaan, että kutsuisit itse? Ja kaikkien kanssa ei vain synkkaa, joten jatka etsimistä, niin ehkä ne sinulle oikeat kaveritkin vielä löytyvät.
Miksi et itse pyytänyt harrastustyyppejä fb-kaveriksi? Ihmiset selkeästi jakautuvat niihin, jotka pyytävät uusia tuttuja kaveriksi ja niihin, jotka lähinnä hyväksyvät muiden kaveripyyntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä ylianalysoit ja odotat, että sua paapotaan ja pyydetään, odotetaan ja seurataan vessaankin pyyhkimään, sen sijasta, että menisit itse vaan mukaan.
Tuttua. Olin äskettäin tilaisuudessa, jossa jakaannuttiin pieniin porukoihin. Emme tunteneet toisiamme entuudestaan. Huomasin, että ryhmäni kaksi muuta puhuivat suoraan toisilleen sivuuttaen minut täysin, kun itse yritin puhuessani huomioida molemmat katsekontaktilla. Tunsin oloni ihan tyhmäksi siinä heidän välissään istuessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni ollaan molemmat vähän ulkopuolisia. Tuntuu että suositut ihmiset on sellaisia viihdyttäjätyyppejä joiden seurassa ei tule ikinä hiljaista hetkeä. Mulla ei ole kavereita enkä usko että jaksaisin pitää kaverisuhteita yllä, vaikka tunnenkin itseni yksinäiseksi.
"kukaan ei reagoinut kun kerroin meneväni vessaan"
mitvit? Miksi tuollaiseen pitäisi reagoida? Ja erityisesti; miten?
"aa ookoo, me ootellaan sitten juuri näillä jalansijoilla tässänäin että olet saanut kusihommasi hoidettua ja vasta sitten siirrymme tuonne vapautuvaan pöytään kun sinä olet saapunut"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"kukaan ei reagoinut kun kerroin meneväni vessaan"
mitvit? Miksi tuollaiseen pitäisi reagoida? Ja erityisesti; miten?
"aa ookoo, me ootellaan sitten juuri näillä jalansijoilla tässänäin että olet saanut kusihommasi hoidettua ja vasta sitten siirrymme tuonne vapautuvaan pöytään kun sinä olet saapunut"?
Samaa minäkin ihmettelin, mutta ei sitä tarvisi noin ikävästi ilmaista.
Ap sinusta tulee mieleen eräs työkaverini. Hän on kohtelias, kiva ja kaikki pitävät hänestä. Mutta hän on ehkä introvertti tai ujo? Ainakaan hän ei useinkaan aloita keskusteluita, siis muita kuin sellaisia mitä kuuluu -juttuja. Eikä hän ehdota työporukan baari-iltoja ensimmäisenä, hän ei tule muille spontaanisti avautumaan jostain rasittavasta työjutusta tms. Eli hänestä tulee hieman passiivinen vaikutelma sosiaalisessa mielessä. Vaikka kaikki pitävät hänestä aidosti, niin hän herkästi vain unohtuu, jää tavallaan suulaiden tyyppien jalkoihin. Muut meillä töissä on sellaisia, jotka ottaa spontaanisti tilaa keskusteluissa, ja tykkää johtaa keskusteluita, ja siksi olemme hyvin äänekäs porukka kun kaikki yrittää johtaa sitä keskustelua yhtä aikaa. Siihen on varmasti vaikea päästä väliin, jos on introvertti. Jos meillä on baari-iltoja, niin ketään ei varsinaisesti pyydetä mukaan, vaan joku vain sanoo, että afterwörkki olisi tänään kiva. Ja sitten kaikki ilmestyvät pyytämättä sinne lähikuppilaan. Kellekään ei tule edes mieleen erikseen pyytää sitä yhtä introverttiä työkaveria koska ei ketään muutakaan erikseen pyydetty, mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä.
No älä nyt viitsi! :D Pettyneinä my ass.
Luulen että sinusta kyllä pidetään paljonkin, mutta olet jotenkin hajuton ja mauton ja väritön, niin vahingossa vain unohdut. Ala tekemään jotain provosoivaa ja räväkkää, niin jäät ihmisten mieliin.
Vierailija kirjoitti:
Ap sinusta tulee mieleen eräs työkaverini. Hän on kohtelias, kiva ja kaikki pitävät hänestä. Mutta hän on ehkä introvertti tai ujo? Ainakaan hän ei useinkaan aloita keskusteluita, siis muita kuin sellaisia mitä kuuluu -juttuja. Eikä hän ehdota työporukan baari-iltoja ensimmäisenä, hän ei tule muille spontaanisti avautumaan jostain rasittavasta työjutusta tms. Eli hänestä tulee hieman passiivinen vaikutelma sosiaalisessa mielessä. Vaikka kaikki pitävät hänestä aidosti, niin hän herkästi vain unohtuu, jää tavallaan suulaiden tyyppien jalkoihin. Muut meillä töissä on sellaisia, jotka ottaa spontaanisti tilaa keskusteluissa, ja tykkää johtaa keskusteluita, ja siksi olemme hyvin äänekäs porukka kun kaikki yrittää johtaa sitä keskustelua yhtä aikaa. Siihen on varmasti vaikea päästä väliin, jos on introvertti. Jos meillä on baari-iltoja, niin ketään ei varsinaisesti pyydetä mukaan, vaan joku vain sanoo, että afterwörkki olisi tänään kiva. Ja sitten kaikki ilmestyvät pyytämättä sinne lähikuppilaan. Kellekään ei tule edes mieleen erikseen pyytää sitä yhtä introverttiä työkaveria koska ei ketään muutakaan erikseen pyydetty, mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä.
Niin onko hän edes kuullut tästä yhteisestä baari-illasta, jos kukaan ei ole pyytänyt häntä mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sinusta tulee mieleen eräs työkaverini. Hän on kohtelias, kiva ja kaikki pitävät hänestä. Mutta hän on ehkä introvertti tai ujo? Ainakaan hän ei useinkaan aloita keskusteluita, siis muita kuin sellaisia mitä kuuluu -juttuja. Eikä hän ehdota työporukan baari-iltoja ensimmäisenä, hän ei tule muille spontaanisti avautumaan jostain rasittavasta työjutusta tms. Eli hänestä tulee hieman passiivinen vaikutelma sosiaalisessa mielessä. Vaikka kaikki pitävät hänestä aidosti, niin hän herkästi vain unohtuu, jää tavallaan suulaiden tyyppien jalkoihin. Muut meillä töissä on sellaisia, jotka ottaa spontaanisti tilaa keskusteluissa, ja tykkää johtaa keskusteluita, ja siksi olemme hyvin äänekäs porukka kun kaikki yrittää johtaa sitä keskustelua yhtä aikaa. Siihen on varmasti vaikea päästä väliin, jos on introvertti. Jos meillä on baari-iltoja, niin ketään ei varsinaisesti pyydetä mukaan, vaan joku vain sanoo, että afterwörkki olisi tänään kiva. Ja sitten kaikki ilmestyvät pyytämättä sinne lähikuppilaan. Kellekään ei tule edes mieleen erikseen pyytää sitä yhtä introverttiä työkaveria koska ei ketään muutakaan erikseen pyydetty, mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä.
Niin onko hän edes kuullut tästä yhteisestä baari-illasta, jos kukaan ei ole pyytänyt häntä mukaan?
Tietenkin on, istuu kahvitauolla siinä saman pöydän ääressä samassa porukassa ja kyllä kuulee sen ehdotuksen. Mutta ehkä hän jää jotenkin odottamaan, että joku esittää jonkun kutsun tms?
Minä olen samanlainen. Ystävien saamisen suhteen olen luovuttanut jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sinusta tulee mieleen eräs työkaverini. Hän on kohtelias, kiva ja kaikki pitävät hänestä. Mutta hän on ehkä introvertti tai ujo? Ainakaan hän ei useinkaan aloita keskusteluita, siis muita kuin sellaisia mitä kuuluu -juttuja. Eikä hän ehdota työporukan baari-iltoja ensimmäisenä, hän ei tule muille spontaanisti avautumaan jostain rasittavasta työjutusta tms. Eli hänestä tulee hieman passiivinen vaikutelma sosiaalisessa mielessä. Vaikka kaikki pitävät hänestä aidosti, niin hän herkästi vain unohtuu, jää tavallaan suulaiden tyyppien jalkoihin. Muut meillä töissä on sellaisia, jotka ottaa spontaanisti tilaa keskusteluissa, ja tykkää johtaa keskusteluita, ja siksi olemme hyvin äänekäs porukka kun kaikki yrittää johtaa sitä keskustelua yhtä aikaa. Siihen on varmasti vaikea päästä väliin, jos on introvertti. Jos meillä on baari-iltoja, niin ketään ei varsinaisesti pyydetä mukaan, vaan joku vain sanoo, että afterwörkki olisi tänään kiva. Ja sitten kaikki ilmestyvät pyytämättä sinne lähikuppilaan. Kellekään ei tule edes mieleen erikseen pyytää sitä yhtä introverttiä työkaveria koska ei ketään muutakaan erikseen pyydetty, mutta sitten siellä baarissa pettyneinä ihmettelemme, että miksi se ei saapunut paikalle, koska kaikki pidämme hänestä.
Niin onko hän edes kuullut tästä yhteisestä baari-illasta, jos kukaan ei ole pyytänyt häntä mukaan?
Tietenkin on, istuu kahvitauolla siinä saman pöydän ääressä samassa porukassa ja kyllä kuulee sen ehdotuksen. Mutta ehkä hän jää jotenkin odottamaan, että joku esittää jonkun kutsun tms?
Eikö sitä kutsua voisi sitten nakata, ettei tarvisi pettyneinä sitten ihmetellä, te kun niin kovasti pidättekin hänestä?
No en näköjään saa täälläkään suurta suosiota. :D